Kirjoitukset avainsanalla kirjonta

Sain tässä taannoin ystävältäni ison pinkan valkoisia vanhoja pitsilakanoita hänen äitinsä jäämistöstä. Hän ei itse välittänyt niistä, mutta arveli minun innostuva. Näin tapahtuikin. Vanha 60-70-luvun puuvilla on pehmeää mutta kestävää useista pesuista huolimatta. Uudet lakanat kuluvat pian puhki.

Aivan ensimmäisenä tein päällyslakanan pitsestä pussilakanan. Se tapahtui niin, että ompelin kahdesta aluslakanasta pussilakanan, ja päällysosaan pääsivät pitsit. Pussilakanasta tuli aika painava, joka on hyvä asia. Näin kesäaikaan käytän sitä peittona, sillä se ei ole yhtä kuuma kuin täkki, mutta nukkujan päällä tulee kuitenkin kevyt paino.

Moniin lakanoihin oli ystäväni äiti huolella kirjonut nimensä, MA. Kuinka paljon tuohon onkaan mennyt aikaa! Halusin ehdottomasti nuo näkyviin johonkin ja niinpä ompelin niistä mökille verhot.

Lakanoista jäi monia pienempiä palasia ja niistä innostuin oikeastaan eniten. Keksin nimittäin, että teen niistä mökille saunapeflettejä. Eikä pelkästään valkoisia, vaan kirjon pumpulilangalla niihin käyttäjien nimet. Niistä tuli todella hauska autokäsityö mökkimatkalla. Lyijykynällä vain nimen hahmotelma ja sitten kirjonta ketjupistoilla.

Nimikoidut pefletit on myös mainio tuliainen tai lahja. Ja vitsiniekka kirjoo niihin jotain hauskempaakin kuin pelkän nimen. Mielikuvistusta peliin vain.

Näitä vanhoja lakanoita on paljon kirpputoreilla mutta aika usein niitä saisi tuttavan tuttavien kuolinpesistä. Tässäkin pätee vanha viisaus, että toisen roska on toisen aarre.

Kommentit (0)

Tapasin marraskuussa Tampereen käsityömessuilla maarianhaminalaisen Hannele Ögård-Forsmanin, 66, kun katseeni osui kaukaa hänen hienoihin tekstiilitöihinsä.

Innostuin sittemmin lähtemään ET-lehden juttukeikalle Maarianhaminaan, jossa Hannele esitteli minulle myös paikallista käsityömaailmaa. Pääsin myös katsomaan hänen työhuonettaan, joka on nimeltään Ateljé Blå Fisken. Se on erillinen rakennus hänen torppansa eli ”kesämökkinsä” puutarhassa Byttbölen kylässä 20 km päässä Maarianhaminasta.

Hannele kuvailee pääkuvassa sylissään olevaa tekstiilitaulua näin:

– Kutsun näitä inch-tauluiksi. Näin aikoinaan saksalaisessa käsityölehdessä kirjottuja inchin eli tuuman kokoisia 2,5 x 2,5 cm palasia, joita ihmiset vaihtoivat keskenään.

Hannele innostui ajatuksesta, mutta teki hiukan isompia palasia, jotta niitä oli helpompi käsitellä.

– Neliön muoto on aina kiehtonut minua samoin kuin erilaisten kuvioiden järjestelmällinen toistuminen ja tässä pystyin yhdistämään molempia samaan teokseen. Ompelin lappusia kaksi vuotta ennen kuin tein varsinaisia tauluja. Ompelin niihin niittejä, neppareita, nappeja jne.

Hannelella on monenkokoisia inch-tauluja, pieniä ja isoja. Minäkin ostin itselleni oman, koska se oli niin soma!

Oma ihana käsityöateljee

Hannelen ateljee on ihana, ihan kateeksi käy. Paljon valoisaa työskentelytilaa ja kaapit ja hyllyt kiinnostavaa tilpehööriä täynnä. Yhdessä kaapissa on tauluja vanhoista paperinukeista. Kuvan paperinukkien vaatteet on Hannelen ja Kata-siskon piirtämiä kymmeniä vuosia sitten. Hyvä idea säästää rakkaat paperinuket!

Ryntään heti innoissani katsomaan oudon näköistä geelilevyä. Hannele esittelee sen uudeksi kokeilukseen, jonka hän keksi ruotsalaisesta lehdestä. Googlaa gel plate tai gel printing plate.

– Laitan tälle geelilevylle maalia ja piirrän siihen kuvioita pensselillä tai painan muotilla. Sitten se vain painetaan paperille, ja hups, siihen tulee kiinnostava pinta. Ja sitten uutta väriä ja kuviota peliin. Geelilevyyn voi kaivertaa vaikka kuvioitakin. Ja mitä parasta, sen voi sulattaa ja hyydyttää taas uudeksi ja sileäksi levyksi.

Itse painettuja papereita Hannele käyttää kortteihin ja lahjapaperiksi.

Hannele antaa ohjeen geelilevyn tekemiseen. Hän ostaa glyserolin aina Ruotsista, koska se on siellä puolet halvempaa kuin Suomessa.

Geelilevy

1 prk liivatejauhetta
3 dl glyserolia
1 dl hienoa sokeria
3 dl kiehuvaa vettä

1. Liuota sokeri ja liivatejauhe kiehuvaan veteen. Lisää glyseroli ja kaada hyytymään laakeaan astiaan.

Hannele osaa hyödyntää ihan kaiken roskan. Esimerkiksi taulu, jossa on eri vaatteiden pesulappuja on ihan superkiinnostavan näköinen! Kun samaa asiaa on monta, se muuttuu kiinnostavaksi. Kun  lapun ompelee nurinpäin, se onkin taas ihan erinäköinen!

Mysteriebroderi

Nyt täytyy jättää Hannelen askarteluparatiisi, sillä vi skall åka till bibban!
Kirjasto eli bibliotek on kuulemma aina bibban täällä – tosi hauska sana. Bibbanissa kokoontuu kerran viikossa kirjontaryhmä, cirkelbroderi.

– Kesällä emme kokoontuneet, mutta saimme kesätyöksi salaperäisen "mysterie broderi"-kirjontatehtävän, joka kesti kymmenen viikkoa. Opettaja lähetti meille kerran viikossa tehtävän, jonka saimme toteuttaa omalla tavallamme. Emme tienneet mikä olisi työn lopputulos.

Ensimmäinen tehtävä oli valita kaksi 40 x 50 cm kokoista kangaspalaa ja kestäviä lankoja. Piti myös valita muoto: ympyrä, kolmio tai heksagoni, jonka minä valitsin. Joka sunnuntai tuli erilaisia ohjeita ja jokainen vaihe piti dokumentoida kahdella valokuvalla. Saimme säkeitä puolalaisen runoilijan runoista, linkin videoon, jossa nuori tyttö tanssi jne. Vasta viimeisessä ohjeessa selvisi että työstä piti tulla kassi.

Kirjontaryhmän naiset ovat työn touhussa, kun saavumme sinne. Ann Granlund esittelee omaa, vielä keskeneräistä mysterie broderi -työtään.

– Aluksi kirjoin nimeni kankaaseen. Sitten valitsin muodoksi ympyrän. Metsäaiheisesta runosta keksin kirjoa kankaaseen ketun. Näimme energisen tanssivideon, ja energiasta minulle tuli mieleen aurinko. Tämä oli oikein kiinnostava tehtävä!

Ihania kauppoja

Ann Granlund kutsui meidät käymään ihanassa Salt-käsityöliikkeessä (www.salt.ax). Viisi käsityöläistä ylläpitää sitä kaunissa talossa Maarianhaminan satamassa. Työtilat on ylhäällä. Ann painaa kankaita, esimerkiksi ihania punajuuripyyhkeitä.

Liikkeeseen otetaan myös myyntiin muita ahvenanmaalaisia käsityötuotteita. Otan sieltä ystävälleni tuliaisiksi Maarianhamina-kalsarit, koska hänellä on jo ennestään Etelä-Pohjanmaan kalsongit.

Vielä ehdimme Kulturfabrikeniin eli Kulttuuritehtaalle. Siellä on soma Fabriksbutiken, jonka lattialla lötköllee vaaleansinisilmäinen Nanuk-koira. Neljän naisen verkosto vetää kauppaa ja on siellä vahtivuorossa kerran viikossa.

Tänään paikalla oli Inger Nygård Nanuk-koiransa kanssa. Hän kertoo omistavansa 16 huskya ja kaksi islannin lammaskoiraa. Jokaisesta niistä lähtee puoli kiloa karvaa vuodessa. Koirankarvalankaa tulee 3–4 kiloa vuodessa, ja niistä tulee erityisen lämpimiä sukkia ja pipoja

Mitä vielä? Ennen lentoa Helsinkiin Hannele kuskaa meidät paikalliselle kierrätyskeskukselle. Siellä on tehty hienoja lamppuja vanhoista vadeista ja kattiloista.

Ahvenmaalle täytyy päästä kesällä uudelleen, kun maaseudun neulekahvilat ja muut ihanuudet aukeavat.

Kommentit (1)

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015

Kylläpä olikin kiinnostavia juttuja. Ihania töitä ja tuon geelilevyn meinaan kyllä ottaa kokeiluun. Vaikutti mielenkiintoiselta tekniikalta painaa "juttuja". Kiitos käsityömatkasta

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 55-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat