Kirjoitukset avainsanalla omaishoitaja

Työterveyslaitos on kiinnittänyt huomiota sairaanhoitajien, lähihoitajien ja kodinhoitajien sairauspoissaoloihin. Hoitohenkilöstön työkuorma ylittää sietokyvyn rajat.

Viime kesänä Kuopion yliopistosairaalan hoitajat turvautuivat äärimmäiseen keinoon. He kieltäytyivät ylitöistä ja kantelivat valvontaviranomaisille siitä, että henkilökuntaa on yksinkertaisesti liian vähän. Mitta tuli täyteen.

Hoitoalalla työn ja levon vuorottelu on yksi tärkeimpiä keinoja ehkäistä uupumusta. Työstä pitää pystyä irrottautumaan myös henkisesti, ja siksi vapaat ja lomat ovat äärimmäisen tärkeitä.

Yli puolet vapaapäivistä pitämättä

On kuitenkin olemassa yksi virallinen hoitajien ryhmä, jolta jää pitämättä jopa puolet vapaapäivistä. Noin 50 % omaishoitajista ei käytä lakisääteisiä vapaitaan.

Vaikka jokaisella sopimuksen tehneellä omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi tai kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti, vain 39 % helsinkiläisistä omaishoitajista oli käyttänyt oikeuttaan viime vuonna kesän loppuun mennessä.

Luvut ovat karmaisevia.

Miksi omaishoitajat eivät pidä vapaitaan?

Nykyinen järjestelmä ei selvästikään mahdollista vapaan ottamista sillä tavoin kuin omaishoitajat haluaisivat.

Kuntien palvelutarjonta ei ole alkuunkaan riittävää. Hoitopaikkoja vapaiden ajaksi on liian vähän tai ne ovat sopimattomia. Lisäksi vain pieni osa kaikista omaishoidossa olevista saa kotihoidon tukipalvelua.

Vapaapäivien järjestely on monesti hankalaa tai kallista, eikä palveluissa huomioida yksilöllisiä tarpeita. Apua ei saa kotiin, ja tunneside tai käytännön syyt estävät puolison lähettämisen hoitoon. Hoidettava saattaa vastustaa ajatusta, eikä omaishoitaja itsekään koe vapaata aina tarpeelliseksi. Tiedonpuute on ongelma.

Samaan aikaan, kun omaishoidon vahvistaminen kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin, omaishoitajien iäkkään kärkikaartin annetaan lyyhistyä hiljaa taakkansa alle.

Pääasia on, että omaishoidolla säästetään sosiaali- ja terveydenhuollon menoja useita miljardeja euroja joka vuosi.

Kommentit (6)

70-vuotias

Olisiko niin että omaishoitajan suhde hoidettavaansa on niin läheinen ettei uskalleta edes ottaa puheeksi vaikkapa kuskaamista muualle päiväksi jolloin molemmat saisivat toisistaan lomaa. Sitten on niitä omaishoitajia jotka pelkäävät että muut läheiset tuomitsevat jos hän haluaa vaikka olla päivän vapaana ihan omia asioita varten. Valitettavasti olen kuullut  supsutusta miten joku ei viitsi hoitaa äitiään vaan kuskaa hänet kerran kuussa päiväksi pois silmistään. Mielestäni omaishoitajan kannalta olisi ehdottoman hyvä päästä välillä hengähtämään ja purkamaan paineita. Hyvä kun tästä asiasta puhutaan enemmän ja tuodaan esiin eri näkökulmia omaishoitajan arjesta.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista. Asia on juuri niin kuin kirjoitat.

Tuula Mikkola totesi väitöstutkimuksessaan, että vaikka hoiva muuttaa arjen käytäntöjä, parisuhde ei helposti kutistu pelkäksi hoivasuhteeksi.

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Vierailija

Omaishoitajien avuksi on omalla asuinpaikkakunnallani koulutettu perhehoitajia. Osavuorokautiseksi avuksi tai tilapäishoitoavuksi. Tämä mahdollistaisi omaishoitajan pääsyn omiin menoihinsa päivällä tai illalla. Perhehoitaja voi tulla myös hoidettavan kotiin eli ikäihmistä ei tarvitsisi rahdata mihinkään. Tällä hetkellä näitä perhehoitajia on liikaa täällä, palvelua eivät omaishoitajat käytä. Itse olen yksi tällainen koulutettu ja kerran viikossa olisin hyvin voinut tulla säännöllisesti päästämään omaishoitajaa vapaille.  Eli kyllä apua saa kotiin, toki paikkakunnasta riippuen.

70-vuotias

Tosiaan," paikkakunnasta riippuen" Mitenkähän niin moni asia terveydenhuollossa riippuu paikkakunnasta? Eikö tuollainen perhehoitomalli saa tuulta siipien alle laajemminkin. Missä mättää ettei asioita viedä eteenpäin. Jos jossakin on hyväksi havaittu idea, niin miksi sitä ei tosiaan kokeilla muuallakin? Joskus tuntuu että ei viitsitä, täytyy tehdä jotakin!

Yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti jotakuta läheistä ihmistä. Valtaosa huolehtii läheisistään työn ohessa, jopa toiselta paikkakunnalta. Vanhusten kotihoidon yleistyessä vastuuta siirtyy myös naapureille ja puolitutuille.

Omaishoito mahdollistaa yhä useamman vanhuksen, vammaisen tai sairaan ihmisen hoidon ja huolenpidon kotona. He eivät voisi selviytyä arjestaan omatoimisesti, ja yhteiskunta säästää omaishoidon avulla vuosittain miljardeja euroja.

Suomalaiset hoitavat hyvin heikkokuntoisia omaisia kotona ilman minkäänlaista tukea. Hoitosuhde on voinut kehittyä hitaasti esimerkiksi vanhemman muistisairauden takia tai yllättää kuin salama kirkkaalta taivaalta puolison sairauskohtauksen tai erityistä hoivaa tarvitsevan lapsen syntymän vuoksi.

Omaishoito ei voi edellyttää loputonta uhrautumista.

Läheisen hoitaminen kotona on aina sitova ja vaativa urakka. Kun hoitajana toimii perheenjäsen, hoitosuhde on samalla rakas ihmissuhde. Hoitajan tulee silti saada mahdollisuus omaan elämään, eikä huolenpito voi edellyttää loputonta uhrautumista.

Omaisen hoitajalla on oikeus lepoon, iloon ja hyvään oloon. Silti vain vähän yli 10 % pääasiallisistakaan omaishoitotilanteista kuuluu lakisääteisen omaishoidon tuen piiriin, ja kaikki muu hoiva järjestyy muilla keinoin.

Tavalliselle kansalaiselle virallinen omaishoidon tuki on mutkikas verkko, johon sotkeutuu helposti ja joka uuvuttaa henkihieveriin. Oikeuksien pykäläviidakko, tuen harkinnanvaraisuus sekä levällään olevat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muodostuvat monelle läheisestään huolehtivalle painajaiseksi.

Miksi kaikesta pitää aina taistella?

Omaishoitoperheet kysyvät oikeutetusti, miksi kaikesta pitää aina taistella.

Juhlapuheiden ja kaukaisten kärkihankkeiden sijaan omaistaan hoitavat kaipaavat konkreettista tukea enemmän kuin koskaan. Lisäksi heille tulisi tarjota ajantasaista tietoa paitsi omaishoitotilanteen tunnistamisesta myös kuntoutuksesta ja erilaisista hoivan vaihtoehdoista, kuten perhehoidosta.

Parhaillaan vietetään omaishoitajien viikkoa. On syytä edes kiittää omaishoitajia heidän arvokkaasta toiminnastaan. Omaishoidossa ei ole kysymys vain hoivasta ja huolenpidosta. Mukana kulkee rakkaus, kiintymys ja koko yhteinen elämä.

Kiitos, omaishoitaja!

Kommentit (1)

70-vuotias

Taas Arilta hyvä ja asiallinen kirjoitus joka kannattaa lukea ajatuksella. Täyttä asiaa joka sana. Omaishoitajien työtä ei arvosteta tarpeeksi ja luulen sen johtuvan siitä kun hoidettava on hoitajalleen läheinen ihminen. Katsotaan että senhän kuuluukin hoitaa omaisiaan ja pitäisikö siitä vielä saada korvaus. Omaishoitajan työ ei ole sitä että käy silloin tällöin kurkistamassa vanhusta ja toteamassa että elossa on.                       

Suomessa on 24 000 yli 65-vuotiasta omaishoitosopimuksen tehnyttä omaishoitajaa. Nykyisessä vanhuspolitiikassa omaisiin ja läheisiin kohdistuu aina vain enemmän paineita "kotona asumisen tukemisen" varjolla.

Omaishoitajilla hoivan kannustimena on rakkaus ja lojaalisuus. Pientä korvausta vastaan he tekevät vaativaa hoivatyötä vuorokauden ympäri toisin kuin ammattilaiset, joilla on työaika. 

Omaishoidossa arki on auttamista, hoitotoimia, vaativaa lääkehoitoa ja aikataulujen noudattamista. Jokapäiväinen elämä on myös ennakoimattomuutta ja improvisointia. On pakko olla tavoitettavissa ja hoidettavan vieressä, mutta samalla on oltava hoidettavan puolestapuhuja ja aktiivinen toimija osana virallista palvelujärjestelmää.

Iäkkäät omaishoitajat kuvaavat arkea äärimmillään avovankilassa olemisena

Ulla Tikkasen tuore väitöstutkimus paljastaa, kuinka iäkkäät omaishoitajat tekevät hoivan vaatimusten lisääntyessä psyykkisesti ja fyysisesti yhä raskaampaa hoivatyötä. Äärimmillään he kuvaavat elämäntilannettaan avovankilassa olemiseksi.

Erityisesti omaishoidon alkuun ja muutosvaiheisiin liittyy epävarmuutta ja pelkoa osaamisesta ja pärjäämisestä. Omaishoitajat tarvitsisivat ammattilaisten apua, mutta he kokevat jäävänsä yksin. Omaishoitajat joutuvat itse ottamaan selvää asioista ja tekemään hakemuksia arkea helpottavista apuvälineistä ja kodin muutostöistä.

Tikkasen mukaan palvelujärjestelmän pitäisi tunnistaa omaishoitajien erilaisuus, omaishoidon vaiheet ja niiden kipupisteet sekä elämäntilanteesta johtuva haavoittuvuus. Tämä auttaisi ammattilaisia antamaan omaishoitajille juuri sitä tukea, mitä kukin eniten tarvitsee.

Tilannetaju, tahdikkuus, arjen rytmin seuraaminen ja herkkyys toisten tarpeille on tärkeää erityisesti silloin, kun ammattilainen menee toisen kotiin omaishoitotilanteessa.

Ulla Tikkanen väittelee 8.4. aiheesta Omaishoidon arki: Tutkimus hoivan sidoksista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat