Kirjoitukset avainsanalla kierrätys

Kaipaatko ideoita vanuneiden ja kuluneiden villatekstiilien uusiokäyttöön? Rikkinäiset tai muuten käyttökelvottomat villavaatteet pyörivät nurkissa. Niistä saattaa olla vaikea luopua kauniin yksityiskohdan, värin tai mielenkiintoisen neulepinnan takia. Niihin voi liittyä myös rakkaita muistoja.

Vanunutta matkahuopaa tai pesussa kutistunutta vaatetta on mahdoton palauttaa entiseen muotoonsa , mutta se on uusiokäytössä mahtava materiaali. Purkamatonta huopaa on helppo leikata, muokata ja ommella. Tässä blogissa on esillä kuvia töistä, jotka on tehty Sulkavan, Juvan ja Puumalan kansalaisopiston kursseilla. Kaija Huhtisen vetämillä kursseilla tehtiin vuosien mittaan lukuisat määrät uusia ihania käsitöitä vanuneista villapaidoista. Osa opiskelijoiden töistä koottiin kirjaan, josta nämäkin kuvat ovat.

Kaijan motto kaikilla kursseilla on kierrätys. ”Jätettä ei ole olemassa, on vain käyttämättömiä mahdollisuuksia.”

Korkotekniikka on helppo ja hauska

Ota hukkatilkut ja rikkinäiset sukat ja lapset käyttöön korkoteknikalla. Pienet villatilkut voi hyödyntää vaikka kynnysmattoihin tai tyynyihin. Kengän koron pohjan malli on antanut nimensä tälle tekniikalle.

 

Asta Venäläisen tekemänä korkomatto on harmonisen sininen.

 

 

Anja Lempiäisen Kaikenlaista-matto on värien ilotulitusta!

 

Esteri Laukkasen korkomaton kaikki korot ovat kauniisti kirjottuja ja pykäpistoin huoliteltuja.

 

Seija Jänis on tehnyt mattonsa sukulaisten villasukkien kärjistä ja varsista. Siksi sen nimikin on Suku samassa piirissä, suku sulassa sovussa.

 

 

Kaarina Wrightin iloisen värikkäässä matossa on hyödynnetty jopa sormikkaiden kärjet!

 

Inkeri Immonen on hyödyntänyt korkotekniikkaa hienolla tavalla Hattutemppu-seinätekstiilissään. Korkotilkut lepäävät toistensa päällä kuin sulat linnun höyhenpeitteessä. Seinätekstiilin korkopalat on leikattu baskereista ja hyödynnetty napoineen, mikä tuo työhän hauskoja yksityiskohtia. Hattutemppua halkova kaunis villakirjontakuvio on toteutettu kaulaliinaan. Seinätekstiilin pohjakangas on peräisin vanhasta takista.

Kaarina Wrightin jalkarahin päällinen on tehty korkotekniikalla.

 

Korkojen kirjominen on mainio matkakäsityö, sillä se on kevyt ja vie vähän tilaa.

 

Innostuitko? Vanhat vanuneet -kirjassa on muitakin viehättäviä ideoita vanuneiden villapaitojen jatkojalostukseen. Vanutettua materiaalia on helppo työstää kangaskerroksia yhdistäen alike- tai päällikeompeluna. Kirjassa on hienoja peittoja, vaatteita ja kasseja tällä tekniikalla. Punomalla ja laskostamalla vanunutta villaa saa mielenkiintoista pintaa esimerkiksi peittoon ja tyynyyn. Pintaa voi koristella neulahuovuttaen tai kirjoen. Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita!

 

Kaija Huhtinen, Anne Kosonen, Riikka Kaartilanmäki: Vanhat vanuneet.

Julkaistu 2013, 136 sivua. Hinta 30 euroa + toimituskulut.

Tilaukset: kaijahuhtinen48@gmail.com

Kommentit (1)

Mervi,joka aikoo kaikenlaista
1/1 | 

Kiitos taas ihanasta makupalasta. Tulen aina hyvälle tuulelle blogiasi lukiessa. Komeron uumenissa on sopivasti huovutettuja villatilkkuja,kunhan saisi aikaiseksi,mutta jospa juuri tästä saisin tarpeellisen kipinän!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos läheiseltä jää paljon harrastukseen liittyviä tavaroita, kannattaa niille yrittää etsiä rakastavaa kotia saman asian harrastajien parissa.

Käsityöfriikiltä jää yleensä valtavasti puikkoja, lankaa ja kaikenlaista materiaalia. Toki kaiken voi helpolla kärrätä Kierrätyskeskukseen tai kirpparilla, jossa nykyisin myydään paljon käsityötarvikkeitakin. Mutta toinen mahdollisuus on hyödyntää Facebookin kierrätysryhmät, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia. 

Näin muutama päivä sitten Suutarila kierrättää -ryhmässä seuraavan ilmoituksen: Oletko ompeluihmisiä? Äitini nukkui pois ja jätti jälkeensä kaikenlaista ompeluun liittyvää koko huoneellisen, lankoja, kankaita, yhden ompelukoneen ja silityskeskuksen. Jos haluat tulla penkomaan ja ostamaan edullisesti mm marimekon trikoita, niin ole yhteydessä! 15e/kg, summa pyöristetään alaspäin kassalla. Myytävänä on myös paljon koko 40–42 vaatteita ja koko 38–39 kenkiä. Äitini piti hyvän huolen tavaroistaan, joten ovat hyväkuntoisia, mukana mm Ril'siä.  Penkomis- ja sovitusrauha annetaan, ovat kaikki ihan erillisissä huoneissa. Kannattaa varata aikaa! Tavarat sijaitsevat Kravuntiellä Suutarilassa.

Otin yhteyttä tyttäreen, Anne Mäkiseen ja tapasimme hänen äitinsä, Aino Leppälän, käsityöhuoneessa.

– Isä haluaa päästä turhasta ompelutavarasta eroon, sillä 80 pronsenttia täällä kotona on äidin tavaroita. Ei kodista voi tehdä mausoleumia. Äiti sairasti neljä vuotta syöpää ja menehtyi nyt syksyllä 75-vuotiaana

Aino oli kova ompelemaan. Hänen mestariteoksensa oli tyttären hääpuku vuodelta 1995. Hän koristeli sen käsin pitsein ja paljetein.

 - Se oli viimeisen päälle upea. Hän teki paljon vaatteita itselleen, sekä arkeen että juhlaan. Hän ompeli paljon myös lapsenlapsille saumilla T-paitoja ja yöpaitoja. Sen takia hänellä oli valtavasti kankaita, erityisesti Marimekon kankaita.

Aino kiersi aktiivisesti esimerkiksi Marimekon ystävämyynnit. Hän osti vain tarjouksesta ja tilkkuja.

- Isän kanssa kiersivät paljon Suomea. Meillä on mökki Varpaisjärvellä Kuopion takana, sieltä äiti on varmaan tehnyt löytöjä. Mamma oli Karjalan evakko ja sota-ajan lapsi, joten varastoja pitää olla. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Yksi ei koskaan riittänyt, vaan aina piti ostaa kaksi samaa tuotetta, Anne-tytär nauraa.

Ainolla oli oma ompeluhuone, jossa oli kaksi ompelukonetta aina valmiina. Lisäksi siellä oli saumuri ja höyrysilityskeskus. Lankoja ja kankaita on kuin pienessä liikkeessä. Burdat ja Modat ovat rivissä.  

– Ainolla oli aina oli jokin projekti menossa, missään nimessä ei päivätorkuille ryhtynyt. Viime aikoina piti ostaa kangasta, vaikka nippa nappa pääsi kauppaan. Automatkalla neuloi aina, kertoo aviomies Heino Leppälä.

Anne-tyttärelläkin on saumuri ja ompelukone, mutta ompeluinnostus ei iske yhtä usein kuin äidillä.

- Veljen vaimo saa saumurin, minä saan äidin paremman ompelukoneen. Muita en halua. Yritämme myydä äidin tavarat ihmisille, jotka harrastavat käsityötä. Hinnat ovat halvat. Haluamme vain päästä niistä eroon. Kenties saamme jotain pesämunaa isän kanssa suunnittelemalleni Tukholman matkalle.

Kierrätys on helppoa

Anne on aktiivinen kotikaupunginosansa ArToVa kierrättää - ryhmissä, jossa on tuhansia jäseniä. Tätä en voinut laittaa ArToVaan, koska en halunnut raahata ompelutarvikkeita kotiini. Niinpä laitoin ilmoituksen muutamaan lähikaupunginosien kierrätysryhmiin. Koneista ja värikkäistä kankaista on tullut eniten kyselyitä.

Anne järjesti sunnuntai-iltana parin tunnin myyntirupeaman isän kodissa. Hän antoi täyden tutkimisrauhan huoneiston yläkerrassa, jossa oli kolme huonetta tätä varten. Marimekon trikoopalat punnittiin vaa'alla ja kassalla summa pyöristettiin reilusti alaspäin kirpparihengessä. Pientä arkuutta oli kuulemma havaittavissa. Sitä ei peruskirppareilla ole.

- Myynti ei ollut valtaisaa, mutta 14 asiakasta kävi. Yksi kommentoi, että ujostuttaa tulla toisen kotiin. Lohdutin, että ei tarvitse ajatella niin. Muutama jätti varauksen, että tulee hakemaan myöhemmin. Esimerkiksi ompelukone haetaan tänään ja ompelulankarullaostaja osti 15 rullaa. Myöhemmin hän ilmoitti olevansa halukas ostamaan kaikki loput sopuhintaan. Ja jäihän niitä 1150 rullaa...

Vaatteet eivät liikkuneet, mutta kasseja ja laukkuja Anne myi.

- Kassaan tuli 190 euroa, hyvä niin. Vein Marimekon kangaspalat kotiini Arabianrantaan. Laitan ne ArToVa -kierrättää ryhmään, joka on varma myyntipaikka. Lisäksi laitoin kankaat Arabia kierrättää -lastenvaatteet ryhmään.

Nappaa idea omaan käyttöösi. Anne toistaa tapahtuman vielä sunnuntaina 8.11. Klo 18–19. Tiedustelut  Anne Mäkinen 0414713027

Kommentit (2)

Anne Santala
1/2 | 

Harmi kun on kaukana. Olisimme mieleellään ottaneet vastaan erityisesti neuletarvikkeita. Pidämme Lappeenrannassa käsityökerhoa maahanmuuttajille ja kaikki tarvikkeet ovat tuikitärkeitä, kun ei omatkaan välineet riitä kaikkien tarpeisiin. Saamme nyt onneksi apua seurakunnalta , kun lupasivat kerätä meille edes jotain millä tehdä. Käsityö yhdistää kulttuureja. Se tuo iloa ja voimaannuttaa kun saa ajatella ihan uusia asioita mukavassa seurassa.

Muutama vuosi sitten vietin mahtavat viisi päivää Kankaanpään opiston kesäkurssilla. Kierrätyskäsityökurssia veti taidekäsityöläinen Jaana Tuomisto.

Innostuin ihan valtavasti tekemään vanhoista kakkuvuoista ovikoristeita. Se oli helppoa, sillä luokassa oli pystyporakone, jolla sai metalliin hyvin reikiä. Alumiiniin saattaa saada kotikonstein reiän myös paukauttamalla naulaa vasaralla.

Reikien avulla metalliin pystyy punomaan rautalangalla kiinni nappeja, leivosvuokia, pitsejä ja muuta pientä.

Syötävän söpö vuoka

Koko kurssi kolusi Kankaanpään kirpparit ja kierrätyskeskukset ja rohmusi kakkuvuokia, aterimia ja erilaisia hauskoja metallisia keittiövälineitä. Tein muuan muassa vanhasta käsikäyttöisestä raastimesta viinipullontelineen.

Pienestä alumiinikakkuvuosta tuli syötävän söpö, kun maalasin sen pinkiksi suihkemaalilla. Koululla oli hyvä tila tätä varten, mutta kotona maalaaminen onnistuu hyvin syvässä pahvilaatikossa.

Lisäsin pinkkiin vuokaan karkkimaista tunnelmaa pitsillä ja pastellin värisilliä napeilla ja helmillä. Vein tämän ovikranssin ystävälleni syntymäpäiväkortin sijaan. On aina kiva nähdä se ovessa. Ainahan ei voi olla varma, tykkääkö lahjan saaja kierrätystöistä. Niinpä itse luotuja aarteita ei kannatakaan antaa kuin sellaisille, joiden tietää arvostavan käsityötä.

Vanha vyö ja rannerengas

Yksinkertainen alumiinivuoka sai uuden ilmeen, kun kiinnitin sen päälle kolme huuto.netistä ostamaani leivosvuokaa. Uhrasin ovikoristeeseen myös muinoin Kreikasta ostetun metallivyön, jota en ollut koskaan käyttänyt... Sen metalliset pyöreät osat sopivat tosi hyvin kranssiin! Turkoosi puukukka on peräisin rannekorusta.

Kaverini lähti leikittelemään irtovuoan torviosalla: siihen pystyi pujottamaan sopivasti pellavasta ommellun ruusun. Kokonaisuus täydentyi vanhoilla ruokailuvälineillä ja pitseillä.

Kakkuvuokrakoristeiden teko on itse asiassa suhteellisen nopeaa, jos idea on valmiina ja reiät saa pystyporakoneella. Visioimme jo, kuinka näitä voisi myydä joulumyyjäisissä vaikka 15 eurolla. Mutta totuus on se, että ainakin Helsingin seudulla myyntipaikat ovat niin kalliita, että käsityömyyjä saattaa jäädä tappiolle. Usein ihmiset katselevat ja ihailevat, mutta eivät ole valmiita maksamaan edes 15 euroa, ”koska tuon voisi tehdä itsekin”.

Eräs kirpparilta ilmaiseksi saatu metalliosa innosti minut näpertämään siihen eri värisiä helmiä. Teoksen nimi voisi olla vaikka marjamätäs, sille pienet helmet tuovat mieleen marjat. Tämä on päässyt keittiön seinälle, koska astian alkuperä viittaa keittiöön. Tosi en tiedä, mikä se on alunperin ollut.

Minulla on suunnitelmissa kokeilla, miten alumiineista torvikakkuvuuasta saisi litistämällä pannunalusta. Olen jo tilannut erään ystäväni ajamaan painavalla asuntoautolla vuoan yli muutaman kerran. Jos se rusentuu kauniisti, koristelen reunat helmillä tai napeilla.

Kakkuvuokakoriste

Tarvikkeet:
vanha alumiinikakkuvuoka
leivosvuokia tai piparimuotteja
pitsiä
helmiä, nappeja, vanhoja koruja tai vöitä
puolalankaa eli ohutta metallilankaa
silkkinauhaa

1. Poraa metalliporalla kiinnitysreikiä vuuan reunoille ja päälle sekä koristeiksi kiinnitettäviin leivosvuokiin ja muihin osiin. Voit myös hakata reiät piikillä ja vasaralla.
2. Kiinnitä pitsit ja koristeet metallilangalla reikien läpi ja kierrä päät vuuan takapuolella kiinni toisiinsa.
3. Kiinnitä ripustuslenkki silkkinauhasta samaan tapaan. 

Vinkki!
Maalaa alumiininen vuoka valkoisella spraymaalilla. Kaunis talvikoriste on valmis!

Kommentit (1)

Ennen ruostuneet polkupyörät ja työkalut kuskattiin kaatopaikalle. Monet ihmiset ovat alkaneet nähdä ruosteisen metallipinnan kauniina.

Ruostuneita romuja kiikutetaan takaisin pihoille ja kuisteille. Ruoste on moni-ilmeistä ja kaunista luonnontaidetta. Kun siihen yhdistää vehreän puutarhan ja pihan, vaikutus on täydellinen.

Minunkin silmäni lepää kauniisti ruostuneissa lusikoissa, ikkunan myrskyhaassa tai vaikkapa vanhassa viilassa. Olen yhdistänyt näitä ruosteisia esineitä pieneksi tauluksi vanhan, hylätyn kirjan kannen päälle.

Etenkin maaseudun kirpputoreilta voi löytää vanhoja esineitä, joiden kauneusarvoa ei ole vielä huomattu. Ruosteisia maitokannuja, haravoita, hohtimia ja pyttyjä. Ne toimivat katseenvangitsijoina kukkapenkissä.

Jos aitoja romuja ei tunnu löytyvän, ei hätää. On kikkoja, joilla siististäkin pinnasta saa ruosteisen. Viillä veitsellä pintaan rentoja raapaisuja, paukuta vasaralla muutama aistikas kuhmu.  Vie metallinen säilykepurkki ulos talveksi. Kevään koittaessa se on saanut kauniin ruosteen pintaansa.

 

Kierrätyskäsityökurssilla opimme ruostevärjäämään kangasta. Se oli helppoa, hauskaa ja tulos oli yllättävä.

Hanki muutama ruosteinen esine, vaikkapa vispilä, säilyketölkin kansi ja avain.  Lisäksi tarvitset muutaman palan valkoista puuvillakangasta.

Sekoita puoli litraa vettä, 3 rkl suolaa ja puoli desiä etikkaa. Kastele kangaspalat hyvin suola-etikkavedessä. Asettele ruosteromut kankaalle. Kun romut ovat kankaalla, tee kankaasta nyytti ja kääri se muovipussiin muhimaan.

Pidä nyytti astiassa, sillä ruosteista nestettä saattaa valua pussista.
Katso pussukkaa parin päivän päästä. Lorauta vaikka lisää etikkavettä voimistamaan prosessia. Noin viikon kuluttua pitäisi kankaissa olla kiinnostavia ruostekuvioita. Niistä voi tehdä pieniä tauluja tai vaikka postikortteja.

 
Vanha ruosteinen polkupyörä toimii monessa puutarhassa kiinnostavana telineenä köynnöskukille. Myös yksinään se on kaunis. 

 

Vääksyssä asuva Maarit on kerännyt pihalleen upeita ruosteasetelmia. Ruostuneet ompelukoneet ovat kuin hienoja taideteoksia. Myös ruostuneet lukot vanhassa uunivuoassa on pysähdyttävän kaunis tilateos!

 

Isojoella asuvan Railin pihalla on "ruostepuutarha", jossa on monenmoista maitokannusta talikkoon ja sahasta auraan.

Vanhasta runkopatjan jousistosta saa kätevän tuen köynnöskasville, ja ajan mittaan se ruostuu kauniin näköiseksi.

 

Omalla parvekkeellani on ruosteisena taideteoksena vanha uuninluukku. Se on krouvia ulkotaidetta!

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 56-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat