Kirjoitukset avainsanalla vanhustyö

Moni muistaa kouluajoilta esimerkit, joissa pilkun paikka muuttaa virkkeen merkityksen. Armoa, ei Siperiaan! Armoa ei, Siperiaan!

Kunnianarvoisa äidinkielenopettaja joutui läksyttämään meitä kovakalloisia usein myös kehnoista sanavalinnoista, mutta edes pojankoltiaisten mielikuvitus ei riittänyt siihen, mihin virkamies kykenee pahimmillaan ja ihan vakavissaan.

Geronomille tarjottiin hiljattain töitä Pohjanmaalta, mikä on tietysti hyvä asia näinä kovina aikoina. Kiinnostuin paikasta lähinnä siksi, että työnantaja esitteli itsensä komiasti ”peruspalveluliikelaitoskuntayhtymäksi, jonka pääasiallisiin toimintoihin kuuluvat terveyden- ja sairaanhoitopalvelut mukaan lukien erikoissairaanhoidon palvelut sekä vanhustenhuollon ja ympäristöterveydenhuollon palvelut”.

Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä!

Totta puhuakseni sanahirviö nauratti minua ja rupesin tarkistamaan ihan piruuttani, minkä sortin palveluja tämmöinen yhtymä tarjoaa vanhuksille. Olin varma, että kukaan ei voi sentään sanoa vakavissaan Tulkaahan, ikäihmiset, sieltä kotinurkista peruspalveluliikelaitoskuntayhtymämme päivätoimintaan!

Nyt arvaattekin jo, että kyllä voi.

Nettisivut toivottavat nimenomaan tervetulleeksi peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän ikääntyneiden sivustolle. Ja sitten esitetään hurskas toive: "Toivottavasti löydät etsimäsi tiedon näiltä sivuilta, joita pyrimme kehittämään mahdollisimman neuvoviksi ja kattaviksi."

Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän palvelusväki ei tunnu itsekään uskovan, että tiedon löytäminen heidän nettisivuiltaan on mahdollista. Eivät vain raskineet kirjoittaa, että koettakaa pärjätä omillanne, vanhat ja raihnaiset.

Eikä siinä vielä kaikki. Päälle päätteeksi etusivulla on palsta ajankohtaisista ikääntyneiden palveluista. Lokakuun 2016 tuoreimpana uutisena loistavat ikääntyneiden sosiaalipalvelujen odotusajat helmikuulta 2014.

Toivon totisesti, että melkein kolme vuotta sitten jonotusnumeron ottaneet vanhukset eivät edelleen odota peruspalveluliikelaitoskuntayhtymänsä sosiaalipalveluja jossain kunnantalon porstuassa.

En uskaltanut lukea pitemmälle. Näillä eväillä sitä kehitetään kotihoitoa ja paimennetaan vanhuksia nettiin. Muutosagentit vakuuttavat pää punaisena, että digitalisaatio tulee ja helpottaa elämää.

Armoa ei!

▶︎ Lue myös: Pelastakaa vanhukset edes geronteknologialta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuskailin Geron-blogissa äskettäin sitä, että vanhustyön henkilöstö koostuu lähes pelkästään naisista. Kiitos palautevyörystä! Somessa, sähköpostitse ja kasvokkain on ollut ilo vaihtaa ajatuksia.

Valtaosa yhteydenotoista on myötäillyt käsitystäni alan miespulasta. Oma persoona on hoiva- ja hoitotyössä tärkeä työväline, ja jos työntekijät edustavat vain yhden sukupuolen näkökulmaa, toiminta jää toispuoliseksi.

”Paras kombo kaikissa työyhteisöissä saavutetaan, kun niissä on eri-ikäisiä ja erilaisissa elämänvaiheissa olevia naisia ja miehiä.”

”Olen aikoinaan johtanut vaativan tason hoivayksikköä, jossa kolmannes hoitajista oli miehiä. Siitä hyötyivät kaikki osapuolet. Molemmilla sukupuolilla on toisistaan opittavaa.”

Lukijat kertovat viesteissään, että useimmat vanhukset pitävät mieshoitajista. Miesnäkökulma avaa uusia mahdollisuuksia myös asiakkaille.

”Papan omahoitaja oli mies ja hän oli todella hyvä työssään.”

”Edesmennyt äitini tykkäsi kovasti niistä kahdesta mieshoitajasta, jotka hoivasivat häntä monta vuotta.”

”Miehet ovat miehiä vanhanakin. Jos ei ole askarrellut ennen, ei ehkä halua askarrella vanhanakaan. Ihanne olisi, että saisi tehdä sitä, mistä tykkää – tai olla tekemättä sellaista, mistä ei ole koskaan tykännyt.”

Moni pohtii palautteessaan sitä, millä ilveellä poikia saataisiin ylipäänsä hakeutumaan hoitoalalle ja alan koulutukseen. Kiintiöitäkin väläytellään.

”Kyllä miehiä kiinnostaa, mutta he eivät tule valituiksi. Eivät läpäise testejä.”

Myös koulutusta on kehitettävä ja laatu turvattava, sillä viime aikoina on käyty julkista keskustelua hoitajakoulutuksen heikentymisestä. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan opetusta ei valvo kukaan. Etä- ja verkko-opiskelu valtaavat alaa, vaikka hoitotyössä asiakkaan kohtaaminen on kaiken perusta.

”Täysremonttiin koko systeemi.”

”Koulutukseen pitäisi ottaa soveltuvuuskokeen kautta monenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia.”

Muna vai kana? Pienipalkkainen työ ei kiinnosta miehiä, ja palkkakuopassa hoivataan niin kauan kuin ala pysyy naisvoittoisena.

”Sehän on palkkakysymys, naiset tekevät työn halvemmalla!”

Lukijat sanovat suoraan, että miehet karttavat hoivatyötä, koska pelkäävät joutuvansa työpaikallakin naisvaltikan alle. Toimintatapojen pitää muuttua.

”Aikamoinen nokkimisjärjestys monessa paikassa on. Miehet eivät jaksa seurata edes sivusta sitä naisten jatkuvaa keskinäistä valtataistelua.”

Väestö ikääntyy ja vanhustyössä on pian huutava ammattilaisten tarve. Tänään julkaistun selvityksen mukaan lähi- ja perushoitajista 70 prosenttia on harkinnut alan vaihtoa. Loput jäävät ilmeisesti eläkkeelle.

Vanhustenhoitoon ei riitä pieni pintaremontti. Ruvetaan hommiin.

Melkein kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijät ovat naisia. Kun naisenemmistö lähentelee jopa 90:tä prosenttia, ei haittaisi, vaikka kentälle eksyisi jokunen mies lisää. Vanhustyössä liputetaan nyt motivaation, työhyvinvoinnin ja tuloksen puolesta. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ei olisi hassumpi iskulause sekään.

Muodollisesti laki velvoittaa työnantajia edistämään sukupuolten tasa-arvoa, mutta miestyövoimaa ei kannata huutaa pykäläviidakosta. Suomessa tasa-arvolain tarkoitus on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Koulun käytännötkään eivät juuri lievitä sukupuolittuneisuutta. Tytöt hakeutuvat edelleen hoitoalalle, ja pojat miehittävät vanhaan tapaan tekniikan ja liikenteen koulutuspaikat.

Joka tapauksessa vanhustyössä on pian huutava ammattilaisten tarve. Ainakin oma kokemukseni on, että myös miehiä halutaan ja tarvitaan mukaan. Välillä kuitenkin tuntuu kuin olisi joutunut pelaamaan naisten joukkueeseen. Ei uskalla taklata ja pukukopista puuttuu äijämeininki.

Vieraskäynnillä pysähdyin kerran jututtamaan minulle tuntematonta hoivakodin ukkokööriä. Vanhat herrat olivat taloon kovin tyytyväisiä, mutta syntyi pitkä hiljaisuus, kun kerroin olevani geronomiopiskelija ja kysyin, millaista vanhustyöntekijää he eivät minusta haluaisi. Lopulta yksi sanoi: ”Jos tulet jonain päivänä vanhainkotiin töihin, älä touhota turhia äläkä ainakaan kailota koko ajan.”

Miehet vaihtoivat merkitsevän katseen, ja minulle jäi vaikutelma, että nyt tuli sanottua ääneen jotain tärkeää − jotain sellaista, mitä he eivät voi herrasmiehinä kertoa heidän hyväkseen uhrautuville naishoitajille.

Merkityksellisintä on, että miesnäkökulma avaa uusia mahdollisuuksia ja uudenlaisia perspektiivejä myös asiakkaille. Oma persoona on vanhustyössä intensiivisesti mukana, ja jos työntekijät edustavat vain yhtä sukupuolta ja yhden sukupuolen näkökulmaa, toiminta jää väistämättä suppeaksi.

Miesten ei myöskään pidä alistua vanhaan naisvaltaiseen työskentelytapaan. Työpaikoilla täytyy sallia rohkeasti niin monta mieltä kuin on miestäkin. Kupletin juoni on monipuolistaa vanhuspalvelujen sisältöä, ja keskustelemalla yhteinen sävel kyllä löytyy ajan mittaan. Kirjailija George Bernard Shaw taivutti kultaisen säännön aikoinaan muotoon ”Älä tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän sinulle. Heillä voi olla erilainen maku."

Lue myös: Palautevyöry! Vanhustenhoitoon ei riitä pieni pintaremontti

Kommentit (2)

Miesasia
1/2 | 

Erinomainen kirjoitus ja juuri tätä tarvittaisiin lisää vanhus hoitoon. Miehet eivät mieluusti puhu naisille ja kun olisi mies hoitajia saisivat vanhemmatkin miehet puhua vapaammin ja juttu lentäisi mallikkaammin. Tämä tarkoittaisi myös elämänlaadun parantumista monelle vanhalle miehelle.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Kiitos kommentista! Toivottavasti vanhusten pariin saadaan monenlaisia miehiä ja naisia. Miehitys taitaa olla kaiken kaikkiaan jo minimissä.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aamun Helsingin Sanomat kertoi, että Vantaalla lasten­suojelun työntekijät ovat tehneet aluehallintovirastoon kantelun omasta työpaikastaan. Työmäärä on liian suuri, eivätkä lapset saa tarvitsemaansa suojelua.

Myös vanhustenhoidon epäeettisiä arkirutiineja käsitellään julkisuudessa tuon tuosta. Viime aikojen räikeimpiä esimerkkejä ovat olleet Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian osaston väärinkäytökset sekä lukuisat kotihoidon epäkohdat. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän mukaan osa kotihoidon vanhuksista elää kuin häkkieläimet.

Kyse on tärkeistä arjen eettisistä ongelmista, joihin ei ole yksioikoisia ratkaisuja. Jokainen vanhustyön ammattilainen joutuu pohtimaan, millaista on hyvä hoito ja eettisesti hyväksyttävä vanhusten kohtelu. Teenkö minä työni hyvin? Mikä estää tekemästä vielä paremmin? Uskallanko nostaa epäkohdat esiin? Siirränkö omaa vastuutani vai haenko ratkaisuja?

Etiikka etsii vastausta kysymykseen, mikä on oikein. Sosiaali- ja terveysalalla lähdetään liikkeelle viidestä peruspilarista:

  1. Ammattilainen kunnioittaa asiakkaan ihmisarvoa ja perusoikeuksia. Itsemääräämisoikeudella on lain suoja.
  2. Lähtökohtana on asiakkaan etu. Keskeisenä tavoitteena on hyvän tekeminen ja vahingon välttäminen. 
  3. Toiminta edellyttää keskinäistä luottamusta, rehellisyyttä ja molemminpuolista sitoutumista sovittuihin tavoitteisiin ja toimintaan. Kyse on vuorovaikutuksesta.
  4. Ammattihenkilöstö vastaa työnsä laadusta. Eettinen osaaminen kuuluu olennaisesti ammattitaitoon, ja ammattilainen tuntee hyvällä tavalla ylpeyttä omasta alasta ja osaamisestaan.
  5. Hyvä hoito ja palvelu edellyttävät vastuullisia päätöksiä ja toimintakulttuuria. Erityistä huomiota tulee kiinnittää etiikan ja talouden välisiin jännitteisiin. 

Vanhustyön eettisyys ei toteudu vain ideoita ja tavoitteita maalailemalla. Jokaisen työntekijän on sitouduttava niiden toteuttamiseen. On oltava uskallusta ja otettava vastuu toimeenpanosta. Täytyy uskaltaa avata suunsa.

Myös päättäjien sietäisi katsoa peiliin. Samaan aikaan kun ministeri tunnustaa, että osa vanhuksista elää jo nyt kuin häkkieläimet, hallitus sen kuin säästää lisää vanhustenhoidosta. 

Lähde: Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram