
Juvalla Etelä-Savossa rakennettiin aikoinaan jugend-tyylinen puutalo 1910-luvun alussa kunnanlääkärin taloksi. Talo on saanut nimensä Juvan pitkäaikaisen kunnanlääkärin Joel Nuutisen aviopuolison Hildur Nuutisen mukaan. Hilduri toimi lääkäritalona vuoteen 1970 saakka, sittemmin toimistotiloina ja kansalaisopiston käsityöopetuksen tiloina. Nyt siellä on alakerrassa käsityömyymälä ja kahvio.
Yläkerran vinttigalleriassa on upea Tarinaryijyt-näyttely, jonne on koottu erikokoisia ryijyjä Juvan käsityöläiset ry:n jäsenten omilta seiniltä ja varastoista. Lisäksi on saatu täydennystä joiltakin yksityishenkilöiltä. Viime kevättalven aikana tehtiin talkoilla 100 nukan miniryijyjä, jotka myös nähdään näyttelyssä.
Aloituskuvassa olevan keltaisen nukkamaton on valmistanut Terttu Häkkinen ompelemalla trikookuteen pohjakankaaseen ompelukoneella.
Liisa Tarkiainen toi näyttelyyn pienen valkoisen kiikkutuolin , jonka hänen Katri-tyttärensä sai Eino-kummilta 1980-luvulla. Kummi on sorvannut sen itse.
Peiliryijyn on suunnitellut ja kutonut Kaija Huhtinen 1999. Kaija on Juvan käsityöläiset ry:n puheenjohtaja ja tehnyt ansiokkaan uran Juvan ja Sulkavan kansalaisopistoissa tekstiilityön opettajana.
Kuvassa vasemmalla Liisa Tarkiaisen Hääpäivä-ryijy. Se on ostettu kulkukauppiaalta 1972 tai 1973. Liisan äiti oli sanonut sen olleen hyvä ostos. Hinta oli noin 500 markkaa.
Keskimmäisenä on Kaija Huhtisen ryijy, joka on myös ostettu kulkukauppiaalta 1970-luvulla.
Oikealla oleva ryijy on Marjo Kaatisen.
- Appeni osti kirpputorilta 2000-luvun alussa vuokramökin somistukseksi. Muistelen sen maksaneen 40 euroa, Marjo kertoo.
Marjo Kaartinen kertoo ostaneensa tämän keinutuolin 1990-luvulla Satu Kopralta.
- Hän muutti Suomesta Keski-Eurooppaan ja joutui luopumaan kaikesta, mikä ei sopinut äidin varastoihin tai mukaan rättisitikkaan. Keinua korjattiin Nuorten työpajalla Antti Kilkin johdolla. Annoin keinun joululahjaksi miehelleni.
- Tarinaryijyt-näyttelyn syntysanat lausuttiin jo viime syksynä. Halusimme juhlistaa Suomen 100- ja Juvan 575-vuotista taivalta. Joulun tienoilla tuli ajatus lisätä näyttelyä miniryijyillä, joissa kaikissa olisi 100 nukkaa ja niissä kokeiltaisiin erilaisia nukkamateriaaleja. Pidin opiskeluihini liittyvän ohjausnäytön ryijystä ja sen tekemisestä maaliskuun alussa ja sen jälkeen miniryijyt valmistettiin talkoilla, Marjo Kaartinen kertoo.
Kuvassa näkyy ylimpänä tuohinukitusta. Nukitus on tehty metalliverkolle ja nukat on kasteltu kuumassa vedessä. Tuohelle on tyypillistä, että se kihartuu tässä käsittelyssä. Keskimmäisenä on miniryijy, jonka nukka on tehty turkispaloista. Alimpana on perinteisempi miniryijy villanukalla. Tälle seinälle valittiin 10 sellaista 100 nukan miniryijyä, joiden materiaalit ja/värit kertovat käsityöperinnöstä sadan vuoden ajalta.
Tuohi on ikiaikainen materiaali: kontit, tuokkoset, korit, katot... Tämä kyseinen tuohityö on Irma Karvisen käsialaa. Hän on kansalaisopiston tuohityökurssien aktiivinen osallistuja.
Tämä Aurinkotyttö on Terttu Häkkisen tekemä miniryijy vanhan shaalin hapsuista.
Kuvassa näkyvän miniryijyn nukkakude on järvikaislaa. Siitä löytyy tietoja ja kuvia netistä. Miniryijyn taustakangas on vanhasta liinasta, jonka kuviokude on järvikaislaa. Liinan kutoi aikoinaan Pohjanmaalta Juvalle muuttanut Jalo Kultalahti. Tämä miniryijy on yksi ohjausnäyttöni esimerkeistä, kertoo kuvassa oleva Marjo Kaartinen.
Keinutuolissa on matto, jonka kutoja ja ensimmäinen omistaja oli Tilda Valkonen. Hän oli syntynyt vuosisadan alussa ja kutoi keinutuolinmaton 1930- tai 1940-luvulla. Hän lahjoitti maton Raili Summaselle, joka puolestaan antoi sen allergiansa takia nykyiselle omistajalle Terttu Summaselle. Nukkakude on luonnonväreillä värjättyä lankaa.
Keinutuolin alla tasolla Marja Taskisen kutoma nukkamatto vuodelta 1960.
Kuvan keskellä Hulda Potilan suunnittelema Jäärä. Sen omistaa Eeva Huhtisen perikunta.
Kuvan oikeassa reunassa osittain näkyvissä Eliel Saarisen suunnittelema Ruusu. Tämä kyseinen ryijy on Kaija Huhtisen kutoma sisarelleen 50-vuotis lahjaksi. Ruusu esiteltiin Suomen Käsityön Ystävien 25-vuotis näyttelyssä 1904. Tästä ryijystä löytyy tietoja ja kuvia netistä.
Tämä moderni kolmiosainen ryijy on Marika Tarkiaisen oppilastyö Mikkelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa vuodelta 1996. Perinteistä ryijyä ei saanut tehdä - oli suunniteltava jotain modernia koulun niukasta lankavarastosta.
Hilduri, Juvantie 2, Juva.
Kesällä 2017 Hildurin vinttigalleriassa on käsityöläisten juhlavuodeksi kokoama näyttely "Tarinaryijyt". Tarinaryijyt-näyttelyssä on kaikkiaan reilut 50 tuotetta. Näyttely on avoinna 1.7.-12.8. ma-pe 12-18 ja la 10-14. Näyttelyn ohessa Vinttigalleriassa toimii kirpputori, lisäksi alakerrassa käsityömyymälä ja kahvio.
Olipa muistoja herättelevä juttu ryijyistä. Itselläni on myös anopin aikoinaan ostama ryijy kaapin perällä paketissa. Ilmeisesti se tulee siellä olemaan ainakin minun elinikäni, sillä minusta ryijy on oikea pölynpesä. Tämän tyylisiä juttuja lisää.
kk-47
Voi ihastunut huokaus sentään! Silmä lepää, mieli lepää, kaikki muu unhoittuu.....
Näin voin sanoa katsellessani ryijyjä. Minun elämässäni on ollut kaksi ryijyä, joilla on rakas, oma tarinansa. Toinen ryijyistä on valmistunut 1940 luvulla ja toinen 1960 luvulla. Kerron vanhemmasta. Pääsimme 1990 luvulla tutkimaan vanhemman talon sydämen kätköjä ja joskus yövyimme talossa. Siitä taas seurasi se, että vanha patja tuntui kuhmuraiselta ja eräällä kerralla toimme uuden patjan. Vanhan patjan sisältä löytyi yllätys, kaunis ryijy! Löytö hämmensi koko päiväni kuviot. Mieheni yritti toppuutella ajatuksiani ryijyn iästä, sanoi nähneensä ryijyn joskus talon seinällä. Ryijyn kutoja oli itsestään selvyys, mieheni täti. Ryijyn tarina jatkuu. Toimitimme ryijyn pesulaan ja saan kiittää pesun tuloksesta. Ryijy raikastui, silti siinä on kasvivärjättyjen lankojen lempeä sävy. Olimme juuri laajentaneet kotiamme ja ruokailutilan päätyseinä odotti jotain.....juuri tätä ryijyä. Siinä se nyt on ja pysyy. Kotini sydänkohta.
En ole itse (vielä) valmistanut ryijyä, haaveissa on. Tilasin Suomen käsityön ystäviltä v.2002 ryijykuvaston hintoineen. Suosittelen tilaamista, vaikka se jotain maksaakin. Vastalahjaksi sain oikein hienon kirjasen, jossa on 53 värikuvaa ryijyistä, hinnasto niiden valmiina tilaamisesta, tai tarvikkeiden tilaamisesta, valmistaa ryijyn sitten kutoen tai ommellen.
Luettuani tuon blogin, ihmettelen, kuinka halvalla netin kautta voi saada vanhoja ryijyjä. Tuossa hinnastossani valmiit maksavat tuhannesta eurosta kolmeen tuhanteen.
Ryijy ei vain ole nyt muodissa.Itsellä on omakutoma, joskus kuusikymmenluvulla kudottu seinällä vieläkin.Vanhempi tumma ruusuryijy on varastossa,ja vielä vanhempi löytyy se kai sävyistä päätellen myös kasviväreillä värjätty,ei sekään esillä.Ryijyt on kauniita mutta tällähetkellä niitä ei vain arvosteta.
Ihana tarina ryijystä!
Toisaalta se, että arvokas käsityö on edullisesti kirpputorilla, voi edesauttaa sen pääsyä arvostavaan ympäristöön.
Monet käsityöharrastajat pelastavat kirppareilta esimerkiksi ristipistoliinoja, joita hyödyntävät seinätekstiileihin tilkkutyön tapaan. Hylätty käsityö saa uuden elämän!
Ovathan ryijyt hienoja mutta itse suosin raanuja ihan sen vuoksi, etteivät kerää pölyä niin paljon kuin ryijyt. Itse en ryijyä lattialle laittaisi maton korvikkeeksi. Kuullostaa hirveältä mutta jokaisen oma valinta tietystä mitä ryijyllään tekee...
Miksi ryijy olisi joku muotiasia? Lapsuuskodissani oli monta ryijyä, erittäin vanhojakin ja nyt itselläni on yksi vanha, ehkä 1880 luvulta ja toinen jostakin 1968 vuodelta. Tyttäreni sai äitini tekemän ryijyn, joka on 1930 luvulta ja se on hänen seinässään. Ryijy kerää pölyä, juu, mutta sen voi ravistaa, sen voi pesettää , sitä voi hellästi imuroida.Ryijy on ennenkaikkea hyvä vaimennin, kun lattiat on kovaa parkettia tai laminaattia, seinällä pidettynäkin se pehmentää kenkien kolinaa tai vaikka pianon ääntä. Lattiamatot on taas erikseen, onhan niitä nk. ryijymattoja, jotka ovat olleet jossain vaiheessa monessakin huushollissa, jossa on ollut kylmät lattiat. Nykyihminen ei ilmeisesti halua nähdä ryijyä sisustuselementtinä. Onneksi kuitenkin on vielä heitä, jotka arvostavat ryijyä ja laittavat ne esille seinälleen.
Minä olen pohtinut sitä, että ryijyt toisivat tunnelmaa ja lämpöä vanhainkoteihin ja hoivakoteihin. Mutta varmaan siihenkin on keksitty jokin paloturvallisuus- tai siisteyssääntö, että niitä ei saisi sinne viedä. Myös tietyntyyppisissä ravintoloissa ja kahviloissa ne toisivat kotoisaa tunnelmaa.
Olen saanut vanhemmiltani kihjalaislahjaksi Vuonna 66 metsässäpalaa ryijyn .Oli kaapissani kymmeniä vuosia ja 2 vuotta sitten laitoin sen sinälle ja se on IHANA! Railin silmäterä
Hei, mikä tuon ryijyn nimi on, joka on Pirkka-ryijyn alapuolella, kun kerrot, että valaistuksella saa värit esiin. Minulla on tuo alempana oleva seinälläni täällä Kreetalla, äitini sen on tehnyt Pohjanmaalla joskus 1930-luvulla.