Astrid Lindgrenin luoma Peppi Pitkätossu, väkivahva punatukka, hurmaa lapsia ja aikuisia tänä kevään Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Näytelmä alkaa, kun Peppi saapuu heppansa ja apinansa kanssa Huvikumpuun. Pian hän tutustuu naapurin lapsiin Tommiin ja Annikaan. Näytelmässä käydään läpi kirjoista ja tv:stä tuttuja kohtauksia: Peppi selättää sirkuksen voimamiehen, härnää sosiaaliviranomaisia ja poliisia, päihittää ilkeät roistot ja tapaa lopulta merirosvo-isänsä.

Peppi on anarkisti, joka asuu yksin isossa talossa ilman vanhempia. Hän haastaa kaavoihin kangistuneen ja byrokraattisen yhteiskunnan ja ottaa siitä niskalenkin.

Näytelmässä on kekseliäs, värikäs ja ihana puvustus. Voisi sanoa, että käsityöntekijän unelma, sillä monet vaatteista on virkattu. Pepillä on muuan muassa isoäidin neliöistä virkattu värikkään rouhea mekko! Saapa nähdä, tuleeko mekosta uusi pikkutyttöjen suosikki.

Lämpöä ja retroa

Peppi Pitkätossu näytelmän pukusuunnittelu on Riitta Röpelisen käsialaa. Hän pyrkii sillä kunnioittamaan kirjan henkeä.

– Kaikkihan haluavat luoda jotain uutta, niin minäkin. Mutta puvustuksen luominen ei ollut helppoa, sillä kunnioitan niin suuresti alkuperäistä teosta, kirjaa, elokuvaa ja kaikkea siihen liittyviä mielikuvia. Mutta halusin kuitenkin puvustukseen jotain uutta ja freessiä, Röpelinen kertoo.

Anarkistisella Pepillä on valtavasti energiaa, ja Röpelinen halusi sen näkyvän vaatetuksessakin.

– Päädyin värikkääseen retro-tyyliin, jossa materiaali herättää lämpimiä ajatuksia. Rakastan luonnonmateriaaleja, ja villalanka tuli luonnostaan mukaan.

Puvuissa on on lämpöä, retroa, paljon katseltavaa ja itsetekemisen meininkiä.
Röpelinen kävi ostamassa konepesun kestävää ohuehkoa villalankaa ja virkkasi alkuun noin 70 isoäidin neliöstä koostuvan Pepin mekon. Puvustamon väki jatkoi, mekkoja tehtiin kaikkiaan neljä. Pepillä on Afrikka-kangasta alusmekkonaan, sekin hauskaa materiaalia.

Pepin puvustuksen valmistamiseen meni noin 2 kk. Sitä ennen minulla oli suunnitteluaika.

Pepillä on yksi kultarahalaukku, joka on päällystetty kirpputorilta löytyneestä isoäidinneliö-hameesta.

Isoäidin neliöillä on päällystetty myös pari kirppareilta löydettyä laukkua.

Neulova Peppi

Peppi on tuottava, tekevä ja toimiva. Yhdessä kohtauksessa hän kutoo valtavilla puikoilla.

– Palaverissa ehdotin lavastajalle ja ohjaajalle, että voisiko Peppi kutoa yhdessä kohtauksessa. Hankin tosi isot puikot ja lankakerän. Siinä tulee hyvin esille pienen tytön Pepin vahvuus, omatoimisuus ja voima. Peppi myös kutoo näytelmässä itse Huvikummun päälle matonkuteista palasia. Ne on oikeasti tehty vanhoista kankaista revityistä matonkuteista!

Kuvassa Pepin (Anna-Riikka Rajanen) käsityöhetken keskeyttävät rosvot Jymy Juntunen (Sauli Suonpää) ja Kukkanen (Iikka Forss), jotka tulevat kysymään Pepiltä paljonko kello on. Samalla he tietoonsa, miten saisivat  Pepin kultarahat ryöstettyä tämän mentyä nukkumaan.

Paljon katsottavaa

Puvut ovat kautta linja herkullista katsottavaa. Näytelmässä on esimerkiksi sirkusmaailma ja merirosvojen maailma, jossa liikkuu kaikenlaisia häröporukoita. Sirkusmaailmaan on näyttelijöille virkattu fleece-kuteesta hassu mekko. Roudari-tirehtöörillä on taas räsymatosta tehty takki. Sirkus-krokotiili on ommeltu huovasta. Se on helppo materiaali työstää.

Röpelinen tykkää itse neuloa ja virkata, idea puvustukseen tuli siis omilta puikoilta.

– Rentoudun käsityön parissa. En suunnittele mitään, ryhdyn vaan neulomaan tai virkkaamaan. Samalla katson TV:tä.

Röpelinen on freelancer-pukusuunnittelija. Pepin puvustuksen suunnitteluun meni pari kuukautta yhdessä teatterin puvustamon kanssa.

– Nyt puvustan Q-teatterille näytelmää nimeltään Jotain Toista. Se kertoo sukupuolisuudesta ja halusta, eli todellakin on jotain toista Pepin jälkeen! On kiinnostavaa tehdä puvustustyötä monipuolisesti ja vaihtaa näkökulmaa.