Aamulla ajellessani töihin radiouutisissa kerrottiin suomalaisten työurien pidentyneen hitaasti ja lähinnä vanhimman työväestön keskuudessa. Keskimääräisen työuran pituus on nyt 35 − 40 vuotta. Oma työurani täyttää tällä viikolla 40 vuotta ja jatkuu edelleen.

Katsellessani aamuista työmatkaliikennettä mieleni täyttää lähinnä kiitollisuus. Kiitollisuus jokaisesta töihin matkaavasta kanssakulkijasta. Kiitollisuus siksi, että saamme rauhassa olla rakentamassa tätä yhteiskuntaa.

Rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Rakennustyömaita ja niillä viliseviä kelta-asuisia työntekijöitä katsellessa tuntuu hyvältä. Jokaisella rakennustyömaalla rakennetaan tulevaisuutta.

Olen kiitollinen maan hallitukselle siitä, että he pyrkivät turvaamaan maamme tulevaisuuden. Tavoitteena on, että saamme tulevaisuudessakin rauhassa rakentaa ja hoitaa tätä pohjoista isänmaatamme. Saamme elää demokraattisessa ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa valtiossa.

Yksittäisten työmatkalaisten lisäksi tiellä liikkuu paljon yrittäjiä ja yritysten työntekijöitä pakettiautoineen ja yhdistelmäajoneuvoineen. Jokainen heistä on tarpeellinen omalla paikallaan. Olen kiitollinen heidän olemassaolostaan.

Ohitseni vilahtaa ambulanssi hätävilkut päällä. Turvallinen yhteiskunta tarvitsee toimivan terveydenhuollon. Tarvitsemme ihmisiä, jotka pitävät huolta sairaista ja vanhuksista, heistä, jotka ovat jo oman työuransa päättäneet.

Suuri osa matkan varrella näkyvästä maisemasta on suomalaista peltomaisemaa. Näin toukokuussa mikään ei ole kauniimpi näky kuin pellollaan työtä tekevä maanviljelijä. Ilman toimivaa maataloutta ja ruokahuoltoa loppuu jokaisen työura lyhyeen.

Saapuessani työpaikkakunnalle ajan kirkon ohi. Olen kiitollinen maassamme vallitsevasta uskonnonvapaudesta. Kirkko muistuttaa siitä, että tämän näkyvän maailman lisäksi saamme rakentaa myös henkisiä ja hengellisiä arvoja.

Listaan voisi lisätä koko turvallisuus-, teollisuus-, kulttuuri- ja palvelualan. Niin paljon tärkeitä työntekijöitä, jotka omalla työllään rakentavat hyvinvointiamme.

Saavun omalle työpaikalleni koulutuksen pariin. Koulutus luo hyvinvointia ja turvallisuutta, vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Jokainen kasvatuksen ja koulutuksen alalla työtä tekevä henkilö rakentaa maamme tulevaisuutta.

Ja kuinka hyvältä tuntuukaan katsella kouluihin kulkevia lapsia ja nuoria. Heidän työuransa on tulevaisuudessa. Me tämän päivän eri alojen työntekijät olemme turvaamassa heidän matkaansa kohti omaansa ja maamme tulevaisuutta.

Ehkä koko tämä teksti on jonkun mielestä liian pumpulinen ja imelä. Tässä maailmassa on niin paljon kovuutta, vihaisia ja tyytymättömiä sanoja, siksi haluan mieluummin olla lisäämässä kiitollisuutta kuin kiittämättömyyttä.

Toivon ja rukoilen, että myös tulevaisuudessa saisimme rauhassa tehdä työtämme itsenäisessä maassamme. Samaa toivon ja rukoilen Ukrainaan. Maailma ei tarvitse tuhoajia vaan rakentajia.