Kirjoitukset avainsanalla kierrätystaide

Olin Raumalla työtehtävissä tapaamassa kirjailija Heli Laaksosta. Kauhukseni huomasin unohtaneeni matkakäsityön kotiin - aivan järkyttävää, pitkät bussimatkat ilman virkistävää käsityötä! Vain toinen käsityönystävä ymmärtää tämän tuskan.

Onneksi ensiavuksi löytyi Seija Jaakkolan Vanhassa Raumassa luotsaama käsityöpuoti Kajava Lahja ja Käsityö. Sieltä ostin virkkuukoukun ja lankaa, ja päivä ja bussimatka oli pelastettu...

Paluumatkalla Helsinkiin virkkasin neljä patalappua Onnibussin hämärässä otsalampun avustuksella.

Lähetin ne myöhemmin postitse Heli Laaksoselle, koska hän tarvitsi lisää patalappuja tähän vanhaan jumppapalloon. Patalaputettu jumppapallo lähtee mukaan runokiertueelle! Odotan jännittyneenä, pääseekö minun lappuni mukaan palloon...
 

Kuulin Heliltä, että hänellä on taidenäyttely "Ilma luppa" taiteilijakoti Erkkolassa Tuusulassa kevään ajan. Lounaismurteen taiturina Heli Laaksonen on runojensa ja esiintymistensä kautta tullut tutuksi suomalaisille 2000-luvun alusta asti. Kuvataiteessa hän koettelee siipiään luonnon- tai kierrätysmateriaaleille maalatuilla teoksillaan. Ne ovat todella hauskoja, hyvän mielen taideteoksia. Tänne kannattaa ottaa mukaaan lapsia tai vaikeasti taidenäyttelyyn houkuteltavia miehiä, sillä näyttely on hauska.

Heli kertoo, että Ilma luppa -näyttelyn nimi juontaa ajatuksesta, onko kirjailijalla lupaa kurkottaa myös kuvataiteen puolelle.

- Olen ain maalamist rakastanu, mut nyy ko tuan töitäni ihmiste ilmoil, mun miäle hiipi epäilys. Onk mul runoilijana lupa tähä? Astunk mää jonkun toisen tontil ilma luppa? Semmosen päätelmän mää tein, et ei semmost luppa voi mul kukka antta eikä sitä evätä - mää olen tääl maalausteni kans Erkon viaraana iha omal luval.

Helin edessä kuvassa on näyttely-yleisölle oma taideprojekti, Leiki luvan kanssa. Sommittele kirpputoreilta ostetuista puupalikoista oma installaatio ja ota siitä kuva. Levitä se somessa.

Heli Laaksosen taide muistuttaa hänen runojaan – jokainen teos on kuin runo, usein leikkisä ja pohdiskeleva. Teoksissa on luonnonläheisyyttä yhdistyneenä arjen asioihin kuten parkkikiekkoihin, linnunpönttöihin tai einesrasioihin. Materiaaleissa on luonnonpuuta tai vanhoja esineitä, vaikka ne ovat pääosin maalauksia.

Tämä maksimia näyttävä vaaka on humoristinen kannanotto ikuiseen laihdutukseen. Teoksen nimi on Nii o, jos silt näyttä.

Esineet ovat itsessään inspiroineet Heliä töihin: metsäkaatopaikalta löytyneessä ammuslaatikossa on matikantunti-aiheinen installaatio, hylätyn kirkonraunion ikkunankarmissa tuijottaa puluja, rikkakasveja on maalattu rikkalapioihin ja presidentillisiä lintumuotokuvia on margariinirasioiden kansissa.

Matikantunti on nimenomaan matikka laatikossa!

 

Tämä teos oli suosikkini. 16 ihanaist naist men siäne. Sienet on maalattu akryyliväreillä einesrasioiden pohjaan. Jokainen rasia ja sieni kuvaa jotain tunnettua naista Aira Samulinista Karita Mattilaan.

 

Maitotölkin korkit ovat ihan riemukasta taidemateriaalia. Teoksen nimi on Kätevä lumisade. Korkit on ommeltu samettikankaalle ja ompeluapuna oli Helin äiti.

Happami, sanos pihlajanmarja ketuist.

Kolm turhanpäiväst ja yksi viaraslaji on tämän ihanan työn nimi. Se on maalattu vuorijalavan rungolle. Jos puut puhuis olisko meil aikka kuunnel?

Parkkikiekoistakin saa kiinnostavan taidekokonaisuuden.

 

Heli Laaksonen – Ilma luppa
6.2.–19.5.2019
Maalauksia margariinirasiaan, puulle ja muulle

Taiteilijakoti Erkkola
Tuusulan museo, Rantatie 25, Tuusula
Puh. 040 314 3471, erkkola@tuusula.fi
www.erkkola.fi
www.facebook.com/erkkola
www.instagram.com/taiteilijakoti_erkkola

Avoinna
6.2.–30.4. ke–su klo 12–17
6.2., 6.3. ja 3.4. ke klo 12–19
1.5.–19.5. ti–su klo 11–18

Pääsymaksut aikuiset 5 €, eläkeläiset, opiskelijat 4 €, lapset (7–16 v.) 2 €. Yleisöopastus sunnuntaisin klo 16

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotini on boheemin värikäs, ja siellä on aika paljon esillä käsitöitä. Osa on omia tuotoksiani, osa lahjoja, ja olen myös ostanut joitain hienoja käsitöitä. Tämän rantakivellä seisovan torson tein pari kesää sitten Kankaanpään opiston kierrätyskäsityökurssilla. Torson muoto kiinnostaa minua.

Näkymä olohuoneessani on sekalainen seurakunta erilaisia käsitöitä. Vasemmalla on paperilla päällystetty pikkutorso. Sen vieressä on iso torso, jolle tein yhdellä kurssilla hullut vaatteet ja nimesin sen Malmin kansallispuvuksi oman kotilähiöni mukaan. Sen takana on upea puinen lapio, jonka ostin kirpputorilta Isojoella viidellä eurolla. Kiinnitin siihen huovutustaiteilija Tupu Mentun huovutustyön.

Nappitaulun ostin tekstiilitaiteilija Eija Pöyryltä ja värikäs taulu on murmanskilaisen taiteilijan tekemä. Virittelin siihen virkatut reunukset, jotka ovat vähän väsähtäneet. Raskaana olevan torson ostin Malmöstä, tekijä on puolalnen. Sen takana oleva rakusavustettu naamio on poikani lapsuudenaikainen tuotos. Ja huom, keskellä oleva turkoosi 50-luvun imuri kuuluu myös taideinstallaatiooni. Ostin sen vitosella kirpparilta. Ajatuksissa oli kiinniittää siihen torso, mutta olkoon toistaiseksi noin.

Ruosteinen maitotonkka mahtui juuri ja juuri matkalaukkuuni, kun ostin sen Ahvenanmaalla. Sen päällä on vanha lesti, jonka päälle olen virkannut kuparilangasta sukan.

Pyöreään punasävyiseen tuftattuun työhön on hienosti yhdistetty repalaisen kansallispuvun ehjiä osia, tasku ja solkia. Se on ystäväni Saija Flinkkilän tekemä.

Tuftaus on nopea ja hauska menetelmä tehdä ryijymäistä pintaa. Sain 50-vuotislahjaksi ystävältäni Saija Flinkkilältä tämän upean valkoisen tuftaustyön. Vanhan runkopatja sisus on täydellinen tausta pehmeälle lankatyölle.

Tamperelainen käsityöläinen Annariikka Qvist virkkaa niin upeita nukkeja, että minulle tuli ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden halua leikkiä nukeilla. Ne ovat ihania, persoonallisia, ja tukat ovat mahtavat. Niissä on sekä selkeää muotokieltä että runsaita, lähes barokkimaisia yksityiskohtia. Kaikki virkatut nuket ja eläimet ovat uniikkeja yksilöitä. Kahta samanlaista ei ole.

Ostin tämän nuken Annariikalta Tampereen käsityömessuilla ja se keinuu keittiössäni. Annariikka kertoo, että nuket syntyvät hänen omien mieltymystensä mukaan, mutta Annariikka myy niitä sopivan ostajan löytyessä. Ostajat ovat usein aikuisia naisia, sillä nuket eivät sovellu leikittäviksi. Niitä ihaillaan! Nuket ovat ovat kampauksineen 30-40 cm kokoisia. Hinta on alkaen 150 euroa.

 

Vanha ikkunanpoka on sekä kaunis esine että kätevä teline ompelulangoille. Kauniit kaakelit ostin Lissabonista. Lasteni kasvoista tehdyt naamiot ja enkelin sain ystävältäni kuvanveistäjä Anne Alholta, joka valitettavasti menehtyi muutama vuosi sitten.

Tykkään ruosteesta. Parvekkeellani on ruosteseinä, joka elää ja muuttuu.

Tyttäreni päiväkotipiirros on päässyt kunnon kehyksiin seinälle. Taiteilija on jo aikuinen, mutta lapsuus säilyy ikuisesti tässä lumiukossa.

Postimerkit ovat kauniita, ja teen niistä milloin mitäkin. Tämä kranssi on välillä ovessa, toisinaan seinällä.

Tässä lapsen kasvot vielä lähempää.

Vessani on niin sanottu "taidevessa" eli siellä on vähän kaikenlaista.

Tykkään isoista kartoista. Harmi kun seinät ovat loppuneet kesken enkä saa mihinkään isoa maailman karttaa.

Kommentit (1)

earn to die
1/1 | 

Wow! This can be one particular of the most useful blogs We’love ever arrive across on this subject. Actually Excellent. I am also a specialist in this topic therefore I can understand your effort.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat