Raahen Vihannissa asuva Anita Sarkkinen, 67, tykkää ruusuista ja romantiikasta käsitöissä ja sisustuksessa.

- En ole mitenkään ruusun perään kukkana, mutta sen muoto ja värimahdollisuudet innostavat minua moniin kokeiluihin. Ruusun voi tuoda kauniisti esille niin monella tyylillä. Sydän on toinen muoto, josta tykkään. Teen paljon monenlaista käsilläni, mutta lopulta aina palaan ruusuun ja maalaamiseen. Maalaan ja askartelen mielelläni. Minulla on 15 neliön työhuone, jossa on hallittu kaaos. Seiniä kiertää työpöydät, joilla on kaikkea napeista pitseihin.

Taulujen maalaaminen alkoi jo lukiossa Keski-Pohjanmaan Halsualla.  Anita kertoo maalanneensa kuvaamataidon tunnilla kubistisen ihmisen.

- Käytin mielikuvissani sitä mielen maisemaa, jonka näin, kun minut oli nukutettu eetterillä umpisuolileikkauksessa. Koulumme tauluista oli näyttely ja paikkakunnan eläinlääkäri halusi ostaa tauluni. Muistan saaneeni siitä huikeat 100 markkaa. Siitä lähti innokas maalaaminen ja piirtäminen. Opettaja povasi, että minusta tulee mainospiirtäjä. Työskentelin somistajana pitkään mutta jouduin jäämään jo 46-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle. Tuosta ensitaulusta on 50 jo vuotta aikaa.

Ruusu on myös seurannut vuosikausia häntä myös sisustuksessa. Anitan sisko kehotti kolme vuotta sitten, että miksi et alkaisi taas maalata vuosien tauon jälkeen.

- Älä unta näe, totesin ensin mutta sitten kumminkin aloin ja ruusuja on sittemmin syntynyt kaikista materiaaleista. Kaikki käyttämäni maali on puolikiiltävää rautakaupan kalustemaalia, siis myös tauluissa. Se riittää minulle hyvin, ja siitä on helppo pyyhkäistä vaikka pölyt pinnasta. Joku voi olla niin siivoushullu, että haluaa taulunkin pyyhkiä! Anita nauraa.

Anita kuvailee, että hänen sisälleen on jäänyt pikkutyttö, joka haluaa kaikkea nättiä.

- Kotini sisustus on naivistinen. Pidän kodin sävyt vaaleina, sillä se rauhoittaa. Tykkään tehdä sisustusjuttuja, kuten näitä  käsin ommeltuja kangasruusuja. Niillä ja pitseillä huopakassi sai uuden ilmeen.

Anita leikkaa ruusua varten kangaspalat ensin piparin mallisiksi ja ompelee niitä hiukan käsin yhteen. Keskelle jää kuoppa, johon hän pyörittää keskuksen.

- Sitten käsittelin ruusujen ja lehtien reunoja vähän maalilla.  Se kovettaa ja antaa ryhtiä, tekee niistä napakampia. Sitten liitän osat kuumaliimalla yhteen. Lopuksi kiinnitin roosat ruusut ison huopakassin kylkeen, ja siitä tuli heti paljon keväisempi.

- Inhosin sängyn petaamista, kun siinä oli pääty myös jalkopäässä. Pyysin miestäni ottamaan sen pois, maalasin siihen ruusuja ja se siirrettiin seinälle koristeeksi, Anita kertoo.

Tämä hauska kolmiulotteinen omenapuunkukka-aiheinen taulu on tehty talouspaperirullien hylsyistä.

- Leikkaan pahvihylsyn auki, suoristan sitä hieman pöytää vasten ja leikkaan halutun kokoisia terälehtiä. Kuumaliimaan ne keskustaksi pyörittämäni pahvirullan. Lopuksi maalaan jokaisen terälehden erikseen sekä etu-että takapuolelta haluamallani sävyillä kalustemaaleilla. Omenankukassa on oikeasti viisi lehteä, mutta minä laitan omaan kukkaani kahdeksan taiteilijan vapaudella. Taulun canvas-pohjaan maalasin oksia ja lehtiä. Taulun koko on 30 x 60 cm.

Masennus vaikuttaa sen verran Anitan käsitöihin, että esimerkiksi ison taulun maalaamista hän jaksaa maksimissaan 2-3 tuntia päivässä. 

- Kun se on valmis, on takkini ihan tyhjä ja lepään pari päivää. Minun elämäni pitäisi olla koko ajan hirveän tasaista, suuret ja jännittävät ilon aiheetkaan eivät ole hyvästä. Siksi tykkään myös tasaisesta väriharmoniasta, pellava, valkoinen. Kirkkaat värit väsyttävät minua. Kun musta mieli tulee päälle tiedän sen menevän ohi.

- Ostin organzaa ja aion poltella siitä ruusuja. Kynttilän kanssa sai olla todella varovainen, eivätkä terälehtien reunat käpristyneet aina toivotulla tavalla. Mutta harjotellaan lisää. Saan vaikutteita ja inspiraatioita esimerkiksi facebookin ihanalta Isabella Rose Dream -sivulta. Siellä on aivan ihania töitä, ja uskomatonta sadunomaista tunnelmaa.

- Vaikka en ole mikään tietokoneihme eikä niin aloin jakaa käsitöideni kuvia parissa facebookin käsityöryhmässä. Kun niistä tykättiin, innostuin lisää ja itsetuntonikin vähän nousi. Olen huonolla itsetunnolla varustettu ihminen. Se on kuin pohjaton kaivo, hyväksytyksi tuntemisen tarve. Kun kehuja alkoi tulla, tuntui hyvältä.

Anita tekee voimiensa mukaan käsitöitä, ja hän tekee paljon yhdessä miehensä kanssa. Mies tekee puutyöt ja Anita koristelee. Hyviä päiviä on paljon, mutta vähävoimaisiakin on.

- Käymme mieheni kanssa joskus Oulussa naisten messuilla tai Oulaisissa Vanhan voiman päivillä myymässä käsitöitä. Mutta voimien mukaan, tämän pitää olla rentoutumisen lähde minulle.

Anita kertoo kotinsa olevan maalaisromanttinen, on valkoista ja roosaa, pitsiä ja pellavaa. 110-neliöinen koti oli aikoinaan Outokummun kaivoksen sosiaalijohtajan asunto.

- Muutimme mieheni kanssa neljä vuotta sitten Oulusta tänne Lampinsaaren kylään. Kotimme on 50-luvulla rakennetun rivitalon keskimmäinen asunto. Sisustus on rakas harrastus, jota teemme yhdessä mieheni kanssa. Tämä pöytä on tehty vanhasta ovesta.

Vanha kirpparilta ostettu käsilaukku sai uuden ilmeen kangasruusuilla. Seuraavaksi Anita aikoo maalata farkun lahkeeseen ruusuja.