Kirjoitukset avainsanalla neulominen

Kontiolahden koulu on ihan tavallinen koulu Pohjois-Karjalassa Joensuun kupeessa. Koulussa työskentelee noin 700 oppilasta ja noin 60 opettajaa. Mutta jotain erikoista koulun opettajanhuoneessa on: siellä nimittäin pesii jonkinasteinen neulehulluus.... Opettajista 20 on neulonut hienon islantilaisneuleen, moni useammankin, sillä niitä on valmiina 34 ja puikoillakin vielä 10. Mistä ihmeestä tämä tauti on alkanut?

Hankkeen puuhanainen Päivi Sirkkiä, 39, nauraa neulomista ihanaksi harrastukseksi, johon ei ollut vaikea houkutella opettajakollegoita mukaan. 

- Viime syksynä virkkasimme kymmenen työkaverin kanssa yhdessä Kalevala CAL -peittoa. Se oli niin mukavaa, että päätimme keksiä täksikin syksyksi jonkun yhteisen kässäprojektin. Syyskuussa laittelin viestejä, että mikä keksittäisiin ja lokakuussa 2018 aloitimme villapaitaprojektin.

Islantilaisneuleen ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta. Suurin osa valitsi Riddari-mallin. Ensimmäisiä kertoja kokoonnuttiin yhdessä neulomaan, ja pitkin matkaa lähti lisää porukkaa mukaan. Yhden kerran neulottiin yhdessä Botanian talvipuutarhassa tropiikin osastolla.

- Kaikilla oli aina töissä neuleet mukana ja neuloimme ruokatunnilla opettajanhuoneessa. Ruokatunnin pituus on 55 minuuttia. Oli kiva kerääntyä katsomaan toisen lankoja, neuvoimme ja kommentoimme. Kerran kävimme yhdessä paikallisessa lankakauppa KuituKeijussa katsomassa lankoja.

Päivi työskentelee laaja-alaisena erityisopettajana. Hän kerää yhdeksältä rinnakkaisluokalta ne, jotka kaipaavat erityistä tukea matikassa, enkussa, ruotsissa ja äidinkielessä.

- Olen aina tykännyt valtavasti käsitöistä, erityisesti neulomisesta. Aviomiehelleni ei tule koskaan villasukkapulaa. Itselleni olen neulonut vuoden sisään 9 villapaitaa. Nytkin on monta työtä kesken, pipoja myös. Alpakkalanka on minulle tämän talven juttu. Siitä tulee ihanan pehmeä neule ja kivan näköinen pinta.Olen tilannut lankoja Adlibriksestä ja ostanut paikallisesta KuituKeijusta.

Päivi tykkää myös nahkatöistä, virkkauksesta ja ompelemisesta. Nahasta on syntynyt niin käsilaukku, marokkolainen rahi kuin espadrillos-kengätkin.

Musiikin opettaja Saara Elomaa on superneuloja, joka neuloi 7 riddaria yhteisprojektin aikana!

- Pari opettajaa ovat niin pikaneulojia, että he saivat hihan valmiiksi jo työpäivän päälle. Mutta moni neuloi hitaasti nautiskellen pätkän kerrallaan, jolloin hiha syntyi viikossa. Riddari on nopea neuloa pyöröpuikoilla, sillä lanka on melko paksua. Jos olisi viikko aikaa tehdä, se syntyisi helposti ja rennosti. Kovissa himoissa monta tuntia päivässä käyttäen superneuloja tekisi sen viikonlopussakin, Päivi toteaa.

Mukaan lähti myös opettajia, jotka eivät olleet paljoa neuloneet.  He saivat paljon apua kokeneilta: varmistettiin puikkojen kokoja ja hihojen yhdistämistä.

Tällä hetkellä paitoja on 34 valmiina ja 10 vielä puikoilla. Kaikki ovat tehneet vähintään itselleen paidan, mutta moni on neulonut muillekin.

Päivi kehuu islantilaisneuletta helposti neulottavaksi, sillä Islantilaisneuleita-kirjan ohje on selkeä.

- Kuvio ei ole vaikea, ja islantilainen Lettlopi-lanka on ihana neuloa. Lähes koko paita tehdään pyöröpuikoilla, kainaloihin jää vain 5-10 cm sauma ommeltavaksi.

Paidasta tulee painava, lähes kilon painoinen. Päivi neuloi oman Riddarinsa alpakasta, ja se painaa puoli kiloa. Paidat neulottiin 4-6 puikoilla, vaijerin pituus 60-80 cm.

- Oli meillä vähän puikkohifistelyäkin, lainattiin muilta kokeiltavaiksi. Minä tykkään koivupuisista knit pro -puikoista. Minä ehdin tikuttaa tämän projektin yhden riddarin ja kaksi muutakin villapaitaa.

Ranskan, englannin ja ruotsin opettaja Anne Kinnunen neuloi islantilaisneuleen omien lampaidensa villasta. Ruskea väri on lampaiden luonnollinen väri, mutta muut sävyt Anne värjäsi itse luonnonväreillä. Kolmen lampaan villat lähetettiin kehrättäväksi Pirtin kehräämöön, josta ne palautuivat lankana Annelle.

 

 

 

Monilla oli paita jo ennen joulua valmiina, mutta kuvaus siirrettiin tammikuulle opettajain kokouksen yhteyteen. Vararehtori Jari Ikonen otti kuvan. Miesopettajat eivät ole neuloneet, mutta olleet malleina, myötäeläneet ja oppineet paljon uutta neulesanastoa. Silmälasipäinen Juha Räsänen, jopo-ope, valitsi  itse värit ja neuloi yhden silmukan. Varsinainen neuloja oli hänen avopuolisonsa, englannin opettaja Susanna Huttunen.  Naisista jokainen on neulonut vähintään yhden paidan, innokkain seitsemän

Päivi summaa neuleprojektin olleen todella hauska työyhteisölle.

- Meillä on tosi hyvä yhteishenki, mutta tämä vielä lisäsi sitä. Ihanan positiivista pöhinää koko projektin ajan. Miten voikin tulla niin erilaisia villapaitoja ihan samalla ohjeella, kun värit vaihtuvat. Kyselimme, utelimme ja vertailimme paitojamme koko projektin ajan. Aina riitti puhuttavaa paidoissa. Saapa nähdä, mikä on seuraava projektimme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Mikä niissä kontiolahtelaisissa miehissä on vikana jos eivät opi neulomaan, vaikka opetusta ilmeisesti olisi saanut?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

   Sastamalalainen Eija Rajala päätti pitää omien 50-vuotisjuhlien sijaan yhteisen juhlan miehensä kanssa. Niistä kuoriutui luontevasti 30-vuotishääjuhla, johon Eija halusi tehdä itselleen hääasun omin käsin.

- Löysin tämän kivan mallin kirjastoon juuri tulleesta uutuuskirjasta. Se on sopivan yksinkertainen, aina oikein -neuletta ja kaksi samanlaista kappaletta. Lanka on paksua, kutittamatonta akryylilankaa. Ompelin vain sivu- ja olkasaumat yhteen. Ja kaulukseen tein taitto-ompeleet. Olen hyvin viluinen ja juhlat pidettiin marraskuun toinen päivä, joten jonkinlaiset hihat oli keksittävä, Eija kertoo.

Hän neuloi samasta langasta "hihattimet" ja niiden suihin vähän röyhelöä. Vaikutelma on juhlava!  Pääkoriste ja kukat on virkattu puuvillalangasta.             

Eija Rajala neuloo joka päivä. Käsityöt ovat henkireikä ja terapiamuoto pyörätuolissa istuvalle kädentaitajalle. Neulominen vie ajatukset pois kaikesta kivuista, joita ei voi lääkkeillä taltuttaa. Syy tähän eli diagnoosi on mysteeri.

- Ensimmäiset oireet ilmestyivät 2009, mutta vuonna 2013 tuntui, etteivät jalat enää kanna ja jouduin jäämään pois työelämästä. Onneksi minulla on käsityöharrastus, joihin saan laittaa aikaa ja luovuutta.

Neuletöitä onkin syntynyt melkein liukuhihnalta. Suurin osa on eläimiä, joista osa syntyy yhdessä päivässä. Toisaalta joutsenen ja enkelin neulomiseen meni kumpaankin seitsemän päivää. Eija täyttää veikeät hahmonsa vanulla. Ilmeitä ja eleitä hän hakee niille helmiä, rautalankaa, grillitikkuja ja vaahtomuovia käyttämällä.

- Kiinnostus käsitöihin lähti lapsenlapsen synnyttyä. Osasin virkata isoäidin neliöitä ja sain kuin sainkin aikaiseksi niistä peiton. Seuravaksi halusin tehdä vauvalle sukat ja tyttäreni opetti niiden neulomisen minulle. Käsityöinnostus vain paheni, hyvä sinänsä, sillä myös sairauteni paheni. Nykyisin teen käsitöitä tuntikaupalla.  

Eija neuloo lepotuolissa puoli-istuvassa asennossa.

- Kerran tunnissa pyrin pitämään tauon mutta neuloessa saattaa mennä jopa 5-8 tuntia päivässä. Käsityöt ovat minulle kaikki kaikessa, vievät ajatukset pois sairauksistani.

 

 

 

- Neulominen tuottaa hyvää oloa minulle, ja nautin siitä että hahmot saavat ihmiset hymyilemään. Kutsun eläimiäni möllyköiksi. Niiden tärkein tehtävä on ilahduttaa. Meillä oli täällä kylällä elävä joulukalenteri, johon minäkin osallistuin. Möllykkä-kammarini kotini yhteydessä avasi  ovensa 5. joulukuuta. Siellä oli näytillä 50 möllykkää. Ensimmäinen ja viimeinen kävijä sai matkaansa oman möllykän.

 

Omalla pienellä lammellaan uiskenteleva valkoposkihanhi on ollut Eija Rajalan neulehahmoista suuritöisin. Sen neulomiseen meni 80 tuntia.

 

Neulominen on Eija Rajalalle terapiaa. Puikkojen heiluttaminen sujuu mainiosti olohuoneen lepotuolissa, jossa käsille saa hyvän asennon.

 

Kammarissa kävijää odottivat muun muassa ikkunalle lennähtäneet pikkulinnut.

 

 

 

Kommentit (1)

Kajaanilainen Edith Saastamoinen-Torvi, 30, sai äidiltään joululahjaksi ihanan satsin käsinvärjättyjä lankoja. 

- Kaikki on luonnon aineksilla itse värjättyjä. Siis vau mitä värejä! Värjäykseen on käytetty muun muassa mustapapuja, punajuuria, koristeomenapuun omenoiden kuoria, sinisarjan varsia, marja-aronioita ja kahvia. Meinasin lentää pyllylleni, kun näin joululahjalankani. Nuo oikein heleät värit (turkoosi, pinkki, siniset ja sinivioletti) on tehty kylmävärjäyksellä. Olen aivan lääpälläni, Edith hehkuttaa.

Edith ja äitinsä Päivi Purola-Saastamoinen, 60, opettelivat yhdessä viime syksynä värjäämään lankoja netin ja kirjojen avulla. Sitten vaan ryhdyttiin hommiin! Edith yllättyi siitä, että se ei ollutkaan vaikeaa.

- Joululahjalangat äiti on värjännyt nyt talvella, eli värjäysaika ei rajoitukaan vain kesään niinkuin olimme aiemmin luulleet. Vihreitä sävyjä on vaikea saada muulloin kuin kesällä, koska monet vaativat tuoreita kasveja. 

Edith neuloi joululahjoiksi 16 paria kirjoneulelapasia, kaikille läheisille omannäköiset lapaset. Mallit löytyivät netistä, muutamaa mallia hän muokkasi mieleisekseen ja mustikanvarpulapaset hän suunnitteli kokonaan itsekin. Ne menivät parhaalle ystävälle.

- Tyttärelleni neuloin Belle-prinsessalapaset hänen tarkkojen toiveidensa mukaisesti. Käytin yhden lapasparin neulomiseen aina yhden viikon. Projekti alkoi elokuun lopussa. Laskin silloin, että jos mielin ehtiä kaikille neuloa, niin lapaset per viikko olisi tahti.  Lahjansaajat olivat kovasti kiitollisia ja huomasivat miten lapaset olivat juuri heitä ajatellen tehdyt. Käytin heidän lempivärejään ja aiheitaan. 

Edith on luokanopettaja, mutta tällä hetkellä hoitovapaalla 4-vuotiaan ja 11 kuukauden ikäisten tytärten kanssa. ‎Edith on harrastanut käsitöitä parikymppisestä lähtien.

- Luokaopettajakoulutuksen aikana ensimmäinen yhden päivän sijaisuuteni oli käsityönopettajan sijaisuus ja tajusin, että haluan opetella tätä lisää. Sillä tiellä tässä ollaan. Tykkään erityisesti neulomisesta ja virkkaamisesta, mutta myös muusta käsillä tekemisestä. Ompelen, valmistan vanhoista lusikoista, pannuista ja helmistä tuulikelloja. Lapset otan usein käsitöiden tekemiseen mukaan.  Esikoiselle olen opettanut sormivirkkausta. 

Edith tekee paljon käsitöitä ja innostuu helposti uusista projekteista. 

- Syksyisin virkkaan ja neulon.  Lasten synttärit ovat tammikuussa ja huhtikuussa, joten kevätpuoli on yleensä leipomisen ja koristeiden muovailun aikaa. Kesäaskartelut (tuulikellot ja puutarhaan koristeiden tekeminen sekä lankojen värjäys) alkavat kiinnostaa taas, kun kesä on tuloillaan.  Käsillä tekemisestä tulee hyvä mieli, ja mukavinta on värien sommittelu ja töiden suunnittelu. Monesti neuloessani ja leivoksiani koristellessani mietin edesmennyttä mummuani, miten hän olisi ollut minun ja perheeni tekemisistä innoissaan. 

Myös Edithin vanhemmat ovat tekijäihmisiä ja whatsapp-viestit ja kuvat valmiista ja keskeneräisistä töistä sinkoilevat molempiin suuntiin päivittäin.

- Toisinaan teemme myös yhteisiä projekteja. Isä oli vahvasti mukana uuden asuntomme remontoinnissa. Hän teki meille toiveidemme mukaiset keittiön kaapin ovet, kellon, akvaarion jalustan ja pöydän. Isä innostuu helposti, niinkuin me kaikki taidetaan tehdä. Viimeisin yhteinen projekti oli äidin kanssa lankojen kasvivärjäyksen opettelu. Villasekoitelanka oli paras, sillä niihin värit tarttuvat paremmin kuin täysvillaisiin. Käytimme marketeissa myytävää  7 veljestä- sekä nalle-lankaa.  Kylmävärjäystä voi tehdä sisälläkin, keittovärjäys tapahtuu useimmiten pihalla.

Myös Edithin mies tukee vaimon touhuja. Hän kerää materiaaleja, jakaa löytämiään ideoita vaimonsa kanssa ja monesti intoutuu mukaan itsekin.

- Toissa joulun joululahjoiksi suunnittelin tekeväni säilykkeitä ja hilloja herkkukoreihin, mutta mieheni intoutui mukaan varhain ja teimmekin lahjat sitten kokonaan yhdessä. Hän myös osti  anoppilleen joululahjaksi ison pussin valkoisia värjäyslankoja. 

 

Päivi Purola-Saastamoinen, 60, ja Johannes Saastamoinen, 55, asuvat Haapaveden Tötteröperällä.

- Olen eläkkeellä sydänsairauden vuoksi. Se tarjoaa mahdollisuuden tehdä kaikenlaista kivaa, mutta luonnollisesti rajoittaa tahtia: yksi päivä puuhataan ja kaksi levätään. Harrastin nuorena käsitöitä ja löysin ne uudelleen eläkkeelle jäännin jälkeen, kun toivuin sydänleikkauksesta. Kaikennäköiset askartelut, ompelut, neulomiset ovat minun juttuni, erityisesti kaikenlainen värien kanssa värkkääminen on nautittavaa. Onnistumisen ilo on mahtava tunne. Tekemisen jakaminen tyttäreni Edithin ja mieheni Johanneksen kanssa on suuri ilo. Askartelu lastenlasten kanssa on myös ihanaa! Päivi toteaa. 

Päivi sai 60-vuotislahjaksi ompelukoneen, ja se on ahkerassa käytössä. Myös lankojen värjääminen tuo kokea löytämisen iloa ja yllätyksiä.

- Neulominen on myös lähellä sydäntä, suunnittelen itselleni elämäni villatakkia. Tulen käyttämään siihen värjäämiäni lankoja. Käsitöissä rentouttavinta on se, että saa rauhassa keskittyä tekemään, eikä ole kiire tekemisen kanssa. Kun innostun jostakin, teen sitä antaumuksella ja pitkään, kuten edesmennyt äitinikin teki. Materiaalien etsiminen kirppareilta, kierrätyksestä ja luonnosta on hauskaa!

 

Johannes Saastamoinen, 55, on innostunut veistämään puusta koristeellisia käyttöesineitä ja patsaita. 

- Nautin tekemisestä eniten, lopputulos on joskus toissijainen. Tykkään kaivertaa puuta, ja usein kuuntelen musiikkia samalla. 

Osallistun yhteisiin projekteihin keräämällä perheen kanssa värjäysmateriaaleja esimerkiksi sieniä sekä hankin muita tarvikkeita, myös kierrätysmateriaaleja. Tuunaan ja entisöin myös huonekaluja. Osallistuin Edithin perheen remonttiin muun muassa tekemällä uudet keittiökaappien ovet mahongista. Arkipäiväinen käsillä tekeminen ja töitten suunnittelu on mukavaa. 

 

Edithin äiti sai pihlajalapaset joululahjaksi sekä ison pussillisen valkoisia lankoja tulevia värjäyksiä varten.

 

Edith neuloi kettulapaset isälle, miehelle, ystävälle ja kälylle. Kaikki saivat oman värisensä.

 

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Edith, sinusta on tullut upea nainen, äiti , opettaja,käsityöläinen ja taiteilija! Voi miten ikävöin teitä ja näen unia Päivistä ja Johanneksesta ynnä Sinusta. Ystävyys loppui totaaliseen väärinkäsitykseen.. Vieläkin toivon, että voisin tavata teitä!! Kummitätisi pirkko

Nämä kaksi kirjaa,  Neulo nostetuin silmukoin  ja Upeat, helpot metallilankakorut, tuovat haasteita ja uusia tavoitteita erityisesti kokeneille käsillä tekijöille. Mutta koska kummassakin kirjassa on erittäin paljon työvaihekuvia ja tarkat ohjeet, aloittelijakin pääsee alkuun, jos on tarkan työn tekijä. Minä olisin liian suurpiirteinen ja hutilus näihin. Mutta onkin tosi hyvä, että käsityökirjoja on eri tasoisille tekijöille.

Silmukoiden nostaminen neulomatta on yksinkertainen mutta monipuolinen neuletekniikka. Sillä voi toteuttaa sekä kauniita kirjoneuleita että upeita neulepintojakin. Silmukan voi nostaa lanka työn edessä tai työn takana, ja nostotapa vaikuttaa lopputulokseen.

Kirjassa on ohjeet neljäänkymmeneen erilaiseen nostetuin silmukoin neulottavaan neulepintaan, joista moni on käännettävä. Tekniikalla syntyy näyttäviä monivärisiä neuleita, jotka ovat perinteistä kirjoneuletta yksinkertaisempia toteuttaa.

Neulepinnat kerrotaan sekä sanallisesti että ruutupiirroksin. Melkein jokaisen neulemallin kohdalla näytetään myös, miltä neule näyttää takaa. Kirja sopii varsinkin konkarineulojille, jotka etsivät uusia ideoita.

 

 

Saapassäärystimet eli saapastimet ovat mainio asuste. Ne näyttävät käsin neulotuilta sukilta, mutta niiden neulominen on sukkia nopeampaa. Neulepinta leikittelee nostetuilla silmukoilla, lankajuoksulla, oikeilla ja nurjilla silmukoilla sekä värinvaihtolla.

 

 

Tämä huivi neulotaan poikittain kolmella värillä. Huomion keskipisteenä oleva Kudotut aallot -pintaneule muistuttaa vähän aaltoilevaan järvenselkää!

 

Makee kassi, eikö! Mutta ei syntyisi ihan aloittelijalta. Pohjan pieni kalanruoto-pintaneule on neulottu hyvin tiukasti, jotta saadaan tukeva pohja. Sitten pohjan ympärille on virkattu kerros kiinteitä silmukoita, joista laukun silmukat poimitaan.

Pintaneuleessa vuorottelevat kirjoneule- ja nostetuin silmukoin neulotut siksak-raidat, joita toistetaan eri väriyhdistelmin. Laukun yläreunan pintaneule on monelle tuttu sukan kantapäästä.

 

Hupparin vartalo neulotaan yksivärisenä sileänä neuleena. Hihansuita ja hupparin etureunoja koristaa kaksivärinen nostetuin silmukoin neulottava pintaneule. Helmaa kiertää toinen samoin värein neulottu pintaneulekuvio. Kirjassa on tästä erittäin tarkat teko-ohjeet: 10 sivua tekstiä, piirroksia ja kuvia.

Kaikki neulekuvat ovat tästä kirjasta:

Simona Merchant-Dest ja Faina Goberstein: Neulo nostetuin silmukoin. Klassisen tekniikan uusi ilme. Minerva 2015.  Suomentanut Kristel Nyberg.

Kokeilisitko metallilankakorujen tekemistä?

Metallilanka on koruntekijän unelma: se on monipuolinen, helposti työstettävä materiaali, johon voi liittää melkein mitä vain helmistä ja korukivistä erilaisiin nauhoihin ja nyöreihin. Metallilankaa voi neuloa, punoa, vääntää ja taittaa, ja lopputuloksena on häikäiseviä, omaperäisiä koruja. Kristalleja sädehtivän sormuksen tai herkän linnunpesäkaulakorun tekemiseen tarvitaan hyvin vähän välineitä, ja työmenetelmät on helppo oppia.

Upeat, helpot metallilankakorut - kirjassa on erittäin havainnolliset ohjeet ja runsaat kuvat työvaiheista etenevät perustekniikoista vaativampiin. Kirjassa on yhdentoista projektin yksityiskohtaiset ohjeet. Kun tekniikat tulevat tutuiksi, vain oma mielikuvitus on rajana ja voit suunnitella oman, ainutlaatuisen korumallistosi.

Sanoisin, että korujen teko sopii parhaiten aika tarkalle ja taitavalle tyypille. Jos on suurpiireisen käsityön ystävä, niin tarkka nysvääminen ei ehkä ole hänen juttunsa.

Kristallikoristeisen punossormuksen runko syntyy kiertämällä metallilankaa pyöreän tangon ympärille. Langan päihin pujotetaan itselle mieleisiä helmiä. Tämä sopii hyvin ensimmäiseksi metallilankatyöksi, sillä siihen tarvitaan vain muutama väline ja materiaali. Tekeminen on melko nopeaa.

Helmikorvakoruissa on kolme rakenneosaa, jotka on liitetty toisiinsa. Erillisistä, toisiinsa kiinnitetyistä osista tehty korvakoru liikkuu luonnollisesti käyttäjän kävellessä.  Eri väreillä korun luonne muuttuu täysin.

Kierreputkikorvakorut ovat makeet! Yksittäistä kierreputkea voi muotoilla ja putkia voi yhdistellä  monimutkaisiksikin elementeiksi. Kierreputki tehdään tietysti itse kietomalla metallilankaa tangon tai vaikkapa neulomispuikon ympärille.

Kierreputkikaulakoru on upea! On vaikea uskoa, että se on tehty vain kahdesta eri paksuisesta langasta ja muutamasta helmestä. Tämänkin teosta on kirjassa tarkat ohjeet, ja kymmenen tekovaihekuvaa.

Linnunpesäkaulakoru on upea lahja sellaiselle, joka arvostaa koruja. Korun keskeisen elementin muodostavat viisi ”linnunpesää” eli eli pesäksi kierrettyjä metallilankoja, joiden sisällä on helmiä. Erittäin kaunis koru, ja tästäkin on tarkat kuvalliset ohjeet.

 

Kaikki korukuvat ovat tästä kirjasta:

Wing Mun Devenney: Upeat, helpot metallilankakorut . Atena 2016. Suomentanut Heli Mäntyranta.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat