Kirjoitukset avainsanalla häät

Jos isoissa juhlissa on merkatut paikat vieraille, kannattaa tehdä myös pöytäkartta. Askartelusta ja näpertelystä tykkäävä saa näihin mukaviin hommiin käytettyä tovin jos toisenkin. Minä sain puuhata tyttäreni häihin pöytäkarttaa ja kiinnostava pohja siellä löytyi ihan katsomalla kotona ympärilleen.

Minulla on pitkään ollut seinällä pala vanhan runkopatjan sisusta, koska se on mahtava tausta ystäväni minulle tekemälle tuftaustyölle. Patjan metallisia jousisisuksia saa aika usein ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Pihdeillä leikaten saa sopivan palan. 

Tästä syntyi täydellinen pöytäkartta vanhaan navettaan, jossa häät pidettiin! Harmaat pahvit ovat kierrätyspahveja työpaikan roskiksesta. Lehtitalossa näitä tulee aina lehtien välissä, olen kärppänä ottamassa niitä talteen. Pahvin päällä on ruskeaa paperia, jonka reunat poltin kynttilän liekissä hitaasti sentti kerrallaan. Tulos on aika kiva. Tytär kirjoitti nimet oikealla mustekynällä, joka tuntui suorastaan ylelliseltä. Ja jälki on kivaa.  Jokaisen pöydän kortti kiinnitettiin jousiin paperinarulla.

Paperin reunan polttaminen kynttilässä on parasta tehdä tiskialtaassa, jossa vesihana on lähellä. Laitoin reunan liekkiin ja sammutin sen heti vieressä olevan metallitölkin pintaan.  Tätä jatkoin niin pitkään, että koko reuna oli ruskeana. Paperi on liimattu puikkoliimalla pahvin päälle.

Yhteinen askartelu on todella hauskaa. Samalla fiilisteltiin tulevia häitä, juotiin pullo kuoharia ja hääpari treenasi erilaisia häävalssivaihtoehtoja.

Paikkakortit teimme viiltämällä fileerausveitsellä vinon viillon kuohuviinipullonkorkkiin. Nimikyltti asettuu siihen napakasti. Pahvin päälle on liimattu paperia, joka on valokopio merimaisemasta. Nimi on kirjoitettu mustekynällä.

Saattaa olla, että paikkakorkit päätyvät myöhemmin korkkikranssiksi hääparin oveen. Näin voi muistoja kierrättää kivasti.

Paikkakortit istuivat hyvin navettaravintolan ruskean rustiikkiin tunnelmaan. Myös virkattujen pöytäliinojen kokoelmani pääsi häärekvisiitaksi.

Tyttäreni halusi, että jokainen vieras ottaa itsestään polaroid-kuvan ja kiinnittää sen pienellä pyykkipojalla kuivumaan tähän telineeseen. Minulla oli kotona kaksi vanhaa ikkunanpokaa odottamassa käyttöä. Vasaroin niihin nauloja, joihin kiristin paksua metallilankaa.

Hääpari halusi pienen vanhojen kuvien näyttelyn. Sillekin piti pohtia jokin kiva tausta. Ratkaisu löytyi taas kotoa: korutelinen.

 

Onnittelukorteille piti keksiä joku paikka. Kotoa sattui löytymään vanerisia pieniä mansikkalaatikoita, joita olin säästellyt tulevia inspiraatioita varten. Maalia pintaan ja teksti siihen lyijykynällä.

Ikkunanpokateema jatkui täällä: ohjelma kirjoitettuna lasille. Sen päällä olevat paperinarupallot ovat myös omaa askartelutuotantoa, mutta niistä myöhemmin. Niiden tekeminen ei ollut lainkaan niin joutuisaa kuin paikkakorttien teko!

 

Kommentit (0)

Olen aina askarrellut kaikki kortit itse ja tytärkin on kai jotain vaikutteita imenyt tästä. Kun hän suunnitteli kesähäiden kutsukortteja, itse tehdyt ja painetut olivat tasavahvat vaihtoehdot. Onneksi itse tehty alkoi sitten kutkuttaa enemmän ja minä, tytär ja käsityöaktiivinen ystäväni aloimme suunnitella kortteja. Kaasotkin tulivat myöhemmin talkoisiin mukaan.

Paperin valinta on tärkeää, halusimme jotain muuta kuin puhtaan valkoista paperia. Helsingissä on kaksi aivan ihanaa paperikauppa Putinkia, joissa myydään erilaisia papereita kappalehintaan. Monessa paikassa, esimerkiksi kirjakaupoissa ja Sinellissä joutuu ostamaan 10 pakkauksen. Ja kun meidän piti tehdä koeprinttauksia monelle paperille!

Putingin tuotteita voi tarkastella nettisivuilla www.putinki.fi. Tarkoituksenamme oli tulostaa hääparin kuva mielenkiintoisen näköiselle paperille ja ommella se korttipohjaan. 

Väritulostuspalvelun ostaminen osoittautui vaikeaksi. Kaikki valokuvaamot kieltäytyivät, he tulostavat vain valokuvapaperille. Ammattimaisemmat painot Helsingissä vaikuttivat kaikki työskentelevän vain 8-16,  jolloin me askartelijat olemme töissä. Koko ajan tiesimme, että vanha kunnon kirjasto pelastaa meidät. Helsingin kirjasto kympissä A4-kokoinen värituloste maksaa 40 senttiä, ja kun siihen sai aseteltua kätevästi neljä kuvaa, niin homma hoitui hyvin edullisesti.

Kirjastossa on myös hyvät leikkurit, joilla kuvat pystyi leikkaamaan tehokkaasti.

Tyttöjen askarteluillassa pitää toki skoolata tulevan hääparin onnelle.

Pala finnfoamia tai stryroksia on hyvä apuväline, kun painaa naskalilla ompelureikiä korttipohjiin.

Edullisimmat korttipohjat ja kuoret löytyivät Adlibriksestä. 50 kappaleen pakkaus maksoi vain 4,50 euroa.

 

Kuvat ommeltiin korttipohjaan kiiltävällä ja kestävällä langalla. Reikiä varten tehtiin ensin pahvisapluuna, jonka avulla reiät oli kätevä painaa oikeaan paikkaan kuvassa. Morsian halusi trendikästä dymotekstiä kutsuun, ja se oli yllättäen tämän projektin kallein osuus, maksoivat 4,95 euroa ja niitä meni kolme. Tulos on kiva!

Kutsuja lähetettiin 40, joten pientä puuhaa riitti.

Postimerkit ostettiin hääteemaan sopiviksi.

Seuraavakin häihin liittyvä askarteluprojekti on jo aluillaan: häätila koristellaan osin paperinarupalloilla. Tästä lisää myöhemmin. Edullisimmin paperinarut saa Lappajärven värjäämöstä.

Kommentit (1)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat