Käsityöharrastajilla on kaapit pullollaan kekseliäitä, kauniita ja kiinnostavia käsitöitä, joita voisi esitellä muillekin. Miksi et kokoaisi niistä käsityönäyttelyä? Se on helppoa ja hauskaa. Turha vaatimattomuus pois, ei näyttelyn pitäjän tarvitse olla ammattitaiteilija tai -käsityöläinen. Töitä ei myöskään tarvitse olla mielettömiä määriä, jo kymmenestä käsityöstä saa napakan näyttelyn.

Mieti ensin nämä asiat:

* Näyttelyn teema
Se voi olla vaikkapa pyöreä, jolloin laitat esille pyöreitä patalappuja, rintakoruja, pitsiliinoja jne. Värikin on mainio yhdistävä tekijä: ruskeaa keramiikkaa, neuleita, kortteja, vaatteita jne. Keskeneräisyys ja epäonnistuminenkin on inspiroiva aihe, johon saa huumoriakin mukaan.

* Pidätkö näyttelyn yksin vai kaverien kanssa?
Näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen ilon jakaminen ystävän tai pienen porukan kanssa on hauskaa. Kun näyttelyllä on kantava teema, se pysyy napakasti kasassa, vaikka tekijöitä on monia.

* Anna käsitöille puhuttelevat nimet ja kerro niiden tekemisen tarina
Käsityön eteen pysähtyy helpommin, kun työllä on puhutteleva ja hauska nimi. Värikäs patalappu voi olla vaikka ”hermoromahdus” tai ”uskonpuute”. Kun vielä työn yhteydessä on pieni tarina sen synnystä, kiinnostava paketti on valmiina.

* Hanki ilmainen näyttelypaikka
Suurimmassa osassa Suomen kirjastoja ihan tavalliset ihmiset eli kirjaston asiakkaat voivat järjestää ilmaiseksi taidenäyttelyjä. Tarjolla on vitriinejä tai sermejä.
Ilmaisia tiloja voi kysellä myös vaikkapa kotiseudun kahviloista, kunnantalon aulasta ja vanhainkodeista.
Ja jos kotona on tilaa, niin mikä estää järjestämästä kotinäyttely. Jos pihapiirissä on autotalli-varastotyyppistä tilaa, niin sinne vaan näyttelyä rakentelemaan.

* Tiedotus
Tee näyttelystäsi napakka esittelyteksti ja jaa sitä sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi facebookin kotiseutu- ja käsityöryhmissä.

Kirjaston vitriiniin saa paljon käsitöitä esille.

Näin helposti homma hoituu

Reija Ypyä ja Saija Flinkkilä avaavat huomenna 30.3. helsinkiläisessä kahvilassa lestinäyttelyn nimeltä ”Lestien lumoava leikki”. Roskalavalta löydetyt lestit ovat saaneet uuden elämän esimerkiksi ruusunlehtikuorrutuksella ja popcornilla. Esillä on 28 uniikkia lestiä. Aluksi lestit olivat kaksi viikkoa Malmin kirjaston näyttelyvitriinissä ja sen jälkeen toiset kaksi viikkoa Pukinmäen kirjastossa.

Kahvilassa lestit on aseteltu ikkunalaudoille ja pöytiin, joten asiakkaat pääsevät katsomaan niitä läheltä.

Jokaisen lestin edessä on sen nimi, ja tekemiseen liittyvät tarinat on kasattu esitteisiin, jotka on laminoitu. Tässä on Herra Maissi ja Ruusunen 46.

Lasten nurkassa on kolme lestiä, joita saa värittää.

Käsitöiden tarinoiden ei tarvitse olla tämän kummempia, mutta ne tuovat käsityön tekemisen ilon katsojalle.

Nainen hormoniverkossa
Reija kertoo:
– Activelle on lääke vaihdevuosivaivoihin. Aluksi tyrmistyin, että onpa epäekologisen muovinen pakkaus. Mutta sittemmin olen oikein keräillyt niitä ja ollut varma, että joskus tarvitsen niitä. Se hetki oli nyt. Nainen hormoniverkossa kuvaa kaiken ikäisten naisten elämää.

Nostalgia
Saija kertoo:
– Ihonväri on mitättömyydessään vähäeleisen kaunis monessa yhteydessä.  Kokosin Nostalgia -lestiin yksiväriharmonisesti ihonvärisen pohjamaalin päälle kollaasin pitsistä ja sytykeruusuista.

Kyllä minä maksan sen nikkelimarkan!
Reija kertoo:
– Naapurit olivat muuttamassa ja yrittävät päästä turhasta tavarasta eroon. Rouva tarjosi lähinnä vitsinä facebookissa miehensä muinaisia postimerkkikokoelmia halukkaille. Mutta toisen roska on toisen aarre, laatikossa oli ihania, nostalgisia vanhoja markkamerkkejä. Liimasin ne vesi-erikeeperseoksella lestiin ja sivelin sitä vielä pintaankin. Näin merkit pysyvät ehjinä.

Viisi ovikoristeeksikin sopivaa lestiä roikkuvat kahvilan seinällä. Lestien nimet ovat Yön kuningatar, Pellavaruusu, Nostalgia, Juhannusruusu ja Seinäruusu.

Diagnoosi: rosacea pedis, jalkaruusu sekä Leppäkerttujen marssi kuvattiin Pukinmäen kirjaston hauskoilla tuoleilla.

Jalkaruusun tarina on tämä: Sanomalehti on hyvin motivoiva materiaali. Tässä se pääsi kukkatarhan alustaksi. Kukat löytyivät vuosia sitten pirkkalaiselta kirpputorilta, kahdella eurolla iso pussi pellavapitsejä. Kovetin niitä erikeeperin ja veden seoksella ja kiinnitin kuumaliimalla lestiin.

Leppäkerttujen marssista Saija kertoo näin:
– Olen aina tykännyt leppäkertuista, sillä  ne ovat sympaattisia eläimiä ja muotokin on hauska. Yläkaapissani oli ollut toistakymmentä vuotta pieniä massasta tehtyjä leppäkerttuja lasten askartelua varten. Lapset ovat jo aikuisia mutta leppäkertut ovat ikuisia. Siksi ne päätyivät marssimaan mustaksi maalatun lestin pintaan.

Harmaa hiirulainen
Reija kertoo:
– Poikani toi joskus äidille tuliaisiksi kulahtaneen kiinalaisen sanomalehden Pekingin metrosta. Säilytin sitä kuin aarretta ja otin välillä kopioita, sillä kiinalaiset kirjainmerkit ovat kiinnostavia näköisiä. Liimasin niitä lestille. Harmaat ”hapsut” on tehty kuitumateriaalista, joka on tarkoitettu öljyn imeyttämiseen autokorjaamoissa. Sota-aikaiset kangasnapit on ostettu kirpparilta.

Karnevaali
Saija kertoo:
– Joulunaikaan nautittiin runsaasti liköörikonvehteja. Kauniit paperit  innostivat tekemään karnevaalihenkiset liköörikengät. Kippis! Korkokin pitää näin hienoissa kengissä olla konvehdeista.

Isoäidin painava askel
Reija kertoo:
– Roskalavalta löydetyt lestit on tehty monenlaisille vaivaisille jaloille. Tämä linttaan astuva jalka kaipasi jotain kepeää ja hassua pintaansa. Päällystin sen pinkin sävyisillä tapettipalasilla. Virkkasin vielä ohuesta langasta isoäidinneliöitä, joista muokkasin isoäidille työsandaalit. Hupsuttelua ja keveyttä askeliin!  

Napitettu
Saija kertoo:
– Napeissa on jotain ihmeellisen kiehtovaa ja niiden käsittely on hyvin terapeuttista. Napitettu -lesti sai pintaansa 238 nappia.

Järjestä myös näyttelyn avajaiset

Elämässä pitää olla pientä juhlaa, ja niinpä Reija ja Saija järjestävät pienet näyttelyn avajaiset 25 ystävälle ja sukulaiselle kahvilassa. Nostetaan lasi kuohuviiniä lestien kunniaksi, ja juodaan pullakahvit päälle.
Seuraavakin näyttelypaikka on jo varattu: lestit siirtyvät koko kesäksi Pakila-kodin vitriiniin asukkaiden iloksi. Ei muuta kuin suunnittelemaan omaa näyttelyä, se on hauskaa!

Esittelytekstin ei tarvise olla tämän ihmeellisempi:

Lestien lumoava leikki

Saija Flinkkilä, 53, ja Reija Ypyä, 53, innostuvat kaikista materiaaleista ja luovat niistä kiinnostavia teoksia. Esimerkiksi roskalavalta löydetyistä vanhoista lesteistä syntyi kokeilevaa taidetta!
Arkisin Reija on toimittaja ja Saija lehtori, mutta vapaa-aikana rentoudutaan käsitöiden parissa luovuuden huumassa.

Reijan ja Saijan lestit ovat esillä Neljä vuodenaikaa -kahvilassa Helsingin Tapanilassa 30.3.-30.4.2016.
Tasankotie 16, 00730 Helsinki

http://www.neljavuodenaikaa.fi/