Kirjoitukset avainsanalla käsityöt

Näinkin raisusti voisi otsikoida hauskaa virkkausilmiötä, joka saa naiset ympäri Suomea tyhjentämään Biltema-liikkeen muurausnaruhyllyt.

Entäpä tämä: Naisilta kohta pääsy kielletty Biltemaan!

Facebookin virkkaus-ryhmässä on jo pitkään vertailtu Bilteman muurausnaruista tehtyjä tuotoksia. Ja raportoitu sitä, että mitä väriä on missäkin päin Suomea vielä hyllyssä.

Jos muurausnaru on sinulle tuntematon tuote, niin tähän se on tarkoitettu ”oikeasti”:

Vaaka- ja pystysuorien kulmien varmistamiseksi muurattaessa ja suorien linjojen saamiseen esimerkiksi kiveykseen. Myös paketointiin ja askarteluun. Pehmeää PP-muovia. Biltemassa 120 metrin rulla maksaa 2,89 euroa. Värejä on viisi.

Merja Pulkkinen kertoi Facebookin vilkasta virkkausta ryhmässä näin:

- Kävin äsken ostamassa muurausnarua. Nuori naismyyjä kysyi minulta, että miksi naiset ostavat nyt niin hirveästi muurausnarua. Vitsailin, että naisilla on menossa valtava talonrakennusbuumi. No kerroin totuuden, että niistä virkataan. Ai, hyvä tietää, täytyy tilata sitä lisää, myyjä totesi.

Pirjo Pulkkinen oli asioinut Raision Biltemassa, ja sielläkin kassatyttö ihmetteli narun suurta menekkiä. Hän oli ajatellut, että keväällä ihmiset innostuu korjailemaan kotia. Kyllä nauratti kun kerroin mihin narua käytetään. Raision Biltemaan on narujen kohdalle laitettu iso lappu "Hittituote"!

Venla Salo oli saanut mieheltään ihanan lahjan, jota hän kommentoi näin: Se fiilis kun mies tarjoaa Biltemassa muurausnarut ja maalarinteipin. Voittaa kirkkaasti sapuskat ravintolassa, tai suklaan ja kukat!

Muitakin hauskoja kommentteja näkyy palstalla.

  • Minkä kaupungin Biltemasta haitte? Kehä 3:n myymälästä kaikki loppu. Kohta varmaan on naisilta pääsy kielletty Biltemaan!
  • Pian muurarit nostavat kanteen: narut ovat langat lopussa, hinta nousee kysynnän kasvaessa
  • Joensuun Biltemaan tuli tänään uusi kuorma muurausnarua. Sain ekat rullat sieltä jo ennen hyllyyn laittamista! Hyvää palvelua!
  • Laitoin pojan asille, hän toi minulle pinkkiä narua Lahdesta.
  • Kassapojan ilme oli hauska, kun kysyin kiusallani, että millähän koukkunumerolla tätä pitäisi virkata.

Biltemassakin on ilahduttu muurausnaruilmiöstä.

– Muurausnarut ovat tosiaan herkullisen värisiä ja sopivat erinomaisesti muuhunkin käyttöön kun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Ja narua kyllä riittää, eli kyllä muuraritkin saavat omansa. Narun myynti on nyt tosiaan näyttänyt mukavia lukemia, myynti on noussut yli 60 prosenttia kertoo Tarja Pitkänen Bilteman markkinointiosastolta.

"Narun myynti on nyt tosiaan näyttänyt mukavia lukemia."

Muurausnarusta on virkattu tabletteja, pikkukoreja kylppäriin ja kasseja. Se sietää kosteutta joten sopii vaikka mökin terassin pöytäliinaksi. Se on pehmeää ja sitä on helppo käsitellä, vaikka onkin muovia.

Myös turkulainen Tuula Kyrölä, 54, innostui virkkaamaan värikkään kesäkassin, johon meni neljä rullaa muurausnarua.

– Muurausnarujuttu alkoi yhtäkkiä ja paisui hurjasti. Idea tuntui hyvältä, koska haluan kokeilla uusia asioita ja pidän voimakkaista väreistä. Menin Biltemaan katsomaan, missä väreissä narua sai. Mielivärini pinkki oli loppu. Narua on helpompi virkata kuin luulisi, koska se on taipuisaa. Vaikeampi kuitenkin kuin lanka, koska se ei yhtään veny. Vielä en ole ehtinyt tehdä muuta kuin kassin, ja joitakin testitilkkuja.

Tuula toteaa, että hyvät ideat kiertävät maailman muutamassa minuutissa! Hän laittoi kuvan kassistaan pariin kansainväliseen ryhmään. Se sai niissäkin paljon huomiota. Ihmiset alkoivat etsiä, mistä narua saisi heidän kotimaissaan.

Tuula toteaa, että kansainvälisissä ryhmissä yksittäisiä ideoita tärkeämpää on ollut nähdä, että käsitöissä ei ole sääntöjä, joita ei voisi rikkoa. Ei ole oikeaa ja väärää. Suomessa on ainakin aiemmin ollut vallalla ajattelutapa, että jokin asia pitää tehdä määrätyllä tavalla.

– Erikoisin neuletyyli löytyi jostain ryhmästä. Siihen oli pakko tilata maksullinen tekniikkaohje, vaikka useimmiten pystyn kuvasta näkemään, miten jokin on tehty! Englanninkielisissä maissa naisten tekniset taidot käsitöissä ovat huonommat kuin Suomessa. Aika usein vastailen teknisiin kysymyksiin, miten jokin asia voidaan tehdä.

Instagram on myös tuonut uuden käsitöihin uuden ulottuvuuden, koska siellä ei ole pakko kirjoittaa eikä ymmärtää mitään määrättyä kieltä.

– Olen huomannut, että turkkilaiset ja arabiankieliset naiset ovat hyvin aktiivisia siellä ja he varsinkin virkkaavat paljon. Minulla on kohta 1000 seuraajaa Instagrammissa ja heidän joukossaan on paljon muslimimaista . Samoin australialaiset käsityöharrastajat ovat Instassa aktiivisia.

Tuula on asunut 13 vuotta eri puolilla Eurooppaa, joten kansainvälisissä ryhmissä toimiminen on luontevaa.

– Minusta on kiva ottaa osaa erilaisiin hastageillä toimiviin kampanjoihin Instagrammissa. Niistä löytää uusia ihania seurattavia. On kiva tuntea kuuluvansa yhteisöön. Instagrammissa olen myös löytänyt useita neulegraffitiprojekteja ja ottanut niihin osaa, lähettänyt omia pieniä osia niitä varten mm. Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Kaliforniaan.

Tuula on käsityön sekatyöläinen. Hänellä on tekstiiliartenomi koulutus, mutta hän työskentelee verkkoviestinnän opettajana aikuiskoulutuksessa.

– Pitkään ompelu oli ensisijainen. Ompelin lähes kaikki omat, paljon sisarusteni ja äitini vaatteista, myöhemmin kolmen tyttäreni vaatteet. Belfastissa asuessani valmistin tilaustöinä morsius- ja iltapukuja ja siihen aikaan muodissa olleita isoja verhoasetelmia. Kolme kuukautta vuodesta tein vain joulukoristeita ja myin käsityömarkkinoilla. Viime vuosina olen siirtynyt neulontaan ja virkkaukseen. Rakastan värejä ja suunnittelen lähes aina työni itse. Aika ajoin huovutan, teen helmitöitä tai paperimassatöitä. Muurauslangasta voisin virkata parvekkeelle kukkapurkeille amppelit. Myös kylppärin pienen ikkunan verhoa suunnittelen siitä. 

 

Muurausnarua kassiin

Tein ensin pieniä kokeiluja ja päätin sitten aloittaa kesäkassin virkkausta. Keksin mallivirkkausta sitä mukaa, kun etenen, joten en vielä tiedä, minkälainen siitä tulee valmiina. Nyt olen tässä vaiheessa.

Virkkaan metallikoukulla 3 mm. Tein ensin pohjaa varten 4 kerrosta kiinteitä silmukoita  ketjusilmukkaketjun ympärille ja lähdin sitten jatkmaan suljettuna ympäri. Kassin leveys on 35 cm.

Nyt kassi on valmis!

Pinkkiä Suomesta loppunutta narua tämä olisi kaivannut, mutta kun ei ole, niin ei ole! Ne neljä rullaa muurausnarua menivät tarkalleen tähän, senttiäkään ei jäänyt! Viimeisen sangan jouduin ompelemaan kiinni puuvillalangalla.  Valmiin kassin koko on 32 x 36 cm. Sangan pituus (siis kokonaismitta) on 80cm. Tästä tuli juuri sopiva otettavaksi mukaan Portugaliin parin viikon päästä!

 

 

Muurausnarusta syntyy monenmoista

 

 

Margit Moilanen teki ikkunalaudalle kaitaliinan.

Mirja Hallikainen virkkasi vihreä liinan. Moni suunnitteli laittavansa liinoja mökillä vesiämpärin alle tai kuistin pöydälle.

Eija Lahtinen virkkasi kaksi vetoketjullista pussukkaa.

Tiia Paanasen oranssi liina näyttää tältä.

 

Piia Laamasen pitkulainen pussukka.

 

 

Kommentit (16)

Käsityönope
1/16 | 

Muiden työt ovat virheettömiä, Tuulan laukku ei: reuna polveilee. Purattaisin.

Vierailija
2/16 | 

Miten reuna voi polveilla, jos on virkattu suljettuna ympyränä? Luulisi käsityönopettajan sen verran käsitöistä ymmärtävän.

Asta
3/16 | 

Voi oppilasparat, joita sinulla on. Jos noin kannustaa oppilaitaan, ei heistä käsityöläisiä tule. Itse olen saanut aikanaan erittäin rajua arvostelua opettajalta. Luulin etten ikinä osaa/halua tehdä mitään. Kuitenkin minusta lopulta tuli kovan työn kautta käsityöläinen. Noin 12 vuoden ajan opettanut muita, yläasteella, enkä koskaan, koskaan, moittinut oppilaan työtä. Yhdessä katsoimme virheet ja kädestä pitäen yhdessä korjasimme.

Vierailija
4/16 | 

Olisitpa ollut minun käsityöopettaja, niin olisi ollut mukava mennä käsityötunnille. 

Ei käsityönope
5/16 | 

Tuula onkin tehnyt laukun itselleen, ei kenenkään arvosteltavaksi. Ja kauniin laukun on tehnytkin.
Ei kannattaisi pilata muiden iloa, jos itsellä jostain syystä päätä kiristää!
Positiivisia ajatuksia ja aurinkoista mieltä sinullekin!

Vierailija
6/16 | 

.....niin, tuo ed.oli tarkoitettu tuolle käsityönopelle. :-)

Iloa
7/16 | 

Luoja säästäköön lapset tuollaiselta opettajalta joka vie tekemisen ilon.

Bloggari Tuula K
8/16 | 

Kassini ei tosiaan ole virheetön eikä tarvitse ollakaan :) Tuo on ihan kokeilukappale, mutta paljon siitä on tykätty eri ryhmissä.  Itsekin tykkään hurjan paljon.  Kun itselleni tein eikä ole tarkoitusta tehdä siitä ohjetta, en viitsinyt lähteä purkamaan, kun silmukkamäärä vaihteli. Ilo tekemisestä on pääasia :) Tuon tekemisestä enemmän www.ristiin-rastiin.fi/2016/03/muurausnarukassi-valmistui.html 

ei ope
9/16 | 

Höpöhöpö. Kateellinen olet. Ihana kassi, pirteä ja käytännöllinen.

Vierailija
10/16 | 

Onko tuo materiaali myrkytöntä? Voisiko siitä tehdä myös koruja?

Pakkaustarvikkeita myyvä myyjä
12/16 | 

Polypropeeni (lyhenne PP) on termoplastinen polymeeri, jota valmistetaan propeenista. Polypropeenia käytetään useissa tarkoituksissa, kuten kalvoissa, kuiduissa, köysissä ja levyissä. Polypropeeni on erittäin vastustuskykyinen liuottimille, emäksille ja hapoille. Se on kiteinen muovi ja sivutuote öljyn valmistuksessa. Polypropeenin kiteisyysaste on normaalisti 40−60 %, lämpökäsittelyllä jopa 70 %

Polypropeenin sulamispiste on 160 °C. Tästä muovista tehdyt astiat eivät sula astianpesukoneessa, eivätkä teollisessa täytössä. Siitä syystä monet purkit sinetöidään alumiinikalvolla.

Polypropeenin keksi Giulio Natta 1950-luvun alkupuolella.

Polypropeeni voidaan sulattaa ja käyttää uudelleen tai polttaa energiajakeena. Valmistustapana on pääasiassa ruiskupuristuksella sekä ekstrusoimalla
...Eli kierrätysnumero 5. Energiajätekelpoinen tuote ja uudelleen kierrätettävissä :)

Milla
13/16 | 

Kaitaliinoen ja pussukoiden on tarpeen olla teollista käyttöä, liuottimia ja happoja kestäviä?? Vaikka kierrättävä leima kuulostaa hyvältä on kierrätystä parempaa on olla ostamatta uutta, ja käyttää käsityötaitoja kestävämpään ongelmanratkaisuun? Uudelleen kierrätettävissä oleva on vasta mahdollisuus siihen, ei tae. Käsitöiden materiaalivalinnat ovat aina mahdollisuuksia valita hyvin ja kestävästi. :)

Pertti
14/16 | 

Starkilta löytyy kivaa vihreää linjalankaa. Tein siitä itselleni käsilaukun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa on 25 522 jäsentä.  Jäsenet laittavat sinne valokuvia monenlaisista käsitöistä, esimerkiksi villasukista, huovutetuista eläimistä, seinäkoristeista ja ovikransseista. Saman tapaisia ryhmiä on paljon: tölkinnipsuaskartelusta betonitöihin, neulomisesta sisustusideoihin.

Tutkailen silloin tällöin käsitöiden ystävien vinkkipankkia erityisesti, jos käsityön valokuva on hyvä. Kerran joku oli kuvannut huovutettuja tonttuja metsässä, ja kuva oli upea. Suurin osa nappaa kuvan salamalla pöydän nurkalla, jolloin tulos ei ole yhtä hekumallinen.

Aika harvoin esitellään töitä, joissa on jotain todella uutta. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun huomasin Aleksi Lydmanin originellit värikkäät peurat. Ne ovat kuin paperinen vastinen perinteisille hirvensarville seinällä. Aleksi piirtää ja maalaa myös lampunvarjostimia ja kenkiä.

Aloin tutkia, että mikä on miehiään tämä 24-vuotias nuori mies, jonka työt saivat valtavasti ihastelua. Niinpä soitin Aleksille. Hän on käynyt Kaitaan kuvataidelukion ja sen jälkeen Vantaan ammattiopiston Varian graafisen suunnittelun linjan. Alan töitä ei ole vielä löytynyt.

Hauskat peuranaamiot

– Olen kokeilevainen ja tykkään tehdä kaikenlaista, mutta piirtäminen ja maalaaminen on aina ollut minulle rakkainta. Olin viisi vuotta iltapäiväkerhossa töissä ja siellä opettelin virkkaamaan, kun halusin kokeilla lasten kanssa jotain uutta. Virkkasin pehmoleluja valtavat määrät ja myinkin niitä.

Peuranaamion idea lähti siitä, että Aleksi näki decoupage-tekniikalla päällystetyn eläimenpään. Hän alkoi miettiä, että voisiko sen tehdä paperimassasta ja maalata. Ei muuta kuin kokeilemaan. Peuran pään ”raato” on kanaverkkoa, jonka päälle Aleksi liisteröi paperisuikaleita. Sitten hän maalaa sen valkoisella pohjamaalilla. Lopuksi se saa pintaansa mielikuvituksellisia kuvioita.

– Kun piirrän voi mennä vaikka kuusi tuntia, etten edes huomaa ajan kulua. Nautin niin käsillä tekemisestä ja luomisesta. Maalit ovat akryylivärejä.  

Sittemmin Aleksi löytänyt askartelutarvikeliikkeistä pahvisia eläimenpääpohjiakin, esimerkiksi Sinellistä ja Hobbypointista.

– Muokkaan sitä vielä kolmiulotteisemmaksi paperilla ja liisterillä, ja lopuksi maalaan sen.

Lamppujen uusi elämä

Maalatut lampunvarjostimet lähtivät siitä, että Aleksi halusi kokeilla muutakin kuin paperille maalaamista. Kirppareilta ja nettikirppareilta ostutetut valaisimet saivat pintaansa värikkäitä pöllöjä ja lintuja.

– Valitettavasti kirppareilla ei juurikaan ole valkoisia varjostimia ja välillä ostan Ikeasta uusiakin. Käytän lampuissa taiteilijatarvikeliike Temperasta ostamiani taiteilijavärejä. Piirrän lyijykynällä hiukan hahmoa ja sitten lähden kehittelemään kuviota vapaasti, mitä mieleen tulee!

Aleksin facebook-sivuilla on paljon kuvia kangastossuista, joihin hän on maalannut mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita. Kaikki lähti siitä, että Aleksi kyllästyi mustiin ja ruskeisiin kenkiin, joita oli pakotettu ostamaan itselleen. Hänen kengännumeronsa on nimittäin 52.

– Tilasin netistä itselleni valkoisia kangaskenkiä ja aloin maalata niihin kuvioita. Kerran kaupungilta ohikulkija kysyi, että mistä olet ostanut nuo. Kun kerroin, että olen maalannut ne, hän halusi tilata itselleen sellaiset. Ja aika moni hänen kaverinsakin halusi sellaiset. Teen näitä koko ajan jonkin verran. Käytän kenkiin kangasvärejä.

Aleksin unelmana olisi oma kahvila, jossa voisi olla hänen töitään esillä ja myytävänäkin. Toistaiseksi hän ei ole vielä perustanut yritystä, vaikka sekin on harkinnassa. Ihan facebookin kauttakin tulee paljon pyyntöjä, että tekisitkö minulle peuran tai kengät.

– Lampunvarjostimiakin kysyttiin yhteen liikkeeseen myyntiin. Tuntuu kivalta, kun töistäni tykätään mutta menen vielä päivä kerrallaan, kotona töitäni tehden. Olen kai vähän arkajalka yrityksen perustamisessa. Ehkä lähikirjastoon voisi laittaa jonkun näyttelyn pystyyn, hän suunnittelee.

Lisätietoja:
aleksi.lydman@hotmail.com

Kommentit (3)

Vierailija
3/3 | 

Tätini osti sulta aivan iki-ihanat vauvan tossut kettukuvilla. On saaneet huomiota osakseen.

Betoniaskartelu on nyt käsitöiden suosituin muotijuttu. Netti pursuilee ihania kuvia betonista tehdyistä ruukuista, kynttilänjaloista ja esineistä. Kaikissa niissä on rouheaa karismaa.

Niinpä minäkin päätin ryhtyä betonointihommiin ystäväni Saija Flinkkilän kanssa. Ensin keräilimme kaikenlaisia purkkeja muoteiksi:  maito-, viili- , Pringles- ja jugurttitölkkejä. Mökiltä tuotiin vanhat kulahtaneet ämpärit ja vadit muotiksi. Säästettiin niin kahvipusseja kuin sampoopullojakin.

Materiaali ei ole kallista. Haimme rautakaupasta 25 kilon säkin nimeltä Sementtilaasti S30.  Se maksoi 6,50 euroa. Keräsimme kamppeemme ja lähdimme lapsuudenkotini pihalle leikkimään.

Ihan totta, leikiltä se tuntui! Kun sekoitteli vanhalla puuharukalla betonia ja vettä ja taputteli sitä muotteihin, tuli todellakin mieleen muinaiset hiekkalaatikkoleikit. Puuhailu oli valtavan hauskaa, vei ihan mennessään tuntikausiksi.

Kumpikaan ei ollut ennen tehnyt betonitöitä, mutta halusimme kokeilla miten homma toimii. Teimme muutamia töitä ja jätimme ne kuivumaan viikoksi. Tuotokset olivat kuivuneet todella hauskasti.

Täytimme pienet kumisaappaat betonilla ja painoimme siihen jugurttipurkilla kolosen isoa kynttilää varten. Purkissa täytyy olla vaikka kiviä painona, ettei se nouse pintaan. Kuivuneet saappaat täytyy leikata muotista pois. Isoista saappaista voisi tehdä vaikka kukkapurkin tai ovistoppari. Eikä saappaita tarvitse kokonaan täyttää, vaan varren voi leikata lyhyemmäksi.

Arvaisitko, mikä näissä on ollut muottina? Muoviset pesupallot ja Juhlamokka-pussi. Kahvipussi kaadettiin puolilleen betonia ja pussia rustisteltiin narulla yläosasta, jotta se kuivui tuohon muotoon.  Kaikkiin painettiin tuikkukynttilä muotin paikaksi.

Kun pyyheliinan kastelee betoniin ja asettelee kumollaan olevan ämpärin päälle niin se kuivuu hauskaksi ruukuksi. Ruukussa voi pitää vaikka kukkaa pihalla. Keskellä olevat kaksi kynttilänjalkaa on valettu lasiseen murukahvitölkkiin. Muotti hajotettiin kalauttamalla sitä vasaralla, muovipussi toki turvana. Kakkuvuoassa tehty kranssi saa myöhemmin koristeita pitsistä. Kätevä voisi tehdä vaikka omat laatat pihalle. Kuvassa oleva laatta on kovetettu Lidlin kanasuikalerasiassa, jonka pohjasta tulee kiva muoto.


Koko illan terapeuttisin tehtävä oli uusin sukkahousuvinkki, jonka Saija oli löytänyt netistä. Polvisukkaan kauhottiin betonimassaa, solmut molemmissa päissä muotoilivat siitä pallon. Sitten pallon ympärille sidottiin narua, jolloin siitä tuli kurpitsa. Tai joku voisi nähdä sen juustona tai valkosipulinakin. Näistä olimme kovin innoissamme sekä märkinä että kuivina tuotteita!

Uusia muotteja alkaa nähdä koko ajan ympärillään. Pienet koiranruokakipot olivat hauskan muotoisia ja niistä sai mainion tuikkualustan. Vanhat pöytäliinat kasteltiin löysään betoniin toiveissa että niistä tulisi pöytäliinapainoja tai pannunalusia. Kuvan kranssi on tehty vanhassa kakkuvuuassa.

Yksi hauskimmista viritelmistä oli vanha poppanakassi, josta halusimme kukalle suojaruukun. Jotta se kuivuisi sangan ylhäällä ja sopivan huolettomasti, sille piti rakentaa kuivatusteline!

Betonikassista tuli todella namu!

Raparperin lehtien päälle ladotusta betonista tuli todella kaunis. Se voisi olla esine sellaisenaan, pihalaatta, kynttilälautanen tai vaikkapa ovikoriste.

Vanhan vadin pohjalle laitettiin pöytäliina ja betonia. Siitä tuli tämmöinen! Pöytäliinan voisi repiä poiskin, jolloin kuvio jää laattaan. Mutta tämä on söpö tämmöisenäänkin.

Pöytäliina kasteltiin löysään betoniin ja kuivattiin ämpärin päällä.  
Kukka sai uuden suojuksen ruukun päälle.


Kaikista hauskin kokeilu oli ruostunut lättypannu. Siitä työstämme pitseillä ja ehkä narulla tuikkukipon.

Ensimmäinen betonointi-ilta oli niin hauska, että seuraavalla kerralla ostettiin 50 kiloa betonia ja kaikki meni.

 

Betoniaskarteluun tarvitset:

  • Kuivasementtiä nro 30
  • Hengityssuojain
  • Työhansikkaat tai kumihanskoja
  • Vettä
  • Astia sekoittamista varten
  • Keppi, kauha tai lapio
  • Erilaisia astioita muoteiksi

1. Sekoita massa ämpärissä. Lisää vettä varovasti vähän kerrallaan.  
Seoksen pitää olla niin paksua, että siitä voi muokata möykyn kämmenelle, mutta niin löysää, että möykky menettää muotonsa jos kättä ravistaa. Käytä sekoittamiseen vaikka vanhaa puuhaarukkaa. Kosteassa sementissä on kalsiumhydroksiidia, joka saattaa ärsyttää ihoa. Käytä siksi aina käsineitä, kun sekoitat ja valat betonia. Jos märkää betonia joutuu iholle, pese se pois vedellä ja saippualla.

2. Levitä betoni muottiin huolellisesti. Ole erityisen tarkkana reunoissa ja kulmissa, jotta väliin ei jää ilmaa. Kopistele muottia kun se on täynnä. Näin isot ilmakuplat lähtevät pois. Ilmakuplia voi myös jättää näkyviin, jos haluaa ilmeestä rouhean.

3. Anna esineiden kuivua rauhassa vähintään kolme vuorokautta, mielellään kauemminkin. Halutessasi voit viimeistellä kuivuneen betoniesineen pintaa hiomalla.

Tee näin:

  • Etenkin kynttilänjalkojen materiaalina betoni on mitä mainioin: betoni pitää ulkoroihun ja pienet tuikut paikallaan. Siitä saa tehtyä tukevat jalat ja pienetkin kynttilänpätkät voi polttaa loppuun betonijalassa.
  • Betoniaskartelusta innostuvan ei tarvitse mennä kurssille, sillä käynti rautakaupassa riittää. Tarvikkeet ovat yksinkertaiset: sekoitusastia, betonia ja vettä. Sekoittamiseen voit käyttää vaikka vanhaa puuhaarukkaa tai tukevaa kauhaa.
  • Keräilyvauhtiin päästyään huomaa pian yhä jännittävämpiä esineitä, joita voisi käyttää joko muotteina tai kuviopintoina.

Betoniaskartelijan vinkit

  • Sekoita aluksi muutaman kerran pieni erä massaa. Puoli ämpärillistä kuivabetonia on määrä, josta naisihminenkin selviää.  Näin saat tuntuman siitä, millaisella massalla haluat työskennellä.  Betoniaskartelua on viisainta harrastaa ulkona, sillä puuha on pölyistä.
  • Lisää vesi pienissä erissä ja kokeile, millainen paksuusaste on omaan työhön hyvä. Löysä betoni valuu paremmin muotin pieniin koloihin. Mutta toisaalta löysässä betonissa kynttilät nousevat helposti ylös, ja niitä pitää painella ja suoristaa kuivumisen aikana • Karkeasta betonista voi helpommin muotoilla pinnan rouheaksi ja eloisaksi.
  • Valetut esineet ovat kestäviä ja niitä voidaan pitää ulkona ympäri vuoden. Kun betoni sammaloituu, esineestä tulee vain kauniimpi.  
  • Betoninvalu on hauska harrastus, joka vie mukanaan. Pian alat nähdä "muotteja" kaikkialla.

Kommentit (7)

maria tonteri
1/7 | 

Betonin lujittumisen yhteydessä puhutaan KOVETTUMISESTA , ei KUIVUMISESTA

Käyttäjä4731_0
Liittynyt6.3.2016
2/7 | 

Ystäväni on tehnyt mökilleen raparperilehtilaattoja. Vinkiksi laatantekijöille, että niistä tulee tarpeeksi vahvoja kun raudoittaa ne betoniraudoitusverkolla, kanaverkkokin käy, jos ei muuta ole hätiin.

Ihania ja innostavia töitä olette tehneet, muistan omat aloitustyöni hyvin, innostuin itsekin kokeilemaankaikenlaisia muotteja.

Maria Gummerus-Aho
3/7 | 

Aivan ihania juttuja olette tehneet, mutta konkariparivaljakkohan on asialla. Itsekin ihastelin jokunen vuosi sitten esillä olleita raparperinlehtilaattoja, mutta en sitten tullut itse kokeilleeksi. Tämän artikkelin jälkeen on kuitenkin  IHAN PAKKO pistäytyä ostoksilla ja ryhtyä hommiin, kunhan lumet sulaa. Kiitos!

Seijastiina
4/7 | 

Missä vaiheessa noi kepakot eli kannat työnnetään kurpitsoihin.
Jos alkuvaiheessa niin eikö sukka repeä ja massa lösähdä?
Aion kyllä kokeilla niitä, tuota vaan mietiskelen.

ayeva
6/7 | 

Many thanks for making the sincere effort to explain this. I feel fairly strong about digital marketing and would like to read more. If it's OK, as you find out more in-depth knowledge of digital marketing and digital marketing institute , would you mind reading more posts similar to this one with more information?

Pihapuussa ruokailevia lintuja on mukava katsella. Tee niille tänä talvena vähän fiinimpi kattaus, tinttien teekutsut vanhoihin kirpparilta ostettuihin astioihin. Niin kermakko kuin kakkuvuokakin sopivat lintujen ravintolaksi.

Tymäkät herkkupakit voi toki hyydyttää vanhassa maitotölkissä tai jugurttipurkissakin, mutta kakkuvuokaan hyydytetty kranssin on kyllä kauniimpi katsella!

Muistathan ruokkia lintuja koko talven, jos siihen ryhdyt.

Vähän fiinimpi ruokapaussi

100 g kookosrasvaa
3 dl valmista siemenseosta (kuorittua kauraa ja auringonkukan siemeniä, rouhittuja maapähkinöitä)
muutama pihlajanmarja
metallinen kermakko ja sokerikko tai parittomia kippoja kirpparilta
2 kpl 50 cm:n pätkää karkeaa narua + 3 puuhelmeä

1. Poraa sokerikkoon 1–2 reikää kiinnitysnarua varten.
2. Sulata kookosrasva kattilassa. Sekoita siihen siemenseos ja pihlajanmarjat. Lusikoi kippoihin ja muotteihin ja anna jäähtyä viileässä.
3. Pujota ripustusnaru kermakon korvan läpi ja sitten molemmat päät helmen läpi. Tee solmu helmen jälkeen ja narujen päihin. Pujota toisen narun päät sokerikon reikien läpi sisältä ulospäin. Tee solmut reikien ulkopuolelle. Pujota helmet narunpäihin ja kiinnitä solmuilla.

Lintujen kakkukestit

300 g kookosrasvaa
9 dl siemenseosta
kakkuvuoka
noin 60 cm värikästä nauhaa

1. Sulata kookosrasva kattilassa. Sekoita siihen siemenseos ja kaada isoon kakkuvuokaan jähmettymään viileään paikkaan.
2. Kumoa rasvakakkunen vuoasta ja solmi ripustusnauha.

PS. Sianihrakin passaa 

Kookosrasvan sijaan käy linnunruokaan myös suolaamatonta sianihra. Sitä ei vain saa yhtä helposti. Suolaamatonta sianihraa voi tilata asiakkaidensa toiveet huomioivien kauppojen lihatiskeiltä tai suoraan teurastamosta.
Leikkaa sianihra pieniksi paloiksi ja sulata se kattilassa hitaasti matalalla lämpötilalla. Siivilöi rasvasta pois kaikki ylimääräinen.

 
 


Tinttien piparit

100 g kookosrasvaa
3 dl auringonkukansiemeniä tai siemenseosta
isoja piparimuotteja
tuorekelmua
ripustusnarua

1. Tiivistä piparimuottien pohja tuorekelmulla. Nosta ne esimerkiksi uunipellille.
2. Sulata rasva ja sekoita siihen siemenet. Lusikoi seos piparimuottien sisään.
3. Työnnä massa keskelle vaikka kynänpätkä, jotta ripustusnarulle jää reikä. Nosta kylmään jähmettymään. Sido ripustusnarut.
4. Irrota jähmettyneet tinttien piparit muoteista ja sido ripustusnarut.

 
Linnunruokakranssit ja -sydämet ovat mukavia lahjoja ja tuliaisia. Kiinnitä huomiota myös kauniiseen pakkaukseen.


Ohjeet ja mallityöt Saija Flinkkilä

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat