Kirjoitukset avainsanalla virkkaus

Minulla täytyy aina olla käsityö, joka mahtuu laukkuun, on aivottoman helppoa tehdä junassa, telkkaria katsellessa tai vaikkapa lääkärille pääsyä odotellessa. Tein pari vuotta patalappuja mutta sitten innostuin virkkaamaan trikookuteesta pannunalusia. Mutta en suinkaan osta valmista ontelokudetta, se olisi todella tylsää. Minä hankin kulahtaneet t-paidat ja reikäiset vauvanvaatteet Facebookin kaupunginosaryhmistä. Ja vanhoja trikoita saa kavereiltakin, ne ovat yleensä ihmisille ongelmajätetä. On hauskaa, kun pannunalusella on jokin tarina.

Olin työmatkalla Rovaniemellä enlä voinut ottaa lentokoneeseen saksia. Luotin, että hotellista saa lainaksi sakset. Niin saikin, vaikka ne taisivat olla Pohjanhovin respan ainoat, mutta sain ne kuitenkin. Tämä paita oli jo kiinni menneen kirpparin ilmaislaatikosta kadulta. Nappasin sen innoissani mukaaan, mutta huomasin sen tuoksahtavan hiukan ummehtuneelle. Niinpä pesin sen pikaisesti hotellihuoneen lavuraarissa ja silitin kuivaksi kerroksen silityshuoneessa. Kyllä minua nauratti kuteita leikatessani: moni ei varmaan ole tehnyt tätä hotellihuoneessa. 

Nämä reikäiset lapsen trikoot hain Facebookin Tapanila kierrättää -ryhmän jäseniltä. Aika kului mukavasti näitä leikatessa, kun matkustin työmatkalta Kristiinankaupungista Helsinkiin. Kuudessa tunnissa ehtii paljon.

Käsitöitä on hauska kuvat mökillä luonnossa. Tässä yhdistyy mieheni pieneksi jäänyt musta paita ja lapsen potkuhousut. Aloitan virkkaamisen ketjusilmukkarenkaasta, johon lisäilen pikkuhiljaa silmukoita. Kun alunen on sopivan kokoinen, alan kaventaa ja siirryn virkkaamaan toiselle puolelle.

Kolmen eri t-paidan koktailista tulee näin värikäs. Toiselta puolelta kaikki ovat erilaisia. Kaksinkertainen virkattu pannunalunen taipuu toki tarpeen tullen pannulapuksikin. Se täytyy prässätä kostean läpi, jotta siitä tulee tasainen.

Paidan mahdolliset kuviot eivät haittaa kuteessa, vaan päin vastoin. Vaaleanpunaisessa paidassa oli sinisävyinen kuvio, se näkyy pinnassa jänninä pilkkuina.

Työkaverini oli saanut mainospaitoja, joista ei tykännyt. Minusta taas oranssi väri oli aivan ihana pannunalusiin. Jos paitoja olisi enemmän, tekisin pyörylöistä maton yhdistämällä ne ommellen.

Nämä kokeilin tehdä puuvillasta. Ostin kirpparilta eurolla huivin, jonka leikkelin kuteeksi. Se näytti hiukan rispaantuneelta, mutta valmiissa tuotteessa toimii hyvin. Prässäsin nämä sileäksi, jolloin mukaan tuli jännä kiilto.

Alusia syntyy kuin pienestä tehtaasta, mutta ei hätää. Vien niitä aina ET-lehden haastateltaville lahjaksi, kun menen jututtamaan heitä. Juhannuksena otin ystävien mökille kokonaisen korillisen alusia. Annoin emännän valita sieltä kuusi mieleistä sävyä. Vieraana ollut Adele-koirakin oli kiinnostunut käsitöistä.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Hei, Saisiko noista kesäteatteri n pehvanalusia. Penkit on niin kovia.
Eeva Viikistä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Facebookin virkkaa mandalaa ja CAL-projekteja -ryhmässä keskustellaan virkkauksen lisäksi myös eläimellisistä assistenteista. Eivätkä he olekin ihania?

Tuija Peuran upea valkoinen FI*Sunrunner's Undeg, kotioloissa Viola, loikoilee mielellään Kalevala CAL -peiton päällä. Peiton väri on hienosti stailattu ragdoll-naaraan puolipitkän turkkipalleron väriin. Jokunen vaalea kissankarva lienee virkattu mukaan peitteeseen, sillä virkkaavan emännän sylissä on ihanaa istua.

Pia-Mari Winqvistin 16-viikkoinen Miimii-kissa viihtyy Kalevala-peiton ja hittipipoaihion välissä. Kissalla ja käsitöillä on aika homogeeninen värimaailma!

Eija Katteluksen kaksi poikakissaa, harmaa Into alias Inkku ja sipulin värinen Onion ovat molemmat kiinnostuneita käsitöistä. Inkku valvoo kaikkia kodin remontteja, verhoilutöitä ja käsitöitä. Onion yrittää pureskellen päätellä lankoja. Tässä pojat valvovat Kalevala cal -palojen pingotusta.
 

 

Katariina Walderin Maisa-koira viihtyy värikkään virkatun peiton alla.

Ai miten ihanan pehmeä lankakerä! Minnistä on ihanaa urvahtaa langan viereen. Mutta toiminnallisempikin hän osaa toki olla. Emäntä Pirjo Maarni-Virtala kertoo, että Minni rakastaa katsoa, kun lanka liikkuu kerältä. Sillä on muutama suosikkilanka, jota se himoitsee erityisesti. Jos sellainen jää vahingossa illalla pöydälle, on se aamuun mennessä hajotettu valtavaksi solmuksi.

Heli Leväsen Tiera-koira alias assistentti T. Löppönen tykkää omia ja esitellä emäntänsä töitä. Tällä kertaa pään alla on jämälankatyyny,  jossa on Kalevala CAL -palasia. Tiara toimii emäntänsä henkilökohtaisena avustajana ja varottelee esimerkiksi verensokerin heittelystä. Tiera tekee myös työtä terapiakoirana.

Hän tykkää köllöttää kuvausalustana, kun saa sitten omia käsityöt itselleen kuvaamisen jälkeen.

 

- Lili nauttii oman ihmisensä käsitöistä, sillä silloin saa istua ihan vieressä, kylki kyljessä, eikä ole kiire minnekään, Sari Åström nauraa.

Tässä kuvassa tosin Lili on Albert-sammakon kanssa keinumassa fiikuksen katveessa.

Päivi Suvanteen Oliver-koira on todellinen linssilude ja tykkää seurata käsitöiden tekemistä.

- Hänessä on se hassu piirre, että aina kun otan kuvaa käsitöistä, niin hän pyrkii pääsemään kuvaan. Iltaisin töiden jälkeen hän odottaa tai kulkee perässäni vihjaillen, että olisiko aika mennä sohvalle käsitöiden pariin. Sohvalla hänen lempipaikkansa on vierelläni kangaspuilla kudotun matkahuovan päällä. Tai sitten keskeneräisen työn päällä, Päivi kertoo.

Eine Kinnulan RealDream's Freya eli tuttavallisemmin RinSessa on arvonsa tunteva britti. Hän tykkää kaikesta kauniista ja naisellisesta. Kuvassa hänellä on emännän virkkaama kruunu ja ompelema tyllihamonen synttäreiden kunniaksi.

Jonna Lesosen siamilaiskisut Vivi ja Minni ovat sitä mieltä, että Sophie's universe -mallinen peitto on paras peti.

 

Jaana Latva-Äijön Luxor viihtyy värikkään Mandala-peiton alla.

Pirjo Saarella on kuusi kissaa: kolme bengalia, yksi ocicat, ragdoll ja eurooppalainen. Niiden nimet ovat Alli, Belle, Hertta, Kiti, Marilyn ja Viivi.

- Varsin usein kissat ovat mukana käsitöiden teossa. Langat kiinnostavat niitä ja minulla onkin omat käsityöt kissoille. Täällä virkataan silloin raivoisasti eli revitään omia myttyjä! Parempi antaa omat mytyt virkattavaksi, ettei luomuksilleni käy huonosti. Teen paljon isoja käsitöitä, joissa riittää haastetta, toteaa Pirjo.

Mia Weckmanin harmaaraidallinen Kikki-kissa rakastaa nukkua lankojen ja käsitöiden läheisyydessä. Mian toinen kissa Pippuri makaisi mieluiten emäntänsä reiden päällä nenä muutaman sentin päässä virkkuukoukusta ja tarkkailisi työn etenemistä hyvinkin läheltä.

- Molemmat pöllivät mahdollisesti näkyville jääviä lankakeriä. Erityisesti virkatut afrikankukat ovat kissojeni mieleen, kun niitä on niin hyvä heitellä, Mia toteaa.

Ira Lod-Villbergin Likka on aina mukana ihan kaikessa.

- Siis oikeasti ihan kaikessa. Itse olen vasta opettelemassa virkkausta ja se sujuu välillä hieman kangerrellen, juurikin koska mulla on aina siinä kaveri mukana. Jos se ei yritä syödä koukkua, niin sitten on lankojen kimpussa, Ira kertoo

Satu Loijas kertoo, että Leevi-kissa ei harrasta emännän kanssa käsitöitä kovin usein. Pitää sitä ilmeisesti hiukan turhan aktiivisena puuhana.

- Mutta joskus läheisyyden kaipuu voittaa, ja onhan torkkupeiton laskoksissa kovin pehmoinen paikka. Leevi on lankojen suhteen herrasmies ja jättää ne rauhaan, vaikka kovasti kiinnostaisikin.

 

Kommentit (0)

On todella ärsyttävää, jos joutuu luopumaan odotetusta käsityötapahtumasta flunssan takia. Podin yhden viikonlopun flunssaa ja vielä seuraavakin viikonloppu meni toipumiseen. Olin kovasti odottanut pääseväni ensimmäistä kertaa Tallinnan käsityömessuille, mutta oli pakko todeta, että toipilaana ei fyysisesti jaksa laivamatkaa.  Päätin  lohduttaa itseäni järjestämällä yksityiset käsityöfestivaalit kotonani vain minulle. Pidin yöpaitapäivän, kuuntelin lempimusiikkiani ja tein erilaisia käsitöitä aamusta iltaan, 14 tuntia. Välillä lähetin kuvia projekteistani käsityöystävälleni, joka kommentoi niitä. Päivä oli lopulta aika kiva, vaikka se ideoitiin pettymyksestä.

Sain lopetetun leipomon jäämistöstä vanhoja kakkuvuokia, joita maalasin ovikransseja varten. Mutta nyt otin käyttöön suojapaperit, joita olin tietenkin säästänyt korttiaskarteluun. Epämääräisesti värittynyt sanomalehtipaperi on todella kaunista.

Käytettyjen postimerkkien aarrearkkukin pääsi taas tutkintaan. Poimin sieltä enkelipostimerkit korvarengasprojektia varten ja satunnaisia merkkejä kortteihin.

Korttien kanssa puuhastelu on todella terapeuttista. Aloitan sen taittelemalla pahveja. Nekin ovat tietenkin kierrätyskamaa, marketeissa käytetään tätä kaunista harmaata ohutta pahvia talouspaperisäkkien alla. Ole napakkana kaupassa ja nappaa niitä ennen kuin menevät pahvipaavoon.

Maalauksen suojapaperista syntyi herkkiä sydänkortteja. Postimerkeistä voi suunnitella loputtomiin erilaisia kortteja. Pelkkä lumiukkokortti on kiva, mutta tykkään myös sellaisista korteista, joissa on paljon erilaisia merkkejä.

Monelle herää ehkä kysymys, että mihin ihmeeseen tarvitsen niin paljon kortteja. Olen ET-lehden toimittaja ja aina lähettäessäni haastateltaville lehden, jossa on heidän haastattelunsa, liitän mukaan terveiseni itse tehdyn kortin muodossa.

 

Toissa jouluna oli markkinoilla erittäin kaunis enkelimerkki. Siinä on samaa henkeä kuin kiiltokuvissa. Laminoin niitä itse tehtyjä korvarenkaita varten. Laminointikone on melko edullinen hankinta, maksaa Biltemassa 26 euroa. Sillä voi  tehdä vaikka muistipelin lahjaksi omista valokuvista.

Pidämme käsityöystäväni Saijan kanssa silloin tällöin käsityösessioita, joissa puuhaamme yhtä sun toista ja juttelemme. Aika ajoin suunnittelemme, että olisi kiva osallistua johonkin myyjäisiin. Mutta paikat ovat niin kalliita ja ihmiset ovat valmiita maksamaan niin vähän käsitöistä, että pitäisi olla vain 5 euron tuotteita myynnissä. Olemme olleet pari kertaa itsenäisyyspäivän aikoihin Kumpulan kylätalon joulumyyjäisissä. Siellä on aina hyvä tunnelma, edullinen pöytä ja jotain on mennyt kaupaksikin. Nyt aiomme tehdä korvarenkaita näistä laminoiduista enkeleistä ja satavuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi myös Suomen lipuista.

Minulla oli kolme kerää Lankavan ihanaa hahtuvaista Naturalia-lankaa, joka on 100 % villaa. Olin pitkään pohtinyt, että mitä siitä tekisi, on niin ihanaa. Pipo olisi jees mutta tulisi kauhea paksu ja saattaisi kutittaakin. Peittoon sitä ei ollut tarpeeksi. Päätin ihan ex tempore virkasta siitä pieniä pallukoita, jotka täytin vanhan tyynyn sisuksella. Varsinkin luonnonvalkoiset tuntuivat ja näyttivät ihanilta. Jostain kummasta syystä mieleeni tuli niistä valkosuklaa. Päätin virkata kaikki palloiksi ja tehdä myöhemmin niistä jotain. Ainakin ovikoristeen aion tehdä pujottamalla niitä pyöröpuikkoihin. Ajatuksena on tehdä lumipallomainen talvikranssi.

 

Minulla on jonkin verran kieroja ja vanhoja puikkoja, joita en käytä koskaan. Suunnittelin niistä ja villapallukoista pannunalustaa. 

Virkkasin 9 pallukkaa nurjalta puolelta kiinni toisiinsa ja ompelin vielä napit tupeksi puikkojen päähän. En ole mitenkään erityisen tyytyväinen tähän, ei pääse jatkoon eli muita vastaavia ei tule. Mutta tekeminen ja suunnittelu oli valtavan hauskaa ja innostavaa. Ja sehän riittää.

Olin varautunut toipilaspäivääni myös lainaamalla kirjastosta kaksi elokuvaa. Katsoin Yves Saint Laurentista ja Georg Otsista kertovat elokuvat ja virkkasin. Olin ostanut kaksi kerää Novitan Hyrrä-lankaa. Kussakin kerässä on 5 eri väriä. Minun virkatssa pipossani vaihteli siis monta väriä, koska käytin siihen sekä liilaa että sinistä hyrrää.

Päiväni oli loppujen lopuksi niin innostava ja kiva, että en harmitellut sitä, että Tallinnan käsityömessut jäivät. Taidan sen sijaan yrittää mennä Martin markkinoille Tallinnaan marraskuussa.

 

Kommentit (4)

Jokainen matkalle lähtevä käsityönystävä tietää, että yksi tärkeimpiä pakattavia on käsityö. Sen pitää olla pieni, kevyt ja helppo. Olin viikko sitten lähdössä työmatkalle Kreikkaan ja pakkaaminen jäi niin viime tinkaan, että en ollut ehtinyt suunnitella käsityötä. Lopulta keksin, että virkkaan läppärille pussin, se on monotonisen helppoa eikä tarvita kuin virkkuukoukku ja lanka. Otin mukaan kaksi kertää Novitan Aavaa, jossa on 72 prosenttia akryylia ja 10 prosenttia polyamidia, eli kelpaa hyvin läppärin asuksi.

Lento oli ällöttävän aikaisin, kello kuusi aamulla Helsinki-Vantaalta. Siellä ei käsityö vielä 4-5 aikoihin maistunut ja koneessakin torkuin. Mutta odotellessani jatkolentoa Münchenissa aloin virkata yksinkertaista pussukkaa kiinteillä silmukoilla. Aika kului mukavasti ohikulkevia ihmisiä katsellen.

 

Lufthansan jatkolento Ateenaan hämmästytti kovasti: saimme aterian ja kuohuviiniäkin sai, ihan ilmaiseksi. Sitä on niin tottunut jo, että lennoilla ei tarjoilla yhtään mitään, että en ollut silmiäni uskoa. Myös läppärikotelokäsityö eteni hyvää tahtia koneessa.

 

Matkasin Ateenan lentokentältä bussilla Rafinan satamaan ja sieltä laivalla Tinoksen saarelle. Olin nähdäkseni ainoa virkkaaja laivassa... Majapaikkani parvekkeella olisi ollut mahtavaa jatkaa käsityötä iltaisin, mutta työpäivät olivat niin pitkiä, että käsityölle ei juurikaan jäänyt aikaa.

Olin napannut kiireessä kaksi isoa nappia mukaan, jotka päällystin virkaten läppäripussukan langalla.

Sadan gramman liila kerä ei ihan riittänyt, vaan piti jatkaa harmaalla. Aion ehkä ommella sisälle kankaasta vielä pussin.

 

Tämmöinen läppäripussukasta sitten lopulta tuli!

 

Onneksi minulla oli matkassa myös varakäsityö, sillä sitä tarvitsin todella kipeästi matkan loppuvaiheessa. Ostin Tinokselta laivalipun Ateenan Rafinaan, jonka piti kestä kaksi tuntia. Laivassa kävikin ilmi, että se menee kyllä Rafinaan mutta kiertää ensin Mykonoksen ja Paroksen kautta joten kaikki sain olla laivassa viisi tuntia... Mahtavaa, että oli sydänkranssiainekset tyynyntäytettä myöten matkassa mukana. En ollut yhtään hermostunut, kun sain keskittyä käsityöhöni...

Ja yksi tärkeä asia matkakäsityössä on muistot. Tästä lähtien muistan aina läppärikoteloni syntyneet Kreikan matkalla. Sydänkranssi päätyy ehkä Puumalan mökille tuomaan sinne tuulahduksen Kreikan saariston muistoja. 

Kommentit (2)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat