Minulla täytyy aina olla käsityö, joka mahtuu laukkuun, on aivottoman helppoa tehdä junassa, telkkaria katsellessa tai vaikkapa lääkärille pääsyä odotellessa. Tein pari vuotta patalappuja mutta sitten innostuin virkkaamaan trikookuteesta pannunalusia. Mutta en suinkaan osta valmista ontelokudetta, se olisi todella tylsää. Minä hankin kulahtaneet t-paidat ja reikäiset vauvanvaatteet Facebookin kaupunginosaryhmistä. Ja vanhoja trikoita saa kavereiltakin, ne ovat yleensä ihmisille ongelmajätetä. On hauskaa, kun pannunalusella on jokin tarina.

Olin työmatkalla Rovaniemellä enlä voinut ottaa lentokoneeseen saksia. Luotin, että hotellista saa lainaksi sakset. Niin saikin, vaikka ne taisivat olla Pohjanhovin respan ainoat, mutta sain ne kuitenkin. Tämä paita oli jo kiinni menneen kirpparin ilmaislaatikosta kadulta. Nappasin sen innoissani mukaaan, mutta huomasin sen tuoksahtavan hiukan ummehtuneelle. Niinpä pesin sen pikaisesti hotellihuoneen lavuraarissa ja silitin kuivaksi kerroksen silityshuoneessa. Kyllä minua nauratti kuteita leikatessani: moni ei varmaan ole tehnyt tätä hotellihuoneessa. 

Nämä reikäiset lapsen trikoot hain Facebookin Tapanila kierrättää -ryhmän jäseniltä. Aika kului mukavasti näitä leikatessa, kun matkustin työmatkalta Kristiinankaupungista Helsinkiin. Kuudessa tunnissa ehtii paljon.

Käsitöitä on hauska kuvat mökillä luonnossa. Tässä yhdistyy mieheni pieneksi jäänyt musta paita ja lapsen potkuhousut. Aloitan virkkaamisen ketjusilmukkarenkaasta, johon lisäilen pikkuhiljaa silmukoita. Kun alunen on sopivan kokoinen, alan kaventaa ja siirryn virkkaamaan toiselle puolelle.

Kolmen eri t-paidan koktailista tulee näin värikäs. Toiselta puolelta kaikki ovat erilaisia. Kaksinkertainen virkattu pannunalunen taipuu toki tarpeen tullen pannulapuksikin. Se täytyy prässätä kostean läpi, jotta siitä tulee tasainen.

Paidan mahdolliset kuviot eivät haittaa kuteessa, vaan päin vastoin. Vaaleanpunaisessa paidassa oli sinisävyinen kuvio, se näkyy pinnassa jänninä pilkkuina.

Työkaverini oli saanut mainospaitoja, joista ei tykännyt. Minusta taas oranssi väri oli aivan ihana pannunalusiin. Jos paitoja olisi enemmän, tekisin pyörylöistä maton yhdistämällä ne ommellen.

Nämä kokeilin tehdä puuvillasta. Ostin kirpparilta eurolla huivin, jonka leikkelin kuteeksi. Se näytti hiukan rispaantuneelta, mutta valmiissa tuotteessa toimii hyvin. Prässäsin nämä sileäksi, jolloin mukaan tuli jännä kiilto.

Alusia syntyy kuin pienestä tehtaasta, mutta ei hätää. Vien niitä aina ET-lehden haastateltaville lahjaksi, kun menen jututtamaan heitä. Juhannuksena otin ystävien mökille kokonaisen korillisen alusia. Annoin emännän valita sieltä kuusi mieleistä sävyä. Vieraana ollut Adele-koirakin oli kiinnostunut käsitöistä.

Kommentit (1)

Vierailija

Hei, Saisiko noista kesäteatteri n pehvanalusia. Penkit on niin kovia.
Eeva Viikistä

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat