Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Uusi koti kutsuu

Onnea uuteen kotiin.

Suojatkoon nämä seinät ulkomaailman vaaroilta.

Kätkeköön nämä seinät sisälleen onnen ja rakkauden.

Suojatkoon nämä seinät uutta elämää.

Tarjotkoon nämä seinät turvallisen kasvupaikan pienille ja avuttomille.

Olkoon tämä koti paikka,

josta jokainen sen suojassa ollut on valmis nousemaan siivilleen ja kohtaamaan elämän.

Siunatkoon elämän luoja ja ylläpitäjä

tätä kotia ja sen asukkaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulukuva Aukusti Salon Meidän lasten aapisesta vuodelta 1935.

”Tiedän kyllä, että Afrikan lapsilla on nälkä, mutta silti haluaisin…” Näin alkoi vuosikymmeniä sitten erään sukulaismiehen lapsuusaikainen kirje joulupukille. Nykyajan ihmisen silmin kirjeen sisältämät lahjatoiveet ovat kovin vaatimattomia.

Tyttäreni kirjoitti 2000- luvun alussa joulupukille ja lisäsi loppuun lauseen: ”Ei tarvitse ostaa, jos on liian kalliita.” Kotona oli varmaan puhuttu tiukasta rahatilanteesta, josta lapsi oli tehnyt omat johtopäätöksensä.

Molemmat kirjeet joulupukille voisi hyvin siirtää nykyaikaan. Mediatulvan keskellä elävät nykyajan lapset ovat vielä tietoisempia maailman lasten vaikeuksista kuin tuo suuriin ikäluokkiin kuuluva sukulaismies. Myös rahapula on tuttu tilanne monessa lapsiperheessä ja lapset ovat siitä tietoisia.

Lapsilla on oikeus toiveisiinsa, mutta aikuisilla ei ole velvollisuutta toteuttaa jokaista toivetta. Tyttäreni toivoi monena jouluna baby born-nukkea eikä joulupukki koskaan tuonut sitä. Se oli liian kallis, joten pukinkontista löytyi halvempi nukke.

Lasten joulupukille kirjoittamia kirjeitä on mukava lukea, myös vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Jokainen aikuinen ratkaisee mahdollisuuksiensa mukaan, kuinka paljon noita toiveita on mahdollista ja viisasta toteuttaa.

Monena vuonna ennen joulua on tiedotusvälineissä näkynyt mainos ”Anna lapselle raitis joulu”. Sen toiveen esittäisin kaikkien lasten puolesta joka joulu. Sen toiveen esittäisin myös jokaiseen lapsettomaan perheeseen, jokaiseen kotiin.

Raittiin joulun lisäksi toivoisin jokaiselle lapselle lahjaksi myös rauhallisen joulun. Sellaisen joulun, jossa saisi rauhassa olla lapsi, leikkiä ja nauraa ilman aikuisten huolia ja murheita. Tarvittaessa itkeä ja joskus huutaakin ilman pelkoa aikuisten hylkäämisestä.

Toivoisin lapsille myös rauhallisen joulun ilman aikuisten riitoja ja väkivaltaa. Joulun, jossa aikuiset osaavat selvittää mahdolliset erimielisyytensä puhumalla ja keskenään.

Jokaiseen kotiin toivoisin myös rakkautta. Toivoisin joulun, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan ja lapsiaan, jossa jokainen lapsi saisi tuntea olevansa rakastettu.

Lapsi ei yleensä kirjoita joulupukin toivelistaan toivovansa lahjaksi raittiutta, rauhaa ja rakkautta. En ole minäkään kirjoittanut. Silti aikuisena olen eniten kiitollinen siitä, että vanhempani ovat tarjonneet minulle lapsuuden ja nuoruuden joulut, joihin nuo lahjat ovat sisältyneet pyytämättä.

Lapsi, joka kirjoittaa joulupukille jonkin noista toiveista tietää, mitä toivoo. Todennäköisesti hän on joutunut viettämään joulun ja ehkä koko elämänsä ilman noita lahjoja. Silloin pitäisi hälytyskellojen soida, sillä aikuisen velvollisuus on toteuttaa nämä toiveet. Mikäli hän ei siihen kykene, tarvitaan ulkopuolisten apua.

Toivon siis jokaisen lapsen jouluun raittiutta, rauhaa ja rakkautta. Se on samalla myös lahja suomalaiselle yhteiskunnalle. Jos koti kykenee tarjoamaan nämä lahjat, yhteiskunta kykenee hoitamaan oman osuutensa kasvatustyöstä. Lapsen kasvun pohja ja kestävä perusta luodaan kodeissa.

Mustikassa

Lapsuuden mustikkametsästä poimituissa mustikoissa maistuu mummun mustikkapiirakka, äidin keittämä mustikkakiisseli ja ihan itse tehty mustikkamaito.

Lapsuuden mustikkametsästä poimituissa mustikoissa on muisto aikuisten säätelemästä elämästä, kuinka paljon pitää poimia, milloin lähdetään pois metsästä ja koska sitä mustikkakiisseliä saa syödä.

Lapsuuden mustikkametsästä poimituissa mustikoissa elävät lapsuudesta saadut rajat ja rakkaus.

Aikuisena leivon oman piirakkani ja keitän oman kiisselini. Aikuisena päätän itse, lähdenkö mustikkaan, kuinka paljon poimin, milloin lähden kotiin ja koska herkuttelen mustikkapiirakalla.

Ei aikuisenkaan vapaus ole rajatonta. Elämä asettaa rajat, joiden sisällä voi toimia. Aikuisuutta on tunnistaa rajansa ja elää niiden mukaan.

Mustikat maistuvat hyviltä edelleen.

Yhdessä poimituissa mustikoissa maistuu rakkaus.

Mainos
Katse merelle

Rakkaus on kuin meri.

Nuorena naisena istuin meren rannalla.
Unelmoin rakkaudesta, joka tuntui kaukaiselta, tuntemattomalta ja saavuttamattomalta kuin aava meri.

Nyt, vanhenevana naisena istun meren rannalla.
Elämäni rakkaus on ollut kuin tyyni meri kauniina kesäpäivänä.
Sen lämmössä on voinut levätä ja kääriytyä onnen tunteeseen.
Elämäni rakkaus on myös ollut kuin myrskyävä meri.
Se on ollut ajaa karille, joutua haaksirikkoon ja hukuttaa pienen purren.
Usein on pitänyt istahtaa katselemaan horisonttiin ja etsimään suuntaa eteenpäin.

Rakkaus on edelleen kuin katse aavalle merelle.
Vastarantaa ei näy ja tulevia tuulia ei voi ennustaa.
Tämä merimatka on purjehtimisen arvoinen.

Seuraa 

Olen Kaarina Peuraniemi, vuonna 1960 syntynyt peruskoulun opo. Koko työurani olen tehnyt nuorten parissa, mutta minua kiinnostavat kaiken ikäiset ihmiset ja se, miten sukupolvet vaikuttavat toinen toisiinsa. Olen yksi lenkki sukupolvien ketjussa, minua vanhemmat sukupolvet ovat jättäneet jälkensä elämääni ja minä jätän jälkeni nuorempien sukupolvien elämään. Millaisen henkisen perinnön olen saanut ja millaisen perinnön haluan jättää lapsilleni? Joka tapauksessa elämä kulkee eteenpäin.

Blogiarkisto

Kategoriat