Jos olisin vastuussa yksityisistä tai julkisista vanhuspalveluista, paketoisin ne ehdottomasti kauniiseen vanhuuspakkaukseen. Tuotteistaisin palvelut helppokäyttöiseksi paketiksi, josta ikäihminen löytäisi kaiken tarvitsemansa tiedon ja bonuksena valikoiman jokapäivästä elämää helpottavia tuotteita.

Esikuvana olisi tietysti äitiyspakkaus, joka on ollut suomalainen menestystarina. Alun perin avustuksella houkuteltiin vähävaraisia äitejä terveydenhuollon piiriin, mutta vuodesta 1949 lähtien tämän sosiaaliturvaetuuden ovat saaneet kaikki vanhemmat. Suomen innoittamana äitiyspakkausta on kokeiltu jo yli 30 maassa.

Kelan uuden vanhuuspakkauksen saisi jokainen vanhuuseläkkeelle siirtyvä suomalainen. Pakkauksessa päällimmäisenä olisi tasavallan presidentin allekirjoittama kirje, jossa uutta eläkeläistä kiitettäisiin vuolassanaisesti tähänastisesta panoksesta yhteiskuntamme hyväksi ja kehotettaisiin keittämään kunnon kahvit mukana olevasta kahvipaketista.

Tuotevalikoimaan kuuluisivat ainakin liukuesteet kenkiin. Mitähän muuta? Pääasia olisi kumminkin ikäihmisen informointi ja ikääntymisen aktiivinen suunnittelu yhteispelillä. Kustannukset pidettäisiin kurissa ennaltaehkäisevällä hoito- ja palvelusuunnitelmalla, johon kaikki osapuolet sitoutuisivat.

Maailmalla Finnish Senior Citizen Box olisi tietysti uutinen. Vanhuuspakkaus houkuttelisi pilvin pimein ulkomaisia toimittajia tutustumaan suomalaiseen vanhustyöhön ja pelastaisi Suomen brändin vanhustenhuollon mallimaana. Lopulta ikääntyvä väestö kautta maailman olisi valmis maksamaan maltaita päästäkseen Suomeen vanhenemaan.

Väestö ikääntyy, työikäisten osuus pienenee ja huoltosuhde heikkenee. Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen. Eiköhän kehitetä vanhuuspakkaus ja panna uuden vanhuustalouden pyörät pyörimään.

Kuva: Annika Söderblom © Kela