Kihnun piskuinen saari on 41 kilometrin päässä Pärnun kaupungista. Saaren kulttuuri valittiin vuonna 2003 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Monet vanhat tavat ovat säilyneet, ja naiset käyttävät kansallispuvun hametta arkisinkin. Näin vanhemman rouvan jopa perunapellolla villahameessa!

Piipahdin myös museossa. Esillä on vanhoja työkaluja ja käsitöitä, ja niiden mutta vieressä voi katsoa esineisiin liittyvää videota.

Virolaiset luokkaretkeläiset tutkivat kihnulaisten naivistien ja tilkkutyöharrastajien töitä ja tuntuvat viihtyvän. Museossa voi myös juoda edullisesti kahvit.

Parkkeerasin huoneeseen, jossa myydään kirjoja ja käsitöitä. Kihnu Kultuuriruum -säätiö julkaisee kiinnostavia kirjoja Kihnun saaresta, jopa suomeksi on jotain.

Käsitöiden tarjonta on laaja: hameita, paitoja, lapasia, nukkeja ja hattuja. Ja kaikissa tekijän nimi. Saarelaisten käsitöitä myydään myös nettikaupassa. Onpa myynnissä jopa käytetty sivuvaunuprätkä!

Kihnun museossa on myynnissä esimerkiksi Tällemäen Lindan tekemiä nukkeja, 34 e, kaikki erilaisia. Myös pappanukkeja on. Nettikauppakin on: www.kihnukaubamaja.ee.

Kansallispuku on myös arkivaate

Pääsin kuokkimaan kansantanssiesitykseen, jonka turistiryhmä oli varannut itslleen. Esitys on Mõnun talon pihalla. Mummot, tädit ja tytöt istuvat penkeillä värikkäissä puvuissaan kutomassa sukkia.

Suomea puhuva opas Katrin Kumpan kertoo, että Mõnun talo on 1970-luvun asussa, samassa jossa se oli silloin, kun sen omistaja, Rosaali Karjamin veli kuoli. Rosaali jätti sen kotimuseoksi, jonka pihalla Kihnumua-yhtye esiintyy. Sisällä on myynnissä hänen taidokkaita käsitöitään.

– Kaikki saarella osaavat kansantansseja, koska niitä tanssitaan juhlissa. Myös käsityökulttuuri on elävää. Kihnun nainen neuloo lapasta ohuesta villalangasta vaikka tiellä kävellessään. Naisten kulttuuri on miehiä näkyvämpi, sillä miehet ovat paljon kalassa ja naiset tekevät kaiken kotona. He tanssivatkin keskenään, sillä miehet säästetään tärkeämpiin hommiin, Katrin nauraa.

Pyörää ajavalla Marta Vambolalla on Kihnun kansallisasu. Kun hame alkaa olla kulunut, siitä tulee työasu, jota käytetään pellollakin.

Kaikilla kihnulaisilla naisilla on soma käsityöpussi, jota kädessä roikottaen voi kuulemma kutoa sukkaa kävellessäkin! Kihnulaiset sukat ovat hyvin ohuesta langasta neulotut.

Eläväinen Kihnu

Majapaikkani on kotimajoitus Õie Vesikin luona. Õie on pitänyt Kuragan kotimajoitusta kymmenen vuotta. Hän asuu talon toisessa puoliskossa, ja matkailijoille on varattu kaksi huonetta, kylpyhuone ja keittiö. Kotimajoitus tuntuu mukavalta, kuin olisi kylässä eikä asiakkaana. Samassa pihapiirissä asuu myös Õien äiti Elvi Vesik.

– Meillä Kihnussa kutsutaan ihmisiä talon mukaan, minäkin olen Kuragan Õie.
Õie asui 25 vuotta Tallinnassa ja Pärnussa, mutta palasi kotisaarelleen vuonna 2001. Hän remontoi talon ja alkoi majoittaa vieraita. Vieraskirja kertoo, että Kihnuun löydetään joka puolelta maailmaa, jopa Australiasta ja Japanista.

Isän vanhalla Dneprillä kuskattiin kaikkea kalasta huonekaluihin, nauravat Õie (oikealla) ja siskonsa Helga.

MITEN SAARELLE PÄÄSEE?

* Keväästä syksyyn laivalla Pärnun tai Munalaidin satamasta. Matka Pärnusta Kihnuun kestää 2,5 tuntia ja Munalaidista tunnin.
Aikataulut ja hinnat www.veeteed.com.
* Talvella Kihnuun pääsee lentäen, www.lendame.ee.
* Kihnussa on tarjolla mökki-, leirintäalue- ja kotimajoitusta. Varaus sähköpostilla suoraan majoittajalle.
* Lisätietoja suomeksi www.visitestonia.com ja englanniksi www.kihnu.ee, www.kultuuriruum.ee.

Kihnussa näki paljon kapeita räsymattoja penkkien pehmusteena. Hyvä idea!

Kihnu
* Pinta-ala on 17 km², rantaviivaa 36 kilometriä.
* Noin 600 asukasta. Neljä kylää Lemsi, Lina-
küla, Rootsiküla ja Sääre.
* Saari on kuulunut Tanskalle, Puolalle, Venäjälle ja Ruotsille.
* Saarella vierailee vuosittain 25 000 turistia, joista suurin osa on virolaisia. Suomalaisia on paljon.

On mukava ostaa käsityö sen tekijältä.

 

Kommentit (1)

Vierailija

Kihnu on aivan mahtava paikka kuten jo yhä useammat suomalaiset vierailijatkin ovat saaneet todistaa! Vielä toki suurimmat joukot jäävät isompien saarten puolelle, ja ehkä hyvä niin.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 55-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat