Kirjoitukset avainsanalla Ryijy

Juvalla Etelä-Savossa rakennettiin aikoinaan jugend-tyylinen puutalo 1910-luvun alussa kunnanlääkärin taloksi. Talo on saanut nimensä Juvan pitkäaikaisen kunnanlääkärin Joel Nuutisen aviopuolison Hildur Nuutisen mukaan. Hilduri toimi lääkäritalona vuoteen 1970 saakka, sittemmin toimistotiloina ja kansalaisopiston käsityöopetuksen tiloina. Nyt siellä on alakerrassa käsityömyymälä ja kahvio.

Yläkerran vinttigalleriassa on upea Tarinaryijyt-näyttely, jonne on koottu erikokoisia ryijyjä Juvan käsityöläiset ry:n jäsenten omilta seiniltä ja varastoista. Lisäksi on saatu täydennystä joiltakin yksityishenkilöiltä. Viime kevättalven aikana tehtiin talkoilla 100 nukan miniryijyjä, jotka myös nähdään näyttelyssä.

Aloituskuvassa olevan keltaisen nukkamaton on valmistanut Terttu Häkkinen ompelemalla trikookuteen pohjakankaaseen ompelukoneella.
Liisa Tarkiainen toi näyttelyyn pienen valkoisen kiikkutuolin , jonka hänen Katri-tyttärensä sai Eino-kummilta 1980-luvulla. Kummi on sorvannut sen itse.

 

Peiliryijyn on suunnitellut ja kutonut Kaija Huhtinen 1999. Kaija on Juvan käsityöläiset ry:n puheenjohtaja ja tehnyt ansiokkaan uran Juvan ja Sulkavan kansalaisopistoissa tekstiilityön opettajana.

Kuvassa vasemmalla Liisa Tarkiaisen Hääpäivä-ryijy. Se on ostettu kulkukauppiaalta 1972 tai 1973. Liisan äiti oli sanonut sen olleen hyvä ostos. Hinta oli noin 500 markkaa.

Keskimmäisenä on Kaija Huhtisen ryijy, joka on myös ostettu kulkukauppiaalta 1970-luvulla.

Oikealla oleva ryijy on Marjo Kaatisen.

- Appeni osti kirpputorilta 2000-luvun alussa vuokramökin somistukseksi. Muistelen sen maksaneen 40 euroa, Marjo kertoo.

Marjo Kaartinen kertoo ostaneensa tämän keinutuolin 1990-luvulla Satu Kopralta.

- Hän muutti Suomesta Keski-Eurooppaan ja joutui luopumaan kaikesta, mikä ei sopinut äidin varastoihin tai mukaan rättisitikkaan. Keinua korjattiin Nuorten työpajalla Antti Kilkin johdolla. Annoin keinun joululahjaksi miehelleni.

 

- Tarinaryijyt-näyttelyn syntysanat lausuttiin jo viime syksynä. Halusimme juhlistaa Suomen 100- ja Juvan 575-vuotista taivalta. Joulun tienoilla tuli ajatus lisätä näyttelyä miniryijyillä, joissa kaikissa olisi 100 nukkaa ja niissä kokeiltaisiin erilaisia nukkamateriaaleja. Pidin opiskeluihini liittyvän ohjausnäytön ryijystä ja sen tekemisestä maaliskuun alussa ja sen jälkeen miniryijyt valmistettiin talkoilla, Marjo Kaartinen kertoo.

Kuvassa näkyy ylimpänä tuohinukitusta. Nukitus on tehty metalliverkolle ja nukat on kasteltu kuumassa vedessä. Tuohelle on tyypillistä, että se kihartuu tässä käsittelyssä. Keskimmäisenä on miniryijy, jonka nukka on tehty turkispaloista.  Alimpana on perinteisempi miniryijy villanukalla. Tälle seinälle valittiin 10 sellaista 100 nukan miniryijyä, joiden materiaalit ja/värit kertovat käsityöperinnöstä sadan vuoden ajalta.

 

Tuohi on ikiaikainen materiaali: kontit, tuokkoset, korit, katot... Tämä kyseinen tuohityö on Irma Karvisen käsialaa. Hän on kansalaisopiston tuohityökurssien aktiivinen osallistuja.

Tämä Aurinkotyttö on Terttu Häkkisen tekemä miniryijy vanhan shaalin hapsuista.

 

Kuvassa näkyvän miniryijyn nukkakude on järvikaislaa. Siitä löytyy tietoja ja kuvia netistä. Miniryijyn taustakangas on vanhasta liinasta, jonka kuviokude on järvikaislaa. Liinan kutoi aikoinaan Pohjanmaalta Juvalle muuttanut Jalo Kultalahti. Tämä miniryijy on yksi ohjausnäyttöni esimerkeistä, kertoo kuvassa oleva Marjo Kaartinen.

Keinutuolissa on matto, jonka kutoja ja ensimmäinen omistaja oli Tilda Valkonen. Hän oli syntynyt vuosisadan alussa ja kutoi keinutuolinmaton 1930- tai 1940-luvulla. Hän lahjoitti maton Raili Summaselle, joka puolestaan antoi sen allergiansa takia nykyiselle omistajalle Terttu Summaselle. Nukkakude on luonnonväreillä värjättyä lankaa.

Keinutuolin alla tasolla Marja Taskisen kutoma nukkamatto vuodelta 1960.

Kuvan keskellä Hulda Potilan suunnittelema Jäärä. Sen omistaa Eeva Huhtisen perikunta.

Kuvan oikeassa reunassa osittain näkyvissä Eliel Saarisen suunnittelema Ruusu. Tämä kyseinen ryijy on Kaija Huhtisen kutoma sisarelleen 50-vuotis lahjaksi. Ruusu esiteltiin Suomen Käsityön Ystävien 25-vuotis näyttelyssä 1904. Tästä ryijystä löytyy tietoja ja kuvia netistä.

 

Tämä moderni kolmiosainen ryijy on Marika Tarkiaisen oppilastyö Mikkelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa vuodelta 1996. Perinteistä ryijyä ei saanut tehdä - oli suunniteltava jotain modernia koulun niukasta lankavarastosta.

Hilduri, Juvantie 2, Juva.

Kesällä 2017 Hildurin vinttigalleriassa on käsityöläisten juhlavuodeksi kokoama näyttely "Tarinaryijyt". Tarinaryijyt-näyttelyssä on kaikkiaan reilut 50 tuotetta. Näyttely on avoinna 1.7.-12.8. ma-pe 12-18 ja la 10-14. Näyttelyn ohessa Vinttigalleriassa toimii kirpputori, lisäksi alakerrassa käsityömyymälä ja kahvio.

Kommentit (0)

Moni muistaa lapsuudenkodista tai mummolasta värikkään ryijyn. Ehkä siinä oli tuhkimon kuva tai peuroja juomassa lähteellä.

Jokin lämmin läikähdys käy sydämessä kun niitä muistaa. Nyt kuolinpesistä löytyneitä ryijyjä myydään kirpputoreilla jopa 50 euron hintaan.

Myös nettikauppa huuto.netissä ryijyjä on paljon myynnissä.

 

 Tuhkimo-ryijyä myydään huutonetissä 120 euron hintaan.

Tästä ryijystä pyydetään Malmin Fidassa 50 euroa.

Tätä ryijyä myydään huuto.netissä 74 euron hintaan.

Tämä ei ole mitenkään paha asia, jos ryijy pääsee näin rakastavaan kotiin. Minäkin sain ryijyn työkaverini sukulaisen kuolinpesästä. Ihastuin kovasti ajatukseen, että joku on sen rakkaudella tehnyt ja käyttänyt siihen tuntikausia. Tuuletin ryijyn hyvin ja laitoin sen sängyn eteen matoksi. Se sopisi hyvin myös vaikka keinutuoliin. Seinä ei ole ainoa sopiva paikka ryijylle.  

 

Jugendia ja morsiusryijyjä

Ennen ryijyjä käytettiin peittoina. Mutta kun 1700-luvulla vuoteissa alettiin käyttää täkkejä, ryijyistä tuli enemmän koriste ja lämpöeriste seinää vasten.

Ryijyjä alettiin koristella ylenpalttisesti, ja nukka leikattiin lyhyemmäksi, jotta kuviot erottuisivat hyvin. Ryijyjä kudottiin kapioiksi ja morsiusryijyiksi, joissa vuosiluku, ihmishahmot ja sydänkuviot olivat suosittuja.

Kansallisromantiikka nosti 1800-luvun lopulla ryijyt taas uuteen kukoistukseen, kun esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela alkoi suunnitella taideryijyjä. Gallen-Kallelan Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900 suunnittelema jugend-henkinen Liekki-ryijy on ehkä ensimmäinen taideryijy.

Varsinainen ryijyinnostus alkoi Suomessa 1920-luvulla, kun Suomen Käsityön Ystävät alkoi myydä ryijymalleja ja tarvikepaketteja. Taiteilijat alkoivat samalla suunnitella uusia ryijymalleja aluksi kansanryijyjen tyyliin.

Valaisu virkistää ryijyä

Ryijy oli ennen arvokas ja arvostettu kodin kaunistus, joko itse rakkaudella tehty tai lahjaksi saatu. Helsinkiläinen Pirjo esittelee appivanhempiensa Pirkka-ryijyä.

– He muuttivat maalta Konnevedeltä Helsinkiin 1970-luvulla kirkon työntekijöiksi. Ryijyn hankinta oli pitkällinen prosessi. Uuteen kotiin haluttiin jotain lämminhenkistä ja turvallista, kenties maaseututaustaankin viittaavaa. Tuohon aikaa ryijy oli arvokas hankinta ja arvostettu osa kotia.

Ryijy oli pitkään palvelutalossa ensin pariskunnan yhteisen huoneen seinällä ja viimeiseen saakka anopin huoneen seinällä. Se edusti turvallisuutta ja kodikkuutta.

– Anopin kuoltua vuosi sitten toimme ryijyn kotiimme. Miehelläni oli aika pitkällinen prosessi keksiä ryijylle valaistus. Ainoastaan eteisessä oli vapaata seinäpintaa ja ikivanha piironkikin sen kaverina.

– Monien insinöörimäisten miettimisten jälkeen mieheni keksi valaistuksen, jossa on kaksi Claes Ohlssonin ledivalaisinta pötkönä peräkkäin. Ja niiden “peittona” kaksi valkoista kukkalautaa Bauhausista + listan pätkä.

Ryijy on valaistuna tosi upea, vaikka tämä kuva ei teekään sille oikeutta.

Hylätyt ryijyt olisivat kotoisia vanhainkodeissa ja laitoksissa. Mutta varmaan siihenkin on keksitty jokin paloturvallisuussääntö, joka estäisi sen.

Korjaa vanha ryijy

Helsinkiläinen Sinikka peri äitinsä kutoman ryijyn, mutta se majaili pitkään rullalla muovipussissa autotallin hyllyllä. Seinän hehkulamppu oli polttanut muovin puhki ja ryijyyn reiän. Sinikka korjautti ryijyn Suomen Käsityön Ystävissä.

– Työ oli kyllä tyyristä, noin 70 euroa tunti, ja pesusta meni tietysti eri maksu. Kokonaishinnaksi tuli noin 370 euroa, sillä korjaus vei neljä tuntia. Mutta komia tuli!

– Äitini teki ryijyn 1950-luvun alussa asuessaan Sotkamossa. Ryijy oli meillä kotona seinällä siihen asti, kunnes äiti 1970-luvulla innostui tekemään ison ja modernin ryijyn ja vanha ”tuparyijy” sai väistyä.

Sinikan kotona ryijy pääsi olohuoneen seinälle isän maalaaman taulun viereen.

Lainaa ryijy seinälle

Kaikkea ei tarvitse omistaa tai ostaa: Suomen Käsityön Ystäviltä voi vuokrata ryijyjä, kätevää! Tarjolla vuokrattavaksi on eri aikakausien tunnettujen suomalaisten tekstiilitaiteilijoiden suunnittelemia ryijyjä. Tällä hetkellä tarjolla on muuan muassa Eva Brummerin, Ritva Puotilan, Nina Nisosen ja Elinan Aallon suunnittelemia ryijyjä. Kuukausivuokra 100–300 eurosa kuukaudessa, määräytyen ryijyn ostohinnasta.

 

Lisätietoja lainattavista ryijyistä, 010 439 8771, sky@kasityonystavat.fi.
Suomen Käsityön Ystävät myy sekä valmiita ryijyjä että tarvikepaketteja,

www.kasityonystavat.fi

 Aloituskuva on Suomen Käsityön Ystävien 135-vuotis juhlaryijy nimeltään Hehku. Sen koko on 110 x 57 cm, suunnittelija/ Pentagon Design 2014,valokuvaaja Rauno Träskelin.

Kommentit (9)

Vierailija

Olipa muistoja herättelevä juttu ryijyistä. Itselläni on myös anopin aikoinaan ostama ryijy kaapin perällä paketissa. Ilmeisesti se tulee siellä olemaan ainakin minun elinikäni, sillä minusta ryijy on oikea pölynpesä.  Tämän tyylisiä juttuja lisää.

kk-47

Ilmatar
Liittynyt24.8.2015

Voi ihastunut huokaus sentään! Silmä lepää, mieli lepää, kaikki muu unhoittuu.....

Näin voin sanoa katsellessani ryijyjä. Minun elämässäni on ollut kaksi ryijyä, joilla on rakas, oma tarinansa. Toinen ryijyistä on valmistunut 1940 luvulla ja toinen 1960 luvulla. Kerron vanhemmasta. Pääsimme 1990 luvulla tutkimaan vanhemman talon sydämen kätköjä ja joskus yövyimme talossa. Siitä taas seurasi se, että vanha patja tuntui kuhmuraiselta ja eräällä kerralla toimme uuden patjan. Vanhan patjan sisältä löytyi yllätys, kaunis ryijy! Löytö hämmensi koko päiväni kuviot. Mieheni yritti toppuutella ajatuksiani ryijyn iästä, sanoi nähneensä ryijyn joskus talon seinällä. Ryijyn kutoja oli itsestään selvyys, mieheni täti. Ryijyn tarina jatkuu. Toimitimme ryijyn pesulaan ja saan kiittää pesun tuloksesta.  Ryijy raikastui, silti siinä on kasvivärjättyjen lankojen lempeä sävy. Olimme juuri laajentaneet kotiamme ja ruokailutilan päätyseinä odotti jotain.....juuri tätä ryijyä. Siinä se nyt on ja pysyy. Kotini sydänkohta.

En ole itse (vielä) valmistanut ryijyä, haaveissa on. Tilasin Suomen käsityön ystäviltä v.2002 ryijykuvaston hintoineen. Suosittelen tilaamista, vaikka se jotain maksaakin. Vastalahjaksi sain oikein hienon kirjasen, jossa on 53 värikuvaa ryijyistä, hinnasto niiden valmiina tilaamisesta, tai tarvikkeiden tilaamisesta, valmistaa ryijyn sitten kutoen tai ommellen.

Luettuani tuon blogin, ihmettelen, kuinka halvalla netin kautta voi saada vanhoja ryijyjä. Tuossa hinnastossani valmiit maksavat tuhannesta eurosta kolmeen tuhanteen.

Vierailija

Ryijy ei vain ole nyt muodissa.Itsellä on omakutoma, joskus kuusikymmenluvulla kudottu seinällä vieläkin.Vanhempi tumma ruusuryijy on varastossa,ja vielä vanhempi löytyy se kai sävyistä päätellen myös kasviväreillä värjätty,ei sekään esillä.Ryijyt on kauniita mutta tällähetkellä niitä ei vain arvosteta.

Reija
Liittynyt26.5.2014

Ihana tarina ryijystä!

Toisaalta se, että arvokas käsityö on edullisesti kirpputorilla, voi edesauttaa sen pääsyä arvostavaan ympäristöön.

Monet käsityöharrastajat pelastavat kirppareilta esimerkiksi ristipistoliinoja, joita hyödyntävät seinätekstiileihin tilkkutyön tapaan. Hylätty käsityö saa uuden elämän!

Vierailija

Ovathan ryijyt hienoja mutta itse suosin raanuja ihan sen vuoksi, etteivät kerää pölyä niin paljon kuin ryijyt. Itse en ryijyä lattialle laittaisi maton korvikkeeksi. Kuullostaa hirveältä mutta jokaisen oma valinta tietystä mitä ryijyllään tekee...

Vierailija

Miksi ryijy olisi joku muotiasia?  Lapsuuskodissani oli monta ryijyä, erittäin vanhojakin ja nyt itselläni on yksi vanha, ehkä 1880 luvulta ja toinen jostakin 1968 vuodelta. Tyttäreni sai äitini tekemän ryijyn, joka on 1930 luvulta ja se on hänen seinässään. Ryijy kerää pölyä, juu, mutta sen voi ravistaa, sen voi pesettää , sitä voi hellästi imuroida.Ryijy on ennenkaikkea hyvä vaimennin, kun lattiat on kovaa parkettia tai laminaattia, seinällä pidettynäkin se pehmentää kenkien kolinaa tai vaikka pianon ääntä.  Lattiamatot on taas erikseen, onhan niitä nk. ryijymattoja, jotka ovat olleet jossain vaiheessa monessakin huushollissa, jossa on ollut kylmät lattiat. Nykyihminen ei ilmeisesti halua nähdä ryijyä sisustuselementtinä.  Onneksi kuitenkin on vielä heitä, jotka arvostavat ryijyä ja laittavat ne esille seinälleen.

 

 

Reija
Liittynyt26.5.2014

Minä olen pohtinut sitä, että ryijyt toisivat tunnelmaa ja lämpöä vanhainkoteihin ja hoivakoteihin. Mutta varmaan siihenkin on keksitty jokin paloturvallisuus- tai siisteyssääntö, että niitä ei saisi sinne viedä. Myös tietyntyyppisissä ravintoloissa ja kahviloissa ne toisivat kotoisaa tunnelmaa.

Vierailija

Olen saanut vanhemmiltani kihjalaislahjaksi Vuonna 66 metsässäpalaa ryijyn .Oli kaapissani kymmeniä vuosia ja 2 vuotta sitten laitoin sen sinälle ja se on IHANA! Railin silmäterä

 

Reetta Oksalampi-Kokkinakis

Hei, mikä tuon ryijyn nimi on, joka on Pirkka-ryijyn alapuolella, kun kerrot, että valaistuksella saa värit esiin. Minulla on tuo alempana oleva seinälläni täällä Kreetalla, äitini sen on tehnyt Pohjanmaalla joskus 1930-luvulla.

Tuftaus on nopeaa ja luovaa ryijytyötä, johon jää heti koukkuun nimenomaan sen ripeyden takia.

Puiseen tuftauskehikkoon pingotetaan harva säkkikangas, johon tehdään ryijynukkaa tuftaustyökalun avulla kankaan nurjalta puolelta. Tuftaustyökalu muistuttaa onttoa kynää, jonka läpi pujotetaan lanka tai lankanippu. Lanka muodostaa oikealle puolelle lankalenkkejä.

Työskentely on huomattavasti joutuisampaa kuin kangaspuissa ryijyn valmistus. Laitetta liikutetaan kankaan nurjalla puolelle piirretyn kuvion mukaan tai ihan vaan vapaasti ”maalaillen” pintoja eri värein ja nukan korkeutta muunnellen. Tässä tekniikassa voit käyttää mitä erilaisimpia lankoja ja hyödyntää kaappien kätköissä olevat ylijääneet lankavarastot upeiksi tuotteiksi. Nukan pituus on säädettävissä 1–2 senttiin.  

Tuftaus on kuin langoilla maalausta

Olen ollut parina kesänä Kankaanpään opistossa tuftauskurssilla, jota veti Maria Gummerus-Aho. Luokassa meni tuntikausia tuftaustyökalun parissa, sillä lankojen mallailu ja yhdistely koukutti todella.

Tuftaus on nukitustekniikka, joka on Yhdysvalloissa ollut käytössä jo 1700-luvulta. Me tilasimme kurssilla tuftauslaitteet amerikkalaisen nettihuutokaupan kautta. Sieltä niitä sai huomattavan edullisesti, mutta ostaminen vaatii hieman perehtymistä.

Tuftaaminen on nopeaa, mutta viimeistely on hidasta. Valmiissa työssä nukka liimataan maitoliimalla nurjalta puolelta ennen kankaan irrottamista kehyksestä. Nukan voi jättää silmukoille tai leikata auki. Tuftattu säkkikangas voi johtaa vaikka mihin työhön: ryijy, laukku, tyyny, pikku taulu, istuinalunen.

Taito-käsityökeskukset, kansalaisopistot ja työväenopistot ympäri maata järjestävät tuftauskursseja. Ja ainahan voi esittää toiveita, ellei kursseja ole tarjolla! Kursseilla pääsee kokeilemaan ilman omia työvälineitä.

Toijalassa oleva Toika Oy myy sekä tuftaustyökalua että tuftauskehikkoa. Käsintuftauslaite maksaa 113 euroa.  
Puinen tuftauskehikko maksaa 49 euroa ja niitä on kahta kokoa, 50 x 50 cm ja 70 x 70 cm.
www.toika.com

Kommentit (1)

Lapanen

Nämä on kivoja messuja - korjaisin juttua sen verran että Euroopan suurimmat messut nämä eivät ole. Esimerkiksi Lontoon käsityö messuilla on 50 000 kävijää ainakin.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 55-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat