Kirjoitukset avainsanalla käsityö

Kihnun piskuinen saari on 41 kilometrin päässä Pärnun kaupungista. Saaren kulttuuri valittiin vuonna 2003 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Monet vanhat tavat ovat säilyneet, ja naiset käyttävät kansallispuvun hametta arkisinkin. Näin vanhemman rouvan jopa perunapellolla villahameessa!

Piipahdin myös museossa. Esillä on vanhoja työkaluja ja käsitöitä, ja niiden mutta vieressä voi katsoa esineisiin liittyvää videota.

Virolaiset luokkaretkeläiset tutkivat kihnulaisten naivistien ja tilkkutyöharrastajien töitä ja tuntuvat viihtyvän. Museossa voi myös juoda edullisesti kahvit.

Parkkeerasin huoneeseen, jossa myydään kirjoja ja käsitöitä. Kihnu Kultuuriruum -säätiö julkaisee kiinnostavia kirjoja Kihnun saaresta, jopa suomeksi on jotain.

Käsitöiden tarjonta on laaja: hameita, paitoja, lapasia, nukkeja ja hattuja. Ja kaikissa tekijän nimi. Saarelaisten käsitöitä myydään myös nettikaupassa. Onpa myynnissä jopa käytetty sivuvaunuprätkä!

Kihnun museossa on myynnissä esimerkiksi Tällemäen Lindan tekemiä nukkeja, 34 e, kaikki erilaisia. Myös pappanukkeja on. Nettikauppakin on: www.kihnukaubamaja.ee.

Kansallispuku on myös arkivaate

Pääsin kuokkimaan kansantanssiesitykseen, jonka turistiryhmä oli varannut itslleen. Esitys on Mõnun talon pihalla. Mummot, tädit ja tytöt istuvat penkeillä värikkäissä puvuissaan kutomassa sukkia.

Suomea puhuva opas Katrin Kumpan kertoo, että Mõnun talo on 1970-luvun asussa, samassa jossa se oli silloin, kun sen omistaja, Rosaali Karjamin veli kuoli. Rosaali jätti sen kotimuseoksi, jonka pihalla Kihnumua-yhtye esiintyy. Sisällä on myynnissä hänen taidokkaita käsitöitään.

– Kaikki saarella osaavat kansantansseja, koska niitä tanssitaan juhlissa. Myös käsityökulttuuri on elävää. Kihnun nainen neuloo lapasta ohuesta villalangasta vaikka tiellä kävellessään. Naisten kulttuuri on miehiä näkyvämpi, sillä miehet ovat paljon kalassa ja naiset tekevät kaiken kotona. He tanssivatkin keskenään, sillä miehet säästetään tärkeämpiin hommiin, Katrin nauraa.

Pyörää ajavalla Marta Vambolalla on Kihnun kansallisasu. Kun hame alkaa olla kulunut, siitä tulee työasu, jota käytetään pellollakin.

Kaikilla kihnulaisilla naisilla on soma käsityöpussi, jota kädessä roikottaen voi kuulemma kutoa sukkaa kävellessäkin! Kihnulaiset sukat ovat hyvin ohuesta langasta neulotut.

Eläväinen Kihnu

Majapaikkani on kotimajoitus Õie Vesikin luona. Õie on pitänyt Kuragan kotimajoitusta kymmenen vuotta. Hän asuu talon toisessa puoliskossa, ja matkailijoille on varattu kaksi huonetta, kylpyhuone ja keittiö. Kotimajoitus tuntuu mukavalta, kuin olisi kylässä eikä asiakkaana. Samassa pihapiirissä asuu myös Õien äiti Elvi Vesik.

– Meillä Kihnussa kutsutaan ihmisiä talon mukaan, minäkin olen Kuragan Õie.
Õie asui 25 vuotta Tallinnassa ja Pärnussa, mutta palasi kotisaarelleen vuonna 2001. Hän remontoi talon ja alkoi majoittaa vieraita. Vieraskirja kertoo, että Kihnuun löydetään joka puolelta maailmaa, jopa Australiasta ja Japanista.

Isän vanhalla Dneprillä kuskattiin kaikkea kalasta huonekaluihin, nauravat Õie (oikealla) ja siskonsa Helga.

MITEN SAARELLE PÄÄSEE?

* Keväästä syksyyn laivalla Pärnun tai Munalaidin satamasta. Matka Pärnusta Kihnuun kestää 2,5 tuntia ja Munalaidista tunnin.
Aikataulut ja hinnat www.veeteed.com.
* Talvella Kihnuun pääsee lentäen, www.lendame.ee.
* Kihnussa on tarjolla mökki-, leirintäalue- ja kotimajoitusta. Varaus sähköpostilla suoraan majoittajalle.
* Lisätietoja suomeksi www.visitestonia.com ja englanniksi www.kihnu.ee, www.kultuuriruum.ee.

Kihnussa näki paljon kapeita räsymattoja penkkien pehmusteena. Hyvä idea!

Kihnu
* Pinta-ala on 17 km², rantaviivaa 36 kilometriä.
* Noin 600 asukasta. Neljä kylää Lemsi, Lina-
küla, Rootsiküla ja Sääre.
* Saari on kuulunut Tanskalle, Puolalle, Venäjälle ja Ruotsille.
* Saarella vierailee vuosittain 25 000 turistia, joista suurin osa on virolaisia. Suomalaisia on paljon.

On mukava ostaa käsityö sen tekijältä.

 

Kommentit (1)

1/1 | 

Kihnu on aivan mahtava paikka kuten jo yhä useammat suomalaiset vierailijatkin ovat saaneet todistaa! Vielä toki suurimmat joukot jäävät isompien saarten puolelle, ja ehkä hyvä niin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tapasin marraskuussa Tampereen käsityömessuilla maarianhaminalaisen Hannele Ögård-Forsmanin, 66, kun katseeni osui kaukaa hänen hienoihin tekstiilitöihinsä.

Innostuin sittemmin lähtemään ET-lehden juttukeikalle Maarianhaminaan, jossa Hannele esitteli minulle myös paikallista käsityömaailmaa. Pääsin myös katsomaan hänen työhuonettaan, joka on nimeltään Ateljé Blå Fisken. Se on erillinen rakennus hänen torppansa eli ”kesämökkinsä” puutarhassa Byttbölen kylässä 20 km päässä Maarianhaminasta.

Hannele kuvailee pääkuvassa sylissään olevaa tekstiilitaulua näin:

– Kutsun näitä inch-tauluiksi. Näin aikoinaan saksalaisessa käsityölehdessä kirjottuja inchin eli tuuman kokoisia 2,5 x 2,5 cm palasia, joita ihmiset vaihtoivat keskenään.

Hannele innostui ajatuksesta, mutta teki hiukan isompia palasia, jotta niitä oli helpompi käsitellä.

– Neliön muoto on aina kiehtonut minua samoin kuin erilaisten kuvioiden järjestelmällinen toistuminen ja tässä pystyin yhdistämään molempia samaan teokseen. Ompelin lappusia kaksi vuotta ennen kuin tein varsinaisia tauluja. Ompelin niihin niittejä, neppareita, nappeja jne.

Hannelella on monenkokoisia inch-tauluja, pieniä ja isoja. Minäkin ostin itselleni oman, koska se oli niin soma!

Oma ihana käsityöateljee

Hannelen ateljee on ihana, ihan kateeksi käy. Paljon valoisaa työskentelytilaa ja kaapit ja hyllyt kiinnostavaa tilpehööriä täynnä. Yhdessä kaapissa on tauluja vanhoista paperinukeista. Kuvan paperinukkien vaatteet on Hannelen ja Kata-siskon piirtämiä kymmeniä vuosia sitten. Hyvä idea säästää rakkaat paperinuket!

Ryntään heti innoissani katsomaan oudon näköistä geelilevyä. Hannele esittelee sen uudeksi kokeilukseen, jonka hän keksi ruotsalaisesta lehdestä. Googlaa gel plate tai gel printing plate.

– Laitan tälle geelilevylle maalia ja piirrän siihen kuvioita pensselillä tai painan muotilla. Sitten se vain painetaan paperille, ja hups, siihen tulee kiinnostava pinta. Ja sitten uutta väriä ja kuviota peliin. Geelilevyyn voi kaivertaa vaikka kuvioitakin. Ja mitä parasta, sen voi sulattaa ja hyydyttää taas uudeksi ja sileäksi levyksi.

Itse painettuja papereita Hannele käyttää kortteihin ja lahjapaperiksi.

Hannele antaa ohjeen geelilevyn tekemiseen. Hän ostaa glyserolin aina Ruotsista, koska se on siellä puolet halvempaa kuin Suomessa.

Geelilevy

1 prk liivatejauhetta
3 dl glyserolia
1 dl hienoa sokeria
3 dl kiehuvaa vettä

1. Liuota sokeri ja liivatejauhe kiehuvaan veteen. Lisää glyseroli ja kaada hyytymään laakeaan astiaan.

Hannele osaa hyödyntää ihan kaiken roskan. Esimerkiksi taulu, jossa on eri vaatteiden pesulappuja on ihan superkiinnostavan näköinen! Kun samaa asiaa on monta, se muuttuu kiinnostavaksi. Kun  lapun ompelee nurinpäin, se onkin taas ihan erinäköinen!

Mysteriebroderi

Nyt täytyy jättää Hannelen askarteluparatiisi, sillä vi skall åka till bibban!
Kirjasto eli bibliotek on kuulemma aina bibban täällä – tosi hauska sana. Bibbanissa kokoontuu kerran viikossa kirjontaryhmä, cirkelbroderi.

– Kesällä emme kokoontuneet, mutta saimme kesätyöksi salaperäisen "mysterie broderi"-kirjontatehtävän, joka kesti kymmenen viikkoa. Opettaja lähetti meille kerran viikossa tehtävän, jonka saimme toteuttaa omalla tavallamme. Emme tienneet mikä olisi työn lopputulos.

Ensimmäinen tehtävä oli valita kaksi 40 x 50 cm kokoista kangaspalaa ja kestäviä lankoja. Piti myös valita muoto: ympyrä, kolmio tai heksagoni, jonka minä valitsin. Joka sunnuntai tuli erilaisia ohjeita ja jokainen vaihe piti dokumentoida kahdella valokuvalla. Saimme säkeitä puolalaisen runoilijan runoista, linkin videoon, jossa nuori tyttö tanssi jne. Vasta viimeisessä ohjeessa selvisi että työstä piti tulla kassi.

Kirjontaryhmän naiset ovat työn touhussa, kun saavumme sinne. Ann Granlund esittelee omaa, vielä keskeneräistä mysterie broderi -työtään.

– Aluksi kirjoin nimeni kankaaseen. Sitten valitsin muodoksi ympyrän. Metsäaiheisesta runosta keksin kirjoa kankaaseen ketun. Näimme energisen tanssivideon, ja energiasta minulle tuli mieleen aurinko. Tämä oli oikein kiinnostava tehtävä!

Ihania kauppoja

Ann Granlund kutsui meidät käymään ihanassa Salt-käsityöliikkeessä (www.salt.ax). Viisi käsityöläistä ylläpitää sitä kaunissa talossa Maarianhaminan satamassa. Työtilat on ylhäällä. Ann painaa kankaita, esimerkiksi ihania punajuuripyyhkeitä.

Liikkeeseen otetaan myös myyntiin muita ahvenanmaalaisia käsityötuotteita. Otan sieltä ystävälleni tuliaisiksi Maarianhamina-kalsarit, koska hänellä on jo ennestään Etelä-Pohjanmaan kalsongit.

Vielä ehdimme Kulturfabrikeniin eli Kulttuuritehtaalle. Siellä on soma Fabriksbutiken, jonka lattialla lötköllee vaaleansinisilmäinen Nanuk-koira. Neljän naisen verkosto vetää kauppaa ja on siellä vahtivuorossa kerran viikossa.

Tänään paikalla oli Inger Nygård Nanuk-koiransa kanssa. Hän kertoo omistavansa 16 huskya ja kaksi islannin lammaskoiraa. Jokaisesta niistä lähtee puoli kiloa karvaa vuodessa. Koirankarvalankaa tulee 3–4 kiloa vuodessa, ja niistä tulee erityisen lämpimiä sukkia ja pipoja

Mitä vielä? Ennen lentoa Helsinkiin Hannele kuskaa meidät paikalliselle kierrätyskeskukselle. Siellä on tehty hienoja lamppuja vanhoista vadeista ja kattiloista.

Ahvenmaalle täytyy päästä kesällä uudelleen, kun maaseudun neulekahvilat ja muut ihanuudet aukeavat.

Kommentit (4)

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015
1/4 | 

Kylläpä olikin kiinnostavia juttuja. Ihania töitä ja tuon geelilevyn meinaan kyllä ottaa kokeiluun. Vaikutti mielenkiintoiselta tekniikalta painaa "juttuja". Kiitos käsityömatkasta

Ennen ruostuneet polkupyörät ja työkalut kuskattiin kaatopaikalle. Monet ihmiset ovat alkaneet nähdä ruosteisen metallipinnan kauniina.

Ruostuneita romuja kiikutetaan takaisin pihoille ja kuisteille. Ruoste on moni-ilmeistä ja kaunista luonnontaidetta. Kun siihen yhdistää vehreän puutarhan ja pihan, vaikutus on täydellinen.

Minunkin silmäni lepää kauniisti ruostuneissa lusikoissa, ikkunan myrskyhaassa tai vaikkapa vanhassa viilassa. Olen yhdistänyt näitä ruosteisia esineitä pieneksi tauluksi vanhan, hylätyn kirjan kannen päälle.

Etenkin maaseudun kirpputoreilta voi löytää vanhoja esineitä, joiden kauneusarvoa ei ole vielä huomattu. Ruosteisia maitokannuja, haravoita, hohtimia ja pyttyjä. Ne toimivat katseenvangitsijoina kukkapenkissä.

Jos aitoja romuja ei tunnu löytyvän, ei hätää. On kikkoja, joilla siististäkin pinnasta saa ruosteisen. Viillä veitsellä pintaan rentoja raapaisuja, paukuta vasaralla muutama aistikas kuhmu.  Vie metallinen säilykepurkki ulos talveksi. Kevään koittaessa se on saanut kauniin ruosteen pintaansa.

 

Kierrätyskäsityökurssilla opimme ruostevärjäämään kangasta. Se oli helppoa, hauskaa ja tulos oli yllättävä.

Hanki muutama ruosteinen esine, vaikkapa vispilä, säilyketölkin kansi ja avain.  Lisäksi tarvitset muutaman palan valkoista puuvillakangasta.

Sekoita puoli litraa vettä, 3 rkl suolaa ja puoli desiä etikkaa. Kastele kangaspalat hyvin suola-etikkavedessä. Asettele ruosteromut kankaalle. Kun romut ovat kankaalla, tee kankaasta nyytti ja kääri se muovipussiin muhimaan.

Pidä nyytti astiassa, sillä ruosteista nestettä saattaa valua pussista.
Katso pussukkaa parin päivän päästä. Lorauta vaikka lisää etikkavettä voimistamaan prosessia. Noin viikon kuluttua pitäisi kankaissa olla kiinnostavia ruostekuvioita. Niistä voi tehdä pieniä tauluja tai vaikka postikortteja.

 
Vanha ruosteinen polkupyörä toimii monessa puutarhassa kiinnostavana telineenä köynnöskukille. Myös yksinään se on kaunis. 

 

Vääksyssä asuva Maarit on kerännyt pihalleen upeita ruosteasetelmia. Ruostuneet ompelukoneet ovat kuin hienoja taideteoksia. Myös ruostuneet lukot vanhassa uunivuoassa on pysähdyttävän kaunis tilateos!

 

Isojoella asuvan Railin pihalla on "ruostepuutarha", jossa on monenmoista maitokannusta talikkoon ja sahasta auraan.

Vanhasta runkopatjan jousistosta saa kätevän tuen köynnöskasville, ja ajan mittaan se ruostuu kauniin näköiseksi.

 

Omalla parvekkeellani on ruosteisena taideteoksena vanha uuninluukku. Se on krouvia ulkotaidetta!

Miten syntyy ET-lehden käsityöjuttu? Tarvitaan idea, hyvä työryhmä ja rivakka ja innostunut toteutus.

Ystäväni Saija Flinkkilä tekee silloin tällöin käsityöjuttuja ET-lehteen. Hän luo tuotteen ja ohjeen, minä hoidan kuvaukset.

Nyt innostuimme pihlajanmarjakranssin tekemisestä, koska on niin mahdottoman hyvä satovuosi. Mutta juttu ei suinkaan ehdi enää tähän kauteen, vaan se tehdään ensi vuonna julkaistavaksi.

Hoidin esivalmistelut pyöräilemällä torstaina etsimässä paikkoja, joissa pihlajanmarjoja olisi paljon ja tarpeeksi matalalla. Ja kohteen piti olla tietenkin jossain tien poskessa, sillä pihalta tai puistosta ei kehtaa napsia.

Paikallistin Kehä ykkösen varressa mainion puurykelmän, josta rohmusin mittavan muovipussillisen. Aloin kuitenkin epäillä marjojen riittävyyttä ja lähdin vielä illan pimeydessä "marjaan" kävelytien pientareelle.

Tuli outo olo, vähän kuin olisin omenavarkaissa. Nokkosetkin polttivat kinttuni, kun hätäilin pimeässä, että näkeekö taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja tai naapurin koiranpissattaja aarteeni. Ja kuinka selittäisin rikokseni?

Kuohuviinillä voidellut ideat

Perjantaina töiden jälkeen katoin käsityö-salaatti-kuohuviinipöydän viideksi. Työryhmämme hyppäsi suoraan toimistopäivän päätteeksi käden töiden syövereihin.

Komean kranssin teko ei ole ihan nopeaa, neljä tuntia siinä vierähti. Se on fyysistä ja raskasta hommaa, koska pihlajanmarjatertut pitää kiinnittää napakasti rautalangalla. Mutta ai mikä luomisen ilo ja keskinäisen kehun kerho kupli pöydässämme! Eikö olekin ihana, aivan upea!

Yön pimeydessä kiinnitimme kranssin vielä parvekkeeni seinään, koska olin buukannut kuvaajan lauantaiaamuksi ikuistamaan kranssimme.

Kranssista oli mahdottoman paljon iloa. Tekeminen oli hauskaa ja hyödyllistäkin, sillä se esiintyy ensin tässä blogissa ja vuoden kuluttua ET-lehdessä teko-ohjeineen.

Kranssin loppusijoituspaikka on Saijan työkaverin koti. Ja kiitokseksi tämä kollega tuo työpaikalle tuoretta pullaa, joten kranssi-ilo sen kun jatkuu.

Ja kummallista, että minulla oli huono omatunto, kun keräsin pihlajanmarjoja ojan pientareelta...

Pihlajanmarjakranssi

Valmiin kranssin halkaisija 38 cm
reilu kassillinen pihlajanmarjaterttuja
30 sanomalehtiarkkia
maalarinteippiä
1 puola metallista sidontalankaa
sivuleikkurit

1. Tee pohjakranssi sanomalehdestä.Rullaa 10 sanomalehtiarkkia pinossa kulmasta aloittaen tiukaksi rullaksi ja kiinnitä  teippaamalla. Rullaa kolme tällaista pötköä ja yhdistä ne teippaamalla päistään yhteen noin metrin mittaiseksi sanomalehtipötköksi.

2. Taivuta pötkö halkaisijaltaan noin 28 cm renkaaksi ja yhdistä päät teipillä. Pohjakranssin on oltava napakka, koska pihlajanmarjat ovat tuoreina painavia. Vahvista pohjakranssia tarvittaessa maalarinteipillä tai metallilangalla.

3. Sido pihlajanmarjatertut kranssipohjaan. Aseta pari-kolme pihlajanmarjaterttua vierekkäin pohjakranssin päälle ja sivuille varret samaan suuntaan. Sido tertut napakasti varsistaan metallisella sidontalangalla pohjakranssin ympäri kiertäen.

4. Aseta seuraavat tertut niin, että niiden marjat peittävät edellisten terttujen varret ja sido uudella kierroksella metallilankaa. Jatka sitomista koko kranssin ympäri.

5. Huolehdi, että sidot terttuja myös pohjakranssin sivuille. Marjoja kannattaa sitoa reilusti, koska ne kutistuvat kuivuessaan. Pidä sidontalanka koko ajan tiukkana, jotta tertut kiinnittyvät hyvin.

6. Tee lopuksi ripustuslenkki sidontalangasta kranssin taakse.

Mallityö ja ohje: Saija Flinkkilä

Kommentit (1)

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015
1/1 | 

Kaunis tuli kranssista.

Yhdessä tekeminen on hyvin terapeuttista. Hyvässä seurassa saa aikaiseksi vaikka mitä ja mieli virkistyy ja luovuus saa uusia ulottuvuuksia

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat