Kirjoitukset avainsanalla huovutus

Mökillämme Puumalassa on iso ikkuna, josta näkyy tämä kaunis Saimaan maisema. Makuuhuoneessa on myös iso ikkuna, josta hohkaa talvella tosi paljon kylmää. Pikkuruisessa mökissä ei ole muuta lämmityslaitetta kuin puuhella. Viime talvena roikotin täkkiä makuuhuoneen ikkunassa, mutta täksi kaudeksi päätin ommella siihen paksun talviverhon. 

 

Minulla on ollut varmaan kymmenen vuotta turkoosi villakangas odottamassa takiksi valmistumista. Nyt päätin, että se jatkaa elämäänsä verhona. Sellaisenaan se olisi makuuni liian yksinkertainen, joten päätin applikoida siihen käsin muuta villaa. Vihreä iso pyörylä on kirpparilta ostetusta viltistä, jonka huovutin pesukoneessa. Pienemmät villapalat ovat vähän sieltä sun täältä.

 

Käsin ompelu ja kirjominen on erittäin rentouttavaa. Tässä yhdistetään pienen pieniä huopapalasia yhteen.

Kirjontatyö on mainio matkakäsityö, sillä se mahtuu vaikka käsilaukkuun.

Kävin työväenopiston kirjontakurssilla pari vuotta sitten. Siellä tehdyt koetilkut pääsivät nekin mökkiverhoon.

Sängyn päällä on helppo suunnitella, mihin paikkoihin pallurat ompelisi.

Verhon täyttämistä olisi voinut jatkaa loputtomiin, mutta pidetään nyt ainakin tämä talvi taukoa. Ehkä ensi talveksi tyhjiin kohtiin keksitään jotain uutta täytettä.

OK

Kommentit (4)

impossible game

This is a great little post with some valuable tips. I totally agree. The way you bring passion and engagement into the things you do can really change your outlook on live.

Vietin 26-vuotiaan poikani kanssa kymmenen päivää kiehtovassa Kazakstanissa. Lensimme pääkaupunki Astanaan, joka on mielenkiintoinen sekoitus pröystäilevää arkkitehtuuria ja aitoa keskiaasialaista kaupunkia. Pääkohteemme oli kuitenkin vanha pääkaupunki Almaty 1200 km päässä. Kolistelimme sinne junalla 18 tuntia. Yöpyminen avovaunussa 38 muun matkaajan kanssa sujui leppoisasti.

Olisin palannut halusta tutkia käsityökauppoja pitkään ja hartaasti, mutta seuralaiseni ei niistä piitannut, joten tyydyin pintaraapaisuun asiaa. Keksimme kuningasidean, että hankimme Almatyn Vihreästä basaarista pojalle puvun. Varmasti sen saisi edullisemmin kuin Suomessa ja ennen kaikkea puvun mukana kulkisi aina hauska tarina sen ostopaikasta. Hänen ylioppilaspukunsa teetettiin aikoinaan reppureissulla Nepalissa. 

Basaari on valtavan iso, pieniä myyntikioskeja on satoja. Miesten pukuja myyvät liikkeet olivat hujan hajan muita tuotteita myyvien kauppojen kesken. Mutta aina meitä neuvottiin. Kiva musta puku löytyikin, mutta poika halusi lahkeista hiukan kapeammat, ja niitä piti myös lyhentää. Kommunikoimme myyjän kanssa auttavalla venäjälläni, ja hän kertoi, että lähellä on master, joka hoitaa homman 20 minuutissa. Hän vei meidät sinne. Koko basaarissa ei käy pankkikortti, vaan ainoastaan käteinen. Sitä ei minulla ollut tarpeeksi, mutta myyjä kiersi monet sokkelot kanssamme, että toimiva automaatti löytyi. Hän oli niin avulias ja mukava, että en jaksanut edes tinkiä. Puku maksoi 70 euroa. Ompelutyö maksoi 5 euroa. Näitä ompelijoita oli vaikka kuinka monta, ja muuallakin kaupungissa. Ihmiset toivat ihan pieniäkin asioita korjattavaksi. Olisipa ollut ihanaa teettää joku vaate!

Ja ihan passelilta puku näyttää päällä!

Yllätys kangaskaupassa

Pukuostosten jälkeen olin ansainnut oman hetken kangaskaupassa. Halusin ostaa tiettyä värikästä kangasta, jota oli nähnyt paljon kaupungilla ravintoloiden verhoissa ja kuviota myös maalattuna seinissä. Mutta mikä mahtava yllätys kaupassa olikaan: pieni tyttövauva kapaloituna kangaspakan päällä! Hän oli kyllä paras mainos tuolle kankaalle. Joku lohkaisikin, että onko vauva myytävänä. Ostin leveää kangasta kaksi metriä. Sen hinta oli 750 tengeä metriltä eli hiukan alle kaksi euroa. Se on tekokuitua, en vielä tiedä mitä siitä tekisi. Ehkä tyynypäällisiä, ovikoriste ja jotain muuta pientä.

Samaa kangasta ja kuviota näki monessa paikassa, esimerkiksi tässä ravintolassa hauskan korotetun ruokailupaikan tyynyissä ja patjoissa.

Jos matkalaukussa olisi ollut tilaa, olisin heti paikalla ostanut näitä valmiita patjoja. Ne olisivat kuin luotu keinuun, puutarhatuoleihin tai varapatjaksi. Hinnat olivat naurettavan halpoja, pari kymppiä.

Huovutettuja tossuja, kasseja, huiveja ja liinoja oli kaupoissa paljon.

Pitsimäinen kuvio toistui monissa töissä, esimerkiksi laukuissa, alusissa, liiveissä ja seinävaatteissa.

Kaunista kirjontaa oli niin pannumyssyissä kuin pussukoissakin.

Joskus vielä täytyy mennä matkalle Keski-Aasiaan jonkun käsityöaktiivisen ystävän kanssa, sillä aineksia ja kivoja valmiita tuotteita olisi mukava penkoa ihan ajan kanssa.

 

Kommentit (1)

 

Haminalainen Miia Alatalo teki narsisseilleen hauskat korit illmapallon päällä. Näin se sujui:

- Kiehauta sokeri-vesiseos, esimerkiksi  1 dl vettä ja 1 dl sokeria. Laita ilmapallot alustan päälle ja ala latoa niiden päälle vessapaperia. Kostuta paperi jäähtyneellä sokerivedelle joku sivelemällä pensselillä tai suihkuttamalla sumutuspullolla. Sitten ladotaan lisää paperia ja kostutetaan, kunnes pallo ei kuulla läpi,  Miia neuvoo.

Hän antoi pallojen kuivua vuorokauden, sitten poksautti ilmat pois pallosta, muotoili pohjaa tasaiseksi ja leikataan reunat sahalaitaiseksi. Lopuksi hän viimeisteli paperirukkun serveteillä. 

- Maalatakin voisi, ja sokeriveden korvata vesi-erikeeperseoksella, hän sanoo.

Näin pääsiäishenkisen asetelman Miia loihti heinästä ja pajunkissoista.

 

Euralainen Eija Kause on  koristellut paperiruukun reunaa polvekenauhalla ja koukkunauhalla ja sitonut vielä pitsin ympärille. 

 

Eija teki myös hauskoja pääsiäismunia samalla tekniikalla.

Avoimiin muniin saa kaikenlaisia hauskoja asetelmia. Näihin voi piilottaa vaikka pääsiäismunia lapsille! Näiden tekeminen onnistuisi varmasti lastenkin kanssa! Ja raaka-aineet ovat arkisia ja edullisia.

 

Helsinkiläinen Sirpa Kuosmanen‎ on huovuttanut kauniita pääsiäiskoristeita styroksimunista.

 

Helsinkiläinen Anette Nässling‎ antaa kiinnostavan vinkin: tyhjäksi puhalletut pääsiäismuna voi päällystää ketjusilmukkapötkölää.

Kommentit (0)

Hankin viime kesänä mökille 20-neliöisen aitan, joka tuotiin paikalle kätevästi kokonaisena rekalla. Mökki on kauniin valkoinen sisältä ja päätin heti paikalla luoda sinne ainakin käsityöseinän. Laitan siihen jotain omia käsitöitäni ja ostan myös muiden tekemiä ihania käsitöitä.

Nämä Tupu Mentun huovuttamat hahmot ostin monta vuotta sitten, mutta koska niissä ei ollut ripustussysteemiä, homma jäi pitkäksi aikaa puolitiehen. Lopulta yksi hahmo päätyi vanhan puulapion päällä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta virittelin ensin kanaverkkoon ja sitten mökin seinälle. Mökillä  luonnonvalossa on muuten erittäin inspiroivaa valokuvata käsitöitä niin kiven päällä kuin  kannon nokassa.

 

Ystäväni Sari Fadjukov antoi minulle 18-vuotislahjaksi maalaamansa taulun saatesanoilla, että saat itse hankkia kehykset. No.... Onhan tässä ollut 36 vuotta aikaa, mutta kaikenlaista hommaa on eikä kehyksiä ole vieläkään. Nyt saatiin sentään porattua reikä kiinnitystä varten ja Sarin teos pääsi mökin "taidenurkkaukseen". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ostin kirpparilta pilkkahinnalla pari ryijyä, jotka toin mökin matoksi. Niiden ulkotuuletus on melkein kuin taidenäyttely, niin kauniita ne ovat metsässä.

Kuten kuvasta näkyy, taideseinällä on vielä tilaa uusille hankinnoille.

 

Ylhäällä oleva huovutettu ja kirjottu naishahmo on viime kesän ostos. Sen tekijä on Eija Pöyry, joka pitää kesäisin pari kiinnostavaa käsityökurssia Kankaanpään opistolla, ja tekee omaa tekstiilitaidetta.

Pienen torson vaatetus syntyi viime kesällä "mielenkiintoista kangaspintaa" -kurssilla, jossa kangasta niin poltettiin, kutistettiin kuin värjättiin. Tupu Mentun huovutustyöt päätyivät kanaverkon päälle. Keltainen pikkutaulu on ahvenanmaalaisen Hannele Ögård-Forsmanin tekemä. Hän ompelee pienille tilkuille kaikkea napeista helmiin ja tekee niistä eri kokoisia tauluja.

 

Kävin Malmössä galleria Gustuksessa, jossa ihastuin oranssiin kasvonaamioon. Sen hinta oli 90 euroa, joka on mielestäni aika sopuhinta taiteesta. 900 eurolla se olisi jäänyt kauppaan. Naamion alla oleva ruosteinen kippo ja keramiikkapäät on Eija Pöyryn tuotantoa. Hän hinnoittelee työnsä järkevästi, jolloin ostopäätös on helppo. Tämä maksoi 80 euroa.

Taide- ja käsityönurkkauksessa on vielä hyvin tilaa, ja aina voi levittäytyä vaikkapa katon puolelle.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat