Kirjoitukset avainsanalla tekstiilitaide

Kankaanpään galleriassa on maaliskuun ajan Eija Pöyryn ja Marita Lappalaisen ihana tekstiilitaidenäyttely Kankaan päähänpistoja. Kannattaa käydä katsomassa mihin kaikkeen kangas taipuu.

 

 

Eija Pöyry (oikealla) kehottaa tulemaan näyttelyyn ihmettelemään, mitä kaikkea tekstiilistä voi tehdä. Monet työt ovat hiukan erilaisia ja vähän kummallisiakin, kulkevat tilkkutyön ja taidetekstiilin rajamailla.

Marita Lappalainen muistuttaa, että käsitöiden tekeminen on tutkitusti terveellistä aivoille. Näyttelystä voi tulla saamaan inpiraatiota ja ideoita omaan tekemiseen.

Kurikkalainen Eija Pöyry kuvailee omaa tekstiiilitaidettaan näin:

- Tykkään purkaa asioita ja vaatteita ja kasata niistä jotain uutta. Tavallaan järjestelen niitä vaatteen osia uudelleen.  Joissain kohtaa käytän tilkkutöiden menetelmiä.

Eijan oma suosikkityö on hänen anoppinsa vaatteista tekemä yllä oleva työ.

- Minulle läheinen anoppini kuoli vuonna 2010, ja tein surutyönä hänen vaatteistaan ison ristin mallisen työn. Se oli aika raju, oli yhdessä näyttelyssäkin. Nyt olen katkaissut sen kolmeen osaan, ja vielä halkaissut alaosat. Yhdestä isosta tuli kolme pienempää työtä. Aika on tehnyt jo tehtävänsä, ei tunnu enää niin raskaalta ja ehkä siksi ristikin hävisi. Ja työ sai uudeksi nimekseen Siitä on jo kauan.

 

 

 

Eija tekee vanhoista kirjoista upeita töitä. Tätä ei ihan heti edes tajuaisi kirjaston poistopisteestä poimituksi, uuden elämän saaneeksi esineeksi.... Työn nimi on Avoin.

Eija tykkää täyttää vanhosta kirjoista tehtyjä laatikoita erilaisilla asioilla. Näissä on huovutettuja palloja, joita Eija huovuttaa muovisessa Kinder-munassa muun pyykin kanssa. Työn nimi on Leikisti 1-2.

Tämän työn nimi on Taiteilija. Sen lähtökohtana oli rikkinäinen nukke.

Eija keksii käyttää taiteessaan vaikka mitä yllättävää. Tässä on hyödynnetty käytettyjä teepusseja! Työn nimi on Taiteilijan teehetki.

Eija tykkää koluta kirppareilla ja monet tekstiilit saavat uuden elämän vaikkapa seinävaatteena. Ennen kuin halla vie on tämän nimi.

Flagfragments of fishermens boats -työ sisältää hauskan tarinan. Eija vietti viime vuonna kuukauden Portugalissa, jossa hänen miehensä valmensi suomalaisia urheilijoita. Eija teki pitkiä kävelylenkkejä rannalla ja keräsi sieltä vaatteiden riekaleita.

- Pesin niitä hotellihuoneessa ja kuivattelin. Oli siinä varmaan siivoojalla ihmettelemistä, mutta kun aloin ommella niistä teoksia, asia varmaan selveni, Eija nauraa.

Eija käyttää töissään lähestulkoon vain kierrätysmateriaalia. Tässä on vanhoja verhon renkaita, joiden päälle on punottu narua ja nauhaa. Rubiini, smaragdi ja topaasi on tämän kolmiosaisen teoksen nimi.

- Tykkään ommella käsin hitaasti makustellen, kertoo Eija työtavoistaan.

 

Marita Lappalainen haluaa sanoa tilkkutöillään jotain, mitä ei ei muilla keinoin pysty sanomaan. Tämän työn nimi on Karkkikaupunki.

- Minä teen nykytilkkutyötaidetta, perinteiset tilkkutyöt eivät niinkään ole minun juttuni, hän sanoo.

 


 

Marita on viime aikoina innostunut kasoista ja oksien päällystämisestä. Kuka tästä vastaa? on tämän hauskan teoksen nimi.

Tämä on nimeltään Tuulenpesä.

Marita Lappalainen: Kaksi Fridaa.

Marita Lappalainen: Marjapaikka.

Marita Lappalainen kertoo, että hänen oma suosikkinsa omista töistään on tämä Epätäydellistä pitsiä. Se on tehty pihlajanmarjoista.

Maritan töissä näyttelyssä on muutama työ, joiden nimessä esiintyy Tyyne.

- Tyyne oli hyvän ystäväni täti, rakas perhetuttu. Tämä kuva otettiin Tyynen 100-vuotispäivillä. Kun Tyynen kotia tyhjennettiin hänen kuolemansa jälkeen oli vanha puku menossa roskiin. Se oli virttynyt samettinen puku, jossa oli kaunista applikointia. Pyysin sen itselleni ja siitä lähti syntymään tämä työ. Nepparit ovat vanhasta puvusta, ovat ihanan erilaisia, hapettuneita ja ruosteisiakin.

Marita Lappalainen: Tyynen juhla, 100 vuotta.

Marita Lappalainen. Elämän talon ovella. Unelman talon ovella. Kuoleman talon ovella.

xxxx

 

Maritan töitä.

Eijan töitä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Helsingissä Craft Cornerissa on upea tekstiilitaidenäyttely, jossa kannattaa piipahtaa ihailemassa teoksia. Taitoliiton koordinoimaan kirjonta-aiheiseen Pistot-näyttelyyn oli ehdolla 172 teosta 75 taiteilijalta. Tekstiilitaiteilija Ulla Pohjola valitsi näyttelyn teokset 30 taiteilijalta.


Riikka Ajanki: Strong girl on kiinnostava pitsistä tehty teos. 

 - Piirrän langalla, maalaan kankailla. Teen kuvia itselleni tärkeistä aiheista sisältölähtöisesti työskennellen. Minua kiinnostavat kuviot ja kerroksellisuus, sekä eri materiaaleihin liittyvät merkitykset. Strong Girl on yksi osa  teossarjasta, jossa käsittelen kokemuksiani järjestötyössä Afrikassa, Riikka kertoo.

 

Sen vieressä on Maiju Ahlgrenin Huoneen taulu, osa 1. Se on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen teos.

- Sarja on jatkumoa perinteisille kotien seinällä pidetyille huoneentauluille, joiden arvomaailma on kummunnut vakauttamisesta, pysyvyydestä sekä yhtenäiskulttuurista.
Maailman pirstaloituessa yksilöllisemmäksi on vastaukset arjen haasteisiin keksittävä itse. Koska arvomaailmoja ja elämäntapojaon monia, toivon oman huoneen tauluni
voivan auttaa toteamuksen muodossa, miksi tilanne on, mikä on, Maiju toteaa.

Elina Helmisen  työn nimi on palstat 1, 2 ja 3.

- Nautin erilaisten pistojen, lankojen, materiaalien ja värien yhdistämisestä. Lähtökohtana työssä voi olla värijärjestys, muoto tai tietty pisto. Sommitelma täydentyy kirjonnan edetessä. Kasvimaiden ja peltopalstojen rytmi muoto olivat mielessäni näitä kirjoessani, Elina sanoo.

 

Marjo Kalavainen: HS ja Päähänpisto ovat mielenkiintoisia rautalankatöitä.

- Helen Scjherfbeckin omakuvat pysätyttävät minut aina, sillä ne ovat yhtä aikaa hauraita ja voimakkaita. Omassa teoksessani yhdistyy kahden eri vuosisadan naiset elämät. Me molemmat pysähdyimme haurautemme ja voimamme ympärille, Marjo perustelee.

Päähänpiston inspiraationa oli valokuva ystävästä.

 

Elina Ollikainen:  Käsillä tekijän muistolle

- Isovanhempieni kuoltua sain mummuni (Helka Vinberg, s. 1917) kutomia kodintekstiilejä. Ajatuksenani oli käyttää niitä teokseen, joka liittyisi mummuuni. Etsin
sukualbumeista kuvia mummusta ja kaikissa näkyivät hänen kätensä. Valitsin kuvia, joissa hänen oikea kätensä näkyi levollisena hetkenä.
Teosteni tavoitteena on osoittaa kunnioitusta käsillä tekemiselle ja menneiden sukupolvien - etenkin mummuni - elämäntyölle, Elina kiittää.
 

Marja Palmujoki: Rusketusraidat

- Rusketusraidat on tehty noin 100 vuotta vanhaan mekkoon. 1900-luvun alussa naisen vartalo oli peitetty ja kätketty monien pukukerrosten alle. Tässä teoksessa naisen kaunis vartalo on ommeltu ja maalattu mekkoon. Kaikki on näkyvissä, Marja kuvailee.  

Mirja Marsch: Sydän metsässä

Mirja Marsch muokkaa kankaanpainovärein maalaamaansa teosta erilaisin tekniikoin: lisää applikointia, kirjoo käsin ja koneella, ompelee pintaan nappeja ja paljetteja. Maalauksista tulee todella kerroksellisia.

Raija Rastas: Virtaava 1 ja virtaava 2 on toteutettu erilaisilla ompelu- ja kirjontatekniikoilla muun muassa pellavasta, puuvillasta ja kuparista.

- Teokset liikkuvat ilmavirran mukana ja niiden mukana avautuu uusia näkymiä, valoa ja varjoja. Värit liukuvat sävystä toiseen ja välkehtivät mosaiikkimaisesti, Raija kertoo.

 

Näyttely on esillä 13.1.–24.2.2018 CraftCornerissa, Helsingissä.

Osa töistä valitaan Suomen käsityön museon Näytönpaikassa 6.3.–22.4.2018 järjestettävään näyttelyyn.

CraftCorner
Eteläesplanadi 4
Helsinki
www.craftcorner.fi 
avoinna ma-pe 10-18, la 10-16.

Kommentit (1)

Kulttuuriretki Keravalle kannattaa.  En ole pitkään aikaan nähnyt yhtä kiinnostavaa näyttelyä kuin Näkyväksi neulottu - yarn visions Taide- ja museokeskus Sinkassa Keravalla. Tämä setti kiinnostaa niin käsityöntekijöitä, lapsia, aikuisia, vanhuksia kuin epäkulturellejakin. Näyttelyssä on kolmessa kerroksessa virkattuja miehiä, graffitiksi puhjenneita ryijyä, kirjottuja seteleitä ja jopa K18-kanavatöitä!

Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin työtapoihin uuden hengen. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit, elävän oloiset kyläläiset ja näkyväksi virkatut matemaattiset mallit tekevät pehmeäksi mielletystä käsityöstä räiskyvää ja kantaaottavaa. Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme. Kaikki työt on tehty perinteisistä käsityömateriaaleista, langasta, kankaasta ja kierrätysmateriaaleista.

Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteollisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut aivan uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se itse-kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. Näyttelyn teokset innostavat tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin, mutta antavat myös paikan pysähtymiselle.

Tekstiilitaiteilija Sonja Salomäkeä inspiroi urbaani ympäristö rakennuksineen, ihmisineen ja ilmiöineen. Hän on myös kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista kansalaisaktivismissa, erityisestri ilmastonmuutoksen yhteydessä. Kriittisestä näkökulmasta huolimatta hänen käsin tuftatut ryijynsä eivät lietso tuomiopäivän tunnelmia, vaan pikemminkin vahvistavat uskoa tulevaan. Ja ovat jotenkin lämpimän humoristisiakin.

  Ylempänä Talven ihmemaa - Forumin kauppakeskus. Alempana Jono Myllypurossa. Näyttelyssä on muitakin Sonja Salomäen ryijyjä.

 

Venäläinen kuvataiteilija Tanya Akhmetgalieva maalaa neulalla ja ompelee viivat. Taiteilijaa kiehtoo sairaalaympäristö laitteineen, hajuineen ja äänineen, sekä siellä tapahtuvat kamppailut elämän ja kuoleman välissä. Syntyvä lapsi on arvoitus. Miten hänen elämänlankansa kietoutuvat? Tämän teoksen nimi on The Chrysalis phase.

 

Minna Soraluoma: ikonostaasi, virkkaus, eri liikeketjujen muovikasseja.

Ikonostaasi koostuu hajotetuista muovipusseista virkatuista miniatyyripusseista, tai oikeastaan muovipussien pienistä muotokuvista. Pussien kuviot ja mainokset ovat vielä selkeästi erotettavissa. Tutut tuotemerkit ovat niin selkeästi piirtyneet kuluttajan tajuntaan, että ne tunnistaa vaikka osiin hajotettuna ja miniatyyrikoossa. Materiaalina muovi ja erityisesti erilaiset muovipakkaukset assosioituvat heti roskaan ja kertakäyttökulttuuriin. Soraluoman käsissä lähes arvottomat ruokapakkaukset ovat kuitenkin muuttaneet selkeästi muotoaan ja muuttuneet samalla jopa jollain tapaa arvokkaan tuntuiseksi materiaaliksi.

Minna Soraluoman Leipäkuu-sarja on erittäin kiinnostava. Se on tehty virkkaamalla muovikasseja. 31 henkilöä keräsi taloutensa leipäpusseja kuukauden ajan. Pakkausten mukana leipää kului 94 kiloa ja pakkauksia kertyi 223, taloutta kohden 7-53 pussia.

Hän on antanut teoksille hauskat nimet. Esimerkiksi Kansanlaulu, 32-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit. Tai Viidakkokirja, 41-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit.

 

Liisa Hietasen Veijo on virkattu ja neulottu. Menin pari kertaa sen ohi luullen siinä olevan oikean työ miehen lukemassa! Vaikka olen nähnyt Liisa Hietasen virkattuja veistoksia ennenkin. Ne ovat niin sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. Sinkan näyttelyssä on monta Liisa Hietasen työtä. Tämän blogin aloituskuvassa on Veijo lähempää.

 

- Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista, vaikkapa kylpyhuoneesta tai Alepan muovipussista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin, Liisa Hietanen toteaa.

Cornellin yliopiston matematiikan professorina työskentelevä, latvialaissyntyinen Daina Taimina mallintaa matematiikkaa virkkaamalla.

 

Tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on uudistanut suomalaista ryijyperinnettä risteyttämällä sen katutaiteen kanssa. Hänen tuftatut graffitiryijynsä ovat taitavaa käsityötä, mutta niiden kuvasto on vahvasti kiinni spray-graffin ilmaisukielessä. Mantsinen on vuosia seurannut katutaidetta.

 

Kuvataiteilija Kaija Papu törmäyttää virkatussa poliisiautossaan pehmeänä ja feminiinisenä koetun käsityön ja kovana ja miehisenä koetun poliisin ammatin. Aikaa tämän pääosin kiinteillä silmukoilla käsin virkatun teoksen toteuttamiseen kului kolmisen vuotta. Villasekoitelankaa autoon tarvittiin yli 20 kiloa.

Kaija Papu on tuonut Sinkan näyttelyyn myös K18-kanavatöitä. Hän toteaa näin: "Kanavatyöt mielletään usein mummojen harrastukseksi: kirkkoja, kukkia ja kansallisromantiikkaa. Porno on kaukana romantiikasta, mutta silti nettipornoa löytyy paljon hakusanoilla romantic ja real-love ja sensual.

Papu on valinnut kanavatöidensä aiheeksi näillä hakusanoilla löytyneitä still-kuvia. Antaako hitaasti tehty käsityö pornolle lisää arvokkuutta? Näyttelyssä on erillinen K18 -osio, jonka sisäänkäynnissä lukee tämä: Kanavatöissä on erittäin yksityiskohtaista seksuaalista sisältöä. Aineisto voi loukata herkimpiä katsojia.

Noora Schroderus kirjoo seteleille. Esilä on monta hauskaa teosta.

Sanni Weckman oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa. Mummon kunto kuitenkin huononi ja hän menehtyi lyhyen sairauden jälkeen. Niinpä Sanni jatkoi yksin. Edesmennyttä mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.

Mikäli käsityöt eivät koukuta, osalliseksi pääsee muutoinkin; Elina Juopperin Perintö-teos kasvaa koko näyttelyn ajan museovieraiden lahjoittamilla raanuilla.

 

 

Jenni Haili tekee eri tekniikoilla versioita samasta kuvasta.

 

NÄKYVÄKSI NEULOTTU, 26.11.2016-5.3.2017

Taide- ja museokeskus Sinkka

Kultasepänkatu 2

04250 Kerava

www.sinkka.fi

 

Kommentit (0)

 

Olo – Mærkbart -näyttely esittelee taideteollisen alan nykytaidetta Suomesta ja Tanskasta. Luvassa on jännittäviä materiaalivalintoja, käsityötekniikoita uudella tavalla sovellettuna sekä persoonallisia oivalluksia.

Monet Kouvolan taidemuseossa Poikilossa esillä olevista töistä ottavat kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja maailmantilanteeseen. Esimerkiksi Maiju Ahlgrén ja Ariadna Donner puhuvat töissään turvapaikanhakijoiden tilanteesta.

Läheltä kauas

Millefleur

Aino Kajaniemen upeat ja herkät kuvakudokset pysähdyttävät minut pitkäksi aikaa niiden luo. Kuvakudoksissa on aitoja hiuksia!

- Työskentelyni alkaa aina piirtämällä tavallisella lyijykynällä paperille. Kaikissa kuvakudoksissani on lopullisen teoksen suuruinen luonnos. Asetan sen loimen taakse ja seuraan kutoessani piirroksen viivoja. Kutoessani en noudata perinteistä kuvakudostekniikkaa, joka sisältää lukemattomia historian luomia teknisiä sääntöjä ja rajoituksia. En välitä säännöistä vaan haluan kutoa vapaasti ja nopeasti. Käytän pystykangaspuita ja kiinnitän kuteen tavallisella haarukalla. En pyri piilottamaan lointa kuten perinteisessä kuvakudoksessa vaan pidän elävämmästä kankaan pinnasta jolloin voi myös aistia kudoksen rakenteen. Teen kuvia konkreettisista pienistä asioista, hetkistä ja tunnelmista ihmisen elämässä, Aino Kajaniemi kertoo.

- En muista milloin aloin käyttää hiuksia kuvakudoksissa. Tein pieniä veistoksia hiuksista 1990-luvun alussa. Kerään kaikenlaisia materiaaleja ja hiuksia olen saanut sukulaisilta ja omilta lapsilta. En käsittele niitä mitenkään ja kudon ne aivan samalla tavalla kuin muutkin materiaalit. Sisareni joka asuu Sveitsissä toi minulle juuri poikansa vaimon hiuksia.Hän on syntyisin Vietnamista ja hiukset ovat aivan mustia! Olen saanut myös vanhusten harmaita hiuksia. On hyvin luontevaa käyttää hiuksia hahmojeni päässä.

Naisen satulalaukku, löytynyt läheltä Aleppoa. Villa, puuvilla, pellava, pistoja, kirjontaa.

- Oikeasti tämä on löytynyt mielessäni lähellä Aleppoa. Kun kuuntelin radiosta Syyrian kriisistä uutisia, sain idean tehdä vanhanaikaisen satulalaukun, joita ennen käytettiin. Olen aina ihaillut itämaisia mattoja ja tein tämän laukun ristipistoilla, Ariadna Donner kertoo.

Tämä on pystypuissa tehty kuvakudos on nimeltään Surunauha. 22.7.2011 Norjaa ravisteli hirveä joukkumurha, kun terroristi tappoi tappoi 69 nuorta viatonta ihmistä.

- Aloin tehdä surunauhaa pystypuissa. Seuraava vuosi oli murheen vuosi minulle, sillä äitini, mieheni veli ja moni läheinen ystävä poistui tästä maailmasta. Kaiken surun kudoin tähän Surunauhaan, kertoo Ariadna Donner.

Maiju Ahlgren: This in my Finland -yhteisötaideteos. Kuvien pikkulapaset on toimitettu pakolaisleirillä Kreikassa oleville lapsille.

Virkatut lapaset ovat myytävinä. Tuotto menee kokonaan SPR:n katastrofirahastoon. Lapaset on hinnoiteltu käytettyjen tuötuntien mukaan 160-230 euroa.

Syksyllä 2015 Suomeen saapui valtava määrä pakolaisia. Pakolaistulva ja rasistiset some-kirjoittelut herättivät ahdistusta Maiju Ahlgrenissa. Lamaannuksen estämiseksi hän alkoi tehdä lapasia pienille pakolaisille.

- Median välittämät kuvat lapsipakolaisista tai rannalle huuhtoutuneista ruumiista, saivat voimaan pahoin. Kaiken ahdistavan keskellä, halusin tehdä edes jotakin, joka auttaisi pakolaisia. Päätin tehdä lapsipakolaisille lämmittäviä villalapasia. Valitsin materiaaleiksi suomenlampaan ja kainuunharmaksen villan. Suomenlammas ja kainuunharmas ovat suomalaisten lampaiden alkuperäisrotuja.  Värjäsin värivalikoiman, jonka koin ilmentävän huoletonta, rauhallista ja positiivista ilmapiiriä. Virkkasin 50 paria lapasia, jotka oli mitoitettu vauvoille, leikki- ja teini-ikäisille. Lapasissa on tägit joissa on erikielisiä tervehdyssanoja. Vasemmassa lapasessa on läntisen pakolaisreitin, ja oikeassa lapasessa itäisen reitin kielten tervehdyksiä. Ajattelin näiden toimivan ehkä apuna uuteen yhteisöön tultaessa. Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät veivät lapaset Kreikan pakolaisleirille lokakuussa 2016, Maiju Ahlgren kertoo.

Sitä ennen Maiju valokuvasi kaikki lapaset ja teos on nyt esillä Kouvolan Poikilossa. Siellä on myös työpaja 29.10. klo 13–15.30. Maiju opettaa virkkamaan lapasia, kuunnellaan rakkauslauluja ja juodaan kahvia.

- Vähän sellaista ompeluseurameininkiä. Mahdollisesti joku turvapaikanhakija tulee kertomaan oman tarinansa. 

Teos, jonka päältä saa ja pitää kävellä. Eikä haittaa, vaikka se menisi rikki. Keraamikko Kaarina Kuusisto-Lukkarin Ylikävellyt haastaa puhumaan vaietusta aiheesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

 

 

 

Leena Illukan Tervetuloa ja tervemenoa -muotokuvatossut rikkovat perinteisen muotokuvagenren hauskasti ja raikkaasti. Muotokuvatossuissa on kirjontaa, ompelu, lankaa ja villaa. Illukka on tehnyt näitä useita.

- Minulla on krooninen selkäsairaus ja ajoittain tai yllättäen selän välilevyt oireilevat. Kerran tällaisen pitkän sairasajan aikana jouduin lepäämään paljon. Turhaannuin ja kyllästyin. Katsoin jalkojani ja idea syntyi siitä, kun en päässyt muiden luo, niin kirjoin ystäväni,rakkaat luokseni tossuihin. Kirjon ja teen tossut itse.

Leena on pyytänyt ystäviltä kuvaa, missä he ovat eri tilanteissa juhlista arkeen.

- On tärkeätä, että kasvoissa näkyy tunteet, ilot ja surut. Kirjon tossut vapaalla kädellä ilman suunnitelmaa. Tossun muoto lähti siitä, että mielestäni se muistuttaa hiukan pääkalloa

 

 

Riitta Forsmanin Levämeri on tehty palapelin palasista.

 

'

 

Virpi Vesanen-Laukkanen kertoo, että Muodonmuutoksia sai alkunsa, kun lapsenlapsi näki hämärässä huoneessa jotain, mitä hän ei nähnyt.

- Työskentelyn keskeisenä teemana on mummola. Installaatio on syntynyt lastenlasten kanssa. Pehmeät kolmiulotteiset veistokset ovat saaneet vaikutteita surrealisimista. Muotoile niitä taivuttelemalla, ompelemalla ja rypistelemällä.

 

 

 

Ulla Pohjolan Vesi-teoksessa on silkkilankaa, helmiä ja tervattu kauhanpesä

 

Nina Nisonen Kadonneet käsikirjoitukset on tehty hylätyistä vanhoista kirjoista.

Olo – Mærkbart

Yhteispohjoismainen taideteollisen taiteen kiertonäyttely Kouvolan taidemuseo Poikilossa 29.9.2016-8.1.2017. Kesällä 2017 näyttely on esillä Øregaardin museossa Tanskassa.

Poikilo, Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo.

Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu.

Näyttelyyn liittyvät tapahtumat:

Työpaja, vetäjänä Maiju Ahlgrén 29.10. klo 13–15.30, oma virkkuukoukku nro 3–3,5 ja lankaa mukaan
Työpaja, vetäjänä Ulla Sinkkonen 19.11. klo 13–15.30, materiaalimaksu 5 euroa työpajan vetäjälle

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat