Kirjoitukset avainsanalla kierrätyskäsityöt

On vähän surullista nähdä kirpputorilla myytävänä käsityö, jota on tehty rakkaudella tuntikausia. Näitä ovat esimerkiksi vanhat kanavatyöt, joiden aiheena näkyy niin kirkkoja kuin kukka-asetelmia. Kirppiksellä myymisen voi toisaalta nähdä myös käsityön uutena elämänä ja mahdollisuutena. Kierrätyskäsitöistä tykkäävät metsästävät vesi kielellä kirppareilta ristipisto- ja kanavatöitä.

Oulunsalossa asuva Tuija Postari-Kivistö keräsi koko syksyn kanavatöitä kirppareilta ja ompeli niistä upean pallin päällisen. Sen koko on 66 x 66 cm ja korkeus 38 cm. Facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankki -ryhmässä pallit Tuijan kanavatyöpalli keräsi kymmeniä ihastuneita kommentteja. Kaikki olivat sitä mieltä, että on hienoa, kun käsitöille keksitään käyttöä senkin jälkeen, kun niitä ei enää haluta käyttää alkuperäisessä tarkoituksessa.

Tuija kyseli muilta vinkkejä siihen, kuinka kannattaisi kiinnittää kangas lattiaa vasten tulevaan alimpaan vaahtomuovikerrokseen. Ohjeita tuli paljon. Ompele tarranauhat kankaisiin ja kiinnitä niillä. Ompele pohjakappaleeksi tukeva kangas, kuution kuudenneksi sivuksi. Ompele se käsin, verhoilijoiden käyttävällä kaarevalla neulalla. Ompele nauhakuja reunaan ja kiristä narulla.

 

- Olen ihan hurahtanut kanavatöihin uusiomateriaalina. Niihin tulee himo. Lisää vaan on haalittava, vaikka paljon on kauniita taidolla tehtyjä jo nyt. Kun olen ostanut näitä kirppareilta niin moni on kieltäytynyt irrottamasta työtä kehyksistä ja myymään minulle pelkkää kangasosiota. Jos on työstä luopumassa niin eikö silloin olisi tärkeintä että se menee hyvään käyttöön, Tuija pohtii.

 

Tuija kertoo pesseensä muutaman kanavatyön haalealla vedellä käsin ennen tyynyksi ompelua, jos se on ollut tunkkaisen hajuinen.

- Pesu on hiukan vaikeaa, koska työt reagoivat hyvin eri tavoin. Mutta koska tyynyt ovat enemmänkin koristeita ei minun tarvitse pesua murehtia.



Leena Koponen on ommellut repun pikkukoululaiselle vanhasta kanavatyöstä. Tämäkin kestää varovaisen käsinpesun.

Sanna Holmberg on tehnyt gobeliineista tyynyjä.

 

Eija Pöyry ompelee kanavatöistä persoonallisia pussukoita.

 

Malmössä eteläisessä Ruotsissa on paikallisten käsityöläisten myymälä, Formagruppen. Siellä oli myynnissä Gunilla Ericssonin vanhoista kanavatöistä ompelemia uniikkeja, upeita takkeja ja laukkuja.

 

Reija Ypyä osti Viron Viljandista kierrätyskeskuksesta kukkokanavatyön. Hänen ajatuksenaan on työstää sitä eteenpäin kirjoen, kuvioita ja helmiä lisäten. Ehkä tästä tulee kauppakassi myöhemmin!

 

Kommentit (0)

Hankin viime kesänä mökille 20-neliöisen aitan, joka tuotiin paikalle kätevästi kokonaisena rekalla. Mökki on kauniin valkoinen sisältä ja päätin heti paikalla luoda sinne ainakin käsityöseinän. Laitan siihen jotain omia käsitöitäni ja ostan myös muiden tekemiä ihania käsitöitä.

Nämä Tupu Mentun huovuttamat hahmot ostin monta vuotta sitten, mutta koska niissä ei ollut ripustussysteemiä, homma jäi pitkäksi aikaa puolitiehen. Lopulta yksi hahmo päätyi vanhan puulapion päällä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta virittelin ensin kanaverkkoon ja sitten mökin seinälle. Mökillä  luonnonvalossa on muuten erittäin inspiroivaa valokuvata käsitöitä niin kiven päällä kuin  kannon nokassa.

 

Ystäväni Sari Fadjukov antoi minulle 18-vuotislahjaksi maalaamansa taulun saatesanoilla, että saat itse hankkia kehykset. No.... Onhan tässä ollut 36 vuotta aikaa, mutta kaikenlaista hommaa on eikä kehyksiä ole vieläkään. Nyt saatiin sentään porattua reikä kiinnitystä varten ja Sarin teos pääsi mökin "taidenurkkaukseen". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ostin kirpparilta pilkkahinnalla pari ryijyä, jotka toin mökin matoksi. Niiden ulkotuuletus on melkein kuin taidenäyttely, niin kauniita ne ovat metsässä.

Kuten kuvasta näkyy, taideseinällä on vielä tilaa uusille hankinnoille.

 

Ylhäällä oleva huovutettu ja kirjottu naishahmo on viime kesän ostos. Sen tekijä on Eija Pöyry, joka pitää kesäisin pari kiinnostavaa käsityökurssia Kankaanpään opistolla, ja tekee omaa tekstiilitaidetta.

Pienen torson vaatetus syntyi viime kesällä "mielenkiintoista kangaspintaa" -kurssilla, jossa kangasta niin poltettiin, kutistettiin kuin värjättiin. Tupu Mentun huovutustyöt päätyivät kanaverkon päälle. Keltainen pikkutaulu on ahvenanmaalaisen Hannele Ögård-Forsmanin tekemä. Hän ompelee pienille tilkuille kaikkea napeista helmiin ja tekee niistä eri kokoisia tauluja.

 

Kävin Malmössä galleria Gustuksessa, jossa ihastuin oranssiin kasvonaamioon. Sen hinta oli 90 euroa, joka on mielestäni aika sopuhinta taiteesta. 900 eurolla se olisi jäänyt kauppaan. Naamion alla oleva ruosteinen kippo ja keramiikkapäät on Eija Pöyryn tuotantoa. Hän hinnoittelee työnsä järkevästi, jolloin ostopäätös on helppo. Tämä maksoi 80 euroa.

Taide- ja käsityönurkkauksessa on vielä hyvin tilaa, ja aina voi levittäytyä vaikkapa katon puolelle.

 

Kommentit (0)

Kulttuuriretki Keravalle kannattaa.  En ole pitkään aikaan nähnyt yhtä kiinnostavaa näyttelyä kuin Näkyväksi neulottu - yarn visions Taide- ja museokeskus Sinkassa Keravalla. Tämä setti kiinnostaa niin käsityöntekijöitä, lapsia, aikuisia, vanhuksia kuin epäkulturellejakin. Näyttelyssä on kolmessa kerroksessa virkattuja miehiä, graffitiksi puhjenneita ryijyä, kirjottuja seteleitä ja jopa K18-kanavatöitä!

Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin työtapoihin uuden hengen. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit, elävän oloiset kyläläiset ja näkyväksi virkatut matemaattiset mallit tekevät pehmeäksi mielletystä käsityöstä räiskyvää ja kantaaottavaa. Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme. Kaikki työt on tehty perinteisistä käsityömateriaaleista, langasta, kankaasta ja kierrätysmateriaaleista.

Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteollisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut aivan uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se itse-kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. Näyttelyn teokset innostavat tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin, mutta antavat myös paikan pysähtymiselle.

Tekstiilitaiteilija Sonja Salomäkeä inspiroi urbaani ympäristö rakennuksineen, ihmisineen ja ilmiöineen. Hän on myös kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista kansalaisaktivismissa, erityisestri ilmastonmuutoksen yhteydessä. Kriittisestä näkökulmasta huolimatta hänen käsin tuftatut ryijynsä eivät lietso tuomiopäivän tunnelmia, vaan pikemminkin vahvistavat uskoa tulevaan. Ja ovat jotenkin lämpimän humoristisiakin.

  Ylempänä Talven ihmemaa - Forumin kauppakeskus. Alempana Jono Myllypurossa. Näyttelyssä on muitakin Sonja Salomäen ryijyjä.

 

Venäläinen kuvataiteilija Tanya Akhmetgalieva maalaa neulalla ja ompelee viivat. Taiteilijaa kiehtoo sairaalaympäristö laitteineen, hajuineen ja äänineen, sekä siellä tapahtuvat kamppailut elämän ja kuoleman välissä. Syntyvä lapsi on arvoitus. Miten hänen elämänlankansa kietoutuvat? Tämän teoksen nimi on The Chrysalis phase.

 

Minna Soraluoma: ikonostaasi, virkkaus, eri liikeketjujen muovikasseja.

Ikonostaasi koostuu hajotetuista muovipusseista virkatuista miniatyyripusseista, tai oikeastaan muovipussien pienistä muotokuvista. Pussien kuviot ja mainokset ovat vielä selkeästi erotettavissa. Tutut tuotemerkit ovat niin selkeästi piirtyneet kuluttajan tajuntaan, että ne tunnistaa vaikka osiin hajotettuna ja miniatyyrikoossa. Materiaalina muovi ja erityisesti erilaiset muovipakkaukset assosioituvat heti roskaan ja kertakäyttökulttuuriin. Soraluoman käsissä lähes arvottomat ruokapakkaukset ovat kuitenkin muuttaneet selkeästi muotoaan ja muuttuneet samalla jopa jollain tapaa arvokkaan tuntuiseksi materiaaliksi.

Minna Soraluoman Leipäkuu-sarja on erittäin kiinnostava. Se on tehty virkkaamalla muovikasseja. 31 henkilöä keräsi taloutensa leipäpusseja kuukauden ajan. Pakkausten mukana leipää kului 94 kiloa ja pakkauksia kertyi 223, taloutta kohden 7-53 pussia.

Hän on antanut teoksille hauskat nimet. Esimerkiksi Kansanlaulu, 32-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit. Tai Viidakkokirja, 41-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit.

 

Liisa Hietasen Veijo on virkattu ja neulottu. Menin pari kertaa sen ohi luullen siinä olevan oikean työ miehen lukemassa! Vaikka olen nähnyt Liisa Hietasen virkattuja veistoksia ennenkin. Ne ovat niin sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. Sinkan näyttelyssä on monta Liisa Hietasen työtä. Tämän blogin aloituskuvassa on Veijo lähempää.

 

- Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista, vaikkapa kylpyhuoneesta tai Alepan muovipussista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin, Liisa Hietanen toteaa.

Cornellin yliopiston matematiikan professorina työskentelevä, latvialaissyntyinen Daina Taimina mallintaa matematiikkaa virkkaamalla.

 

Tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on uudistanut suomalaista ryijyperinnettä risteyttämällä sen katutaiteen kanssa. Hänen tuftatut graffitiryijynsä ovat taitavaa käsityötä, mutta niiden kuvasto on vahvasti kiinni spray-graffin ilmaisukielessä. Mantsinen on vuosia seurannut katutaidetta.

 

Kuvataiteilija Kaija Papu törmäyttää virkatussa poliisiautossaan pehmeänä ja feminiinisenä koetun käsityön ja kovana ja miehisenä koetun poliisin ammatin. Aikaa tämän pääosin kiinteillä silmukoilla käsin virkatun teoksen toteuttamiseen kului kolmisen vuotta. Villasekoitelankaa autoon tarvittiin yli 20 kiloa.

Kaija Papu on tuonut Sinkan näyttelyyn myös K18-kanavatöitä. Hän toteaa näin: "Kanavatyöt mielletään usein mummojen harrastukseksi: kirkkoja, kukkia ja kansallisromantiikkaa. Porno on kaukana romantiikasta, mutta silti nettipornoa löytyy paljon hakusanoilla romantic ja real-love ja sensual.

Papu on valinnut kanavatöidensä aiheeksi näillä hakusanoilla löytyneitä still-kuvia. Antaako hitaasti tehty käsityö pornolle lisää arvokkuutta? Näyttelyssä on erillinen K18 -osio, jonka sisäänkäynnissä lukee tämä: Kanavatöissä on erittäin yksityiskohtaista seksuaalista sisältöä. Aineisto voi loukata herkimpiä katsojia.

Noora Schroderus kirjoo seteleille. Esilä on monta hauskaa teosta.

Sanni Weckman oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa. Mummon kunto kuitenkin huononi ja hän menehtyi lyhyen sairauden jälkeen. Niinpä Sanni jatkoi yksin. Edesmennyttä mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.

Mikäli käsityöt eivät koukuta, osalliseksi pääsee muutoinkin; Elina Juopperin Perintö-teos kasvaa koko näyttelyn ajan museovieraiden lahjoittamilla raanuilla.

 

 

Jenni Haili tekee eri tekniikoilla versioita samasta kuvasta.

 

NÄKYVÄKSI NEULOTTU, 26.11.2016-5.3.2017

Taide- ja museokeskus Sinkka

Kultasepänkatu 2

04250 Kerava

www.sinkka.fi

 

Kommentit (0)

Joulunalus on parasta kranssitekoaikaa, sillä se on kiva tuliainen ja joululahja. Omakin ovi kaipaa aika ajoin piristystä uudella ovikoristeella.

Mäntyharjulaisen Armi Ratamaan kaapissa oli väärän kokoisina ostettuja suodatinpusseja, paju-kranssipohja, rautalankaa ja koristehelminauha. Niistä syntyi näyttävä kranssi.

- Olen aina tehnyt käsitöitä, neulon, ompelen ja askartelen. Nyt on tekeillä lapsenlapselle kuviopipo ja itselle laukku virvoitusjuomatölkkien klipseistä. Suurimpia töitä on ollut kastemekot lapsille sekä vanhojentanssimekko kolme vuotta sitten, Armi kertoo.

Jyväskyläläinen Mira Weckman hurahti jo lapsena käsitöihin nähdessään äitinsä ompelevan vaatteita perheelle tuttaville vaatteita. Mira kouluttautui vaatetusalan yo-artenomiksi 90-luvulla, mutta valitettavasti ei ole sen alan töitä löytänyt.

- Onneksi voin iltaisin uppoutua luovaan maailmaan. Ilman käsitöitä  ja käsillä tekemistä en pysty olemaan. Neulon, ompelen ja huovutan. Näin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa kuvan villalangoista tehdystä ovikranssista. Ensimmäinen ajatus oli, että tuollaisen haluan itselleni. Mutta halusin siihen muutakin kuin lankoja. Ovessani oli tekemäni nappikranssi, tuunasin sitä lisääämällä pohjaan villalankakeriä, ompelulankoja, virkkuukoukun ja muita tarvikkeita. Nyt ovessani on kranssi, joka on melkein yhtä värikäs ja puhutteleva kuin asukas itse, Mira nauraa.

 

 

Joensuulainen Eija Sinkkonen rakastaa yli kaiken neulomista. Jo alle 10-vuotiaana äiti opetti hänelle kinnasneulatekniikan.

- Neulon pääasiassa sukkia. Suunnittelen mallit itse, sillä hauskinta on, kun ei aloittaessaan tiedä, miltä lopputulos näyttää. Viime aikoina olen neulonut todella paljon kaikenlaisia vauvan vaatteita ja asusteita, sillä olen uunituore mummo – pikkuneidillä ikää vajaa 3 kk.

- Ystäväni ja tuttavani tietävät innostukseni käsitöihin ja silloin saan lankoja, puikkoja ja käsityötarvikkeita. Tämä kranssi syntyi, kun naapurini tarjosi mummonsa jäämistön käsityötarvikkeita. Sain kassillisen epämääräisiä lankoja; purettuja, tiukkaan kerittyjä, mohairia ja ties mitä. Aikani niitä katseltuani päätin tehdä niistä ovikranssin. Alkoi armoton pienen lankakerien keriminen – tein sitä ulkona niin kauan kun sää salli, sillä langat pölysivät jonkin verran.

- Kun keriä oli valmiina noin 100 aloin liimaata niitä kuumaliimapistoolilla styroksipohjalle (halkaisija 25 cm).  Keräthän eivät riittäneet, vaan piti keriä vielä lisää, ja kaikkiaan niitä on kranssissa 141. Jjotta tulijat tietävät, että talon emäntä harrastaa käsitöitä, laitoin vielä tuosta samaisesta kassista löytyneet puikot koristamaan kranssia. Kaappien kätköistä löytyi vielä vanha ovikoriste, josta sain tuon Tervetuloa-kyltin.

 

 

Taina Saarinen teki suodatinpussikranssista hiukan eri mallisen, nimittäinen enkelikranssin.

 

 

Lapualainen Päivi Mäenpää on pikkutytöstä asti olen neulonut villapaitoja ja -takkeja sekä ommellut vaatteita. Askartelut, nikkarointi ja maalailu ovat tällä hetkellä rakkaita harrastuksia,

- Olen koko elämäni ollut roskan hamstraaja. Kaapeistani löytyy jos jonkinlaista "ei kaupasta ostettua" materiaalia kuten paperia, pahvia, helmiä, nauhoja, nappeja, kennoja, paperirullia,tapetinpalasia, lämpökynttilöiden kuoria,lasi- ja säilykepurkkeja.

- Tämän kranssin tein vanhasta puhelinluettelosta. Yleessä teen kranssipohjan itse eli rullaan sanomalehteä muutaman sivun ja kiepautan renkaaksi ja päällystän kiekon lehti-suikaleilla. Tässä käytin valmista styroksi-pohjaa. Teen ensin ohuesta rautalangasta ripustuslenkin.

Ruusut tehdään laittamalla kuusi (tai haluttu määrä) sivuja päällekkäin ja piirretään sivu täyteen ympyröitä esim. lasilla tai tuikkukipolla. Sitten niitataan nitojalla joka ympyrän keskeltä ja leikataan ne. Rypytetään jokainen kerros erikseen keskelle päin.Liimataan kranssipohjaan lähekkäin. Kuumaliima on ehkä paras liima tähän.

 

 

Savonlinnalainen Emmi Pöllänen teki herkän havukranssin luonnonmateriaaleista.

- En omista edes kuumailmapyssyä, eikä kotoa liioin löytynyt edes rautalankaa kranssin kokoamiseen. Hain metsästä kauniita pajunoksia rungoksi, kuusen oksia, jo kaatunutta katajaa ja puolukan varpuja. Syksyltä oli ruukkuun kuivahtanut orapihlajanmarjoja parvekkeelle. Sitten kieputin pajuista kranssipohjan, jonka sidoin ihan neulontalangalla tiukasti. Koristenarulla kieputin oksia sommitellen ja lopuksi kultanauhaa ja tökin noita marjoja sinne tänne!

 

 

Kokkolalainen Emilia Aho, 34, sai idean ihanan nuottipaperikranssin tekemiseen handy diy -facebook-sivustolta, mutta mitään ohjeita siihen ei ollut.

 

- Löysin nuottivihon kirpputorilta ja pahvialustan leikkasin kenkälaatikosta. Tötteröt tein puolikkaasta tai 1/4 sivusta, ja kiinnitin ne kaksipuolisella valokuvateipillä tötteröksi. Valmiit tötteröt kuumaliimalla pohjapahviin, Emilia kertoo.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat