Kirjoitukset avainsanalla vanhustyö

”Huomista päivää meille ei ole luvattu. Voit tehdä tänään niitä asioita, joita oikeasti pidät tärkeinä.” Aki Hintsa (1958−2016)

Kolme vuotta sitten kippistin tässä samassa pöydässä irtisanoutumiselleni. Olin päättänyt lähteä hyväpalkkaiselta kustannusalalta opiskelemaan vanhustyötä.

Yrityskauppojen pyörityksessä olin alkanut miettiä suunnanmuutosta, ja ison kustantamon rattaissa mitta tuli lopulta täyteen. Sosiaali- ja terveysala ei houkutellut palkkauksellaan, mutta ratkaisu vain tuntui oikealta.

Nyt skoolataan valmistumistani geronomiksi, kokonaisvaltaisen vanhustyön asiantuntijaksi. Kippis!

Ei ole kaduttanut.

Päivääkään en ole katunut, vaikka opiskelu ammattikorkeakoulussa osoittautui oppisisällöiltään kovin heppoiseksi. Pahimmillaan vähäisillä oppitunnilla vain puuhasteltiin tai katsottiin televisiota. Yleensä opettajat vetivät puuduttavia kalvosulkeisia, minkä jälkeen keskusteltiin ryhmissä jostain asian liepeiltä.

Toki oli myös asiansa osaavia, jopa karismaattisia opettajia. Opinnäytetyöhön saimme lopulta hyvin innostavaa ja ammattitaitoista ohjausta. Kokemusasiantuntijat vakuuttivat poikkeuksetta.

Vaikka kyse oli valtaosin etäopiskelusta, opintojen aikana ei olisi ollut pakko lukea yhtään kokonaista kirjaa.

En tiedä, miltä tietopohjalta aloittaisin nyt geronomin työt, ellen olisi samaan aikaan suorittanut opintoja Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa, osallistunut ylimääräisiin koulutuksiin ja vieraillut jopa ulkomailla alan kansainvälisessä konferenssissa. Oma käsikirjastokin tuli hankittua vähistä rahoista.

Kiitos kohtaamisista!

Kolmessa vuodessa olisin ehtinyt jo pitkälle gerontologian yliopisto-opinnoissa, mutta yksi asia pelasti tilanteen ammattikorkeakoulussa. Käytännön harjoitteluissa vanhustyön opiskelijalla oli mahdollisuus tavata vanhoja ihmisiä.

Arvoisat vanhukset, olen kiitollinen, että sain kohdata teitä ja läheisiänne hoivakodeissa, palvelutaloissa, vuodeosastoilla, järjestötyössä, päivätoiminnassa ja omissa kodeissanne.

Jaoitte vieraalle miehelle elämäntarinanne, kerroitte salaisuuksianne ja muistelitte menneitä. Nauroimme, tanssimme ja istutimme kukkia.

Usein myös kyynel kirposi silmäkulmaan. Monella teistä tulevaisuus on hyvin synkkien pilvien peitossa. Juhlapuheissa vanhuus on viisautta, mutta todellisuudessa vanhoihin ihmisiin suhtaudutaan yhteiskunnassamme erittäin väheksyvästi ja vihamielisesti. Suomi on ikärasistinen maa.

Kiitos rehellisyydestä. Teiltä saamani elämänviisaudet olen yrittänyt kätkeä sydämeeni, eikä aina tarvittu edes sanoja. Olen kiitollinen siitä, että osuitte matkani varrelle.

Kiitos myös teille, Geron-blogin lukijat. Olen ollut iloinen palautteista, joita olen saanut kasvokkain, puhelimitse ja sähköisesti.

Minulle kirjoittaminen on ollut tapa yrittää jäsentää ajatuksiani – enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Alun perin tarkoitin tämän blogin opiskeluajan projektiksi, mutta ainakin nyt minulla on sellainen olo, että viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu.

Uudet urakat odottavat.

En tiedä, mikä ihme sai minut viime vuonna lukemaan urheilulääkäri Aki Hintsan pitkän haastattelun, jonka loppuriveillä hän toivoi ihmisten käyttävän aikansa oikeasti tärkeisiin asioihin. Tavallisesti hyppään urheilusivujen yli.

Kirjoitin Hintsan mietelmän muistiin ja ajattelin, että joskus kannattaa näemmä eksyä paikkoihin, joissa ei yleensä käy – jopa urheiluosastolle. Kannattaa heittäytyä.

Kun seitsemän kuukautta myöhemmin luin Aki Hintsan kuolleen syöpään, mieleen tulivat erään tapaamani rouvan eväät elämää varten. Harjoitteluni päätteeksi hän sanoi: "Niin se on, Ari. Elät kerran ja kuolet kerran. Mukaan saat puupalttoon ja vähän rääsyjä."

Olen onnellinen, että kolme vuotta sitten päätin alkaa opiskella tärkeänä pitämääni vanhustyötä. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta, ja vasta valmistuneena geronomina on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Apurahan turvin minulla on mahdollisuus työskennellä tämä kesä Berliinissä. Syksyllä Helsingissä taas odottavat uudet innostavat urakat.

Toivotan hyvää vanhuutta! Vanhentukoon jokainen meistä rohkeasti tyylillään.

Kommentit (2)

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015
1/2 | 

Täytin 70-v ja silloin huomasin että miten elämän loppupuoli onkaan lyhyt. Ihan kiire tuli elää!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta turha kiire pois, eikö vain.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tehdään ajatuskoe. Oletetaan, että vanhusten hoitokodin ovesta astuu sisään luovaa työtä tekevä henkilö tai vallan kulttuuripersoona.

Millaisen ihmisen näette nyt sielunne silmin? Onko punertaviksi hennatut hiukset? Kierrätyskankainen olkalaukku ja itse tehdyt korvakorut? Kirjottu isonappinen villakangastakki ja huovutetut lapaset?

Niinpä, typeriä stereotypioita. Anteeksi.

Vanhustyössä käytetään paljon sanoja luovuus ja kulttuuri. Samaan hengenvetoon puhutaan luovasta arjesta, taidetoiminnasta ja kulttuurisesta vanhustyöstä. Työotteen pitäisi olla luova, ammatillisen lähestymistavan taidetta hyödyntävä ja näkökulmien kulttuurisia.

Apua, huomaan olevani tosi vajavainen näiden käsitteiden kanssa. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että luova ihminen käyttää henkisiä kykyjään taiteelliseen työhön, kuten kirjoittamiseen tai maalaamiseen. Kulttuuriharrastukset liittyvät mielikuvissani vaikkapa elokuvien katseluun ja konsertteihin.

Tiedän, että näkemys on rajoittunut ja yksinkertainen, niin kuin esittäjänsäkin. Oma arkeni ei taida olla järin luovaa.

Hyvää vointia, rikasta elämää

Käsitteiden määrittelyn ongelma johtaa helposti siihen, että toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä. Luovuuden ja kulttuurin kanssa ollaan usein heikoilla jäillä.

Pitäisi kai olla itsestäänselvää, että vanhusten mielipiteet huomioidaan vanhustyön arjessa. Asiakas on kuningas. Mutta mitä ihmettä tapahtuu, kun vanhustyön asiakaslähtöistä toimintakulttuuria syvennetään luovuuden, osallistavan taidetoiminnan sekä kulttuuria arvostavan näkökulman mahdollisuuksilla?

Tapahtuu varmasti todella paljon todella hyviä asioita. Oikeasti.

Todennäköisesti silloin kuunnellaan vanhusten toiveita ja otetaan ne huomioon entistä paremmin. Toimitaan yhdessä. Innostutaan, opitaan ja koetaan mielenkiintoisia asioita. Tehdään asioita eri tavalla, löydetään uusia juttuja. Nautitaan työstä ja arvostetaan ympärillä olevia ihmisiä. Vaikututaan, tuotetaan iloa. Voidaan hyvin ja eletään rikasta elämää.

Pieniä tekoja, yhteisiä kokemuksia

Painotuoreessa tutkimusraportissa Kohti luovaa arkea – Kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä selväpäiset vanhustyön ammattilaiset kertovat, että hoitokodissa luovuus näkyy pieninä tekoina ja spontaaneina hetkinä, jolloin yhteinen arki koetaan hyväksi. Silloin jaetaan jokin merkityksellinen kokemus yhdessä, esimerkiksi muistellaan tai kuunnellaan musiikkia. Joskus pelkkä katse tai kosketus riittää.

Sepä onkin osuvasti sanottu. Jopa minä alan päästä jyvälle.

Tai en ehkä sittenkään. Samassa raportissa tutkijat taas harmittelevat, että ”vaikka käsitys kulttuurin, taiteen ja luovuuden mahdollisuuksista myös iäkkään ihmisen elämän merkityksellistäjänä on jo laajasti jaettu, on kuitenkin vielä matkaa siihen, että tämä ymmärrys ohjaisi käytäntöjä erilaisissa toiminta- ja palveluympäristöissä”.

Taival lie hankala, mutta mitä jos ihan ensimmäiseksi pidetään luova tauko. Sitten selvitetään vähän päätä ja mietitään, tarvitseeko kaikkea kääriä johonkin luovuuden ja kulttuurin sekamelskaan.

Sen jälkeen kääritään hihat. Rakennetaanko yhdessä linnunpönttöjä?

Kirja | Erja Rappe ja Taina Koivunen: Hoitokodin kasvit. Ikäinstituutti. 91 s.

Heitän haasteen joka ainoalle hoivakodille, palvelutalolle ja vanhustenhoidon järjestäjälle kautta Suomen niemen: mitäpä jos tänä keväänä panisimme hoivakodit kukkimaan ja ottaisimme kaiken ilon irti uuden kasvun ihmeestä.

Erja Rappen ja Taina Koivusen kirjoittaman Hoitokodin kasvit -oppaan selkeillä ohjeilla aloittelevakin multasormi pääsee vauhtiin. Jokainen syy, joka estää kasvien kasvattamisen, on nyt tekosyy.

Erinomainen kirja tarjoaa tutkimukseen perustuvaa tietoa kasvien käyttämisestä hoitotyössä ja käytännön neuvoja tavallisten puutarhakasvien kasvattamiseen. Liikkeelle voi lähteä vaikka ikkunalaudan ruukkuviljelyllä, mutta oppaan lajivalikoimasta saa myös kelpo puutarhan.

Värikkäät vihannekset, tuoksuvat yrtit, mehukkaat marjat, herkulliset hedelmät ja kauniit kukat luovat kodikkaan ja viihtyisän ympäristön niin sisälle kuin ulkotiloihin.

Kasvit vahvistavat puolustuskykyä.

Kasvien käyttö hoitoympäristössä ei ole uusi keksintö. Puutarhojen kauneutta, kasvien tuoksua ja veden solinaa on käytetty tuhansia vuosia rauhoittamaan sairaiden ja heikkojen mieltä. Valtaosa nykyisistä hoitoympäristöistä taas on suunniteltu yksioikoisen palvelutuotannon ja näennäisesti tehokkaan hoidon näkökulmasta, vaikka luonto tarjoaisi kokonaisvaltaista hyvinvointia edullisesti.

Hoitokodissa kasvien käyttöä ei tarvitse rajoittaa mikrobien tai muiden pöpöjen pelossa, päinvastoin. Mullassa elävät homesienet ovat kasvien ja ihmisen terveyden kannalta useimmiten hyödyllisiä. Puolustuskykyä voi suorastaan vahvistaa työntämällä sormet multaan, syömällä marjoja pensaasta, haistelemalla kukkia ja halaamalla puita.

Kasvit eivät homehduta rakennuksia, vaan parantavat sisäilman laatua ja tarjoavat mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa terveyttä tukevien pieneliöiden kanssa.

Hoitokodin kasvit -kirja sisältää tärkeää tietoa myös allergioista ja myrkyllisistä kasveista. Esimerkiksi oleanterilla on kauniit kukat, mutta syötynä yksi lehti voi tappaa. Samoin risiinin ja ukonhatun kaikki osat ovat myrkyllisiä.

Elämänilo syntyy innostuksesta.

Erityinen merkitys luonnolla on vanhusten pitkäaikaishoidossa. Vanhenemiseen liittyy monia toimintakykyä heikentäviä sairauksia, mutta viherympäristön avulla niiden kielteisiä vaikutuksia voi lievittää.

Ajatelkaa nyt. Jos vaipat ja lääkkeet ovat koko ajan silmissä ja sängystäkin näkee pelkän valkoisen seinän, kuka tahansa voi päätellä yksin maatessaan, että asiat ovat huonolla tolalla. Jos katse sen sijaan kohdistuu edes pöydällä olevaan joulukaktukseen, jonka on saanut vuosia sitten naapurilta, mieli alkaa matkata myönteisiin muistoihin ja olo koheta.

Kukka voi olla jopa ainut ystävä, jolle toivottaa hyvää yötä iltaisin.

Ympäristö vaikuttaa hyvinvointiin. Jokainen luo käsitystä itsestään, kyvyistään ja osallisuudestaan ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Kasvit kuntouttavat ja tarjoavat näitä mahdollisuuksia. Paras hyöty saavutetaan, kun ne kuuluvat jokapäiväiseen elämään ympäri vuoden.

Hoitokodin kasvit -kirjan asiantuntevat kirjoittajat Erja Rappe ja Taina Koivunen rohkaisevat käyttämään kasveja luovasti ja ennakkoluulottomasti kaikenlaisissa hoitoympäristöissä: Innostu ja anna muiden innostua. Puutarhatöissä ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Kasvun ihme tarjoaa elämäniloa ja tulevaisuudenuskoa kaikille.

Hoitokodin kasvit -kirjan voi tilata Ikäinstituutista (25 euroa + postitus- ja käsittelykulut) tai ladata ilmaiseksi internetistä. Kuvat: Hoitokodin kasvit -kirjan kuvitusta

Kommentit (7)

anna kaikkien kukkien kukkia
1/7 | 

Luin joskus Helsingin Sanomista artikkelin palvelukeskuksen "kukkahotellista", jossa vanhukset hoitavat naapureiden ja lomalla olevien kasveja. Tässä olisi hieno idea toteutettavaksi hoitokoteihin.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/7 | 

Loistava idea, kukat saisivat parasta mahdollista hoitoa!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

anna kaikkien kukkien kukkia
3/7 | 

Samalla vanhukset tuntisivat itsensä hyödyllisiksi ja voisivat vaikka löytää jopa uusia ystäviä!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/7 | 

Kyllä, juuri näin!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Puutarhuri
5/7 | 

Dementoituneet voivat nopeasti syödä viherkasvit.. Muuten ajatus on hieno.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
6/7 | 

Kiitos kommentista. Tämän perustelun olen kuullut joissakin hoivakodeissa, mutta olen varma, että tiloihin voi rakentaa kukkahyllyjä tms. niin ettei kasveja voi syödä. Kukat kukkimaan vain!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

anna kaikkien kukkien kukkia
7/7 | 

Tämä artikkeli oli palvelukeskuksen ei hoivakodin "kukkahotellista".
En ole koskaan aikaisemmin kuullut, että dementoituneet söisivät viherkasveja. Olen varma jos halua riittää, niin tämä idea voidaan toteuttaa monessa paikassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuoden 2016 luetuimmat blogikirjoitukseni käsittelivät melkein kaikki vanhenemista tai muistisairauksia. Hännänhuipuksi kiilasi vanha nainen hunningolla, mutta muuten pysyteltiin asialinjalla. − Onnea uudeksi vuodeksi!

1. Hurraa! Vetelehtivät vanhukset ovat uusi ongelmanuoriso (linkki)

Sanomalehdet uutisoivat ostarilla hengailevista kiinalaisvanhuksista. Uutinen herätti toivon oman näköisestä vanhuudesta.

2. Viisi vinkkiä: aloita aivojen kevätsiivous

Onneksi keinot aivoterveyden ylläpitoon löytyvät omasta arjesta ja ympäristöstä.

3. Hoivakoti helvetistä

Vuoden tärkeimmät ja kiinnostavimmat puheenvuorot hoiva-alan murroksesta julkaistiin teoksessa Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä.

4. Miltä Alzheimer tuntuu?

Anne-Maarit Koivuniemen kirja Muista minut – Vanhempieni Alzheimer on vaikuttava kuvaus taudin etenemisestä ja aina vain suuremmiksi kasautuvista vaikeuksista.

5. Miltä aivoissa näyttää?

The Alzheimer's Association esittelee havainnollisesti, miten aivot toimivat ja miten Alzheimerin tauti vaikuttaa niiden toimintaan.

6. Yksin parisuhteessa

Parisuhde on hyvinvointiin, onnellisuuteen ja terveyteen eniten vaikuttava sosiaalinen suhde. Yksinäisyys voi olla syvintä ja ahdistavinta juuri parisuhteessa.

7. Tutustu uuteen hoitotahtolomakkeeseen

Hoitotahdon voi kirjata sähköisesti Omakanta-palveluun, mutta on tärkeää, että tahto on myös läheisten tiedossa.

8. Parhaat mummoniksit mökille ja puutarhaan

Myönteinen muistelu auttaa hahmottamaan oman elämän merkitystä ja hyväksymään elämänkulkuun liittyviä asioita.

9. Lisää virikkeitä, enemmän toimintaa

Ihminen tarvitsee virikkeitä hyvään elämään kaikenikäisenä. Hoivakodeissa virikkeillä voidaan ehkäistä laitostumista ja tukea vanhuksen identiteettiä.

10. Ai että, vanha nainen hunningolla – ja kuutisenkymmentä muuta ihanaa

Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee ovat drag-kuningattaria, jotka ovat pukeutuneet korsettiin, sukkahousuihin ja korkokenkiin jo lähes parinkymmenen vuoden ajan.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram