Kullankeltainen pimeys

Tervetuloa marraskuu!

Sinä, joka monen mielestä olet kuukausista surkein.

Sinä, joka monen mielestä et tuo tullessasi mitään hyvää.

Tervetuloa!

Sinä, joka et loista kauneudellasi, vaan annat mahdollisuuden nähdä pintaa syvemmälle.

Annat mahdollisuuden nähdä kauneutta siellä, minne muulloin ei osaa katsoa.

Tervetuloa!

Sinä, joka et vaadi aktiivisuutta etkä suorituksia, vaan annat mahdollisuuden lepoon ja hiljaisuuteen.

Aika, jolloin ei ole enää syksyn, eikä vielä joulun kiireitä.

Tervetuloa!

Sinä, joka et odota onnellisuutta, vaan annat luvan kerätä uskoa ja voimia uuteen huomiseen.

Sinulle riittää jokainen pieni valonsäde ja ilon lähde.

Tervetuloa marraskuu!

Keitän kupillisen teetä, sytytän kynttilän ja kääriydyn lämpimään vilttiin.

Annan itselleni monta halausta ja keskityn aistimaan elämää, sen jokaista vivahdetta.

Kiitos sinulle, marraskuu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla