
Olin aivan eksyksissä,
en lainkaan tiennyt missä.
Ei näkynyt polkua,
jota pitkin kulkea,
ei suuntaa,
mihin päin katsoa,
ei ystävän kättä,
johon tarttua.
Oli vain synkkä metsä,
loputon elämän erämaa.
Kuka auttaisi lohdutonta kulkijaa.
Silloin rakkaus löysi tien luokseni.
Se avasi polun eteeni,
näytti suunnan elämälleni,
lähetti ystävän vierelleni.
Synkkä metsä ei enää pelota,
elämän erämaa ei upota.
Lohduton kulkija löysi käden,
johon tarttua.
On taas hyvä elämän matkaa kulkea.
I have read your excellent post. This is a great job. I have enjoyed reading your post first time. I want to say thanks for this post. Thank you