Musikaali kuvaa teinipojan kasvukipuja ja tarvetta tulla nähdyksi.

ARVOSTAN sitä, että Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle on tuotettu produktio, jossa käsitellään yksinäisyyttä, sivullisuutta ja ahdistusta teinipojan näkökulmasta. 

Musikaali Rakas Evan Hansen (Dear Evan Hansen, 2015) kuvaa kasvukipuja ja jokaisen tarvetta tulla nähdyksi. Väärinkäsityksistä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskiössä hapuilee yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö nuorimies. Evan Hansen (Julius Suominen) haluaisi kuulua joukkoon ja tulla rakastetuksi hinnalla millä hyvänsä. 

Valkoinen valhe kuljettaa Evanin monimutkaisten totuuksien vyyhtiin, ja keksityistä jutuista kasvaa tarina nykyajasta, jossa ollaan pakonomaisesti esillä somekanavilla vaikka todellisuudessa jäädään kipeästi syrjään. 

Connor (Niki Rautén) tekee itsemurhan.

VIIME vuodet ovat synnyttäneet Helsingin Kaupunginteatterista mielikuvan Suomen musikaalien mekkana. Samuel Harjanteen ohjaukset (Pieni merenneito, Kinky Boots ja Priscilla, aavikon kuningatar) ovat olleet hurjia yleisö- ja arvostelumenestyksiä.

Sitä suuremmalta pudotus tuntuu nyt, kun kaupunginteatteri tarjoaa suurella näyttämöllä valjun ja kohtalaisen ennalta arvattavan nuorisomusikaalin, jonka esillepanokin on nopeasti vanhentuneen tuntuinen.

Pohjimmiltaan Rakas Evan Hansen -musikaalin ongelma on käsikirjoituksessa. Kertomus valheiden vyyhdistä on lähtökohtaisesti kiinnostava, mutta tarinan loppua kohti ajaudutaan imelästi umpikujaan: Mitä monisyisin yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden ongelma on kuin pois puhallettu, kun vain hyväksyt itsesi ja suhtaudut empaattisesti kanssaihmisiin. Yksin et jää.

Oodi baseballräpylälle sai vaivautuneen hymyn suupieliin.

TEATTERINJOHTAJA Kari Arffman on ohjannut musikaalin yllätyksettömästi. Toinen näytös ei tarjoa teemoihin enää uutta näkökulmaa, mikä tekee esityksestä pitkäveteisen raskasta katsottavaa. Sävellykset eivät paljonkaan hetkauta, ja sanoitukset ovat banaaleja. Ilmeisen tosissaan esitetty oodi baseballräpylälle sai jo vaivautuneen hymyn suupieliin. 

Musikaalin valopilkkuina ovat Julius Suominen pääroolissa, Niki Rautén itsemurhan tekevänä Connor Murphynä sekä Samuli Pajunen hurmaavan pöyhkeänä perhetuttavana.

Suominen laulaa paikoin kuin enkeli, ja hänen esittämänsä Evan on uskottava nössö, vaikka ensi-iltajännitys paistoi hetkittäin. Rauténin tulkinta olisi noussut heittämällä koko musikaalin päärooliin, jos hahmosta olisi alun alkaen kirjoitettu vivahteikkaampi ja Connorin annettu paljastaa itsemurhansa motiivit.