Kankaanpään opisto Satakunnassa on kesällä kaksi kuukautta täynnä mieletöntä tekemisen iloa aamusta iltaan, sillä samanaikaisesti on meneillään monta erilaista kädentaitokurssia hopeatöistä huovutukseen. Minä olen käynyt noin 15 vuotta kesäkursseilla. Aikoinaan ystäväni kysäisi, että lähtisitkö lasinpuhalluskurssille. Mikä ettei, tuumasin, vaikka lasinpuhallus ei minua mitenkään erityisesti kiinnostanut. Mutta se innosti, että pääsisi viideksi päiväksi kotoa pois pikkulapsiarjesta.  Vuosi vuodelta kesäkurssista Kankaanpäässä tuli yhtä tärkeämpi, vuoden kohokohta. Pikkulapsista tuli aikuisia ja äidit vaan jatkoivat kursseja.

On ihanaa saada levittää kaikki aarteensa isoille pöydille.  Tässä on meneillään kierrätyskäsityökurssi. Olemme olleet samantapaisella kurssilla 3-4 kertaa, mutta se ei haittaa mitään. Aina tulee uusia ideoita.

Tietokoneen näppiksistä tehtiin mainiot korvikset kierrätyskäsityökurssilla.

Kankaanpään kierrätyskeskuksessa oli myynnissä erilaisia tietokoneen sisuskaluja , joista sai näppärästi rintarossin. Linssiin porattujen reikien läpi voi vaikka virkata. Syntyy kaulakoru tai korvis.

Ilma on lähes aika ihana, vaikka sadekaan ei haittaisi kun ollaan sisätiloissa. Mutta on ihanaa mennä välillä pihalle tekemään jotain käsityötä. Tässä vanhaan kattilankanteen pujotetaan helmiä, ja syntyi seinäkoriste keittiöön. Olemme ystäväni kanssa olleet parilla huovutuskurssilla, kahtena vuonna on tuftattu eli tehty ryijypintaa helposti ja nopeasti. Kirjojakin on sidottu ja  oltu luovan kirjomisen parissa. Paljon olisi Kankaanpään annista vielä kokeilematta: keramiikka, hopeatyöt, punonta ja nahkatyöt esimerkiksi. 

Yksi kurssiviikon antoisimpia asioita on täysihoito. Ruoka on todella hyvää ja sitä on riittävästi, vähän liikaakin. Ei ehdi edes nälkä tulla, kun jo seuraava ateria koittaa. Keittiöhenkilökunta koristelee keittiön aina kivasti luonnonkukilla.

Usein keittiössä on kivoja näyttelyitä, kuten vanhoja keittiötavaroita.

Yhtenä vuonna teimme kurssilla erilaisia koruja kierrätysmateriaalista. Tämän rintarossin sisällä on vanha cd-levy ja kirsikkana kakussa vaihdevuosihormonilääkepakkaus. Annoin tämän lahjaksi ystävälleni, joka on gynekologi.

Iltakuoharit ovat aivan ehdottoman tärkeät minulle ja ystävälleni. Emme koskaan poistu luokasta ennen kuin on pakko. Kello 22.45 hälytykset menevät päälle ja silloin täytyy lähteä. Monesti on jatkettu pientä työtä kämpilläkin. Kaikki suinkaan eivät jää iltahommiin, mutta meillä on aina ollut kova into päällä. Ajan kulua ei edes huomaa.

Eräällä kurssilla opettaja Eija Pöyry esitteli todella inspiroivan kierrätystavan, eräänlainen kierrätyksen kierrätys. Ostin kirpparilta vanhan puhtaan räsymaton ja avasin sen kuteet. Silitin ne auki ja ompelin verhoksi. Oikealla on pala matosta ja vasemmalla sen kuteista syntynyt uusi tuotos. Se on keittiössäni verhokappana.

Niin paljon minua alkoi kiinnostaa maton tarina, että menin kirpparille takaisin kyselemään sen myyjän yhteystietoja. Sainkin ne, ja soitin hänelle. Kävi ilmi, että hänen mummonsa oli kutonut maton 70-luvulla, joten kankaat ovat aitoa retroa.

Mielenkiintoista kangaspintaa monin menetelmin -kurssilla olen ollut kahdestikin. Se on todella innostavaa. Tässä kuvassa on muutama kerros kankaita ommeltu yhteen, ja sitten niistä leikattiin kuvan mukaisia palasia. Kankaissa pitää olla tekokuitua, sillä niitä poltetaan myöhemmin.

Muotoilin palasista napin tekeleitä.

Napintekeleitä kuumennettiin kuumailmapuhaltimella, ja tulos oli yllätyksellinen ja hauska. Tein näitä monta iltaa, sillä se oli tosi hauskaa. Ne päätyivät ovikranssiksi.

 

Kierrätyskäsityökurssilla tehtailin pieniä tauluja vanhoista kirjoista, pitseistä ja ruostuneista lusikoista.

Samalla kurssilla päällystin pienen torson paperilla, vanhoilla rintaliiveillä, pitsillä, tyllillä jne. Jos joku ihmettelee, että mihin tätä käytetään niin vastaus on tietenkin koriste. Torso kököttää olohuoneessani ja sillä on kaverinaan toinenkin torso. Kaikki menneet kesäkurssit Kankaapäässä ovat innostaneet minua niin, että menen elokuun lopussa sinne opiskelemaan. Viivyn 9 kuukautta sisäoppilaitoksessa ja saan tehdä sydämeni kyllyydestä käsitöitä. Reija räsymatto -blogi jatkaa toimintaansa Kankaanpäästä käsin. Pysykää kuulolla!

Tutustu sinäkin Kankaanpään opiston kesäkurssitarjottimeen. Siellä on tarjolla kaikenlaista hauskaa. Tänä kesänä minä jätän kesäkurssin väliin, koska pääsen käsityömaailmaan lähes koko vuodeksi 27.8.

www.kankaanpaanopisto.fi/kesakurssit-2018/

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat