Kirjoitukset avainsanalla Kankaanpään opisto

Opiskelen Kankaanpään opistossa kädentaitojen ohjaajaksi. Vuorossa oli viikon huovutus. Olen ollut monellakin huovutuskurssilla, mutta niistä on jo vuosia aikaa. Niinpä oli aika hauskaa huomata, että huovutusmenetelmiin oli tullut uusiakin tapoja. Mutta se mikä oli pysynyt samana on huovutuksen hurma. Se vaan on niin ihanaa silloin kun on hyvät tilat, paljon aikaa ja motivoiva opettaja.

Meillä oli kaikkea. Opettajamme Marita Metsäkylä toi upeita mallitöitä ihailtavaksi.

Huovutuskurssilla oli mahtavaa se, että huopaa voi ostaa opettajalta. Kurssille tulo on näin helppoa ja pieniäkin määriä huopaa voi ostaa lisämausteeksi.

 

Kankaanpään opiston märkätilat ovat upean tilavat ja käytännölliset. Lisäbonuksena on järvinäkymä. Marita Metsäkylä pitää heti kesäkuun alussa huovutuskurssin opistolla. Ilmoittautumiset ovat jo käynnissä.

Merinovillasta ja silkkihuivista saa upean herkän huivin helposti. Eri värisiä huoveja saattoi ostaa opistolta. Ei näitäkään kurssille lähtiessä osaisi varastoon ostaa, mutta tarpeita saattaa syntyä, kun katselee muiden työskentelyä.

 

Mustalla huivilla sama kuvio näyttää ihan erilaiselta.

Vein Marita Metsäkylän mallihuivin ulos luontoon kuvattavaksi. Tämmöinen huivi olisi mahtava lahja vaikkapa pyöreitä vuosia täyttävälle.

Minä päätin tehdä vauvan tossut kesällä syntyvälle lapsenlapselle. Nekin syntyivät yllättävän helposti ja nopeasti. Marita Metsäkylällä oli erilaisia valmiita tossun kaavoja, kätevästi jumppamatosta leikattuja. Vauvan tossun kaava oli yhtenä palana.

Huovutukseen tarvitaan lämmintä vettä ja Marseille-saippuaa, jota liotetaan siinä. Saippuvettä lisätään huovalle sumutuspullolla tai erityisesti huovutukseen kehitetyllä "suihkupallolla eli saksaksi Ballbrause. Marita oli tilannut sen saksalaisesta nettikaupasta. Tämä oli minulle uusi, kätevä tuttavuus.

Kastelin saippuavedellä tossujen kaavan kohdan, mutta saumavarat piti jättää kuiviksi. Tämmöisiä kappaleita valmistettiin kaksi.

Sen jälkeen nuo kaksi palaa laitettiin vastakkain ja ryhdyttiin kevyesti pyöritellen huovuttamaan tossuja kuplamuovin läpi. Kuplamuovin kuplat tehostavat huopumista.

Sitten leikkasin tossuaihion varovasti puoliksi, nappasin muotin pois sisältä ja ryhdyin huovuttamaan tossuja lisää. Laitoin niiden sisälle kuplamuovia aloin kevyesti sormilla pyöritellen, lämpimän saippuveden avulla huovuttamaan tossuja lisää.

Huovutin myös pieniä palloja käsissä pyöritellen. Teen niistä vauvan vaunulelun. Tossujen alla olevista huovutetuista palasista teen jotain, mutta ne vielä tiedä mitä. Ehkä kirjon niitä ja ompelen niihin nappeja ja helmiä. Siitä saattaa syntyä pieni taulu.

Huovutetun hatun tekeminen oli yllättävän helppoa ja nopeaa opettajan kaavoilla.

Aikaisemmin olin huovuttanut mäntysuopanesteellä, joten Marseille-saippua oli uusi, mutta ehdottomasti miellyttävämpi vaihtoehto. Se tuntuu käsiin mukavalta.

 

Jos huovutus innostaa, niin Marita Metsäkylä opettaa esimerkiksi näillä kursseilla:

Huovutuksen hurmiossa
3.6.-7.6.2019 Kankaanpään opistossa

Päivien aikana kokeillaan ennakkoluulottomasti erilaisia huopapintojen muokkaus- ja pintakoristelumenetelmiä. Huopapintaa voidaan muokata monella tavalla yhdistämällä erilaisia kankaita, kuituja, kovia materiaaleja, leikkaamalla ja ompelemalla ym. saadaksemme kolmiulotteista ja mielenkiintoista pintastruktuuria. Valmistamme viikon aikana tunikoita ja ponchoja, joihin käytämme erilaisia kankaita ja kokeiluja.

Tässä hommassa on mielikuvitus ja uskallus kokeiluun omaa luokkaansa. Halutessa voidaan pintoja käyttää myös johonkin varsinaiseen huopatyöhönkin mutta pääpaino on erilaisilla kokeiluilla. Tutkikaamme siis huopumisen erilaisia ilmiöitä. Ohjaajana neulesuunnittelija ja huopaopettaja, artenomi, Ammatillinen Opettaja AmO, Marita Metsäkylä.

http://www.kesäkurssit.fi/tekstiilityot/

 

Keväthuovutuksia Sastamalan opistossa

Kahden päivän kurssilla ehdit huovuttamaan esimerkiksi huivin. Opit samalla huovutuksen perusteita ja erilaisten materiaalien yhdistämistä villaan. Kurssi sopii myös aloittelijoille. 30.-31.3. Suodenniemen urheilutalossa lauantaina ja sunnuntaina klo 10-15.15.

Huovutetut tossut Sastamalan opistossa

Huovutetaan aamutossut suomenlampaan villasta. Tossuja voi tehdä monin eri tekniikoin mm. suoraan lestin päälle, kaavan avulla tai käyttämällä esihuopaa pohjana ja päällystämällä se villalla. Tossut muokataan lopuksi lestien päällä. Opettajalla on villat, lestit ja muut materiaalit mukana. Kauppalankulmassa Sastamalassa 6.-7.4. kello 10-16.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käsityö on jo tieteellisestikin todettu terveelliseksi, mutta uusin, kasvava ilmiö on yhdessä kässäily niin neuleporukoissa kuin tilkkukilloissa. Tilkkutöillä on jopa oma valtakunnallinen tilkkutyön harrastajien yhdistys, joka järjestää vuosittain tilkkupäivät. Tänä vuonna ne ovat Kankaanpään opistossa Satakunnassa. Ylhäällä on kuva opistosta kauniissa talviasussa. Tilkkupäiville on tulossa yli 200 ihmistä.

Blogin aloituskuvassa oleva Eija Pöyry Tilkkuyhdistys Finn Quiltistä kertoo Suomessa olevan satakunta paikallista tilkkukiltaa, joissa tehdään yhdessä tilkkutöitä. Tilkkuilu on luovaa ja innostavaa, jäsenmäärä on noussut ja uusia kiltoja perustetaan. Tilkkuyhdistyksessä on jäseniä 1450.

- Tilkkuyhdistyksen jäsenet kokoontuvat pienissä paikallisryhmissä eli killoissa. Toisissa kiltailloissa tehdään yhdessä tilkkutöitä ompeluseuran tapaan, toiset killat kokoontuvat vain jutellakseen ja tehdäkseen yhdessä tilkkuharrastukseen liittyviä asioita. Jotkut killat järjestävät omia tilkkutyönäyttelyitä, Eija Pöyry kertoo.
 

Tilkkutöiden tekemisessä mukavinta on asioiden jakaminen toisten samanhenkisten kanssa. On kiva, kun joku muukin kommentoi väri- tai materiaalivalintaa. Toinen voi myös opettaa lisää tilkkuilun saloihin. Käsityön flow vaan on niin ihanaa, ja on mahtavaa innostua yhdessä.

- Minun lempijuttuni on vapaa tilkkuilu eli crazy quilting, jossa luon itse pintaa ja värimaailmaa. Käytän kierrätysmateriaalia ja nautin asioiden purkamisesta. Saatan löytää kirpparityynyn sisuksesta kaunista kangasta, jota käytän tilkkutöihin. Luon näin uutta, Eija kertoo.

Monet tekevät perinteisiä tilkkutöitä, joihin käytetään ihania kauniisti toisiinsa sopivia tilkkutyökankaita. Jos innostaa, kannattaa mennä työväenopiston kurssille tai kysyä neuvoa jotain tilkkukillasta. Kaikki eivät ota uusia jäseniä, vaan ne haluavat pitää ryhmän tietyn kokoisena.

Kankaanpään opistossa on sunnuntaina 17.3.2019 kaikille avoin tilkkukampus. Opisto on täynnä tilkkutyönäyttelyitä, seitsemän eri killan tilkkutyönäyttelyt. Kankaanpään galleriassa kaupungin keskustassa on Marita Lappalaisen ja Eija Pöyryn kolmiulotteisia ei-perinteisiä tilkkutöitä.

- Ne ovat vähän sellaisia kummallisia, päällystämme esineitä ja tykkäämme käyttää kierrätysmateriaalia. Olo on kuin arkeologilla, kun puran jotain peittoa ja käytän sen kankaita uusiksi, Eija Pöyry nauraa.

Tilkkupäivillä on säänkestävä tilkkutyö -kilpailu. Niitä roikkuu ulkona puiden välissä ja ulkoseinillä. Yleisö äänestää voittajan.
Opistolla on myös kauppaiden myyntitila, jossa voi tutustua uusiin ompelukoneisiin, tilkkukankaisiin ja uusimpiin ompelutarvikkeisiin. Voi myös vain katsella ympärilleen, että mitä touhutaan.

Viidessä nonstop-työpajassa pääsee kokeilemaan tilkkutyön tekemistä. Niihin ei tarvitse ilmoittautua vaan voi mennä jos on tilaa. Niissä voi tehdä esimeriksi lankaroskiksen, sormineulatyynyn tai kaivertaa linolaatan kankaankuviointia varten.  Kaikkiin pajoihin on viiden euron pajamaksu, mutta tarvikkeet kuuluvat hintaan.

Jos tilkkutyöt innostavat kannattaa aloittaa kansalaisopiston kurssilla. Siihen jää koukkuun!     

- Minä kuulun filttiflikkoihin, joka on valtakunnallinen tilkkukilta. Forssan kilta Tyyki.nyt on paikallinen, Forssan alueella toimiva. He ovat mukana järjestämässä Kankaanpään tilkkukampusta. Kankaanpäässä ei ole toimivaa kiltaa, joten kannattaa tulla katsomaan, olisiko innostusta killan perustamiseen. Porissa on kilta. Finn quiltin hallitus on esittelemässä tilkkukiltojen toimintaa, Eija Pöyry kertoo.

 

 

Tilkkupäivien non stop -pajoissa voi tehdä vaikkapa kuvassa olevan taiteltavan tilkkuroskiksen. Ohjaajana toimii Lucie Hänninen.

- Kaikki tarvittavat materiaalit saa pajasta. Lankaroskis on helppo tehdä ja se on kätevä ottaa mukaan matkalle tai kursseille, Lucie kertoo.

 

Seija Jänis opastaa kätevän neulakirjan tekemisen.

- Valmistamme käsin ommellen neule-, huopa- ja villakangastilkuista kirjasen, johon neulat on helppo sujauttaa. Kovikehuopa tai pahvi kannen sisällä estää neuloja tulemasta läpi kirjasen kulkiessa kassissa matkatöitä varten.  Laajempaan versioon voi vielä laittaa pienet sakset ja lankarullankin. Kaikki tämä syntyy kierrätysmateriaaleista, joita minulle on kertynyt aika monta laatikollista. Laitan niitä näin kiertoon ja teen valmiita työpaketteja pajaan, Seija kertoo.

Tilkkutöissä on mukava käyttää käsinvärjättyjä kankaita. Pehmeään linolevyyn voi kaivertaa oman kuvion, jonka voi painaa kankaaseen. Kristiina Lohiluoma ja Airi Kentala emännöivät linopajaa.

- Olemme varanneet kankaanpainantaan 10 x 10 cm kokoisia muovimattolaattoja, joihin voi suunnitella mieleisen kuvion painoa varten. Laatan työstövälineet saa lainaksi, samoin painovärit, telat, lasilevyt ja kangastilkkuja on saatavilla.

Ritva Klenbergin pajassa tehdään japanilaisia taiteltuja kukkasia, joilla  voi vaikkapa risastaa tilkkutyötään.

 

- Sormineulatyyny on helppo tehdä ja sopii pieniin ompeluhommiin. Paikan päällä on kaikki tarvittava materiaali ilmaiseksi, kertoo pajan pitäjä Eija Aitola.

 

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n tilkkupäivät 16.-17.3. Kankaanpään opistossa, Opistontie 5, Kankaanpää. Avoimia yleisötapahtumia on sunnuntaina 17.3.

finnquilt.fi/tilkkukampus

 

Eija Pöyryn kuvat ja lähikuvat tilkkutöistä on ottanut Päivi Karjalainen.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Ei tämä yhdessä tilkkuilu kovin uusi ilmiö ole. Tilkkuyhdistys täyttää nimittäin tänä vuonna 29 vuotta.

Moni pitkään työelämässä paiskinut nainen haaveilee kukkakauppiaan tai hierojan ammatista. Vuosia papereita pyöritellyt kaihoaa käytännön hommiin. Aikuisopiskeluun onkin hyvät mahdollisuudet, sillä aikuiskoulutustukea voi saada jopa 15 kuukauden opiskeluun. Tamperelainen Tiia Lehtelä valmistui juuri artesaaniksi Kankaanpään opistosta. Tätä satakuntalaista maisemaa hän katseli opiston ikkunasta kaksi vuotta. Aikuisena opiskelu toi valtavasti potkua elämään.

- Aloin syksyllä 2016 tuntea, että elämään pitäisi keksiä jotain uutta. Miestä ja kotia ei ollut tarvetta laittaa vaihtoon, mutta työ taloushallinnossa Tapolalla oli 30 vuoden kokemuksen jälkeen tuttua, turvallista ja välillä tylsääkin.Olen aina tykännyt käsitöistä. Lukion jälkeen kävinkin mallipukineiden valmistajan koulutuksen, mutta sen jälkeen jämähdin Tapolalle. Aloin googlettaa mahdollisia käsityöalan opiskelupaikkoja, ja kaksivuotinen artesaanin tutkinto tuntui kiinnostavalta. Ikaalisten Ikatassa oli tarjolla artesaanikoulutusta, mutta siellä olisi pitänyt erikoistua vain yhteen materiaaliin, vaikkapa puuhun. Ja koulutus olisi alkanut vasta vuoden kuluttua ja minä halusin pikaista muutosta elämääni, Tiia kertoo.

Tiia päätti hakea Kankaanpään opiston artesaanikoulutukseen, jossa pääsee oppimaan ja työstämään eri materiaaleja, esimerkiksi kangasta, lankaa, keramiikkaa, lasia, nahkaa, metallia ja puuta. Tutkinnon suorittaminen kestää 2-2,5 vuotta ja saatu ammattinimike on Taideteollisuusalan perustutkinto, käsityön ohjaustoiminnan osaamisala.

Tiia kuvailee itseään erittäin pedantiksi ja turvallisuushakuiseksi ihmiseksi, joka ei mielellään siirry epämukavuusalueelle. . Mutta nyt iski voimakas tunne siitä, että elämässä täytyy tehdä jotain uutta.

- Olin valmis muuttamaan satakuntalaiseen pikkukaupunkiin opiskelamaan ja asumaan asuntolassa! Tämä oli oli minulta tosi iso ja raju juttu. Kaikki kävi tosi nopeasti, parissa kuukaudessa. Sain opintovapaan töistä, vaikka vähän jouduin tappelemaan siitä, kun koulun alkuun oli vain kuukausi aikaa. Myös aikuisopiskelutukipäätös tuli pikaisesti. Sain sitä 19 kuukauden ajaksi, mutta se huononi heti seuraavana vuonna. Nyt maksimiaika on 15 kuukautta.

 

Artesaaniopintoihin liittyi 8 näyttötutkintoja piti tehdä 8.

- Neljä tekniikkaa oli pakollista, muut sai valita. Oli tilaustyön valmistus, tuotteen suunnittelu ja valmistus, tietyt materiaalit, ohjaustyö ryhmille jne. Minä ideoin Tampere-tuotteita. Ne lähtivät siitä, että kankaanpainannassa valotin Tammerkoskesta ottamastani kuvasta seulan ja painoin sen kankaalle. Tein siitä pari tyynyä. Kaikki ihastelivat kuvaa, ja ehdottivat että luo kokonainen Tampere-tuotteiden sarja.
Idea jäi kytemään idea ja Tiia teki myös nämä vaneriset säilytyslaatikot, jossa on sama kuva. Kuva on tulostettu peilikuvana ja kiinnitetty geelillä laatikkoon.

Laatikko on sekä sisustuselementti että säilytyslaatikko.

 

 

Keramiikka ei innostanut Tiiaa, joten hän teki yhden näytön nahasta. Tuloksena oli kuvassa oleva nahkainen puunkantoteline. - Kuvan tikkasin neulalla käsin, se on Näsinneula. Kantokahvat ovat puuta.

Huovutuksessa Tiia teki tallukkaat.

Tiia on tehnyt vanhasta ikkunasta tehty seinäkaapin. Kaapin päällä on näyttönä tehdyt tallukkaat, sisällä neulahuovutetut lampaat ja kesäkurssilla tehdyt nuket. 

.

Teknisissä töissä syntyi tämä puuteline sekä metallinen takkasetti.

Nahkainen kynäkotelo sekä nahkainen kirjoitusalusta ovat käsin tikattuja.

Märkähuovutettu pikkumatto on huovutuskurssin tuloksia. Puuteline sekä metallinen takkasetti. Pirtanauhoista tehty pikku pussukka ja laatikot nyt tiedätkin.

Tiia teki ensin pirtanauhat ja ompeli niistä pikku pussukan.

Pussukan vuorena on Tiian painamaa Tammerkoski-kangasta.

Pussilakanassa kuohuu Tammerkoski.

 

- Olen edelleen ylpeä siitä, että uskalsin rikkoa tuttuja ja turvallisia, päivästä toiseen toistuvia kuvioita. Se repäisy, että uskalsin. En ollut koskaan asunut edes opiskelija-asunnossa, nyt menin jopa asuntolan kimppahuoneeseen. Halusin kokea senkin, mutta nukun niin huonosti, että oli pakko siirtyä yhden hengen huoneeseen, Tiia kertoo.

 

- Kun aloitin opiskelun tammikuussa 2017 oli ruokala aina ihan täynnä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskelevia nuoria, meitä artesaaniopiskelijoita ja myös kädentaitojen ohjaajaksi opiskelevia. Meitä ars17-luokkalaisia oli aluksi 16 mutta tiivistyimme kymmeneksi. Meillä oli mahtava porukka, vaikka olimme hyvin eri-ikäisiä ja eri puolilta Suomea. Tämäkin olin hieno huomio, että tulee toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, kun lähtee omalta mukavuusalueeltaan pois.

Artesaaniopinnot ovat ilmaisia. Myös asuntola kahden hengen huoneessa ja täysihoito on maksutonta. Tarvikemaksuja ja matkakustannuksia jäi itse maksettavaksi.

- Meillä oli kankaanpainantaa ja värjäystä, keramiikkaa, lasitöitä, nahkatöitä, huovutusta, punontaa, puutöitä, metallitöitä, koripunontaa, pirtanauhoja, matonkudontaa. Kun koulutussäästöt alkoivat tuli paljon teoriaa, käytiin luokassa läpi taidejuttuja. Mieluiten olisi tehnyt käsin kaikkea. Syksyllä 2017 alkoivat opettajien lomautukset. Keväällä 2018 oli jo paljon viikkoja, että opetusta oli tosi vähän, vain yhteisiä nettiluentoja nuoriso-opiskelijoiden kanssa. Se oli ikävää. Opetus oli aina tosi korkeatasoista, silloin kun sitä oli. Opettajat ovat siis hyviä. Tilat ja puitteet ovat upeat, mutta säästöt näkyvät. Siellä on hiljaista.

- Opiskelu on muuttanut minua hirveästi. Olen kuin eri ihminen, vapautuneempi. Nyt osaan nauttia myös tästä hetkestä. Minulla on toiveena tulevaisuudessa tehdä töitä kevytyrittäjänä, Y-tunnus on jo. Ideaali olisi tehdä kolme päivää palkkatöitä nykyisellä työnantajallani ja kaksi päivää yrittäjänä. Kun löytäisin jonkin konseptin, vaikkapa Tampere-tuotteen, jota toteuttaa jollekin taholla. Tuntuu, että tämä yhdistelmä voisi toimia, vähän yrittäjyyttä ja vähän palkkatyötä.

 

 

 

Kommentit (0)

Opiskelen Kankaanpään opistossa kädentaitojen ohjaajaksi. Pääsemme kokeilemaan monia kiinnostavia tekniikoita, ja aivan uusia, innostavia koneitakin tulee käytettyä.

Ylhäällä olevassa kuvassa on kaksi lasista Heinz-ketsuppipulloa. Pullo on muodoltaan varsin kaunis ja siksi päätin kokeilla siihen raepuhallusta.

Leikkasin lasin pintaan säänkestävästä ulkoteippaukseen tarkoitetusta teipistä palasia. Vasemmalla oleva pullo on lähdössä raepuhallukseen, oikealla oleva on juuri tullut sieltä. Paineella sinkoilevat aluminioksidirakeet tekevät lasin pinnasta maitomaisen, mutta tarrojen alla oleva osa jää entisilleen.

 

Hiekkapuhalluskaappi muistuttaa keskoskaappia.... Käsiteltävä tuote nostetaan sivuovesta sisään ja sitä käsitellään hanskoilla kaapin ulkopuolelta. Puhallus laitetaan päälle polkaisemalla lattialla olevaa poljinta jalalla. Tämä kaappi on monen tonnin arvoinen, mutta pieniä hiekkapuhalluskaappeja voi ostaa esimerkiksi Biltemasta ja Motonetistä. Hiekkapuhalluskaappia käytetään paljon metallin puhdistamiseen ruosteesta esimerkiksi autokorjaamoissa. Tässä kaapissa ei nimestään huolimatta pyöri hiekka, vaan aluminioksidirakeet. Niitä on alhaalla säiliössä 30-40 kiloa. Ne kiertävät paineella kaapin sisällä.

Hiekkapuhalluskaappi Mini maksaa Puuilossa 210 euroa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin alusta, jossa on käsiteltävä esine on. Hanskat ovat myös mukana kuvassa.

Rakeet tulevat tämän näköisestä puhaltimesta paineella, mutta tätä vain pidetään kädessä ja ohjataan lasipintaan. Käynnistys tehdään jalalla polkaisemalla.

Opiston kaappi on ostettu käytettynä vuonna 2003 mutta se toimii edelleen mainiosti taidetarkoituksissa. Oranssin muovin sisällä on poljin, josta puhallus käynnistyy. Hanskat ovat kahdessa ovaalin mallisessa reiässä. Niiden yläpuolella olevasta ikkunasta voi katsoa raepuhalluksen edistymistä.

Tämän näköinen näkymä kaappiin on silloin, kun raepuhalletaan.

Sitten vain näperretään tarrat pois ja ihaillaan tulosta.

Lasin kuvioiminen raepuhaltamalla oli todella hauskaa ja helppoa. Nämä päätyvät vesikarahviksi kotiini.

Ostin kirpparilta kaksi viinilasia ja ajattelin tehdä niistä yksilölliset raepuhaltamalla pinnan. Näpräsin tämän kuvion tarraan ja kiinnitin sen lasiin.

Lähdössä raepuhallukseen.

Lasi pitää suojata hyvin reunoista, muuten rakeet kuvioivat senkin. Lasi pitää myös täyttää tiiviisti esimerkiksi trasselilla, jotta paine ei rikkoisi lasia.

... mutta minun laseilleni kävi köpelösti. Niihin tuli reikä. Pidin puhallinta ehkä liian lähellä lasia tai sitten lasi oli yksinkertaisesti liian ohutta. Mutta tulipahan kokeiltua. Aina ei voi onnistua.

Näihin pulloihin olin tyytyväinen, ja tein myös kynttilälyhdyn lasisesta kurkkupurkista.

Kommentit (1)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat