Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Jos isoissa juhlissa on merkatut paikat vieraille, kannattaa tehdä myös pöytäkartta. Askartelusta ja näpertelystä tykkäävä saa näihin mukaviin hommiin käytettyä tovin jos toisenkin. Minä sain puuhata tyttäreni häihin pöytäkarttaa ja kiinnostava pohja siellä löytyi ihan katsomalla kotona ympärilleen.

Minulla on pitkään ollut seinällä pala vanhan runkopatjan sisusta, koska se on mahtava tausta ystäväni minulle tekemälle tuftaustyölle. Patjan metallisia jousisisuksia saa aika usein ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Pihdeillä leikaten saa sopivan palan. 

Tästä syntyi täydellinen pöytäkartta vanhaan navettaan, jossa häät pidettiin! Harmaat pahvit ovat kierrätyspahveja työpaikan roskiksesta. Lehtitalossa näitä tulee aina lehtien välissä, olen kärppänä ottamassa niitä talteen. Pahvin päällä on ruskeaa paperia, jonka reunat poltin kynttilän liekissä hitaasti sentti kerrallaan. Tulos on aika kiva. Tytär kirjoitti nimet oikealla mustekynällä, joka tuntui suorastaan ylelliseltä. Ja jälki on kivaa.  Jokaisen pöydän kortti kiinnitettiin jousiin paperinarulla.

Paperin reunan polttaminen kynttilässä on parasta tehdä tiskialtaassa, jossa vesihana on lähellä. Laitoin reunan liekkiin ja sammutin sen heti vieressä olevan metallitölkin pintaan.  Tätä jatkoin niin pitkään, että koko reuna oli ruskeana. Paperi on liimattu puikkoliimalla pahvin päälle.

Yhteinen askartelu on todella hauskaa. Samalla fiilisteltiin tulevia häitä, juotiin pullo kuoharia ja hääpari treenasi erilaisia häävalssivaihtoehtoja.

Paikkakortit teimme viiltämällä fileerausveitsellä vinon viillon kuohuviinipullonkorkkiin. Nimikyltti asettuu siihen napakasti. Pahvin päälle on liimattu paperia, joka on valokopio merimaisemasta. Nimi on kirjoitettu mustekynällä.

Saattaa olla, että paikkakorkit päätyvät myöhemmin korkkikranssiksi hääparin oveen. Näin voi muistoja kierrättää kivasti.

Paikkakortit istuivat hyvin navettaravintolan ruskean rustiikkiin tunnelmaan. Myös virkattujen pöytäliinojen kokoelmani pääsi häärekvisiitaksi.

Tyttäreni halusi, että jokainen vieras ottaa itsestään polaroid-kuvan ja kiinnittää sen pienellä pyykkipojalla kuivumaan tähän telineeseen. Minulla oli kotona kaksi vanhaa ikkunanpokaa odottamassa käyttöä. Vasaroin niihin nauloja, joihin kiristin paksua metallilankaa.

Hääpari halusi pienen vanhojen kuvien näyttelyn. Sillekin piti pohtia jokin kiva tausta. Ratkaisu löytyi taas kotoa: korutelinen.

 

Onnittelukorteille piti keksiä joku paikka. Kotoa sattui löytymään vanerisia pieniä mansikkalaatikoita, joita olin säästellyt tulevia inspiraatioita varten. Maalia pintaan ja teksti siihen lyijykynällä.

Ikkunanpokateema jatkui täällä: ohjelma kirjoitettuna lasille. Sen päällä olevat paperinarupallot ovat myös omaa askartelutuotantoa, mutta niistä myöhemmin. Niiden tekeminen ei ollut lainkaan niin joutuisaa kuin paikkakorttien teko!

 

Kommentit (0)

Olen aina askarrellut kaikki kortit itse ja tytärkin on kai jotain vaikutteita imenyt tästä. Kun hän suunnitteli kesähäiden kutsukortteja, itse tehdyt ja painetut olivat tasavahvat vaihtoehdot. Onneksi itse tehty alkoi sitten kutkuttaa enemmän ja minä, tytär ja käsityöaktiivinen ystäväni aloimme suunnitella kortteja. Kaasotkin tulivat myöhemmin talkoisiin mukaan.

Paperin valinta on tärkeää, halusimme jotain muuta kuin puhtaan valkoista paperia. Helsingissä on kaksi aivan ihanaa paperikauppa Putinkia, joissa myydään erilaisia papereita kappalehintaan. Monessa paikassa, esimerkiksi kirjakaupoissa ja Sinellissä joutuu ostamaan 10 pakkauksen. Ja kun meidän piti tehdä koeprinttauksia monelle paperille!

Putingin tuotteita voi tarkastella nettisivuilla www.putinki.fi. Tarkoituksenamme oli tulostaa hääparin kuva mielenkiintoisen näköiselle paperille ja ommella se korttipohjaan. 

Väritulostuspalvelun ostaminen osoittautui vaikeaksi. Kaikki valokuvaamot kieltäytyivät, he tulostavat vain valokuvapaperille. Ammattimaisemmat painot Helsingissä vaikuttivat kaikki työskentelevän vain 8-16,  jolloin me askartelijat olemme töissä. Koko ajan tiesimme, että vanha kunnon kirjasto pelastaa meidät. Helsingin kirjasto kympissä A4-kokoinen värituloste maksaa 40 senttiä, ja kun siihen sai aseteltua kätevästi neljä kuvaa, niin homma hoitui hyvin edullisesti.

Kirjastossa on myös hyvät leikkurit, joilla kuvat pystyi leikkaamaan tehokkaasti.

Tyttöjen askarteluillassa pitää toki skoolata tulevan hääparin onnelle.

Pala finnfoamia tai stryroksia on hyvä apuväline, kun painaa naskalilla ompelureikiä korttipohjiin.

Edullisimmat korttipohjat ja kuoret löytyivät Adlibriksestä. 50 kappaleen pakkaus maksoi vain 4,50 euroa.

 

Kuvat ommeltiin korttipohjaan kiiltävällä ja kestävällä langalla. Reikiä varten tehtiin ensin pahvisapluuna, jonka avulla reiät oli kätevä painaa oikeaan paikkaan kuvassa. Morsian halusi trendikästä dymotekstiä kutsuun, ja se oli yllättäen tämän projektin kallein osuus, maksoivat 4,95 euroa ja niitä meni kolme. Tulos on kiva!

Kutsuja lähetettiin 40, joten pientä puuhaa riitti.

Postimerkit ostettiin hääteemaan sopiviksi.

Seuraavakin häihin liittyvä askarteluprojekti on jo aluillaan: häätila koristellaan osin paperinarupalloilla. Tästä lisää myöhemmin. Edullisimmin paperinarut saa Lappajärven värjäämöstä.

Kommentit (1)

Taika-lehti valitsi hiljattain Vuoden askartelijan 2017. Voittaja oli nokialainen Anna-Leena Rajamäki, 38. Kilpailu esittelee taitavia harrastajia, ja samalla halutaan myös nostaa askartelu-sanan arvoa.

–Oma suosikkimateriaalini on muotoilumassa. Teen siitä keijuja, joille ompelen vaatteet. Pidän myös paperi- ja lanka-askartelusta. Luonto, kuvataiteet, kirjat, musiikki ja elokuvat inspiroivat minua.

Anna-Leena valmistui artenomiksi (Amk) vuonna 2002 Kuopion Muotoiluakatemiasta. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies Mikko ja pojat Leo,8, Mio, 5, ja kultainen noutaja Lemon. Perhe asuu Nokian Koskenmäessä vuonna 1955 rakennetussa sinisessä rintamamiestalossa.

- Olen ollut kotiäitinä vuodesta 2010 saakka. Sitä ennen toimin yrittäjänä 2007-2010. Myin valmistamiani lahjatavaroita yritykseni nettikaupan kautta jälleenmyyjille ja yksityisasiakkaille. Tuotevalikoima koostui korttimallistostani, keraamisista patsaista ja kuvataiteesta. Lähitulevaisuuden suunnitelmissani on lanseerata uusi korttimallisto ja valmistaa myyntiin patsaita. Alan taas toimia freelance-yrittäjänä. 

Tässä pieni kattaus Anna-Leenan töihin!

Madonna-patsaita Anna-Leena muotoilin ensimmäisen kerran esikoisen ollessa puolivuotias.

- Asuimme 1940-luvulla rakennetussa hirsitalossa Orivedellä, vanhassa VR:n virkamiesasunnossa. Talon tunnelma oli idyllinen ja maalaisromanttinen. Se inspiroi muun muassa näiden patsaiden muotoiluun. Leo-vauva oli päiväunilla ja aloin innoissani muotoilemaan. Muistan tuon hetken varmasti aina, sillä se oli ensimmäinen voimakas luova puuska esikoiseni syntymän jälkeen.

Puulevyistä saa upeita koristeita helpolla.

- Nämä valmiit puulevyt eivät kaivanneet pinnalleen muuta kuin herkkää pitsimäistä kuviota, jonka tein lumiefektipasta- tuubilla pursottaen. Porasin reiät ja sidoin koristeisiin puuhelmiä sekä nahka- ja luonnonnarulenkit. Nämä koristeet näyttävät kauniilta myös kattauksissa, Anna-Leena toteaa.

Anna-Leena on tehnyt unisieppareita jonkin verran, mutta hän halusi kokeilla pelkistetympiä ripustettavia koristeita.

- Nykyisen vuonna 1955 rakennetun kotimme tunnelma on minimalistinen ja skandinaavisen vaalea ja mielestäni nämä mobilet sopivat sisustukseemme hyvin. Ne ovat ajattomia, mutta vaalea sävy sekä puuhelmet ja höyhenet huokuvat juuri nyt myös rauhallista joulutunnelmaa!

 

Nämä ovat sydämen enkeleitä, joita Anna-Leena valmisti vuosina 2007-2010.

- Myin niitä omassa nettikaupassani sekä jälleenmyyjille: lahjatavaraliikkeisiin ja gallerioihin. Ne ovat edelleen minulle hyvin mieleisiä ja muistan, kuinka okran väriset enkelit saivat minut ajattelemaan syksyistä viljapeltoa, joka kylpi aamuauringon valossa. Luonto innoitti ehdottomasti näiden keraamisten enkelten syntyyn.

Anna-Leena on piirtänyt ja maalannut siitä saakka, kun kynä pysyi kädessä.

- Lapsesta saakka minua kiehtoi erityisesti englantilainen folklore ja sadut kuvituksineen, sekä japanilainen mustetaide. Vahva muste yhdistettynä herkkään vesiväriin on itselleni rakkain tekniikka myös omia kuvituksia tehdessäni.

Nämä ovat nimeltään hentosiipi-figuureja. Ensimmäiset Anna-Leena muotoili vuonna 2002 Kuopiossa asuessaan. Hän oli juuri valmistunut vaatetusalan artenomiksi, mutta kaipasi sitä luovuutta ja niitä materiaaleja, jotka olivat olleet hänelle ominaisimpia jo lapsesta saakka.

- Valmistumisen jälkeen liikuin yhä enemmän luonnossa ja muistan, kuinka annoin sen tietoisesti herätellä itseäni. Tutkailtuani sisintäni tiesin, että vaatetusala ei ollut minua varten. Aloin muotoilemaan omia tuotteita ja tällöin syntyivät ensimmäiset keijufiguurini. Olen muotoillut niitä siitä saakka. Figuurini muotoilen ilmakuivuvasta massasta, hion pinnan posliinimaisen sileäksi, maalaan ja vaatetan. Figuurieni hiukset ovat useimmiten villaa ja siivet muotoilen rautalangasta. Kun kuvaan figuurin luonnossa, valmistan siivet sellofaanista ja helmiäislangasta, jolloin valo läpäisee siivet kauniisti.

 

Vuoden askartelija -kilpailuun piti tehdä portfoliotyö, ja Anna-Leena kokeili kilpailun tiimoilta ensimmäisen kerran betonia.

- Inspiraation sain kotimme putkisaneerausta tehdessämme. Mieheni leikkasi timanttiporalla betonilattiasta lieriöitä ja nähdessäni ne messinkisten putkiliitosten vieressä, ihastuin siihen miten hyvältä mattapintainen betoni ja kiiltävä messinki näyttivät yhdessä. Valoin askartelubetonista sipsipurkkiin jalustan ja hankin rautakaupasta uusia messinkisiä putkiliitoksia. Nämä kiinnitin toisiinsa teholiimalla ja käsittelin betonin pinnan epoksilla, jotta pinta hylkii steariinia. 

Myös tämä paperivalaisin on yksi vuoden askartelija -kilpailutyö. Varjostin on kaupasta ostettua käsintehtyä paperia, johon Anna-Leena piirsi tussilla kukkakuviota. Sitten hän maalasi kukat akryylimaalilla.

- Kirjoitin kilpailuportfolioon jokaiselle tuotokselle tarinan, runon tai mietteen. Usein saan inspiraation tekemiseeni päähäni putkahtavasta tarinasta. Joskus tarina kehittyy piirtäessäni ja tehdessäni. Esimerkiksi varjostimelle syntyi pikkutarina puutarhurista. ”Talvella puutarhuri alkoi haaveilla. Hän muisteli kesän kukkaloistoa ja puutarhan hehkuvia värejä. Hän haki piirongin laatikosta paperin ja piirsi sille kukkia, köynnöksiä ja lehdyköitä. Ullakolta löytyi vanha lampunvarjostin, jonka ympärille hän kietoi kukkapiirroksensa. Sitten puutarhuri keitti kupillisen kamomillateetä ja istahti nojatuoliin nauttimaan satukukkien loisteesta.”

Anna-Leena valmisti ja myi tonttusia silloin, kun hänellä oli oma yritys vuosina 2007-2010.

- Teen niitä edelleen omaan käyttöön ja asiakastöinä. Suunnitelmissa on alkaa valmistaa niitä myyntiin, kipsimuotilla tuottaen ja käsin maalaten. Jokainen tonttu oma yksilönsä ja uniikki koriste. Halusin tehdä yksinkertaisen ja pelkistetyn tonttuhahmon, jolla olisi korkea lakki ja syvänpunaiset vaatteet. Kasvoihin halusin vain silmät, ilman muita yksityiskohtia.

Kommentit (1)

Tykkään näperrellä itse kortteja, kun olen menossa juhliin. En tykkää mistään valmiista askartelupaketeista tai onnea-tarroista, vaan korttini saavat olla vähän kotikutoisenkin näköisiä. Aitoa käsityötä siis! Pohjana minulla on aina harmaa kierrätyspahvi, jota saan mlloin mistäkin ilmaiseksi. Siihen on hyvä yhdistää muita värejä.

Kun pikkuneiti vietti ristiäisiin, maalasin harmaan pahvin peiteväreillä punaiseksi. Sopivan pinkeistä tapettipalasista muotoilin vanhanaikaiset vaunut. Pahvikortin sisälle liimaan vielä ohuemman paperin, johon kirjoitan onnittelut.

Kortin saajasta tuli ristiäisissä Elsa Alissa.

Olin menossa kahden nuoren naisen juhliin, Aadan lakkiaisiin ja Annan ammattiin valmistumisen juhliin. Molemmissa korteissa on pohjana samainen harmaa pahvi, jonka päällystin tapetilla. En pidä liimasta, ja siksi ompelin  tapetin kiinni pahviin. Tein ensin naskalilla reiät siihen.  Ylioppilaslakin muotoilin lakanakankaasta, sametista ja napista. Annan kortin koristelin virkatulla kukalla.

Tykkään kovasti postimerkeistä ja käytän niitä paljon askarteluun. Alpo-enoni 80-vuotispäiviä varten askartelin kortin, jossa oli vanha suomalainen postimerkki jokaista hänen ikävuottaan kohden.

Enon juhlissa oli tunnelmaa. Kerran sitä vaan 80 täytetään!

Itse asiassa tein samalla kaavalla, postimerkkien avulla myös adressin tätini hautajaisiin. Valmiit adressit ovat minusta tosi teollisen näköisiä.

Virpin ja Premin häihin halusin pienen kortin paketin päälle. Leikkasin pahvin sydämen malliseksi ja päällystin sen kahdella erilaisella tapetilla.

Korttiaskartelu on tosi kivaa. Mutta ellei kotona ole runsaasti materiaalia, ei siihen innostu. Luovuus lähtee materiaalikasasta ainakin minulle.

Kommentit (1)

Minna

Hi, It is good to be a part of this awesome post and then i found something fresh on this wonderful article.You did such a great job and i was taking a look on this post and then i found something fresh on this wonderful article.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat