Kirjoitukset avainsanalla kankaankuviointi

Aloituskuvassa Oskari ja Jere esittelevät painamiaan leiripaitoja. Tosi kivat! Jere innostui käyttämään myös vaahteranlehtikuvioita, muut pojat tyytyivät kalaan.

Jere painoi tekstin paitansa selkäpuolelle. Kaikki muut halusivat sen eteen. Sanoin, että tekstin voi laittaa ihan miten haluaa, vaikka vinoon!

Lähdin huvikseni mieheni mukaan Etelä-Suomen vapaa-ajankalastajien nuorten syysretkelle Raaseporiin 21.-23.9. Paikallisen seurakunnan Ramsdalin leirikeskus on viihtyisä ja suunnittelin nauttivani luonnon rauhasta sillä aikaa, kun muut ovat kalastamassa. Leiriläisiä oli yhteensä 27, joista 16 poikaa, iältään noin 10-16-vuotiaita.

Mutta päätinkin pitää pojille pienen käsityöpajan: jokainen saisi painaa itselleen leiripaidan. Tuona viikonloppuna Mauri-myrsky myllersi, ja siksi olikin hyvä, että oli myös sisällä tehtävää puuhaa nuorisolle.

Ramsdalin leirikeskustasta vuokrataan ulkopuolisille aina, kun seurakunta ei itse tarvitse sitä. Majapaikkoja on monessa talossa ja täällä voisi mainiosti järjestää vaikkapa neuleretriitin. Majapaikkoja on jopa 30 yöpyjälle ja tilaa vuokrataan vain täysihoidolla eli emäntä on mukana kuvioissa.

www.raseborgsforsamlingar.fi/fi/kirkot-ja-kiinteistot/leirikeskukset/ram...

Halusin poikien painavan kangasväreillä paitaan tekstin Ramsdal 2018. Sapluunan voi periaatteessa tehdä itsekin kirurginveitsellä kalvoon, mutta päätin heti, että en ryhdy nykertämään sitä. Tulos olisi liian epäsiisti. Käytin muutaman tovin aikaa googletellen firmoja, joilta voi ostaa lasreleikatun sapluunan.

Firma nimeltä Lumikellot Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla tekee tilauksesta sapluunoita. Poikani suunnitteli tekstin A4-kokoisena pdf-muotoon, ja minä lähetin sen Lumikelloihin sähköpostilla. Muutaman päivän kuluttua sain sapluunan postitse kotiin. Yksi sapluuna maksoi 5 euroa, kun teksti oli itse suunniteltu. Jos Lumikellot myös suunnittelee tekstin sapluunaa varten, silloin sapluunan hinnaksi tulee 10 euroa.

lumikellot.fi

Olin hankkinut mahdollisimman edullisia valkoisia T-paitoja leiripaitaa varten. Nämä maksoivat Stadiumissa 4 euroa per paita. Asettelin ne valmiiksi kokojärjestyksessä hiukan kauemmas painopöydästä.

Kankaankuvioimisen välineet ovat aika yksinkertaiset ja helpot. Ostin taidetarvikeliikkeestä puoli litraa Emo-tuotannon painoemulsiota. Se maksoi 5,70 euroa. Painoemulsio on väripohja, joka sisältää värin kankaalle kiinnittymiseen tarvittavat aineosat. Painoemulsioon sekoitetaan haluttu määrä väripigmenttejä sävyjen aikaansaamiseksi.

Minä ostin sinistä väripigmenttiä, jolla värjäsin painoemulsiota siniseksi. Pigmenttipullo maksaa 5,70 euroa ja on niin riittoisaa, että siitä saa varmaan lopun elämää sinistä väriä. Ostin myös varmuuden vuoksi yhden valmiin värin, vihreän. Pieni pullo maksaa 2,60 euroa. 

Painamisvälineet ovat hyvin helpot: vanha lautanen ja sille ohut vaahtomuovi. Painovälinen eli "tuputin" on yksinkertaisinta muotoilla vaahtomuovipalasta maalarinteipillä. Kaada painoväriä superlonlevylle, levitä sitä leimasintyynylle lastalla tai lusikalla. Kasta leimasin tai tuputin väriin ja paina kankaalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päätin, että otan vain kaksi poikaa kerrallaan painamaan kuviota, jotta pystyn ohjaamaan jokaista kädestä pitäen. Peitin pöydän pressulla, sen päällä on viltti ja sen päällä kulahtanut lakana, jonka mahdollinen värjääntyminen ei haittaisi.

Tein aamulla muutaman erilaisen sapluunan muoville ja kokeilin painaa niitä trikoolle.

Halusin näyttää pojille esimerkit siitä, miltä kala näyttäisi paidalle painettuna. Pelkästä sapluunasta sitä on vaikeampi mieltää. 

Ohjasin pojat laittaamaan sanomalehteä paidan sisään, jotta väri ei mene läpi. Sitten vaan maalarin teipillä sapluuna paitaan kiinni ja töpöttelemään! Värivaihtoehtoja oli vain kaksi, koska halusin pitää homman hallittavana. Ville ja Akseli olivat painaneet kangasta ennenkin ja heillä oli heti selvä visio omasta paidasta.

Työskentelytilassa ei ollut edes vesipistettä, mutta pyyhin poikien kädet värjättävään lakanaan, johon sain näin mielenkiintoisia kuvioita. Tosin tämä ei ollut mitenkään erityisen sotkuista hommaa. Pyyhin sapluunasta irtovärin lakanaa jokaisen painokerran jälkeen. Minulla oli kaksi tekstisapluunaa, eli kummankaan pojan ei tarvinnut odotella sitä. Kalasapluunoja oli muutama, mutta jostain syystä yksi ja sama miellytti lähes kaikkia.

Kaikista paidoista tuli tekijänsä näköisiä. Osa yhdisti kahta väriä tekstiin, osa laittoi montakin kalaa paitaan jne.

Kutsuin vihreää väriä hauenvihreäksi, se tuntui sopivan kalastusleirille.

Poikia oli kaikkiaan 16 ja välillä oli pientä jononpoikasta. Järjestin viereiseen huoneeseen silityspisteen. Se toimi näin: ensin paita laitettiin henkarissa roikkumaan lamppuun, ja kunkin paidan suunnittelija föönasi kuvion pintakuivaksi. Sen jälkeen hän kiinnitti kuvion kankaaseen silittämällä sitä kahden leivinpaperin välissä. Ohjeistin poikia laskenmaan kymmeneen ja pitämään rautaa paikoillaan yhdessä kohtaa. Sitten vähän eteenpäin ja sama homma. Kerroin, että noin 10 minuutin silitys olisi varminta, mutta kotona voi vielä jatkaa väri kiinnitystä. Olisi nimittäin ikävää, jos kuvio lähtisi pesussa pois! Paidan värin voi kiinnittää myös uunissa 150 asteessa: laita paita ilmavasti leivinpaperille ja pidä paitaa uunissa 5-7 minuuttia.

 

Juhana yhdisti luovasti paidassaan kahta käytettävissä olevaa väriä.

Sapluunaa ei tarvinnut pestä käyttäjien välillä. Pyyhin vain ylimääräiset värit pois.

Kaikista kiinnostavin värjäystulos tulee siitä liinasta, johon pyyhin kaikki lusikat ja vaahtomuovipalat. Miksi pesisi värit pois, kun niistä voi saada jännittävän kuvion? Jatkotyöstän tätä myöhemmin lisää.

Myöhemmin otettiin koko porukan yhteinen leirikuvat upouudet paidat päällä.

Painamistyöpaja oli varsin helppo järjestää eikä se tullut edes kalliiksi. Samantapaisia työpajoja voisi järjestää leirikouluissa ja harrastusseurojen toimintapäivillä.

Kommentit (0)

Otin pienen irtioton työelämästä, 9 kuukauden opintovapaan. Käytän sen opiskelemalla kädentaitojen ohjaajaksi Kankaanpään opistossa Satakunnassa. Koulutus kestää toukokuun 2019 loppuun. Jatkan bloggaamista Kankaanpäästä käsin, ja kertoilen käsityökuulumisia. Koulu alkoi viime maanantaina ja meitä on pieni viiden naisen ryhmä. Opinnot alkoivat kankaanpainannalla. Opettaja oli suunnitellut mukavan yhteisen tehtävän aluksi. Hän laittoi rauhallista musiikkia soimaan taustalle, ja meidän piti leimata mandalan muotoinen kuvio puuvillalle. Mutta ei suinkaan niin, että olisimme tehneet oman mahdalan yksin. Meidän piti käydä painamassa haluamallamme muotilla ja värillä vuorotellen muidenkin kankaille. Tämä on hauska tapa tutustua, voisi olla pienessä työyhteisössä tai muussa ryhmässä kiva tapa. Samalla lailla voisi myös tehdä yhteisen läksiäislahjan vaikkapa eläkkeelle jäävälle työkaverille. Värikkääksi leimatusta kankaasta voi ommella vaikka leivinliinan, saunapefletin tai kauppakassin.

Opettaja oli jo sekoittanut valmiiksi värejä. Kuopiolaisen Emo-tuotannon kankaankuviointituotteita myydään askarteluliikkeissä ja marketeissa. Painoemulsioon sekoitetaan väripigmenttiä tippoina halutun värin mukaisesti. Desilitra painoemulsiota muuttaa väriään jo muutamalla tipalla. 

Painoemulsiot ovat väripohjia, jotka sisältävät värin kiinnittymiseen tarvittavat aineosat. Kun painoemulsioon sekoittaa väripigmenttiä, syntyy kuultoväri. Se sopii vaaleille kankaille. Painoemulsiot säilyvät tiiviissä rasioissa reilut puoli vuotta.

Leimasimiksi sopivat mitkä tahansa huokoiset esineet ja materiaalit: esimerkiksi eri muotoiset puupalat, viinipullon korkit ja kovat kasvikset. Halkaistusta perunasta ja porkkanasta saa hyvän leimaisimen.

Opettaja oli tarkoituksella valinnut meille leimasimia, jotka eivät esitä mitään. Käytön jälkeen leimasin pestään heti vedellä.

Leimasintyyny syntyy ohueasta superlonpalasta. Väriä imeytetään superloniin ja leimasin kastellaan siihen. Ensimmäinen painanta on tietysti vahvimman värinen, seuraavat haaleampia. Minä aloitin oman mandalani neliskulmaisella keltaisella kuviolla.

Tämän näköinen minun mandalastani tuli, kun me viisi naista vuorotellen lisäsimme siihen leimamme.

Tässä kaverin mandalassa minun painojälkeäni on esimerkiksi punainen "tuputettu" kuvio, joka syntyy superlonista tehdystä muotista. Sen jälki on hyvin herkkä ja toisaalta peittää isojakin alueita. Tuputellen voisi värjätä vaikka isonkin kankaan, vaikkapa verhon.

Tämän mandalan tekijä aloitti keskeltä mustilla ropelimaisilla kuviolla. Hän kertoi, että hänellä oli selvä kuva siitä, miten kuvio jatkuisi. Ja sitten toinen tulikin "pilaamaan" sen, mutta lopputuloksesta tuli yhteistyönä yllättävä. 

Kun kankaalle painetaan leimasimilla pitää pöydän riittävän iso ja tasainen. Pehmeyttä pinnalle saadaan vanhalla huovalla ja sen päälle laitetaan vielä trykkityyki, joka voi olla vanha verho tai lakana. Se imee ylimääräisen värin. Monissa värjäystavoissa tarvitaan myös muovi suojaamaan pöytää, mutta leimasintekniikka on aika kuivaa.  

Monista esineistä tulee yllättävän mielenkiintoisia kuvioita. Vihreä ruudukkaan oloinen on pienen lihanuijan jälki.

Kun värit ovat kuivuneet kankaaseen ne kiinnitetään silittämällä leivinpaperin läpi. Valitse puuvillan lämpö ja pidä rautaa paikallaan laskien viiteen. Siirrä taas seuraavaan kohtaan niin että koko pinta on kerran silitetty. Toista tämä vielä 1-2 kertaa. Värit voi kiinnittää uunissakin 150 asteessa. Laskosta kangas ilmavasti leivinpaperille pellille ja pidä uunissa 5-7 minuuttia.

Omien käsitöiden kuvaamiseen kannattaa etsiä kiinnostavia paikkoja, joissa on luonnonvalo. Nämä kuvattiin Kankaanpään opiston pihalla Ruokojärven rannalla.

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat