He puhuvat suureen ääneen ja paljon.
Minä olen hiljaa ja kuuntelen.
He ovat kovin varmoja asiastaan.
Minä olen hiljaa ja mietin, mistä tuo varmuus tulee.
He ovat omasta mielestään oikeassa ja julistavat omaa totuuttaan kaikille ja kaikkialla.
Minä olen hiljaa ja mietin, mikä on totuus.
He kiittelevät ja kehuvat toisiaan.
Minä olen hiljaa ja mietin, huomaako kukaan, että minäkin olen paikalla.
Maailma on täynnä äänekkäitä, itsevarmoja ja omassa erinomaisuudessaan uinuvia ryhmiä.
Minä olen hiljaa ja mietin, missä on minun ryhmäni.
Löytyisikö jostain ryhmä, jossa minun ei tarvitsisi olla hiljaa ja näkymätön.
Ryhmä, jossa minuakin kuunneltaisiin,
minun ajatukseni hyväksyttäisiin ja
minuakin kehuttaisiin.
Löytyisikö ryhmä, johon voisi mennä yksin, mutta josta ei tarvitsisi lähteä kotiin yksin.
Täällä minä istun hiljaa,
kohta lähden kotiin,
yksin ja hiljaa.
