Kirjoitukset avainsanalla Eija Pöyry

Kankaanpään galleriassa on maaliskuun ajan Eija Pöyryn ja Marita Lappalaisen ihana tekstiilitaidenäyttely Kankaan päähänpistoja. Kannattaa käydä katsomassa mihin kaikkeen kangas taipuu.

 

 

Eija Pöyry (oikealla) kehottaa tulemaan näyttelyyn ihmettelemään, mitä kaikkea tekstiilistä voi tehdä. Monet työt ovat hiukan erilaisia ja vähän kummallisiakin, kulkevat tilkkutyön ja taidetekstiilin rajamailla.

Marita Lappalainen muistuttaa, että käsitöiden tekeminen on tutkitusti terveellistä aivoille. Näyttelystä voi tulla saamaan inpiraatiota ja ideoita omaan tekemiseen.

Kurikkalainen Eija Pöyry kuvailee omaa tekstiiilitaidettaan näin:

- Tykkään purkaa asioita ja vaatteita ja kasata niistä jotain uutta. Tavallaan järjestelen niitä vaatteen osia uudelleen.  Joissain kohtaa käytän tilkkutöiden menetelmiä.

Eijan oma suosikkityö on hänen anoppinsa vaatteista tekemä yllä oleva työ.

- Minulle läheinen anoppini kuoli vuonna 2010, ja tein surutyönä hänen vaatteistaan ison ristin mallisen työn. Se oli aika raju, oli yhdessä näyttelyssäkin. Nyt olen katkaissut sen kolmeen osaan, ja vielä halkaissut alaosat. Yhdestä isosta tuli kolme pienempää työtä. Aika on tehnyt jo tehtävänsä, ei tunnu enää niin raskaalta ja ehkä siksi ristikin hävisi. Ja työ sai uudeksi nimekseen Siitä on jo kauan.

 

 

 

Eija tekee vanhoista kirjoista upeita töitä. Tätä ei ihan heti edes tajuaisi kirjaston poistopisteestä poimituksi, uuden elämän saaneeksi esineeksi.... Työn nimi on Avoin.

Eija tykkää täyttää vanhosta kirjoista tehtyjä laatikoita erilaisilla asioilla. Näissä on huovutettuja palloja, joita Eija huovuttaa muovisessa Kinder-munassa muun pyykin kanssa. Työn nimi on Leikisti 1-2.

Tämän työn nimi on Taiteilija. Sen lähtökohtana oli rikkinäinen nukke.

Eija keksii käyttää taiteessaan vaikka mitä yllättävää. Tässä on hyödynnetty käytettyjä teepusseja! Työn nimi on Taiteilijan teehetki.

Eija tykkää koluta kirppareilla ja monet tekstiilit saavat uuden elämän vaikkapa seinävaatteena. Ennen kuin halla vie on tämän nimi.

Flagfragments of fishermens boats -työ sisältää hauskan tarinan. Eija vietti viime vuonna kuukauden Portugalissa, jossa hänen miehensä valmensi suomalaisia urheilijoita. Eija teki pitkiä kävelylenkkejä rannalla ja keräsi sieltä vaatteiden riekaleita.

- Pesin niitä hotellihuoneessa ja kuivattelin. Oli siinä varmaan siivoojalla ihmettelemistä, mutta kun aloin ommella niistä teoksia, asia varmaan selveni, Eija nauraa.

Eija käyttää töissään lähestulkoon vain kierrätysmateriaalia. Tässä on vanhoja verhon renkaita, joiden päälle on punottu narua ja nauhaa. Rubiini, smaragdi ja topaasi on tämän kolmiosaisen teoksen nimi.

- Tykkään ommella käsin hitaasti makustellen, kertoo Eija työtavoistaan.

 

Marita Lappalainen haluaa sanoa tilkkutöillään jotain, mitä ei ei muilla keinoin pysty sanomaan. Tämän työn nimi on Karkkikaupunki.

- Minä teen nykytilkkutyötaidetta, perinteiset tilkkutyöt eivät niinkään ole minun juttuni, hän sanoo.

 


 

Marita on viime aikoina innostunut kasoista ja oksien päällystämisestä. Kuka tästä vastaa? on tämän hauskan teoksen nimi.

Tämä on nimeltään Tuulenpesä.

Marita Lappalainen: Kaksi Fridaa.

Marita Lappalainen: Marjapaikka.

Marita Lappalainen kertoo, että hänen oma suosikkinsa omista töistään on tämä Epätäydellistä pitsiä. Se on tehty pihlajanmarjoista.

Maritan töissä näyttelyssä on muutama työ, joiden nimessä esiintyy Tyyne.

- Tyyne oli hyvän ystäväni täti, rakas perhetuttu. Tämä kuva otettiin Tyynen 100-vuotispäivillä. Kun Tyynen kotia tyhjennettiin hänen kuolemansa jälkeen oli vanha puku menossa roskiin. Se oli virttynyt samettinen puku, jossa oli kaunista applikointia. Pyysin sen itselleni ja siitä lähti syntymään tämä työ. Nepparit ovat vanhasta puvusta, ovat ihanan erilaisia, hapettuneita ja ruosteisiakin.

Marita Lappalainen: Tyynen juhla, 100 vuotta.

Marita Lappalainen. Elämän talon ovella. Unelman talon ovella. Kuoleman talon ovella.

xxxx

 

Maritan töitä.

Eijan töitä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käsityö on jo tieteellisestikin todettu terveelliseksi, mutta uusin, kasvava ilmiö on yhdessä kässäily niin neuleporukoissa kuin tilkkukilloissa. Tilkkutöillä on jopa oma valtakunnallinen tilkkutyön harrastajien yhdistys, joka järjestää vuosittain tilkkupäivät. Tänä vuonna ne ovat Kankaanpään opistossa Satakunnassa. Ylhäällä on kuva opistosta kauniissa talviasussa. Tilkkupäiville on tulossa yli 200 ihmistä.

Blogin aloituskuvassa oleva Eija Pöyry Tilkkuyhdistys Finn Quiltistä kertoo Suomessa olevan satakunta paikallista tilkkukiltaa, joissa tehdään yhdessä tilkkutöitä. Tilkkuilu on luovaa ja innostavaa, jäsenmäärä on noussut ja uusia kiltoja perustetaan. Tilkkuyhdistyksessä on jäseniä 1450.

- Tilkkuyhdistyksen jäsenet kokoontuvat pienissä paikallisryhmissä eli killoissa. Toisissa kiltailloissa tehdään yhdessä tilkkutöitä ompeluseuran tapaan, toiset killat kokoontuvat vain jutellakseen ja tehdäkseen yhdessä tilkkuharrastukseen liittyviä asioita. Jotkut killat järjestävät omia tilkkutyönäyttelyitä, Eija Pöyry kertoo.
 

Tilkkutöiden tekemisessä mukavinta on asioiden jakaminen toisten samanhenkisten kanssa. On kiva, kun joku muukin kommentoi väri- tai materiaalivalintaa. Toinen voi myös opettaa lisää tilkkuilun saloihin. Käsityön flow vaan on niin ihanaa, ja on mahtavaa innostua yhdessä.

- Minun lempijuttuni on vapaa tilkkuilu eli crazy quilting, jossa luon itse pintaa ja värimaailmaa. Käytän kierrätysmateriaalia ja nautin asioiden purkamisesta. Saatan löytää kirpparityynyn sisuksesta kaunista kangasta, jota käytän tilkkutöihin. Luon näin uutta, Eija kertoo.

Monet tekevät perinteisiä tilkkutöitä, joihin käytetään ihania kauniisti toisiinsa sopivia tilkkutyökankaita. Jos innostaa, kannattaa mennä työväenopiston kurssille tai kysyä neuvoa jotain tilkkukillasta. Kaikki eivät ota uusia jäseniä, vaan ne haluavat pitää ryhmän tietyn kokoisena.

Kankaanpään opistossa on sunnuntaina 17.3.2019 kaikille avoin tilkkukampus. Opisto on täynnä tilkkutyönäyttelyitä, seitsemän eri killan tilkkutyönäyttelyt. Kankaanpään galleriassa kaupungin keskustassa on Marita Lappalaisen ja Eija Pöyryn kolmiulotteisia ei-perinteisiä tilkkutöitä.

- Ne ovat vähän sellaisia kummallisia, päällystämme esineitä ja tykkäämme käyttää kierrätysmateriaalia. Olo on kuin arkeologilla, kun puran jotain peittoa ja käytän sen kankaita uusiksi, Eija Pöyry nauraa.

Tilkkupäivillä on säänkestävä tilkkutyö -kilpailu. Niitä roikkuu ulkona puiden välissä ja ulkoseinillä. Yleisö äänestää voittajan.
Opistolla on myös kauppaiden myyntitila, jossa voi tutustua uusiin ompelukoneisiin, tilkkukankaisiin ja uusimpiin ompelutarvikkeisiin. Voi myös vain katsella ympärilleen, että mitä touhutaan.

Viidessä nonstop-työpajassa pääsee kokeilemaan tilkkutyön tekemistä. Niihin ei tarvitse ilmoittautua vaan voi mennä jos on tilaa. Niissä voi tehdä esimeriksi lankaroskiksen, sormineulatyynyn tai kaivertaa linolaatan kankaankuviointia varten.  Kaikkiin pajoihin on viiden euron pajamaksu, mutta tarvikkeet kuuluvat hintaan.

Jos tilkkutyöt innostavat kannattaa aloittaa kansalaisopiston kurssilla. Siihen jää koukkuun!     

- Minä kuulun filttiflikkoihin, joka on valtakunnallinen tilkkukilta. Forssan kilta Tyyki.nyt on paikallinen, Forssan alueella toimiva. He ovat mukana järjestämässä Kankaanpään tilkkukampusta. Kankaanpäässä ei ole toimivaa kiltaa, joten kannattaa tulla katsomaan, olisiko innostusta killan perustamiseen. Porissa on kilta. Finn quiltin hallitus on esittelemässä tilkkukiltojen toimintaa, Eija Pöyry kertoo.

 

 

Tilkkupäivien non stop -pajoissa voi tehdä vaikkapa kuvassa olevan taiteltavan tilkkuroskiksen. Ohjaajana toimii Lucie Hänninen.

- Kaikki tarvittavat materiaalit saa pajasta. Lankaroskis on helppo tehdä ja se on kätevä ottaa mukaan matkalle tai kursseille, Lucie kertoo.

 

Seija Jänis opastaa kätevän neulakirjan tekemisen.

- Valmistamme käsin ommellen neule-, huopa- ja villakangastilkuista kirjasen, johon neulat on helppo sujauttaa. Kovikehuopa tai pahvi kannen sisällä estää neuloja tulemasta läpi kirjasen kulkiessa kassissa matkatöitä varten.  Laajempaan versioon voi vielä laittaa pienet sakset ja lankarullankin. Kaikki tämä syntyy kierrätysmateriaaleista, joita minulle on kertynyt aika monta laatikollista. Laitan niitä näin kiertoon ja teen valmiita työpaketteja pajaan, Seija kertoo.

Tilkkutöissä on mukava käyttää käsinvärjättyjä kankaita. Pehmeään linolevyyn voi kaivertaa oman kuvion, jonka voi painaa kankaaseen. Kristiina Lohiluoma ja Airi Kentala emännöivät linopajaa.

- Olemme varanneet kankaanpainantaan 10 x 10 cm kokoisia muovimattolaattoja, joihin voi suunnitella mieleisen kuvion painoa varten. Laatan työstövälineet saa lainaksi, samoin painovärit, telat, lasilevyt ja kangastilkkuja on saatavilla.

Ritva Klenbergin pajassa tehdään japanilaisia taiteltuja kukkasia, joilla  voi vaikkapa risastaa tilkkutyötään.

 

- Sormineulatyyny on helppo tehdä ja sopii pieniin ompeluhommiin. Paikan päällä on kaikki tarvittava materiaali ilmaiseksi, kertoo pajan pitäjä Eija Aitola.

 

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n tilkkupäivät 16.-17.3. Kankaanpään opistossa, Opistontie 5, Kankaanpää. Avoimia yleisötapahtumia on sunnuntaina 17.3.

finnquilt.fi/tilkkukampus

 

Eija Pöyryn kuvat ja lähikuvat tilkkutöistä on ottanut Päivi Karjalainen.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Ei tämä yhdessä tilkkuilu kovin uusi ilmiö ole. Tilkkuyhdistys täyttää nimittäin tänä vuonna 29 vuotta.

Hankin viime kesänä mökille 20-neliöisen aitan, joka tuotiin paikalle kätevästi kokonaisena rekalla. Mökki on kauniin valkoinen sisältä ja päätin heti paikalla luoda sinne ainakin käsityöseinän. Laitan siihen jotain omia käsitöitäni ja ostan myös muiden tekemiä ihania käsitöitä.

Nämä Tupu Mentun huovuttamat hahmot ostin monta vuotta sitten, mutta koska niissä ei ollut ripustussysteemiä, homma jäi pitkäksi aikaa puolitiehen. Lopulta yksi hahmo päätyi vanhan puulapion päällä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta virittelin ensin kanaverkkoon ja sitten mökin seinälle. Mökillä  luonnonvalossa on muuten erittäin inspiroivaa valokuvata käsitöitä niin kiven päällä kuin  kannon nokassa.

 

Ystäväni Sari Fadjukov antoi minulle 18-vuotislahjaksi maalaamansa taulun saatesanoilla, että saat itse hankkia kehykset. No.... Onhan tässä ollut 36 vuotta aikaa, mutta kaikenlaista hommaa on eikä kehyksiä ole vieläkään. Nyt saatiin sentään porattua reikä kiinnitystä varten ja Sarin teos pääsi mökin "taidenurkkaukseen". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ostin kirpparilta pilkkahinnalla pari ryijyä, jotka toin mökin matoksi. Niiden ulkotuuletus on melkein kuin taidenäyttely, niin kauniita ne ovat metsässä.

Kuten kuvasta näkyy, taideseinällä on vielä tilaa uusille hankinnoille.

 

Ylhäällä oleva huovutettu ja kirjottu naishahmo on viime kesän ostos. Sen tekijä on Eija Pöyry, joka pitää kesäisin pari kiinnostavaa käsityökurssia Kankaanpään opistolla, ja tekee omaa tekstiilitaidetta.

Pienen torson vaatetus syntyi viime kesällä "mielenkiintoista kangaspintaa" -kurssilla, jossa kangasta niin poltettiin, kutistettiin kuin värjättiin. Tupu Mentun huovutustyöt päätyivät kanaverkon päälle. Keltainen pikkutaulu on ahvenanmaalaisen Hannele Ögård-Forsmanin tekemä. Hän ompelee pienille tilkuille kaikkea napeista helmiin ja tekee niistä eri kokoisia tauluja.

 

Kävin Malmössä galleria Gustuksessa, jossa ihastuin oranssiin kasvonaamioon. Sen hinta oli 90 euroa, joka on mielestäni aika sopuhinta taiteesta. 900 eurolla se olisi jäänyt kauppaan. Naamion alla oleva ruosteinen kippo ja keramiikkapäät on Eija Pöyryn tuotantoa. Hän hinnoittelee työnsä järkevästi, jolloin ostopäätös on helppo. Tämä maksoi 80 euroa.

Taide- ja käsityönurkkauksessa on vielä hyvin tilaa, ja aina voi levittäytyä vaikkapa katon puolelle.

 

Kommentit (0)

Vietin kesällä puuhakkaan viikon Kankaanpään opistossa Eija Pöyryn vetämällä Mielenkiintoista kangaspintaa -kurssilla.

Siellä opittiin monenlaisia hauskoja ja yllätyksellisiä tekniikoita, mutta eniten minuun iskeytyi kierrätyksen kierrätys eli vanha kuluneen, monesti pestyn räsymaton kuteiden hyödyntäminen uuteen työhön.

Eija Pöyry näytti kuvia Maija Uusitalon tekemästä herkästä mekosta, johon oli käytetty vanhoja kuteita. Ne olivat kuluneet kauniin pitsimäisiksi vuosien mittaan, kun niitä on hangattu harjalla pesun yhteydessä.

Suosittelemme! Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

Kirppiksen aarteet

Tätä oli pakko kokeilla. Ryntäsin Kankaanpään kirpputoreille, mutta missään ei ollut sopivaa vanhaa mattoa. Kaikki näkemäni oli kudottu valmiskuteesta, mutta tähän tarvitaan puuvillasta itse leikattua kudetta.

Lopulta meni viimeiseen, Ripa-kirppikseen, ja vihoviimeisellä hyllyllä odotti kaksi täydellistä pestyä mattoa, toinen sini- ja toinen vihreäsävyinen. Aloin purkaa vihreäsävyistä ja sieltä paljastui ihania kuteita, aitoa retroa!

Tajusin heti, että nämä ovat 1970-luvun kankaita, vaikka nyt näkee uutenakin saman tapaisia kuoseja.

Silittelin tuntikausia kuteita auki. Se oli hyvin rauhoittavaa ja meditatiivistä. Samalla pohdin maton kutojaa ja vaatteiden alkuperää.

Kuteista verho

Päätin tehdä kuteista verhokapan keittiöön. Silitin ne liimakankaalle ja ompelin vielä suoralla ompeleella kiinni. Monotonista, yllätyksellistä ja rauhoittavaa. Tunsin itseni nostalgian arkeologisilla kaivauksilla liikkuneeksi naiseksi.

Maton alkuperä alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja menin kirppikselle kyselemään sen myyjää. Kirppiksen vetäjä lupasi pyytää myyjää soittamaan minulle ja parin päivän kuluttua hän soittikin.

Jämijärveläinen Riina Lehmussalmi kertoi, että matot ovat hänen äitinsä kutomia noin 20 vuotta sitten. Hän muistaa lapsuudestaan matonkudetalkoot, kaikki otettiin talteen, napit säästettiin

– Äiti oli tarkka kangaslaatujen kanssa, piti olla kovaa ja pehmeää kangasta vuorotellen. Tunnistan tuosta ainakin vanhan yöpaitani ja farkkuni. Yksi kangas oli sohvan päällä. Äiti kutoisi vieläkin, mutta kangaspuut eivät mahdu enää asuntoon.

Tämä oli hauska puhelu, ja lähetin Riinalle kuvan matosta syntyneestä työstä. Eikä siihen mennyt edes koko mattoa, vaan muutama rivi vain piti purkaa. Nyt keittiössäni on Riinan äidin vanha matto, ja siitä puretuista kuteista tehty verho!

Räsyistä pitsimekko

Otin vielä yhteyttä Maija Uusitaloon, joka on tiettävästi keksinyt tämän menetelmän ja kertonut siitä päätoimittamassaan Finnquilt-lehdessä.

– Kymmenkunta vuotta sitten kaipasin erääseen muistotyöhän jotain vanhaa ja purin hiukan anopin 1940-luvulla teettämää mattoa. Silitin kuteen toisensa perään, sillä sieltä purkautuva kangas oli aina yllätys, Maija innostuu.

Vanhat kuteet kertovat oman aikansa kankaista, ja ne ovat kuluneet osin pitseiksi. Ne ovat täynnä tarinoita. Niihin on kulkeutunut hiekkaa, kaatunut maitolaseja ja niitä on kesäisin hangattu järven rannalla. Mikä olisi upeampi raaka-aine!

Maijalla on ollut Virtain tilkkutyönäyttelyssä esillä upea pitsimäinen mekko, joka on tehty tällä tekniikalla. Silitetyt kuteet voi asettaa veteen liukenevan kalvon päälle ja kiinnittää ne konekirjonnalla. Kuteiden lomaan voi myös upottaa pitsipaloja, vanhan liinan kirjontakuvion tai muuta itselle tärkeää materiaalia.
 

Kommentit (3)

1/3 | 

Muistan lapsuudesta (70-luvun alkua tai puoliväliä), istuttiin kuistilla ja leikattiin matonkuteita. Aurinko paistoi  ja aikuiset joivat kahvia ja sain trip tetra mehun. Oi sitä ylellisyyttä ja mehun maukkautta. Vähän säälitti leikata omia pieneksi jääneitä vaatteita.

Aika erikoista, että on keksitty purkaa räsymatto.

2/3 | 

Mielenkiintoinen tapa hyödyntää vanhoja räsymattoja. Lapsuudesta muistan, kuinka pikkusiskon kanssa istuttiin keittiön lattialla ja katseltiin räsymattojen kauniita raitoja. Meille oli kerrottu eri kuteiden alkuperästä. Siellä oli Ensi-vainaan leninkiä, Mamin yöpaitaa ja meidän oman perheen kesävaatetta. Räsymatot olivat värikkäitä ja puhtaita, ja kertoivat monenlaisia tarinoita. Isän serkku Ensi oli kuollut jo alle 30-vuotiaana rintasyöpään, mutta hänen kaunis kukallinen kesämekkonsa jatkoi elämäänsä räsymatossa. Jokaisella kuteella oli oma mielenkiintoinen taustansa ja tarinansa. 

3/3 | 

Ai on niin ihanaa, tuota kauneutta katselisi vaikka kokopäivän. HURMIO

 

Riitta kinanen. Tekstiili yrittäjä joensuusta.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat