Onko sinulla matka-, telkkari- vai odottelukäsityö? Minun aikani kuluu aina patalapun seurassa.

Rakkaan matkakäsityön seurassa aika kuluu kuin siivillä bussissa tai junassa. Pitkäkään odotusaika terveyskeskuksessa ei harmita, jos kassissa on mieluinen virkkuutyö. Telkkarin katsominen ja neulominen on äärimmäisen naututtivaa ”kaksoisuorittamista”. En voisi koskaan katsoa telkkaria tyhjin käsin, se tuntuisi tyhmältä.

Mutta viihdykekäsityö ei saa olla liian vaikea, vaan sen pitää sujua siinä sivussa. Se ei myös saa olla liian iso ja painava, vaan mieluiten hidasta nysväämistä, vaikkapa kirjomista. Lentokoneessa on omat kommervenkkinsä, mutta onneksi koukkuja ja puikkoja saa niin bambuisina kuin muovisinakin. Kuinka tylsää lentokentällä olisikaan ilman käsityötä.

Patalapputerapiaa

Minä olen pitkään virkannut patalappuja junamatkoilla ja silloin harvoin kun tuijotan telkkaria. Ensin virkkaan pari metriä pitkän paksun ketjusilmukkapötkön, jota alan sitoa pylväillä ympyräksi. Kun ympyrä on valmis, alan kaventaa ja virkkaan samaa kyytiä toiselle puolelle vuoren. Näitä on ihana tehdä jämälangoista, ja vähän outokin lanka uppoaa kivaksi efektiksi ketjusilmukkapötköön.

Varmaan olisi järkevämpää vaikka jumpata tai sivistää itseään kuin virkata patalappuja. Mutta virkkaaminen on niin rentouttavaa: nautin värien yhdistämisestä ja aina uuden näköisestä patalapusta.

Mitä niillä sitten teen? Patalappu on kiva ja hyödyllinen lahja tai tuliainen. Olen myös ottanut tavakseni viedä niitä ET-lehden haastateltaville. Olen pohtinut, että patalapuista tai mistä tahansa käsitöistä saisin kivan taidenäyttelyn kirjastoon. Yleensä siellä on esillä maalauksia ja valokuvia, mutta käsityökin on oma luovuuden lajinsa.  

Kerran kutsuin kymmenkunta naista syntymäpäiväkahveilleni ja laitoin pannulappuja roikkumaan lamppuun. Annoin jokaiselle lapulle R-kirjaimella alkavan nimen. Vieraat saivat siitä valita omansa, kuka Röllin ja kuka Rivakan.