Kävin Kokkolan kaupunginteatterissa katsomassa lämminhenkisen musiikkinäytelmän Carola - sydämeen jäi soimaan. Carola oli suomalaisen populaarimusiikin kansainvälisimpiä artisteja, joka esiintyi monella kielellä ja monessa maassa. Hänen äänensä oli yhdistelmä herkkyyttä ja intensiivisyyttä. Carola oli ristiriitainen persoona, ujo mutta toisaalta taas hyvin räväkkä. Hän rakasti yleisöään ja samalla pelkäsi sitä. Näyttelijä Hanna Vähäniemi tulkitsi upeasti Carolan lauluja.

Minä päätin kirjoittaa blogin Carola-näytelmän skenografista Annina Nevantauksesta. Skenografi suunnittelee esitysten visuaalista maailmaa ja tilaa, eli lavasteita ja pukuja. Kaikki Carola-musikaalin kuvat on valokuvannut Päivi Karjalainen.

Annina on opiskellut ensin vaatetusalan artenomiksi ammattikorkeakoulussa. Erikoistumisalueena oli teatteripuvustus. Sen jälkeen hän oli opiskelijavaihdossa Englannissa Birminghamissa yliopistossa. Sittemmin hän valmistui vielä Taikista taiteen maisteriksi lavastustaiteen osastolta.

- Carola-musikaalin työstäminen alkoi osaltani hänen elämänkertansa lukemisella ja musiikin kuuntelulla. Perehdyin aikakauden pukeutumiseen ja muotiin, ja etsin Carolasta niin paljon kuvamateriaalia kuin mahdollista. Ohjaajan kanssa pyöriteltiin yhdessä tilaa ja henkilögalleria vaatii. Monia hahmoja karsiutui pois, Annina kertoo.

Riippuu ohjaajasta ja tuotannosta kuinka vapaat kädet skenografi saa.

- Toki aina on budjettiraameja ja teknisiä rajoitteita, mutta aika vapaasti saan suunnitella visuaalista ilmettä. Teatteri on yhteistyötä, joten työryhmässä me aina suunnittelemme. Minun tärkeimmät työparini ovat ohjaaja ja muut suunnittelijat. Ensimmäinen etappi on se, kun esittelen pienoismallin ja pukuluonnoksia. Vaikka kaiken voi tehdä tietokoneella, niin käymme pienoismallilla nukkekotileikkiä kohtaus kohtaukselta.

Vaikka teatterilla on laaja varasto, niin yllättävän paljon piti hankkia vaatteita ja esineitä Carola-musikaalia varten.

- Esimerkiksi 1960-luvun miesten mustia peruspukuja ja tummia päällystakkeja ei ollut. Niitä metsästettiin tori.fi:stä, kirppareilta ja lainattiin lähialueen teattereista. Carolan miehen Georg Liemolan hääpuku ostettiin torista. Ihana vanha herra myi tummansinistä samettipukua, jonka oli teettänyt itselleen 70-luvulla.

Lainaaminen teatterien kesken on Anninan  mukaan aika vähäistä, koska vaatteet joutuvat kovalle kulutukselle näyttämöllä. Ei ole takeita, missä kunnossa vintage-vaatteen pystyy palauttamaan - tai missä kunnossa sen saa takaisin.

Blogin aloituskuvassa Carolalla on ruskea poolo ja nahkaliivi. Liivi on tori.fi-löytö. Poolo löytyi ihan uutena Kokkolasta vaatekaupasta, mutta sitä piti hiukan muokata.

- Tämä oli aika lyhyt poolo, joten ostimme kaksi paitaa, jotta saimme ommeltua lantiomallin. Sauma jää vyön alle. Puvustonhoitaja Katri Tuukkanen ostin vyön Tallinnasta. Se oli vaaleanpunainen mutta maalattiin ruskeaksi! Housut on ostettu nuorisovaateliike Monkista, mutta niihin ommeltiin vielä levennyskiilat.


Carolan elämänkerrasta käy ilmi, että hän käytti paljon mustaa ja hänellä oli vartalokompleksi. Pukuvarastosta löytyi 60-luvun pikkumusta näytelmään.

Annina kertoo halunneensa lavastuksesta tyylikästä, näyttävää ja vähäeleistä 60-luvun muotokieltä. Paljon heijastavia pintoja näyttämölle, lattia on kiiltävää tanssimattoa ja seinissä mustaa pleksiä. Bändin takana kimaltelee verho.

- Pyörähtävillä ovilla saadaan tilaan muutoksia. Värikäs seinä on suora laina hollantilaiselta taidemaalarilta Piet Mondrianilta. Myös Yves Saint Laurent lainasi tätä kuviota 60-luvun mekkoon. Graafisuus on 60-lukua ja ruudukko oli jossain Carolan tv-taltioinneissa takana, Annina kertoo.

 

Carolan crimplee-hääpuku tuli Joensuun teatterista lainaksi. Keinoturkis ommeltiin teatterilla.

 

Annina luki Carolan elämänkerrasta, että vaikka hän pukeutui tosi naisellisesti, niin hän saattoi tulla treeneihin vaikka lantsareissa.

- Halusin värikkäät saappaat eikä omista varastoista löytynyt. Nämä ostettiin tori.fin kautta, mutta ovat kyllä uustuotantoa. Muusikoille halusin omat vaatteet, jokapoika-paidat, jotta he erottuvat selvästi näyttelijöistä, Annina kertoo

 

Carolan peruukki odottaa iltaa. Kampaaja-maskeeraaja Jonna Kauvosaari perehtyi enemmän tähän puoleen.

Oli kiehtovaa päästä teatterin takahuoneisiin, jossa pukuja on metritolkulla.

Olen kolmatta kautta kiinnityksellä Kokkolassa. Matkustan viikonloppuisin kotiin Helsinkiin, jossa mieheni asuu. Nyt työstän Supermarsua, meidän kevään lastennäytelmää. Pahimmillaan on viisi tuotantoa yhtä aikaa suunnitelmissa, mutta kolme on tavallisin määrä.

Vaikka kenkiä on paljon varastossa, niin aina ei löydy oikeita kokoja.

Hattuja täytyy olla paljon teatterissa.

Jo ohjelmistosta poistuneen Aladdinin taikalampun tossuja toi Anninan mies Dubain matkaltaan!

Skenografin työpiste.

Tämä Anninan tekemä pienoismalli on Supermarsu-näytelmästä.

 

Molemmat vanhat mekot ovat teatterin varastosta.

Lue täältä lisää:

kokkolanteatteri.fi

 

Blogissa olevat näytöskuvat on valokuvannut Päivi Karjalainen. 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat