Kirjoitukset avainsanalla räsymatto

 

Suomalainen räsymatto on kuin ruisleipä, villasukka ja sauna. Lämmin ja kaikille tuttu. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi 52 asiaa Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 2017. Yksi näistä on räsymaton kudonta! Kansallisesta luettelosta on mahdollista myöhemmin hakea Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisiin luetteloihin

Räsymattotekniikka taipuu taiteeksikin. Sanni Weckman suunnitteli yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa. Mummon kunto kuitenkin huononi ja hän menehtyi lyhyen sairauden jälkeen. Niinpä Sanni jatkoi yksin.  Hän teki räsymattotekniikalla upean kuvakudoksen mummostaan. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.

Eri värisillä kuteilla luodaan uskomattoman elävä, lähes valokuvamainen pinta.

 

Sanna Korkala maalasi maalipurkkien jämillä räsymaton portaisiin. Ihana!

Räsykassi olalle vie! Tamperelainen Helena Hannula tekee kierrätetyistä räsymatoista ihania kasseja, koreja ja jopa koruja.

intoadesign.fi

Betonikin taipuu räsymatoksi. Opiskelijat Arja Kärkkäinen ja Sanna Atti voittivat taideteoskilpailun, ja he pääsevät tekemään betonisen räsymaton Suomen Irlannin-suurlähettilään residenssiin Dubliniin. Kekseliäs ja hauska työ haastaa monumentaalista veistoperinnettä ja tuo esiin suomalaisuutta perinteiden ja kodikkuuden kautta.

Kotkalaisessa ravintola Canttiinissa on räsymatto-henkiset vuokrakuramatot, jotka teetettiin sisustukseen sopiviksi luomaan tunnelmaa. Matot vaihdetaan kerran kuussa.

canttiini.fi

Vietä räsymattoretriitti. Viiden päivän matonkudontaloma maalla Savonlinnassa maksaa alkaen 395 euroa.

loikansaari.fi

 

Sopivaa taustamusiikkia matokutomiselle on Ragni Malmstenin ihana Riepumatto ja Wanhan Suolan rokahtava räsymatto. Kannattaa googlettaa, sillä niissä on ihanat sanat. Me kudomme mattoa elämän, sidomme loimet yhteen. Paljon vanhaa, hiukan uutta, monemoista muistojen kirjavuutta.

www.mikseri.net/artists/wanha-suola/rasymatto-wanha-suola/584651/

https://www.youtube.com/watch?v=Tnwca8_e3cc

Haluan kutoa oman maton! Taitoliitolla on yli sata käsityökeskusta ympäri Suomea. Niissä on kangaspuita, joissa on valmiiksi rakennetut loimet. Kymmenen euron päivämaksulla voit kutoa ohjaajan opastuksella koko päivän.

Mänttä-Vilppulassa tehtiin Suomen pisin räsymatto, jonka kudontaan osallistui viime vuonna yli 1000 ihmistä. Siitä tuli 318 metriä pitkä. Matto pätkittiin ja myytiin. Myynnistä saatavilla tuloilla hankitaan ulkoilutus- ja lukupalveluita ikäihmisille.

Artesaani Henriikka Välimäki on keksinyt, että räsymatto sopii myös joogamatoksi. Pyrkimyksenä on tehdä muovittomia, kestäviä ja eläväisiä sopivan kokoisia mattoja joogaan.

Lisätietoa sofiahenriikka72@gmail.com.

 

 

 

 

Kommentit (1)

jedy mark

Tarjolla on myös asiantuntijaseminaareja. Esimerkiksi talotohtori Panu Kaila luennoi kosteiden tilojen rakentamiseen liittyvistä ongelmista.

Räsymaton kutominen kangaspuilla on koukuttavan mukavaa, kuin maalaisi kankailla. Sukkulan suihketta, väreillä leikittelyä ja kutomisen iloa. Se on kierrätystä parhaimmassa ja alkuperäisimmässä muodossa, ja siksi ihmetyttää, miksi kudonta-asemilla näkee niin vähän nuoria. Matonkutominen olisi varmaan monen nuoren miehenkin mieleen, kun vain menisi kerran kokeilemaan.

Niinpä olin innoissani, kun 24-vuotias Selma-tyttäreni mainitsi, että häntä kiinnostaisi kokeilla matonkutomista. Koska käsityöt ovat oma rakas harrastukseni, niin niiden esitteleminen jälkikasvulle on aivan mahtavaa. Sen verran olen itse käynyt kutomassa mattoja, että tiesin, mikä sopisi hänelle.

Helsingissä ei ole kudonta-asemia, vaan pitää mennä pitkälle työväenopiston kurssille. Siellä opetellaan yhdessä loimen laittaminen ja jokainen saa noin viikon kudonta-aikaa. Tämä ei miellyttänyt minuakaan, ja olin varma, että nuori aloittelija ei tästä innostu. Miksi opettelisi hankalan loimen laiton, kun sen palvelun voi ostaa? Valmiilla loimilla pääsee heti tekemään sitä hauskinta, kutomaan mattoa.

Taito Uusimaalla on Vantaalla muutama piste, jossa on kangaspuita. Ostin tyttärelleni joululahjaksi viikonloppukudonta-kurssin. Perjantai-iltana opettaja näyttää miten päästään alkuun, hän oli paikalla myös lauantaina ja sunnuntaina sai mennä itsekseen. Kahdeksan tunnin kurssi maksoi 34 euroa. Loimesta laskutettiin sen mukaan, kuinka paljon sitä käytti.

Selma innostui kovasti matonkutomisesta. Hän valitsi näyttävän lemmenpolku-sidoksen ja sinisävyiset kuteet. Loimi oli musta.

-  Matto edistyi nopeasti ja sen kutominen oli rentouttavaa ja luovaa, todella konkreettista. Ei tullut ajateltua yhtään työasioita, vaan kutominen ja maton valmistumisen seuraaminen vei kaikki ajatukset. Laitoin aina pikkuisen eri sävyjä sukkulaan, ja kuvion ja värin muodostumista oli kiva seurailla.

Entäpä ne kuteet? Kerroin heti tyttärelle, että olisi aivan liian helppoa ostaa valmiit ontelokuteet kaupasta. Minä tietenkin revin hänelle lakanoista aidot räsymaton räsyt. Ja vanhoja lakanoitakaan en hakenut tylsästi kirpparilta, vaan sain ne ilmaiseksi Facebookin materiaalitori kierrättäjille -ryhmistä. Se on mahtava ryhmä, jossa ihmiset sekä tarjoavat että kysyvät askartelu- ja käsityötarvikkeita. Raha ei liiku, mutta halutessaan voi tehdä vaihtokauppaa. Käsityölle tulee pientä tarinaakin, kun hakee kangaspaloja ihmisten kotoa.

Korson ja Havukosken käsityöasemilla työskentelevä Mirja Kilpiä opasti Selmaa kädestä pitäen matonkutomisen saloihin Korson pisteessä, jossa on pienessä tilassa vieri vieressä 8 kangaspuut. Edelliset valmistuneet matot olivat saaneet väriensä inspiroimina nimet Vaahtokarkki ja Vaatekaapin siivous. Mirja ja muut kutomossa olleet naiset ehdottivat Selman maton nimeksi Ensinäytös.

 

- Se tuntui tosi kivalta nimeltä, olinhan koskenut ensimmäistä kertaa elämässäni kangaspuihin. Oman aikataulun vuoksi matto jäi pieneksi, sillä en ehtinyt kutoa kuin yhden kokonaisen päivän ja vajaan toista. Mutta tästä on hyvä jatkaa, ja tehdä kotiin isompi räsymatto. Olen jo huomannut katselevani mattoja aivan uusin silmin joka paikassa, Selma kertoo.

Taito Uudenmaan käsityökeskuksissa on 7-8 kangaspuut, loimet ovat puissa valmiina. Meillä voit kutoa mm. mattoja, liinoja, erilaisia sisustus- ja asustekankaita sekä esittää ohjaajalle omia toiveitasi kudottavista kankaista. Toiveita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Ohjaaja opastaa kutojaa, aloittelijaakin, aukioloaikoina. Muuna aikana kutominen tapahtuu omatoimisesti etukäteen sovittuna ajankohtana. Käsityökeskuksesta voit hankkia erilaisia materiaaleja ja työvälineitä kudontatöihisi, tilata loimia sekä saada asiantuntijaneuvontaa kankaan rakentamiseen kotona. Kudontakortti maksaa 80 euroa/kevät- tai syyskausi tai 12 e/päivä. Taito-keskuksia on ympäri Suomea.

www.taito.fi/meista/taitoyhdistykset

Mitä tulevaisuudessa?

Jatkamme varmasti tyttären kanssa yhdessä kudontaa. Mukava tehdä käsitöitä ja seurustella samalla. Espoossa on kolme kudonta-asemaa Leppävaarassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa. Kudonta-asemalla saat kutoa valmiiksi rakennettuihin loimiin. Opettaja ohjaa henkilökohtaisesti eri työvaiheissa kuten työn suunnittelussa, kutomisessa ja viimeistelyssä. Myöhemmin voi jatkaa kutomista omatoimisesti. Kudontapäivän maksu on 10 euroa.

www.omnia.fi/hae-oppimaan/espoon-tyovaenopisto/kasityo/kudonta-asemat

Löysin myös kiinnostavan kahvilan Helsingin Pitäjänmäellä. Siellä on kangaspuut, joiden käytöstä maksetaan 8 euroa päivässä. Loimen metrihinta on 4 euroa. Täällä täytyy käydä joskus!

www.kaffekievari.fi/kievarin-kutomo

Kudontaretriitti Savonlinnassa Loikansaaren tilalla olisi myös meidän molempien mieleen.

http://www.loikansaari.fi/kasityomatkailu/kudontaretriitti1

Kommentit (2)

Minna Raudaskoski ei löytänyt mistään sopivaa mattoa kaveriksi toiselle.

- Ja koska olen malttamaton päähäni pälkähti ajatus värittää iloisempia raitoja löytämääni tylsän väriseen mattoon. Käytin Sinellistä ostamaani Schjerning-merkkistä tekstiiliväriä sen verran, että tuli hyvä väri, vähän kuin olisin maalannut taulua. Kiinnitin silittämällä, Minna kertoo.

Tämä oli Minnan ensimmäinen projekti tekstiiliväreillä, mutta häntä houkuttelee kovasti maalata verhot ja vaatteita.

 

Sohva ennen maalausta.

 

Nummelalainen Nea Kivirasi törmäsi netissä ideaan sohvan kankaan maalaamisesta.

- Tarvitsimme sohvan tyttären huoneeseen ja vanhemmiltani löytyi vanha kulahtanut sohva, jonka päätin kunnostaa. Aluksi tarkoituksenani oli ommella päällinen, mutta maalaaminen kuulosti paljon helpommalta ratkaisulta, Nea kertoo.

Hän maalasi tavallisella pensselillä suoraan kostutettuun sohvaan.

- Päälliset eivät olleet irrotettavia, ja maalaus oli todella helppoa. Kastelin sohvan pintaa ensin vähän sumutuspullolla. Maalasin suoraan pensselillä laimentamatta väriä. Tilasin kaksi 500 millilitran pulloa Textil color Schjerning -väriä Kärkkäiseltä. Hinta oli 7,60 euroa pullo, joten sohvan freesaus oli aika edullista!

Nea kiinnitti värin kankaaseen silittämällä leivinpaperin läpi, toinen vaihtoehto olisi föönaaminen.

 

 

Sohva maalauksen jälkeen.

Nea harrastaa askartelua ja ompelua sen minkä lastenhoidolta ja töiltä ehtii.

- Pidän myös sisustamisesta ja uusi asuntomme alkaakin olla kohta sisustettuna mieluisaksi. Mustaksi maalatusta sohvasta on tullut kehuja ja hämmästelyä, että miten ihmeessä sohvaa voi maalata ja pysyykö väri.

 

Kommentit (1)

Johanna

No pysyykö se väri sohvassa? Tarttuuko istujan vaatteisiin? Mökillä odottaa entinen vaalea, nykyinen likainen sohva jonkinlaista puhdistus- tai maalausoperaatiota...

Vietin kesällä puuhakkaan viikon Kankaanpään opistossa Eija Pöyryn vetämällä Mielenkiintoista kangaspintaa -kurssilla.

Siellä opittiin monenlaisia hauskoja ja yllätyksellisiä tekniikoita, mutta eniten minuun iskeytyi kierrätyksen kierrätys eli vanha kuluneen, monesti pestyn räsymaton kuteiden hyödyntäminen uuteen työhön.

Eija Pöyry näytti kuvia Maija Uusitalon tekemästä herkästä mekosta, johon oli käytetty vanhoja kuteita. Ne olivat kuluneet kauniin pitsimäisiksi vuosien mittaan, kun niitä on hangattu harjalla pesun yhteydessä.

Suosittelemme! Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

Kirppiksen aarteet

Tätä oli pakko kokeilla. Ryntäsin Kankaanpään kirpputoreille, mutta missään ei ollut sopivaa vanhaa mattoa. Kaikki näkemäni oli kudottu valmiskuteesta, mutta tähän tarvitaan puuvillasta itse leikattua kudetta.

Lopulta meni viimeiseen, Ripa-kirppikseen, ja vihoviimeisellä hyllyllä odotti kaksi täydellistä pestyä mattoa, toinen sini- ja toinen vihreäsävyinen. Aloin purkaa vihreäsävyistä ja sieltä paljastui ihania kuteita, aitoa retroa!

Tajusin heti, että nämä ovat 1970-luvun kankaita, vaikka nyt näkee uutenakin saman tapaisia kuoseja.

Silittelin tuntikausia kuteita auki. Se oli hyvin rauhoittavaa ja meditatiivistä. Samalla pohdin maton kutojaa ja vaatteiden alkuperää.

Kuteista verho

Päätin tehdä kuteista verhokapan keittiöön. Silitin ne liimakankaalle ja ompelin vielä suoralla ompeleella kiinni. Monotonista, yllätyksellistä ja rauhoittavaa. Tunsin itseni nostalgian arkeologisilla kaivauksilla liikkuneeksi naiseksi.

Maton alkuperä alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja menin kirppikselle kyselemään sen myyjää. Kirppiksen vetäjä lupasi pyytää myyjää soittamaan minulle ja parin päivän kuluttua hän soittikin.

Jämijärveläinen Riina Lehmussalmi kertoi, että matot ovat hänen äitinsä kutomia noin 20 vuotta sitten. Hän muistaa lapsuudestaan matonkudetalkoot, kaikki otettiin talteen, napit säästettiin

– Äiti oli tarkka kangaslaatujen kanssa, piti olla kovaa ja pehmeää kangasta vuorotellen. Tunnistan tuosta ainakin vanhan yöpaitani ja farkkuni. Yksi kangas oli sohvan päällä. Äiti kutoisi vieläkin, mutta kangaspuut eivät mahdu enää asuntoon.

Tämä oli hauska puhelu, ja lähetin Riinalle kuvan matosta syntyneestä työstä. Eikä siihen mennyt edes koko mattoa, vaan muutama rivi vain piti purkaa. Nyt keittiössäni on Riinan äidin vanha matto, ja siitä puretuista kuteista tehty verho!

Räsyistä pitsimekko

Otin vielä yhteyttä Maija Uusitaloon, joka on tiettävästi keksinyt tämän menetelmän ja kertonut siitä päätoimittamassaan Finnquilt-lehdessä.

– Kymmenkunta vuotta sitten kaipasin erääseen muistotyöhän jotain vanhaa ja purin hiukan anopin 1940-luvulla teettämää mattoa. Silitin kuteen toisensa perään, sillä sieltä purkautuva kangas oli aina yllätys, Maija innostuu.

Vanhat kuteet kertovat oman aikansa kankaista, ja ne ovat kuluneet osin pitseiksi. Ne ovat täynnä tarinoita. Niihin on kulkeutunut hiekkaa, kaatunut maitolaseja ja niitä on kesäisin hangattu järven rannalla. Mikä olisi upeampi raaka-aine!

Maijalla on ollut Virtain tilkkutyönäyttelyssä esillä upea pitsimäinen mekko, joka on tehty tällä tekniikalla. Silitetyt kuteet voi asettaa veteen liukenevan kalvon päälle ja kiinnittää ne konekirjonnalla. Kuteiden lomaan voi myös upottaa pitsipaloja, vanhan liinan kirjontakuvion tai muuta itselle tärkeää materiaalia.
 

Kommentit (3)

Muistan lapsuudesta (70-luvun alkua tai puoliväliä), istuttiin kuistilla ja leikattiin matonkuteita. Aurinko paistoi  ja aikuiset joivat kahvia ja sain trip tetra mehun. Oi sitä ylellisyyttä ja mehun maukkautta. Vähän säälitti leikata omia pieneksi jääneitä vaatteita.

Aika erikoista, että on keksitty purkaa räsymatto.

Mielenkiintoinen tapa hyödyntää vanhoja räsymattoja. Lapsuudesta muistan, kuinka pikkusiskon kanssa istuttiin keittiön lattialla ja katseltiin räsymattojen kauniita raitoja. Meille oli kerrottu eri kuteiden alkuperästä. Siellä oli Ensi-vainaan leninkiä, Mamin yöpaitaa ja meidän oman perheen kesävaatetta. Räsymatot olivat värikkäitä ja puhtaita, ja kertoivat monenlaisia tarinoita. Isän serkku Ensi oli kuollut jo alle 30-vuotiaana rintasyöpään, mutta hänen kaunis kukallinen kesämekkonsa jatkoi elämäänsä räsymatossa. Jokaisella kuteella oli oma mielenkiintoinen taustansa ja tarinansa. 

Ai on niin ihanaa, tuota kauneutta katselisi vaikka kokopäivän. HURMIO

 

Riitta kinanen. Tekstiili yrittäjä joensuusta.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat