Sade lakkasi juuri parahiksi. Metsässä tuoksuu kevät, vaikka huhtikuun alussa luonto ei ole vielä räjähtänyt viheriöimään kunnolla. Istun kannon nokassa ja katselen ensimmäisiä hentoja sinivuokkoja. Kuuntelen mustarastaan tummaa huilua. Oravat kisailevat kuusen oksilla. 

Lasken katseeni ja vasta nyt panen merkille jalkojen juuressa helmeilevän torvijäkälän. Tapailen Helvi Juvosen tuttua runoa.

Luuk 17:21

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Vanhuuttaan ihmisestä tulee niin hauras. Elämänpiiri kapenee, matka väsyttää. Moni jää ypö yksin.

Täältä metsän siimeksestä kohotan kiitollisena pikarijäkälän maljan: Malja pienille ja hauraille, yksinäisille. Malja kauneudelle ja mielikuvitukselle. Malja muistoille. Malja ystävyydelle ja inhimillisyydelle. Malja vanhoille ja viisaille. Malja armolle, ymmärrykselle ja anteeksiannolle.

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' 

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita vanhuspalveluja − iäkkäiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Palveluksessanne! www.geron.fi

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram