Kirjoitukset avainsanalla Kankaanpään opisto

1. Käsityöalan opiskelu Kankaanpään opistossa

Olen aina tykännyt käsitöistä ja pyörinyt mielelläni aihepiirin parissa niin käsiyötapahtumissa kuin käsityöläisiä haastattelemassa. Omissa käsissäkin on aina käsityö. Pitkään mietittyäni päätin repäistä ja hain töistä opintovapaata. Lähdin Kankaanpään opistoon yhdeksäksi kuukaudeksi opiskelemaan kädentaitojen ohjaajaksi. Tämä ei ole mikään ihan pieni hyppy,  muuttaa 56-vuotiaana satakuntalaiseen pikkukaupunkiin asumaan opiskelija-asuntolassa. Minua helpotti se, että tunsin paikan. Olen nimittäin ollut siellä kesäkursseilla jo 15 kesänä.

Olen realisti enkä tavoittele uutta ammattia, vaan uusia ajatuksia elämästä. Niitä on jo tullutkin runsaasti. Ohjatessasi pieniä askartelutuokioita niin vammaisille, vanhuksille, työttömille, terveille kuin tavallisillekin olen huomannut, että osaan edelleen opettaa. Se on nimittäin peruskoulutukseni, kotitalousopettaja. Kun vielä sain potkut töistäkin kesken opiskelun, niin on äärimmäisen kiinnostavaa suunnitella, mitä kaikkea voisin pyrkiä tekemään opiskelun jälkeen. Olen myös huomannut, että pienellä itselle vieraalla paikkakunnalla on kauheasti uutta ja kivaa tekemistä, kun lähtee reippaasti etsimään sitä.

www.kankaanpaanopisto.fi/

Opetus 1: Lähde rohkeasti etsimään uutta elämässä.

2. Käsityö yhdistää ihmisiä huonollakin kielitaidolla - давай говорить по русски

Piipahdin Pietarissa käsityömessuilla 23.-25.3. 2018. Nämä craftbazar-messut järjestetään yleensä kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Messut olivat ihan Pietarin keskustassa museossa, aika pienimuotoiset mutta sain hyvin kulumaan koko päivän siellä.

Kuvailisin venäjän kielen taitoani lähinnä välttäväksi, sillä pystyn tekemään yhdessä lauseessa kolmen tyyppisiä kielioppivirheitä. En nimittäin välitä uhrata aikaani kielioppiin. Toisaalta mikään ei sulje suutani, ja käytän aktiivisesti ”ralli-venäjääni” matkustellessani naapurimaassa. Sönkkäsin koko päivän venäjää tuolla messuilla, koska juuri kukaan ei osannut englantia. En ole koskaan ennen ollut niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni kuin tuon päivän jälkeen. Osaan paljon paremmin englantia ja ruotsia, mutta niiden puhuminen ei tuo vastaavaa tyydystystä. Päätin, että vielä kerran hakeudun venäjänkieliselle käsityökurssille tai muutaman tunnin masterklassiin, kuten siellä päin käsityötuokioita kutsutaan.

Kuvassa oleva ukrainalainen Mariia Crozdova puhui niin hyvää englantia, että jäin pidemmäksikin aikaa hänen kanssaan juttelemaan huovutuksesta. Hänellä on työpaja-myymälä Kiovassa Ukrainassa.

craftbazar.ru

www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/nukkeja-ja-nalleja-katso-mita-kii...

www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/huovutusta-ja-kankaanpainantaa-te...

 

Opetus 2: Huonollakin kielitaidolla pärjää. Avaa suusi ja kokeile.

3. Korsnäsin paidan neulontaa på svenska

Olin viime kesänä juttukeikalla kirjoittamassa matkajuttua ET-lehteen kuudesta ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnasta. Yksi kohde oli hywin ruåtsinkielinen Korsnäs, ja sen kotiseutumuseo. Tapasin siellä kokeneita yhteisneulojia. Ennen pyöröpuikkoja paita tehtiin nimittäin nelisin, jolloin neulominen oli nopeampaa kuin yksin. Yhteistyö on tärkeää, sillä nopean täytyy hidastaa, jotta löytyy yhteinen rytmi ja käsiala pysyy samanlaisena. Villapaidassa yhdistetään neulomista ja virkkausta, kuviointi on runsasta ja värit koreat.

Minulle tuossa käsityötapaamisessa kiinnostavinta oli tutustua ruotsin ja suomen kielten luontevaan blandaukseen, jossa kumpikin puhuu haluamaansa kieltä. Tämä on kuulemma esimerkiksi Vaasassa ihan arkinen käytäntö. Minä esitin haastattelukysymykseni suomeksi, ja vastapeluri vastasi ruotsiksi. Näin homma hoitui nopeasti ja luontevasti.

https://www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/korsnasin-villapaita-neul...

Opetus 3: Haluan opiskella lisää ruotsia ja matkustaa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

4. Esko, 83, isännöi käsityöliikettään kuutena päivänä viikossa

Parkanolaisen Esko Sirolan, 83, luotsaama käsityöliike Parkanon kehräämö on ihana paikka. Se on täyden palvelun lanka-, kangas-, kude- ja tarvikekauppa. Lisäksi on nallen kuonoa, nahkaniittiä ja kaikenlaista nippeliä ja nappelia nuken silmistä puisiin kynttilänjalka-aihioihin. Olisin voinut viipyä täällä tuntikausia tutkimassa valikoimaa. Mitä täältä ei löydy, sitä ei käsityöntekijä tarvitsekaan! On mahtava päästä joskus koskettelemaan ja tutkimaan käsityötarvikkeita, sillä nykyisin tuntuu, että kaikki on pakko tilata netistä. Helsinkiläisenä kadehdin näitä maakunnissa olevia palvelevia isoja käsityöliikkeitä, jotka puuttuvat pääkaupunkiseudulta täysin. Parkano on Pirkanmaalla noin 85 km päässä Tampereesta. Suosittelen retkikohteeksi! Ryhmätkin ovat tervetulleita, mutta Esko pyytää soittamaan niistä etukäteen, sillä silloin hän hankkii myymälään apukäsiksi entisiä työntekijöitä.

Esko Sirola on oikeasti eläkkeellä, mutta avaa liikkeensä kuutena päivänä viikossa.

- Enemmän tämä on harrastus minulle, ei mitään valtavaa bisnestä. Mutta tykkään palvella asiakkaita ja tiedän mistä tilata, jos joku asiakas haluaa jotain erityistä. Olen toiminut yrittäjänä täällä 1950-luvun puolivälistä, jolloin jatkoin isäni perustamaa liikettä.

Parkanon kehräämö, Kuttikallionkuja 6, 39700 Parkano, puhelin 03 4482204

www.facebook.com/pg/parkanonkehraamo

Opetus 4: Täytyy yrittää pitää itsensä niin hyvässä kunnossa, että olisi Eskon ikäisenä yhtä vireä. Ehkä se onnistuu käsitöillä...

5. Liljan lankakauppa on kuinvärikäs karkkipuoti keskellä metsää

Terveisiä Siikaisten 190 asukkaan Leväsjoen kylästä! Paikka on "vähän" sivussa, sillä esimerkiksi Poriin on 43 km ja Tampereelle 127 km. Mutta käsityöihmiset löytävät tänne peltojen keskelle tiensä, sillä Liljan lankakauppa on aivan superihana, kuin karkkikauppa!  Kolmen tien risteyksessä oleva vanha kyläkauppa sai uuden elämän sympaattisena lankakauppakahvilana vuonna 2014. 

Pauliina Lilja, porilainen kaupunkilaistyttö päätyi parikymmmentä vuotta sitten Liljan tilalle maajussin morsiameksi. Ajan mittaan maatyöt vähenivät ja ikänsä käsitöitä harrastanut Pauliina toteutti haaveensa oman lankakaupan perustamisesta ja itsensä työllistämisestä. Puoti on ihanasti remontoitu ja tapetoitu. Pauliina on koko ajan läsnä asiakkaille, ja kiireettömyys huokuu hänestä.
– Moni ihan villiintyy täällä kaupassa kauniiden lankojen keskellä. Aika yleinen toive on, että saisinko tulla tänne joskus illalla vaikka järjestelemään lankoja. Olisi ihanaa olla täällä yöpaita päällä, juoda lasi viiniä ja katsella lankoja, Pauliina nauraa.

www.liljanlankakauppa.fi

https://www.facebook.com/liljanlankakauppa/

https://www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/liljan-lankakauppa-kuin-m...

Opetus 5: Älä koskaan aliarvioi pienten paikkakuntien tarjontaa. Sieltä voi löytyä helmiä.

6. Marja-Liisan tontut ovat ihanan ilmeikkäitä ja persoonallisia

Pomarkkulainen Marja-Liisa Alanissi, 85, on ommellut parisataa tonttua. Niitä on kaiken kokoisia, -muotoisia ja -ikäisiä. Tyttöjä ja poikia, puisia tonttuja, pehmeitä vanutäytteisiä tonttuja, isonenäisiä tonttuja. Osalla on parta ja villapaita, toisilla lapaset, joillakin rillit. Mutta jokaisella on erilainen ilme.

Ihastuin niin Marja-Liisan tonttuihin, että halusin ne jonnekin lapsien ihailtavaksi. Ryhdyin siis kuratoimaan tonttutaidetta! Sain tontut esille Kankaanpäässä tyhjillään olevaan kenkäkauppaan yrittäjien joulutapahtumaan. Tonttula oli auki viitenä päivänä ja siellä kävi paljon ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia. Marja-Liisa oli itsekin usein paikalla. Oli hienoa tutustua Marja-Liisaan, organisoida näyttely ja vielä nähdä vierailijoiden innostus.

https://www.etlehti.fi/blogit/reijan-rasymatto/pomarkkulaisella-marja-li...

Opetus 6: Luota vaistoosi. Jos uskot jonkin tapahtuman organisoinnin kannattavan kaikesta vaivasta huolimatta niin tee se.  

 

7. Helsingin Kaapelitehtaalla on kässäfestarit toukokuussa 2019

Tapasin sattumalta kaupungilla vanhan tuttuni Mira Ekosen, joka on pitkän linjan kädentaito-opettaja, kässäyrittäjä ja tällä hetkellä opiskelee vielä kulttuurikintuottajaksi. Hän mainitsi suunnittelevansa keväällä 2019 kässäfestareita Kaapelitehtaalle. Tarkoitus olisi luoda ihan uudenlainen, toiminnallinen, osallistava ja luova kädentaitotapahtuma.

Innostuin valtavasti ja pyysin Miralta, että saisinko tulla mukaasi pikkuapulaiseksi ideoimaan ja suunnittelemaan. En meinannut unta saada yöllä, kun mietin kässämessujen mahdollisuuksia. On mahtavaa innostua jostain uudesta.

Miran suunnitelmat ovat sittemmin jo hiukan tarkentuneet ja tapahtumalla on kotisivutkin.  Kässäfestareilla annetaan kävijöille mahdollisuus kokea käsillä tekemisen riemua ja tarjotaan uusia tee itse -ideoita. Paikalle tulee paljon materiaali-  ja tarvikemyyjiä, työpajoja, demoja sekä tuote-esittelyitä. Valmiiden käsitöiden myynti on vain pieni sivujuonne, sillä innostava tekeminen on tärkeintä. Tapahtuma on avoinna 10. – 11.5.2019, molempina päivinä festarihenkeen klo 12 – 20. Pääsylipun hinta on 10 euroa/ päivä tai 18 euroa/ 2 päivää.

www.kässäfestarit.fi

www.facebook.com/kassafestarit/

Opetus 7: Käsityöalalla riittää toimittajallekin tekemistä, ehkä jopa palkallista joskus: tiedottamista, organisointia.

 

 

Kommentit (1)

Opiskelen Kankaanpään opistossa kädentaitojen ohjaajaksi. Koulutukseen kuuluu monenlaista kiinnostavaa tekemistä kankaanpainannasta lasitöihin. Kyse on toki vain maistiaisista, mitään syvätaitajaa ei tule, jos tekee nahkatöitä vaikka neljä päivää. Mutta on todella kiinnostavaa tutustua uusiin työtapoihin ja -välineisiin monipuolisesti, vaikkakin vain pinnallisesti.

Nahkatyöt ja tuotesuunnittelu olivat kivasti lomittain, ja aikaa omalle tuotteelle oli lopulta lähes pari viikkoa. Nahkatyöt ovat minulle uusia, mutta laukkujen ja muiden isojen nahkatöiden teko ei minua kiinnostanut. Toimin samalla logiikalla kuin muissakin käsitöissä: olen varsinainen roska-Reija ja innostun usein arvottomasta ylijäämämateriaalista. Niin nytkin. Kun toiset ostivat kokonaisia vuotia tai isoja palasia, minä käännyin ilmaislaarin puoleen, jossa oli pieniä nahkapalasia. Päätin tehdä tohvelit ja ovikranssin.

Omasta tuotteesta piti ensin piirtää kaava. Muotoilin tossun kaavan ensin sanomalehdelle ja sitten tälle kuvan kuitukankaalle, josta ompelin tossujen koekappaleet.

 

Päätin tehdä tossut säkkikankaan oloisesta kankaasta, jota löytyi opiston varastosta. Valitsin työtavakseni käsin ompelun, sillä se on mielestäni hyvin terapeuttista. Toki koneella ompelu olisi nopeampaa, mutta en tässä etsinyt nopeutta.

 

Valitsin kivan väriä mokkanahan paloja ja ompelin niistä erilaisia kuvioita. Ompeluun käytin nahkaneulaa ja kestävää vahalankaan. Tässä kuvassa on kaksinkertainen tossun päällisosa, jonka harsin yhteen vihreällä langalla.

Naskali on kätevä työväline nahkatöissä. Painon sillä stryroksia vasten reiät nahkaan ennen käsin ompelua.

Tossun pohjaan ompelin liukesteeksi pari isoa mokkapalaa. Kaksinkertaisen pohjan välissä on vielä joustava kovikekangas.

En tavoitellut kahta samanlaista tossua, vaan menin saatavilla olevien nahkapalojen ehdoilla.

Tossuparistani tuli mielestäni oikein sievä ja mukava. Kävin kuvaamassa ne Kankaanpään opiston pihalla Ruokojärven rannalla.

Halusin kokeilla myös nahan ompelua koneella ja lähdin suunnittelemaan "nahkaryijyä" eli ompelin mokkanahkasuikaileita säkkikangaspohjalle. Väliosia aion kirjoa. Tämä projekti jäi vielä hautumaan, ja palaan siihen keväällä.

Tein Nissan Micra -autolleni eli Nisulle avaimenperän. Siinä pääsin kokeilemaan parkkinahan kuviointia ja polttamista. Nahan pintaa voidaan koristella monin tavoin. Yleensä parkkinahka kastellaan kevyesti trasselilla tai sienellä ennen kuviointia. Etukäteen suunniteltu kuvio tehdään muotoilupuikolla  tai erilaisilla punsseleilla painaen.

Näissä minun avaimenperissäni olen käyttänyt metallipunsselia, eräänlaista leimasinta, jolla saadaan pinnasta erottuvia kuvioita. Kuviointi tehdään niin, että punsselin kuviopää asetetaan nahan pintaan kohtisuoraan ja napautetaan vasaralla punsselin toiseen päähän. Oikean ja sopivan voiman löytää kokeilemalla. 

Nahan polttokuviointi oli yllättävän hauskaa. Tein polttokolvilla nahkaan erilaisia kirjaimia ja numeroita vapaalla kädellä. Laitoin joukkoon myös kyrillisiä ja kreikkalaisia kirjaimia. Nahkaan voi toki jäljentää mallin piirtopuikolla ja polttokuvioida sen mukaan. Kolveissa on usein kuviollisia vaihtopäitä ja erilaisia piirtokärkiä.

Ohuet mokkanahkasuikaleet innostivat minua kranssitekoon. Ompelin ensin kranssipohjalle käsin säkkikangaspalasia - nämäkin olivat jätemateriaalia, liian pieniä moneen tarkoitukseen. Säkkikangaspalaset voisi myös liimata kranssipohjalle. Näin harvanakin kranssi olisi mielestäni kaunis ja tyylikäs, mutta halusin työstää sitä lisää.

 

Kranssi on todella yksinkertaisesti tehty. Ohuita nahkanauhoja vain solmitaan sen ympäri. Lopuksi tein nahkanauhoista "pallon", jonka laitoin virkatun nauhan päässä roikkumaan kranssin keskelle. Kranssin ripustusnauha on yksikertaisesti kranssin ympärillä oleva pitkä nahkanauha. 

Moni muu teki kurssilla paljon vaativampia nahkatöitä. Maarit ompeli itselleen upean nahkaessun, joka on kätevä niin keramiikka- kuin puutöissäkin.

Kankaanpään opisto on niin kauniilla paikalla, että käsitöitä kannattaa lähteä ulos kuvaamaan.

 

Opiston pihalla on tämä kaunis Emil Cedercreutzin työ.

Tämä rakennus on nimeltään Taitola, ja siellä on kaikki opetustilat. Kankaanpään opistossa järjestetään paljon kädentaitojen kesäkursseja. Ensi kesänä heinäkuussa on tulossa myös nahkatyökurssi. Sen ohjaa virolainen Ivi Laas, ja aiheena ovat uudet, nykyaikaiset nahkalaukut.

Kesäkurssien hakuaika alkaa 6.3.2018. Mutta jo nyt voi tutkia, mitä viime vuoden kursseilla on puuhattu.

http://www.kankaanpaanopisto.fi/koulutukset/

 


 

 

 

Kommentit (0)

Otin pienen irtioton työelämästä, 9 kuukauden opintovapaan. Käytän sen opiskelemalla kädentaitojen ohjaajaksi Kankaanpään opistossa Satakunnassa. Koulutus kestää toukokuun 2019 loppuun. Jatkan bloggaamista Kankaanpäästä käsin, ja kertoilen käsityökuulumisia. Koulu alkoi viime maanantaina ja meitä on pieni viiden naisen ryhmä. Opinnot alkoivat kankaanpainannalla. Opettaja oli suunnitellut mukavan yhteisen tehtävän aluksi. Hän laittoi rauhallista musiikkia soimaan taustalle, ja meidän piti leimata mandalan muotoinen kuvio puuvillalle. Mutta ei suinkaan niin, että olisimme tehneet oman mahdalan yksin. Meidän piti käydä painamassa haluamallamme muotilla ja värillä vuorotellen muidenkin kankaille. Tämä on hauska tapa tutustua, voisi olla pienessä työyhteisössä tai muussa ryhmässä kiva tapa. Samalla lailla voisi myös tehdä yhteisen läksiäislahjan vaikkapa eläkkeelle jäävälle työkaverille. Värikkääksi leimatusta kankaasta voi ommella vaikka leivinliinan, saunapefletin tai kauppakassin.

Opettaja oli jo sekoittanut valmiiksi värejä. Kuopiolaisen Emo-tuotannon kankaankuviointituotteita myydään askarteluliikkeissä ja marketeissa. Painoemulsioon sekoitetaan väripigmenttiä tippoina halutun värin mukaisesti. Desilitra painoemulsiota muuttaa väriään jo muutamalla tipalla. 

Painoemulsiot ovat väripohjia, jotka sisältävät värin kiinnittymiseen tarvittavat aineosat. Kun painoemulsioon sekoittaa väripigmenttiä, syntyy kuultoväri. Se sopii vaaleille kankaille. Painoemulsiot säilyvät tiiviissä rasioissa reilut puoli vuotta.

Leimasimiksi sopivat mitkä tahansa huokoiset esineet ja materiaalit: esimerkiksi eri muotoiset puupalat, viinipullon korkit ja kovat kasvikset. Halkaistusta perunasta ja porkkanasta saa hyvän leimaisimen.

Opettaja oli tarkoituksella valinnut meille leimasimia, jotka eivät esitä mitään. Käytön jälkeen leimasin pestään heti vedellä.

Leimasintyyny syntyy ohueasta superlonpalasta. Väriä imeytetään superloniin ja leimasin kastellaan siihen. Ensimmäinen painanta on tietysti vahvimman värinen, seuraavat haaleampia. Minä aloitin oman mandalani neliskulmaisella keltaisella kuviolla.

Tämän näköinen minun mandalastani tuli, kun me viisi naista vuorotellen lisäsimme siihen leimamme.

Tässä kaverin mandalassa minun painojälkeäni on esimerkiksi punainen "tuputettu" kuvio, joka syntyy superlonista tehdystä muotista. Sen jälki on hyvin herkkä ja toisaalta peittää isojakin alueita. Tuputellen voisi värjätä vaikka isonkin kankaan, vaikkapa verhon.

Tämän mandalan tekijä aloitti keskeltä mustilla ropelimaisilla kuviolla. Hän kertoi, että hänellä oli selvä kuva siitä, miten kuvio jatkuisi. Ja sitten toinen tulikin "pilaamaan" sen, mutta lopputuloksesta tuli yhteistyönä yllättävä. 

Kun kankaalle painetaan leimasimilla pitää pöydän riittävän iso ja tasainen. Pehmeyttä pinnalle saadaan vanhalla huovalla ja sen päälle laitetaan vielä trykkityyki, joka voi olla vanha verho tai lakana. Se imee ylimääräisen värin. Monissa värjäystavoissa tarvitaan myös muovi suojaamaan pöytää, mutta leimasintekniikka on aika kuivaa.  

Monista esineistä tulee yllättävän mielenkiintoisia kuvioita. Vihreä ruudukkaan oloinen on pienen lihanuijan jälki.

Kun värit ovat kuivuneet kankaaseen ne kiinnitetään silittämällä leivinpaperin läpi. Valitse puuvillan lämpö ja pidä rautaa paikallaan laskien viiteen. Siirrä taas seuraavaan kohtaan niin että koko pinta on kerran silitetty. Toista tämä vielä 1-2 kertaa. Värit voi kiinnittää uunissakin 150 asteessa. Laskosta kangas ilmavasti leivinpaperille pellille ja pidä uunissa 5-7 minuuttia.

Omien käsitöiden kuvaamiseen kannattaa etsiä kiinnostavia paikkoja, joissa on luonnonvalo. Nämä kuvattiin Kankaanpään opiston pihalla Ruokojärven rannalla.

Kommentit (0)

Kankaanpään opisto Satakunnassa on kesällä kaksi kuukautta täynnä mieletöntä tekemisen iloa aamusta iltaan, sillä samanaikaisesti on meneillään monta erilaista kädentaitokurssia hopeatöistä huovutukseen. Minä olen käynyt noin 15 vuotta kesäkursseilla. Aikoinaan ystäväni kysäisi, että lähtisitkö lasinpuhalluskurssille. Mikä ettei, tuumasin, vaikka lasinpuhallus ei minua mitenkään erityisesti kiinnostanut. Mutta se innosti, että pääsisi viideksi päiväksi kotoa pois pikkulapsiarjesta.  Vuosi vuodelta kesäkurssista Kankaanpäässä tuli yhtä tärkeämpi, vuoden kohokohta. Pikkulapsista tuli aikuisia ja äidit vaan jatkoivat kursseja.

On ihanaa saada levittää kaikki aarteensa isoille pöydille.  Tässä on meneillään kierrätyskäsityökurssi. Olemme olleet samantapaisella kurssilla 3-4 kertaa, mutta se ei haittaa mitään. Aina tulee uusia ideoita.

Tietokoneen näppiksistä tehtiin mainiot korvikset kierrätyskäsityökurssilla.

Kankaanpään kierrätyskeskuksessa oli myynnissä erilaisia tietokoneen sisuskaluja , joista sai näppärästi rintarossin. Linssiin porattujen reikien läpi voi vaikka virkata. Syntyy kaulakoru tai korvis.

Ilma on lähes aika ihana, vaikka sadekaan ei haittaisi kun ollaan sisätiloissa. Mutta on ihanaa mennä välillä pihalle tekemään jotain käsityötä. Tässä vanhaan kattilankanteen pujotetaan helmiä, ja syntyi seinäkoriste keittiöön. Olemme ystäväni kanssa olleet parilla huovutuskurssilla, kahtena vuonna on tuftattu eli tehty ryijypintaa helposti ja nopeasti. Kirjojakin on sidottu ja  oltu luovan kirjomisen parissa. Paljon olisi Kankaanpään annista vielä kokeilematta: keramiikka, hopeatyöt, punonta ja nahkatyöt esimerkiksi. 

Yksi kurssiviikon antoisimpia asioita on täysihoito. Ruoka on todella hyvää ja sitä on riittävästi, vähän liikaakin. Ei ehdi edes nälkä tulla, kun jo seuraava ateria koittaa. Keittiöhenkilökunta koristelee keittiön aina kivasti luonnonkukilla.

Usein keittiössä on kivoja näyttelyitä, kuten vanhoja keittiötavaroita.

Yhtenä vuonna teimme kurssilla erilaisia koruja kierrätysmateriaalista. Tämän rintarossin sisällä on vanha cd-levy ja kirsikkana kakussa vaihdevuosihormonilääkepakkaus. Annoin tämän lahjaksi ystävälleni, joka on gynekologi.

Iltakuoharit ovat aivan ehdottoman tärkeät minulle ja ystävälleni. Emme koskaan poistu luokasta ennen kuin on pakko. Kello 22.45 hälytykset menevät päälle ja silloin täytyy lähteä. Monesti on jatkettu pientä työtä kämpilläkin. Kaikki suinkaan eivät jää iltahommiin, mutta meillä on aina ollut kova into päällä. Ajan kulua ei edes huomaa.

Eräällä kurssilla opettaja Eija Pöyry esitteli todella inspiroivan kierrätystavan, eräänlainen kierrätyksen kierrätys. Ostin kirpparilta vanhan puhtaan räsymaton ja avasin sen kuteet. Silitin ne auki ja ompelin verhoksi. Oikealla on pala matosta ja vasemmalla sen kuteista syntynyt uusi tuotos. Se on keittiössäni verhokappana.

Niin paljon minua alkoi kiinnostaa maton tarina, että menin kirpparille takaisin kyselemään sen myyjän yhteystietoja. Sainkin ne, ja soitin hänelle. Kävi ilmi, että hänen mummonsa oli kutonut maton 70-luvulla, joten kankaat ovat aitoa retroa.

Mielenkiintoista kangaspintaa monin menetelmin -kurssilla olen ollut kahdestikin. Se on todella innostavaa. Tässä kuvassa on muutama kerros kankaita ommeltu yhteen, ja sitten niistä leikattiin kuvan mukaisia palasia. Kankaissa pitää olla tekokuitua, sillä niitä poltetaan myöhemmin.

Muotoilin palasista napin tekeleitä.

Napintekeleitä kuumennettiin kuumailmapuhaltimella, ja tulos oli yllätyksellinen ja hauska. Tein näitä monta iltaa, sillä se oli tosi hauskaa. Ne päätyivät ovikranssiksi.

 

Kierrätyskäsityökurssilla tehtailin pieniä tauluja vanhoista kirjoista, pitseistä ja ruostuneista lusikoista.

Samalla kurssilla päällystin pienen torson paperilla, vanhoilla rintaliiveillä, pitsillä, tyllillä jne. Jos joku ihmettelee, että mihin tätä käytetään niin vastaus on tietenkin koriste. Torso kököttää olohuoneessani ja sillä on kaverinaan toinenkin torso. Kaikki menneet kesäkurssit Kankaapäässä ovat innostaneet minua niin, että menen elokuun lopussa sinne opiskelemaan. Viivyn 9 kuukautta sisäoppilaitoksessa ja saan tehdä sydämeni kyllyydestä käsitöitä. Reija räsymatto -blogi jatkaa toimintaansa Kankaanpäästä käsin. Pysykää kuulolla!

Tutustu sinäkin Kankaanpään opiston kesäkurssitarjottimeen. Siellä on tarjolla kaikenlaista hauskaa. Tänä kesänä minä jätän kesäkurssin väliin, koska pääsen käsityömaailmaan lähes koko vuodeksi 27.8.

www.kankaanpaanopisto.fi/kesakurssit-2018/

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat