Cabaret-musikaalissa pankin räjäyttävät seremoniamestari Antti Lang ja tanssiryhmä. Kuva Teppo Järvinen.

HYVÄN tilannekomedian tunnistaa naurusta.

Yleisö alkaa reagoida spontaanisti hörähdellen näyttämöllä toljaileviin tyyppeihin ja sukkelaan sanailuun. Nauru palkitsee näyttelijöitä, jotka innostuvat panemaan parastaan. Katsomo lämpenee entisestään, ulvoo pian katketakseen ja ilonkyyneleet vierivät pitkin poskia. Esiripun sulkeuduttua itse kukin huomaa kokemuksen olleen ihmeellisellä tavalla vapauttava.

Suku on todella syvältä Tampereen Työväen Teatterissa.

TAMPEREEN Työväen Teatterin Suku on syvältä ei ole hyvä tilannekomedia. Sen sijaan suurelle näyttämölle on kyhätty vitkasteleva puskafarssi, jota seuraa pelkästään vaivaantuneena. Ei naurata.

Suku on syvältä (Fish in the Dark) sai ensi-iltansa viime vuonna Broadwaylla ja rikkoi kaikki kassaennätykset. Tuomas Parkkinen on ohjannut pläjäyksen tuoreeltaan Tampereelle.

Tilannekomedia vaatii tutut hahmot ja tapahtumapaikat, ja tällä kertaa vanhan isän kuolema suistaa suvun raiteiltaan. Tuskin on arkku ehtinyt sulkeutua, kun perhesalaisuudet ponnahtavat esiin. Kumpi pojista, Norman vai Arthur, huolehtii äidistä? Kuka saa Rolexin? Kumpaa miniää isä vihasi? Ja kenen kanssa hän muhinoi pyykkihuoneessa?

Vaikka näyttämöllä tullaan ja mennään ovet paukkuen, kummasti siellä ehditään seisoskelemaankin. Amerikassa muka ollaan, mutta kun menoon yhdistyy joidenkin näyttelijöiden puheesta kuultava hämäläismurteiden sävelkulku, saadaan esitykseen tilkka huumoriakin – tahattomasti. ★

Cabaret on totta

Cabaret-musikaali on jälleen ajankohtainen klassikko. Videot: Tampereen Työväen Teatteri.

EI NAURATA toinenkaan tamperelainen Broadway-tulkinta, mutta luojan kiitos tällä kertaa ei ole edes tarkoitus. Syyskuussa ensi-iltansa saanut klassikkomusikaali Cabaret täyttää TTT:n suuren näyttämön komeasti.

Kertomus on tuttu. Vuonna 1930 Kit Kat -klubilla sykkii Berliinin legendaarinen yöelämä, kunnes juhlat on juhlittu ja aina vain pahempaa on tulossa.

Tiina Puumalaisen ohjauksessa korostuvat kahden erilaisen ihmissuhteen tarinat: nuori kabareelaulajatar Sally Bowles (Emmi Kaislakari) ja kirjailijanalku Cliff Bradshaw (Juha-Matti Koskela) löytävät toisensa, samoin iäkäs asuntolanpitäjä Fräulein Schneider (Jaana Oravisto) ja vanha hedelmäkauppias Herr Schultz (Auvo Vihro).

Kaislakari ja Koskela panevat parastaan ja laulavat kuin satakielet, mutta miksihän tässä jäädään rakentamaan valjua heterosuhdetta? Ja miksi koko musikaalin kaunein kappale Maybe This Time on jätetty TTT:n esityksestä kokonaan pois? Rakkauden ja hyväksymisen kaipuu − toiveet, halut ja unelmat − ovat Cabaret-musikaalin keskeistä ainesta.

Varsinaisesti pankin räjäyttävät hurja seremoniamestari, MC Antti Lang sekä upean rietas tanssiryhmä. Myös näyttämökuva efekteineen on huikea, vaikka mielelläni olisin nähnyt myös kulisseihin piilotetun orkesterin.

Siis tervemenoa Tampereelle, Berliiniin. Cabaret on totta ja tapahtuu nyt. ★ ★ ★ ★

▶︎ Lue myös: Willkommen, bienvenue, welcome! Elämä on kabaree

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat