Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Joulunalus on parasta kranssitekoaikaa, sillä se on kiva tuliainen ja joululahja. Omakin ovi kaipaa aika ajoin piristystä uudella ovikoristeella.

Mäntyharjulaisen Armi Ratamaan kaapissa oli väärän kokoisina ostettuja suodatinpusseja, paju-kranssipohja, rautalankaa ja koristehelminauha. Niistä syntyi näyttävä kranssi.

- Olen aina tehnyt käsitöitä, neulon, ompelen ja askartelen. Nyt on tekeillä lapsenlapselle kuviopipo ja itselle laukku virvoitusjuomatölkkien klipseistä. Suurimpia töitä on ollut kastemekot lapsille sekä vanhojentanssimekko kolme vuotta sitten, Armi kertoo.

Jyväskyläläinen Mira Weckman hurahti jo lapsena käsitöihin nähdessään äitinsä ompelevan vaatteita perheelle tuttaville vaatteita. Mira kouluttautui vaatetusalan yo-artenomiksi 90-luvulla, mutta valitettavasti ei ole sen alan töitä löytänyt.

- Onneksi voin iltaisin uppoutua luovaan maailmaan. Ilman käsitöitä  ja käsillä tekemistä en pysty olemaan. Neulon, ompelen ja huovutan. Näin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa kuvan villalangoista tehdystä ovikranssista. Ensimmäinen ajatus oli, että tuollaisen haluan itselleni. Mutta halusin siihen muutakin kuin lankoja. Ovessani oli tekemäni nappikranssi, tuunasin sitä lisääämällä pohjaan villalankakeriä, ompelulankoja, virkkuukoukun ja muita tarvikkeita. Nyt ovessani on kranssi, joka on melkein yhtä värikäs ja puhutteleva kuin asukas itse, Mira nauraa.

 

 

Joensuulainen Eija Sinkkonen rakastaa yli kaiken neulomista. Jo alle 10-vuotiaana äiti opetti hänelle kinnasneulatekniikan.

- Neulon pääasiassa sukkia. Suunnittelen mallit itse, sillä hauskinta on, kun ei aloittaessaan tiedä, miltä lopputulos näyttää. Viime aikoina olen neulonut todella paljon kaikenlaisia vauvan vaatteita ja asusteita, sillä olen uunituore mummo – pikkuneidillä ikää vajaa 3 kk.

- Ystäväni ja tuttavani tietävät innostukseni käsitöihin ja silloin saan lankoja, puikkoja ja käsityötarvikkeita. Tämä kranssi syntyi, kun naapurini tarjosi mummonsa jäämistön käsityötarvikkeita. Sain kassillisen epämääräisiä lankoja; purettuja, tiukkaan kerittyjä, mohairia ja ties mitä. Aikani niitä katseltuani päätin tehdä niistä ovikranssin. Alkoi armoton pienen lankakerien keriminen – tein sitä ulkona niin kauan kun sää salli, sillä langat pölysivät jonkin verran.

- Kun keriä oli valmiina noin 100 aloin liimaata niitä kuumaliimapistoolilla styroksipohjalle (halkaisija 25 cm).  Keräthän eivät riittäneet, vaan piti keriä vielä lisää, ja kaikkiaan niitä on kranssissa 141. Jjotta tulijat tietävät, että talon emäntä harrastaa käsitöitä, laitoin vielä tuosta samaisesta kassista löytyneet puikot koristamaan kranssia. Kaappien kätköistä löytyi vielä vanha ovikoriste, josta sain tuon Tervetuloa-kyltin.

 

 

Taina Saarinen teki suodatinpussikranssista hiukan eri mallisen, nimittäinen enkelikranssin.

 

 

Lapualainen Päivi Mäenpää on pikkutytöstä asti olen neulonut villapaitoja ja -takkeja sekä ommellut vaatteita. Askartelut, nikkarointi ja maalailu ovat tällä hetkellä rakkaita harrastuksia,

- Olen koko elämäni ollut roskan hamstraaja. Kaapeistani löytyy jos jonkinlaista "ei kaupasta ostettua" materiaalia kuten paperia, pahvia, helmiä, nauhoja, nappeja, kennoja, paperirullia,tapetinpalasia, lämpökynttilöiden kuoria,lasi- ja säilykepurkkeja.

- Tämän kranssin tein vanhasta puhelinluettelosta. Yleessä teen kranssipohjan itse eli rullaan sanomalehteä muutaman sivun ja kiepautan renkaaksi ja päällystän kiekon lehti-suikaleilla. Tässä käytin valmista styroksi-pohjaa. Teen ensin ohuesta rautalangasta ripustuslenkin.

Ruusut tehdään laittamalla kuusi (tai haluttu määrä) sivuja päällekkäin ja piirretään sivu täyteen ympyröitä esim. lasilla tai tuikkukipolla. Sitten niitataan nitojalla joka ympyrän keskeltä ja leikataan ne. Rypytetään jokainen kerros erikseen keskelle päin.Liimataan kranssipohjaan lähekkäin. Kuumaliima on ehkä paras liima tähän.

 

 

Savonlinnalainen Emmi Pöllänen teki herkän havukranssin luonnonmateriaaleista.

- En omista edes kuumailmapyssyä, eikä kotoa liioin löytynyt edes rautalankaa kranssin kokoamiseen. Hain metsästä kauniita pajunoksia rungoksi, kuusen oksia, jo kaatunutta katajaa ja puolukan varpuja. Syksyltä oli ruukkuun kuivahtanut orapihlajanmarjoja parvekkeelle. Sitten kieputin pajuista kranssipohjan, jonka sidoin ihan neulontalangalla tiukasti. Koristenarulla kieputin oksia sommitellen ja lopuksi kultanauhaa ja tökin noita marjoja sinne tänne!

 

 

Kokkolalainen Emilia Aho, 34, sai idean ihanan nuottipaperikranssin tekemiseen handy diy -facebook-sivustolta, mutta mitään ohjeita siihen ei ollut.

 

- Löysin nuottivihon kirpputorilta ja pahvialustan leikkasin kenkälaatikosta. Tötteröt tein puolikkaasta tai 1/4 sivusta, ja kiinnitin ne kaksipuolisella valokuvateipillä tötteröksi. Valmiit tötteröt kuumaliimalla pohjapahviin, Emilia kertoo.

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ET-lehteen tulee edelleen runsaasti kilpailuvastauksia postikorteilla, vaikka suurin osa vastaa sähköisesti netissä. Joka kuukausi tulee lähes tuhat postitettua vastausta eli niitä kertyy iso laatikollinen.

Katsoin korttilaatikoita kiinnostuneena jo pari vuotta sitten ja pohdin, että noista voisi tehdä jotain hauskaa.

Pyysin vienosti sihteeriltä lupaa, että saisinko kerätä merkit talteen ennen kuin kortit osoitetietoineen menevät tuhottaviksi. Sain luvan, ja siitä pitäen olen rentoutunut repimällä postimerkkejä korteista ja liottamalla niitä. Huvinsa kullakin! Kiireisen työpäivän jälkeen on hyvin rentouttavaa tehdä jotain mekaanista, kuten repiä postimerkkejä.

Vähenevä luonnonvara

Monet postimerkit ovat todella kauniita, ja ikävä kyllä nekin ovat jonkinlainen väistyvä tuote, sillä ihmiset lähettävät yhä vähemmän postia. Siksi olen keräillyt niitä pitkän aikaa. Ehkä päällystän kulahtaneen oven postimerkeillä tai teen seinään jonkinlaisen postariteoksen. Mahdollisuuksia on monia.

Toistaiseksi olen tehnyt pieniä asioita, esimerkiksi postikortteja. Korttipohjan voi liimata joko täyteen käytettyjä merkkejä, tai vaikkapa vain yhden enkelipostimerkin ja sen alle pala käsintehtyä paperia. Joulupostimerkit säästän aina seuraavan vuoden joulukortteihin.

Olen tehnyt postimerkeistä kirjanmerkkejä, päällystänyt pieniä laatikoita ja lahjapaketteja. Olen laminoinut niitä ja tehnyt postimerkeistä korvarenkaita ja rintakoruja. Myös muistipeli syntyisi niistä helposti.

Suunnittele harmoninen värimaailma

Uusin innostukseni on tehdä postimerkkikransseja päällystämällä styroksirenkaita. Styroksi on aika liukasta materiaalia, ja työskentely on helpompaa, jos sen päällystää ensi sanomalehtisuikaleilla. Sen päälle merkit tarttuvat helposti liimapuikolla.

Kannattaa valita samansävyisiä merkkejä, jotta tulos on harmonisen rauhallinen. Käytetyistä postimerkeistä saa helposti puna-, sini-, vihreä- tai keltasävyisen värimaailman. Mutta esimerkiksi liiloja postimerkkejä on tosi vähän.

Samalla lailla voi kranssin tehdä vaikka värikkäistä paperisuikaleista, tai niitä voi yhdistää postimerkkeihin.

Jos siis olet säästänyt kaikki elämäsi postikortit, nyt on mainio tilaisuus laittaa ne hyötykäyttöön. Tai anna lapsuuden postimerkkikokoelmille uusi elämä kranssissa. Se on kiva ja yllättävä tuliainen.

 

Kommentit (1)

pp
1/1 | 

Hieno idea, sääli vain että joukkoon voi päätyä loistoleimaisia tai muute erikoisia merkkejä joista voisi olla keräilijät ( kuten minä) kiinostuneita. Kunka tuohon merkkiapajaan voisi päästä osalliseksi

Tuntuu, että käsityömaailmassa on jo keksitty kaikki mahdolliset materiaalit. Kerätään tölkinnipsut ja virkataan niistä kasseja. Tehdään paperiroskasta uusiopaperia. Solmitaan vanhoista muovijohdoista upea kranssi. Onhan näitä nähty.

Mutta pakko myöntää, että olin todella yllättänyt ja innoissani, kun huomasin, että ilmastointiteipin käytöstä askartelussa on tullut kirja! Tämä on minulle täysin neitseellinen alue, enkä edes tiennyt, että jesaria on muun värisenä kuin harmaana.

Jokainen tietää, että jesarilla voi lyhentää farkun lahkeet, korjata repsottavan auton oven ja paikata teltan reiän. Mutta kun ilmastointiteippiin tekee kuvioita ja värejä, se muuttuu mahtavaksi materiaaliksi.

Tämä näyttävä lampunvarjostin on tehty perusjesarista, siitä harmaasta. Sen tekeminen on itse asiassa aika helppoa. Jesareista valmistetaan levy, johon tehdään viiltoja mattoveitsellä, yksinkertaista!

Kankaansa aikoja sitten kadottanut retkijakkaran koki uuden tulemisen, kun siihen päällystettin veikeä istuinosa punomalla ilmastointiteipistä.

Perunalastuputkiloista ja ananaspurkeista saa uuden näköisiä, kun ne päällystää värikkäällä ilmastointiteipillä. Lapsikin tekee näin näyttävää jälkeä. Ilmastointiteipistä voi myös leikata kuvioita, vaikka sydämiä ja käyttää niitä minkä tahansa kovan pinnan koristeluun.

Sitten vain hankkimaan värikkäitä rullia. Rautakaupasta tai lähi-Prismasta niitä ei välttämättä saa, mutta nettikaupasta löytyy. Teippitarha-niminen liike myy satoja erilaisia jesareita ja muita teippejä. Sieltä selviää myös lähin jälleenmyyjä.  

Maitopurkista syntyy söpö lintukoto avaimille tai kännykälle. Yhtä hyvin se voi olla vaikka lahjapakkaus.

Käsityön ystävä arvostaa sitä, että neule ei karkaa puikoilta eivätkö puikot tökkää käteen laukkua penkoessa. Puikkolukko on helppo ja nopea tehdä ilmastointiteipistä. Näitä voi tehtailla vaikka joululahjaksi ja liittää kaikkien käsityön ystävien joulukorttiin!

Puikkokotelo on myös kätevä. Se syntyy mustakuosisesta ruututeipistä.

Jämäteipitkään eivät mene hukkaan, sillä niistä voi liimailla tilkkutyötyyppisen suojaruukun. Päällystä ruukun kokoinen muovipussi lisäämällä pala kerrallaan teippiä pinnaksi!

Varoitus. Teippiaskartelu tarttuu – vähintään yhtä tiukasti kuin teippi liimautuu.

www.teippitarha.fi (värikkäitä ilmastointiteippejä)
Päivi Sirkkiä: Ihana ilmastointiteippi. Paasilinna 2014. Hinta 23 euroa. (kuvat tästä kirjasta)

 

Vessapaperi on mainio raaka-aine moneen muuhunkin kuin siihen alkuperäistarkoitukseen. Huomasin sen Krakovan matkalla muutama vuosi sitten. Olimme ystävättäreni kanssa mukavassa, siistissä hotellissa vanhassa kaupungissa. Mutta perinteiseen itäeurooppalaiseen tapaan WC-paperia oli niukasti: puoli rullaa kahdelle naiselle vuorokaudeksi.

Pyytäessämme kainosti paperia lisää vastaanottovirkailija, nainen, oli aidosti hämmästynyt suurkulutuksestamme! Saimme toki rullan, mutta päätimme ostaa tätä hyödykettä itse lisää kaupasta. Ja onneksi teimme niin, sillä löysimme puolalaisesta marketista oikean vessapaperitaivaan.

Hyllyt pursusivat eri värivaihtoehtoja: vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyjä, kukallinen, pinkki, liila ja oranssi. Ryhdyimme oikein kiertämään kauppoja ja löysimme lisää ihania värejä, ja kiinnostavan yksityiskohdan. Monessa pakkauksessa luki made in Finland.

Värikkäät vessapaperit saivat mielikuvituksemme laukkaamaan. Se sopisi efektiksi käsin tehtyyn paperiin tai paperimassaan. Siitä pyöräyttäisi herkkiä paperiruusuja kranssiin tai onnittelukortteihin.

Maanläheinen kotiinvieminen

Viivyimme hyllyjen luona pitkään ja huomasimme sen herättävän epäilyjä. Myymäläetsivä oli koko ajan kannoillamme. Nauroimme makeasti kuvitellessamme tullimiestä avaamassa matkalaukkujamme. Yksi tuo viinaa, toinen vessapaperia.

Olen sittemmin ottanut tavakseni tuoda humoristisia tuliaisia läheisille. Toin pojalleni Pietarista selvitymispakkauksen, johon kasasin paikallisen oluen, annosvotkan ja vessapaperin. Vessapaperiin liittyy pieni vitsikin, joka aukenee vain venäjän kieltä jonkin verran osaaville. Kyrillisissä kirjaimissa on niin sanottu pehmeä merkki, joka on venäjäksi ”mjakij žnak”. Mikä sopisikaan paremmin vessapaperin nimeksi kuin ”pehmeä merkki”!

Vessataidetta ja vuoden turhake

Toin kotiin muutaman vessapaperirullan ja kieputtelin niistä herkkiä vaaleansinisiä ruusuja. Liimasin ne kehykseen ja taulu pääsi vessataiteeksi. Muutama värikäs rulla on edelleen tilateoksena vessassa, ja niitä saa käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Peruskäyttöön on harmaata luonnonystävää.

Vuonna 2011 valittiin vuoden turhakkeeksi Flush & Go -vessapaperin biohajoava hylsy, jonka voi vetää vessanpöntöstä alas. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kävin kesällä kierrätyskäsityökurssilla, ja siellä opettaja esitteli tämän hylsyn mainioita käyttömahdollisuuksia käsitöissä.

Konekirjonnassa käytetään yleensä tukimateriaalina veteen liukenevaa solvi-kalvoa, joka helpottaa kirjomista. Saman asian ajaa Flush and go! Kuvista selviää miten se sujuu. Oranssiin kankaaseen leikattiin reikä, joka peitettiin vessapaperihylsyllä. Sitten konekirjottiin ja lopulta hylsy huuhdottiin pois. Helppoa ja halpaa.

 

Flush and go -hylsy on myös mainiota raaka-ainetta paperimassadippaukseen. Liota hylsyjä vedessä ja surauta massa sauvasekoittimella ”soseeksi”. Dippaa massaan esimerkiksi kanaverkosta tehtyjä palloja, sydämiä ja muita koristeita. Kuivuva paperimassa tekee niistä kauniin lumisen näköisiä.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat