Onneksi elämässä on säilynyt kohtalaisen myönteinen pohjavire koronavuosista huolimatta. 

TILASTOLLISESTI minulla on elämää jäljellä vajaat 20 vuotta. Halutessani voin hakea osittaista vanhuuseläkettä jo vuoden päästä, mutta tavoite-eläkeikä häämöttää vasta 1.1.2029.

Näin edeltäpäin ilahduttaa tieto siitä, että nykyisin valtaosa eläkeläisistä kokee vointinsa ja terveytensä varsin hyväksi. Kolotuksia ja kremppaa on itse kullakin, mutta kai niiden kanssa on vain opittava elämään. Sisu ei anna periksi luovuttaa ennen aikojaan.

Alakuloisten mietteiden olen kumminkin huomannut lisääntyneen vuosien mittaan. Sitä pysähtyy usein pohtimaan sellaisiakin asioita, jotka olisi nuorempana sivuuttanut pelkällä olankohautuksella. Liekö toisaalta jo sitä kuuluisaa vanhuuden viisautta, että pystyy jättämään monet pikkujutut ihan omaan arvoonsa?

Tenori Johan Krogius (keskellä) teki suorastaan järisyttävän vaikutuksen Aidan lähetin roolissa. Kuva: Savonlinnan oopperajuhlat, Valtteri Hirvonen

ONNEKSI elämässä on säilynyt kohtalaisen myönteinen pohjavire koronavuosista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Tänä kesänä olen päässyt nauttimaan taas matkustamisesta, ja veri veti Saksanmaalle heti tilaisuuden tullen. 

Berliinin taideaarteet ja kulttuurielämä ihastuttivat entiseen tapaan. Neue Nationalgalerie on ollut kuusi vuotta remontissa, mutta nyt tähän minimalistiseen modernin taiteen pyhättöön pääsi jälleen tutustumaan. Avoinna oli myös uusi kulttuurikeskus Humboldt Forum kiinnostavine näyttelyineen.

Kotimaan kamaralla etenkin Savonlinnan oopperajuhlien uusi Aida yllätti positiivisesti. Giuseppe Verdin ooppera esitettiin ajankohtaisena tulkintana valloittajasta ja orjuutetusta sekä kipeistä valinnoista isänmaan ja rakkauden välillä. Koskettava, nautinnollinen Philipp Himmelmannin ohjaus vei klassikon kesäillassa täysin uusiin sfääreihin.

Mikä vanhenemisessa on parasta?

ILOPILLEREITÄ löytyy toki läheltäkin, kun vain pitää silmät auki. Oman elämänsä dosettiin ilomieltä voi täyttää paitsi turuilta ja toreilta myös luonnonrauhasta ja kirjallisuudesta. 

Metsäpolulla vastaan lyllertänyt siili, ikkunan takana rupatteleva naakka ja kainalossa kehräävä kissa ovat ilahduttaneet minua tällä viikolla. Mansikat, mustikat ja lakat maistuvat juuri nyt herkullisimmillaan.

Sähkökirjojen lukulaite on ollut ehtymätön ilonaiheeni jo kymmenen vuoden ajan. Siihen saa luettavaa myös kirjastoista, joten lukuharrastus on käytännössä maksuton. Suosittelen vaikkapa Laura Kolben omakohtaista teosta Keho – Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen. Se sai minut pohtimaan, mikä vanhenemisessa on parasta.

Tervetuloa mukaan Geron-blogin uudelle kaudelle! Bloggasin ET-lehden verkkosivuilla vuosina 2015–2018 ja iloitsin runsaasta lukijapalautteesta. Toivottavasti pidetään yhteyttä vastakin. Juttuvinkkejä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen ari.liimatainen[ät-merkki]geron.fi