Kirjoitukset avainsanalla Geron

Rakkaus kuuluu kaikille

19.5.2025 klo 22:50

Pekka ja Paavojuha ovat olleet yhdessä 40 vuotta. Elämänmakuisessa dokumenttisarjassa miehet palaavat myös kipeisiin muistoihin. Kuvat: Yle

Sateenkaariseniorit kertovat kaksoiselämästä, itsensä hyväksymisestä ja rakkaudesta.

SATEENKAARISENIORIT ovat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia ikäihmisiä. He ovat syntyneet, kasvaneet ja eläneet aikana, jolloin heidän suuntautumisensa oli ensin rikos ja sitten sairaus. Moni on viettänyt kaksoiselämää.

Uusi elämänläheinen dokumenttisarja Kun saa rakastaa kertoo, millaista on ollut elää vuosikymmenet ilman ihmisoikeuksia ja oikeutta omannäköiseen parisuhteeseen. Nykyhetki on monella onneksi toisin, vaikka ennakkoluuloja on yhä.

Menneisyyden rankat kokemukset ovat osa sateenkaarisenioreiden elämää, mutta nykyisyyttä leimaavat hersyvä huumori, suuret tunteet ja hetkessä elämisen taito.

Mikko Nummelin, 79, on elänyt koko ikänsä kaapissa ja kärsinyt yksinäisyydestä. Miten käy, kun Mikko uskaltautuu nyt kertomaan veljelle homoudestaan?

DOKUMENTTISARJA näyttää, miten elämä hymyilee, kun saa vihdoin rakastaa. Paavojuha Klementjeff, 85, ja Pekka Tolvanen, 75, ovat olleet yhdessä 40 vuotta. Sarjassa he muistelevat, mitä kaikkea pitkään parisuhteeseen on mahtunut, ja nähdään yllättävä sitoutumisen hetki. Onnenpäivien lomassa miehet palaavat kipeisiinkin muistoihin.

Lissu Suhosen, 70, ja Hillevi Häkkisen, 69, yhteiselo on kestänyt 30 vuotta. Kahden hyvin erilaisen persoonan arkea ryydittää humoristinen sanailu. Ikääntymisen myötä mahdollinen hoitolaitokseen joutuminen pelottaa. Joutuvatko he erilleen toisistaan, jos vanhustenhoidossa ei tunnisteta samaa sukupuolta olevan avioparin tarpeita?

Tanja von Knorring, 64, teki sukupuolenkorjausleikkauksen vanhoilla päivillään ja elää vihdoinkin identiteettinsä mukaista elämää naisena. Avioliitto Sandra von Knorringin, 48, kanssa on ennen kaikkea sielunsisaruutta, sillä he tunnistavat kumpikin transnaisen vanhenemiseen liittyvät pelot.

Tunteellinen matka ihmisyyteen.

SUOMALAISTEN sateenkaarisenioreiden taival on ollut kuoppainen. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi peruutettiin rikoslaista vuonna 1971, mutta kehotuskielto kumottiin vasta 1999. Lääkintöhallitus poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta 1981. Laki rekisteröidystä parisuhteesta astui voimaan 2002, ja tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan 2017.

Nykyisin ymmärretään, että seksuaalinen suuntautuminen, identiteetti, sukupuolen ilmaisu tai fetissit ovat osa normaalia ihmislajin kirjoa eikä niistä voi tai tarvitse parantua.

– Kun saa rakastaa -sarjassa ei ole kyse ainoastaan siitä, että jokainen saa olla oma itsensä, vaan siitä, ketä saa rakastaa, toteaa sarjan ohjaaja Kirsi Marie Liimatainen. Päähenkilöt vievät meidät tunteelliselle matkalle ihmisyyteen, ihmisoikeuksiin ja universaaliin rakkauden kaipuuseen. Häpeän aika on ohi.

Kun saa rakastaa -dokumenttisarjan kaikki jaksot voi katsoa Yle Areenassa. Yle TV1 esittää sarjaa keskiviikkoisin kello 20.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Geron

Ratsumies 50 vuotta – Yleisö aplodeerasi seisaaltaan Aulis Salliselle

klo 12:41 | 10.5.2025

Mika Kares tulkitsee Antin roolin mestarillisesti. Kuvat: Ilkka Saastamoinen

Mika Kareksen läsnäolo ja virtuositeetti ovat vertaansa vailla.

OOPPERA | Ratsumies, ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 9.5. Sävellys Aulis Sallinen, libretto Paavo Haavikko. Ohjaus Jussi Nikkilä, musiikinjohto Hannu Lintu, koreografia Mirva Mäkinen. Lavastus ja puvut Takia, valaistus ja projisoinnit Mikko Linnavuori. Rooleissa Mika Kares, Miina-Liisa Värelä, Johannes Vatjus, Anna Danik, Timo Riihonen, Maiju Vaahtoluoto, Ville Rusanen, Markus Nieminen. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, Mirva Mäkinen ensemble. ★★★★

RATSUMIES on säveltäjä Aulis Sallisen, 90, ensimmäinen ooppera. Vasta eilisiltana, viisikymmentä vuotta Savonlinnan Oopperajuhlien kantaesityksen jälkeen, teos sai ensi-iltansa Kansallisoopperan lavalla. Sallinen kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan, ja yleisö aplodeerasi maestrolle seisaaltaan.

Käsiohjelmassa Sallinen muistelee 50 vuoden takaisia keskustelujaan oopperan partituurin olemuksesta ja sanoo ymmärtäneensä, että oopperataiteen pääkirja on sekä musiikillinen että kirjallinen kokonaisuus. Se mahdollistaa ja houkuttaa erilaiset näyttämölliset tulkinnat ilman, että niiden sallittaisiin asettua tekijöidensä esteettistä tai eettistä maailmaa vastaan.

Kansallisoopperassa ohjaaja Jussi Nikkilän tummanpuhuva tulkinta vie dystopiaan. Ruotsin ja Venäjän valtakunnat ovat sodassa keskenään. Suomi taistelee välissä ei-kenenkään-maana, ja unen kaltaisen synkkyyden keskellä Antti (Mika Kares) ja Anna (Miina-Liisa Värelä) kokevat traagisen rakkauden.

Ratsutilallisen roolin laulaa Ville Rusanen.

RATSUMIEHEN on sanottu olevan kertomus vallasta ja vapaudesta. Kun ihmiset ovat jakautuneet herroihin ja orjiin – julmaan virkavaltaan ja alistettuun rahvaaseen – Ratsumies kysyy, voiko riiston ja alistamisen raunioille syntyä oikeudenmukaista yhteisöä. Kenen vapauden ehdoilla ja kenen vapauden kustannuksella utopia voisi toteutua?

Kirjailija Paavo Haavikkoa (1931–2008) musiikki ei kai varsinaisesti kiinnostanut, mutta hänen ensimmäinen librettonsa on innostanut niin säveltäjää kuin laulajia. Aulis Sallinen ymmärsi, että Haavikon tiivis ja arvoituksellinen, symboleilla ladattu ilmaisu sopii oopperaan.

Paavo Haavikko kirjoitti vallasta miltei kaikissa teoksissaan. ”Kun kansa saa vallan, niin kuka sen saa?” hän kysyy Ratsumiehessä. Haavikon mukaan Ratsumies on vallankumousdraama. Se kertoo ihmisten yrityksestä päästä irti vallan väkivaltakoneistosta, väkivallalla, elää vallankäytön ulkopuolella sekä lopulta nousta sitä vastaan, tuhoutuen.

Mika Kares vangitsee mielenkiinnon.

Musiikkikirjoittaja Auli Särkiö-Pitkänen toteaa, että Ratsumiehen voi tulkita myös sotatrauman kuvauksena: sodasta palannut mies on muuttunut, kääntynyt pois elämästä. Ratsunsa mukana ratsumies on menettänyt identiteettinsä.

Tämän roolin basso Mika Kares tulkitsee nyt mestarillisesti suoraan sisimpään. Ympärillä loistavaa työtä tekevät orkesteri, kuoro, nykytanssijat ja maamme huippulaulajat, mutta suurella näyttämöllä Kareksen läsnäolo ja virtuositeetti ovat vertaansa vailla. Hän on tulkinnoissaan yleisön mielenkiinnon täysin vangitseva tähti.

Jussi Nikkilän lähes kauttaaltaan sujuvaa ohjausta rytmittävät taitavasti Mirva Mäkisen koreografia ja ensemble. Lavastus, puvut ja valaistus tukevat dystooppisia teemoja ja symboliikkaa. Sinänsä näyttäviä videoprojisointeja läväytetään joka tuotannon taustalle jo kyllästymiseen asti.

Geron

Elämä päättyy kuolemaan

klo 19:26 | 13.4.2025

Ehtoolehto-sarjan tähtikaartiin kuuluvat Rea Mauranen, Leena Uotila ja Eeva Litmanen. Kuva: Petri Mast

Veijarimainen Ehtoolehto-sarja nostaa esille vanhustenhoidon arvot.

SYÖPÄLÄÄKÄRI Sirkku Jyrkkiö vaati Helsingin Sanomien (12.4.) haastattelussa poliitikkoja tekemään päätöksiä sote-palvelujen karsimisesta. Kustannusten kasvaessa on pakko keskittyä palveluihin, jotka tuottavat todellista terveyshyötyä.

Jyrkkiön mukaan julkisten varojen käytössä on tullut raja vastaan. Esimerkiksi syöpäpotilaan saama parin kuukauden lisäelinaika ei välttämättä tarkoita terveyshyötyä. Se on elinajan pitkittämistä parilla kuukaudella.

"Elämä päättyy kuolemaan", Sirkku Jyrkkiö toteaa ykskantaan. Meillä nykyihmisillä on sen asian tunnustamisessa oikeasti opeteltavaa.

Osastonhoitaja Virpi Hiukkanen (Vera Kiiskinen) on toiminnanjohtajan luottohenkilö. Hiukkasen mielestä asukkaat vaarantavat Ehtoolehdon turvallisuuden typerillä päähänpistoillaan.

SYÖPÄLÄÄKÄRIN toteamukset arvovalinnoista palasivat mieleen, kun katsoin Ruutu-palvelusta uuden Ehtoolehto-sarjan ensimmäiset jaksot.

Elisa Viihteen tv-sarja perustuu Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa -kirjaan. Veijariromaani vanhustenhoidosta ilmestyi yli kymmenen vuotta sitten ja hurmasi lukijat sekä vetävällä tyylilajilla että vankalla asiasisällöllä.

Vaikka televisiointia mainostetaan mummoenergiaa huokuvana murhamysteerinä, käsikirjoittaja Johanna Hartikainen ja ohjaaja Taru Mäkelä onnistuvat heti alkumetreillä nostamaan esille ilahduttavan monta teemaa Lindgrenin kirjasta. Värikkään henkilögallerian tähtikaarti on vertaansa vailla.

Totuus on tarua ihmeellisempää.

EN tiedä, miten tv-sarja päättyy, mutta kirjassa Siiri kysyy ystävältään Irmalta, mihin hän vielä joutuu tämän kanssa. Irma nauraa heleästi ja vastaa: ”Kuolemaan.” Sitä ennen Ehtoolehdon palvelutalossa sattuu ja tapahtuu.

Minun ei tarvitse tehdä juonipaljastuksia, kun totean että suomalaisessa vanhustenhoidossa totuus on joka tapauksessa tarua ihmeellisempää. Lukekaapa vertailun vuoksi toimittaja Susanna Reinbothin ansiokas juttu (HS 30.12.2024) Ilmari Helanderin Vanhusten Säätiön ja sen entisen toiminnanjohtajan Anu Silvennoisen sotkuista.

Kuolema Ehtoolehdossa -kirjassa Siiri luottaa, että paha saa palkkansa. Tulipaloa hän ei ollut sytyttänyt, ja jos Ehtoolehdossa oli rikollisia, ne olivat Vanhusten Hoiva ja Rakkaus Säätiön hallituksessa.

Geron

Erikoishammaslääkärin lasku kirpaisee ilkeämmin kuin pora

klo 21:27 | 9.4.2025

Kiskurihinnat saavat pelkäämään hammaslääkäriä.

Mikäpä olisi helpompaa kuin hätää kärsivien senioreiden riisto.

AIKUISIÄSSÄ en ole enää pelännyt käydä hammaslääkärissä. Sama yksityinen lääkäri on huoltanut hampaani varmaan parikymmentä vuotta, mutta taannoin hän passitti minut erikoishammaslääkärille.

Moneen kertaan paikattu hammas oli määrä korvata keraamisella kruunulla, ja Terveystalossa erikoishammaslääkäri otti vastaan yksin tein. Hinta-arvio (1 200 euroa) tyrmistytti, eikä siinä vielä kaikki: jo ensi tapaamisella lääkäri vakuutti koko arvovallallaan, että tarpeen olisivat myös purentakisko (700 euroa) ja yhden vanhan amalgaamipaikan korvaaminen muovikruunulla (350 euroa).

Jumaliste, hoito ja hinta-arvio eivät menneet lopulta edes suunnilleenkaan kohdalleen. Kruunutettua hammasta jomotti vielä kuudennen käynnin jälkeenkin, ja kauhukseni sain passituksen juurihoitoon erikoistuneelle hammaslääkärille, hinta-arvio 1 500 euroa. Kun ilmoitin siinä vaiheessa tyytymättömyyteni kohtuuttomasta laskutuksesta, alkuperäinen erikoishammaslääkäri lupasi hätäpäissään jo alennusta.

Yli 65-vuotiaiden terveydenhuollon kustannukset ovat keskimäärin kolme kertaa suuremmat kuin alle 65-vuotiailla.

HAMMASHOITOON on kulunut tähän mennessä viisi kuukautta ja yli 3 500 euroa. Hammasta aristaa yhä. Siinä sivussa varsinainen show on ollut Terveystalon laskutus – johon myös Ylen MOT-ohjelma kiinnitti vastikään huomiota työterveyden puolella.

Valitsemani verkkolaskun sijaan minulle on lähetetty paperilaskuja laskutuslisineen. Olen saanut ainakin yhden väärän laskun, ja laskuja on kadottanut niin Terveystalo kuin Posti. Viimeisimmät laskut pyysin lähettämään sähköpostitse, koska laskun oikaisu ei onnistunut palvelutiskillä edes lääkäriltä. Tästä hyvästä sain maksaa 11,80 euron laskutuslisän.

Laskutuksen käytännöt ovat näyttäneet mielivaltaisilta, koska henkilökunta ei ole pystynyt avaamaan niitä mitenkään. Palkkioiden ja laskutuslisien päälle on kertynyt kolmatta sataa euroa palvelumaksuja. Miten minusta on alkanut tuntua, että terveydenhoidon sijaan tässä on kyse täysin häikäilemättömästä bisneksestä?

Huonohampaisia senioreita riittää.

LIIKEVAIHDOLLA mitattuna Terveystalo on Suomen suurin yksityinen terveydenhuollon yritys. Tuoreen vuosikertomuksen mukaan suunterveyden palvelujen kysyntä kuitenkin heikkeni viime vuonna merkittävästi ja suunterveyden liikevaihto laski 7,7 prosenttia (50,3 miljoonaan euroon).

Terveystalon strategisena tavoitteena on nyt kaksinkertaistaa suunterveyden liikevaihto. Yksityinen terveydenhuolto hakee rajua kasvua erityisesti ikääntyvästä väestöstä, sillä yli 65-vuotiaiden terveydenhuollon kustannukset ovat keskimäärin kolme kertaa suuremmat kuin alle 65-vuotiailla.

Suomessa yli 65-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan noin 170 000 henkilöllä seuraavan 10 vuoden aikana. Meitä huonohampaisia senioreita riittää lähivuosina aina vain enemmän – ja mikäpä olisi helpompaa kuin hätää kärsivän eläkeläisen railakasotteinen nylkeminen.

Kiskurihinnat ovat saaneet taas pelkäämään hammaslääkäriä.

Seuraa

Instagram

Tilaa RSS

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Puheenaiheet