Vietin viikon Kykladien saariryhmään kuuluvalla Tinoksen saarella Kreikassa. Tinos on mukava, tavallisen söpö saari, jossa ei ole valtavia turistilaumoja. Saarella on monia eläväisiä pikkukyliä, joihin pääsee pääkaupungista Tinoksesta myös bussilla. Yksi söpöimpiä on Pirgos. Se on kuvankaunis, sellainen söpön kreikkalainen. Kuvankauniin, valkoiseksi kalkitun kylän keskusaukiolla on mukava istua ison plataanipuun varjossa jääkahvilla.

 

Pirgoksesta löytyi ihana korukauppa Astrali, jossa Kristina Giannikopoulou myy käsintekemiäään hopea- ja emalikoruja.

Kaikista kekseliäimpiä ovat kuitenkin Kristinan kuivatuista kukista tekemät korut. 

- Kuivaan kukkia kymmenen päivää ja sen jälkeen levitän niille 10 kerrosta eräänlaista liimaa. Sen tarkemmin en paljasta sen sisältöä, kertoo ennen kemistinä Ateenassa työskennellyt Kristina.

Hän muutti viisi vuotta sitten Ateenasta Pirgoksen taiteilijakylään ystävän houkuttelema. Hän pitää puotiaan auki vain kesäkauden. Muulloin hän tekee koruja. Hän tekee koruja myös merihevosista, joita tarttuu kalastajien verkkoon. Hän kuivattaa kuolleet merihevoset ja tekee niistä koruja.

Kristina kertoo, että kukat ovat suosituimpia korvarenkaina ja kaulakoruina.

- Kreikkalaiset tykkäävät vuokoista ja italialaiset kärsimyskukista, hän kertoo.

Kukat eivät valokuvissa näytä niin ihanilta kuin luonnossa. Todellisuudessa ne eivät ole lainkaan muovisen tuntuisia.

 

 

Kristinan puoti on hyvin lähellä pääaukiota.

Pirgoksen kylässä on kuvanveistokoulu ja upea marmorimuseo.

Tämä like oli valitettavasti kiinni, enkä päässyt ostamaan hienoa vanhasta oliiviöljykanisterista tehtyä kastelukannua.

Stefanos Petropoulos pitää Tinoksen kaupungissa viehättävää antiikkikauppaa, joka on nimeltään Kaloriziko. Se on kaupungista pohjoiseen Triandaroksen ja Dio Horian kyliin johtavan tien varrella, Agia Paraskeva -kirkon vieressä.

 

Stefanoksen liikkeessä oli paljon rouheaa romua, jonka olisin halunnut viedä kotiin. Mutta matkalaukkuun ei ihmeitä mahdu. Tämän kulahtaneen mallinuken Stefanos oli löytänyt merestä. Mistä lie tullut.

Ihan tyhjin käsin minun ei tarvinnut lähteä, sillä nämä kaksi vanhaa tuolin selkänojaa mahtuivat kapsäkkiini! Teen niistä mökille jonkinlaisen hyllyn.

 

Tämä vanha amme olisi ollut upea kukille, mutta sinne se jäi odottamaan jotain muuta ostajaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat