Kirjoitukset avainsanalla Geron

Tehdään Pohjantähden alle muistiystävällinen Suomi

3.5.2016 klo 10:07

Muistisairauksiin sairastuu 36 suomalaista päivässä. Jokainen voi kuitenkin edistää aivojensa terveyttä läpi elämän. Myös asenneilmapiirin Suomessa on muututtava, jotta muistisairaat ihmiset voivat olla yhteiskunnan yhdenvertaisia jäseniä, elää mielekästä elämää ja saada ajoissa tarvitsemaansa tukea sekä kuntoutumista edistävää hoitoa ja palveluja.

1. Pidä huolta omasta muististasi.

Muistihäiriöitä voi ehkäistä konkreettisesti hallitsemalla riskitekijöitä. Terveelliset elintavat sekä sopiva toiminnan ja levon vuorottelu auttavat pitämään aivot mahdollisimman hyvässä kunnossa. Muistijumppaa!

2. Hanki apua ajoissa.

Kiire, stressi, väsymys ja masennus voivat aiheuttaa ohimeneviä muistivaikeuksia. Jos muistioireet pitkittyvät tai lisääntyvät, on syytä selvittää niiden syy ja hakeutua ajoissa muistitutkimuksiin. Merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen diagnosoimatta. Terveyskeskuksissa toimii muistihoitaja tai muistikoordinaattori, johon kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä.

3. Suvaitse kaikki joukkoon.

Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöään ja yhteiskuntaa. Mahtuuhan kanssasi kaupan kassalle, pankkijonoon, linja-autoon tai kuntosalille myös muistisairauden kanssa painiskeleva lähimmäinen? Annatko myös hitaammin kiiruhtaville mahdollisuuden pärjätä arjessa?

4. Ole muistisairaan rinnalla.

Kohtaa muistisairas aikuisena ihmisenä. Hän ei ole vain sairautensa, vaan kantaa mukanaan kaikkea elämänkokemustaan. Anna aikaa. Kuuntele ja keskustele, älä ohita. Sosiaalinen kanssakäyminen aktivoi muistin toimintaa ja edistää aivojen terveyttä.

5. Huolehditaan kaikista yhdessä.

Muistisairaus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti arjessa selviytymiseen. Muistisairaat ihmiset tarvitsevat ystäviä, osallisuutta sekä iloa arkeen – kuten meistä jokainen. Parantavaa lääkehoitoa muistisairauksiin ei ole tiedossa lähivuosina. Voimme tehdä kuitenkin paljon jo nyt. Asenne ratkaisee.

Arman Pohjantähden alla -sarjan viidennessä jaksossa Arman Alizad osallistuu myös muistisairaiden vanhusten arkeen ja pohtii laitoshoidon ja kotona asumisen haasteita. Mitkä ovat ihmisarvoisen elämän edellytykset ja miten ikäihmisten sairauksia sekä syrjäytymistä voisi vähentää?

Lähteet: www.muisti.fi, www.thl.fi, www.kaypahoito.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Geron

Robottikädet irti vanhuksista

klo 13:30 | 24.4.2016

Lanta- ja lypsyrobotit ovat korvaamattomia navetoissa. Tuotantolaitoksissa teollisuusrobotit taas hitsaavat ja kokoavat tasalaatuisia tuotteita 24/7 vähentäen työvoiman tarvetta etenkin mekaanisessa vuorotyössä.

Myös vanhustenhoitoa robotoidaan jo silmät kiiluen säästöjen himosta, mutta onko kukaan muistanut kertoa näille putkiaivoisille insinööreille ja liukaskielisille konsulteille, että vanhus ei ole lantakasa eikä työstettävä metallikappale?

Vanhustenhoidon robotointia perustellaan ennen kaikkea sillä, että uljas uusi tekniikka tarjoaa henkilökunnalle aikaa ja voimavaroja vanhusten kanssa seurusteluun. Hyvinvointi lisääntyy. Katin kontit! Lyön vetoa, että ihmisille jaetaan potkuja sitä mukaa kuin robotit marssivat vanhustyöhön.

Mustavalkoinen tarina hyvistä tai pahoista roboteista ei tietenkään kerro koko totuutta. Ikäteknologia tarjoaa jo nyt loistavia sovelluksia, ja robotiikka saattaa parantaa myös vanhusten elämänlaatua, jos sillä ei yritetä ensisijaisesti kompensoida ihmisten välisen kosketuksen ja kohtaamisen puutetta.

Nykyisin vähät hoitajat siivoavat, pesevät pyykkiä, laittavat ruokaa, annostelevat lääkkeitä ja istuvat tietokoneella, joten vanhusten hoitoon ja hoivaan jää aina vain niukemmin aikaa.

Jospa ei edes yritetä korvata hoitajaa sosiaalisella tai vuorovaikutteisella robotilla. Osaisiko insinööri sen sijaan ohjelmoida robotin tiskaamaan, pyykkäämään ja huolehtimaan vanhustentalon jätehuollosta? Käyttäisikö robottiauto mummoja ja pappoja vaikka ajelulla? Voisiko seksirobotti olla paremman puutteessa ihan okei?

Vanhustyössä robotin ja ihmisen yhteispeli ei ole eettisesti lainkaan ongelmatonta. Milloin sitä aletaan pohtia?

Lisätietoja: Jari Pirhonen, Geronteknologiasta gerobotiikkaan?
Gerontologia-lehti 1/2016

Kommentit (2)

Maija

Liittynyt15.10.2015

1/2 |

klo 14:21 | 26.4.2016

Minulle sopisi vallan hyvin yksin asuminen robottien avustamana vanhana, kun en yksinäisyyttä kavahtanut nuorenakaan. Ihmiset ovat läheisyyden tarpeeltaan ja seurallisuudeltaan erilaisia.

Ilmoita asiattomaksi

Ari Liimatainen

Liittynyt4.11.2015

2/2 |

klo 7:49 | 27.4.2016

Kiitos, Maija. Olet täysin oikeassa, meitä on moneksi ikääntyessämmekin.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Geron

Viisaasti kohti vanhuutta

klo 19:10 | 19.4.2016

Vanhuudella on ihmisen elämänkaaressa aivan erityinen tehtävä. Se tekee elämästä täyden, solmii langat yhteen ja kristallisoi kertyneen ymmärtämyksen. Toiveet ja pettymykset asettuvat suhteisiinsa, ihmiseen kerääntyy eletty elämä.

Geriatrian professori Jaakko Valvanne ja sairaanhoitaja Lotta Tuohino ovat kirjoittaneet kuusikymppisille moniulotteisen kirjan nautinnollisesta ja omannäköisestä ikääntymisestä. Nämä iloisen vanhenemisen matkasaarnaajat vakuuttavat, että vanhuus voi olla elämän parasta aikaa. Vaikka vuosien kertyminen on monessa suhteessa kiistatta harmillista, vanheneminen ei ole sairautta.

Toki kirjoittajilta liikenee myös aiheellisia varoituksen sanoja − välillä masentavuuteen saakka, kuten he toteavat. Vanhenemisen seuraukset tuntuvat ja näkyvät, mutta hyvä uutinen on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä hidastaa ennenaikaista rapistumista ja saada parempi vanhuus.

Ihmiskehon takuuaika kestää noin 65-vuotiaaksi, mutta parhaassa tapauksessa sen jälkeen voi elää vielä monta kymmentä melko mukavaa vuotta. Elämän eliksiiri löytyy liikunnasta, ravitsemuksesta, yhteisöllisyydestä sekä monipuolisesta mielen ja terveyden kunnossapidosta.

Myöhäisiän dementian riskiä voi vähentää viilaamalla elintapojaan jo keski-iässä, mutta aivojen omahoito tehoaa myöhemmälläkin iällä. Ihmelääke liikunta tepsii jopa muistisairauksiin, sillä sydämen terveyttä hoitamalla hoitaa myös aivoja. Liikunnan puute vauhdittaa aivojen kutistumista iän myötä.

Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjoittavat, että loppuelämän pohtiminen vaatii uskallusta. Ajatus kuolemasta voi olla ahdistava. Kannattaisiko eläessään siis keskittyä elämään?

Elämässä halu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi on ihmisyyden ydintä, eikä kosketuksen ja inhimillisen kohtaamisen tarve lakkaa missään vaiheessa. Merkityksellinen kaveri lisää elinvuosia, ja innostava ryhmätoiminta vähentää kuolemanvaaraa jopa 60 prosenttia. Kautta maan levinnyt Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminta on tutkitusti tehokas tapa lievittää yksinäisyyttä.

Jaakko Valvanne on kirjannut omaan hoitotahtoonsa viisaan ajatuksen omannäköisistä ja täynnä elämää olevista päivistä − vaikka hän olisi toimintakykyä heikentävän sairauden vuoksi kykenemätön päättämään hoidostaan ja hoivastaan: "Omien hautajaisten miettiminen on minusta kertakaikkisen turhaa. Olen kiinnostunut vain elinpäivistäni, ja jokainen päivä ennen kuolemaa on elämääni."

Jaakko Valvanne & Lotta Tuohino: 60+ Iloa elämään! Kustantamo S&S 2016
Kuva: Vilja Tamminen

Geron

Täytyy uskaltaa

klo 20:12 | 11.4.2016

Aamun Helsingin Sanomat kertoi, että Vantaalla lastensuojelun työntekijät ovat tehneet aluehallintovirastoon kantelun omasta työpaikastaan. Työmäärä on liian suuri, eivätkä lapset saa tarvitsemaansa suojelua.

Myös vanhustenhoidon epäeettisiä arkirutiineja käsitellään julkisuudessa tuon tuosta. Viime aikojen räikeimpiä esimerkkejä ovat olleet Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian osaston väärinkäytökset sekä lukuisat kotihoidon epäkohdat. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän mukaan osa kotihoidon vanhuksista elää kuin häkkieläimet.

Kyse on tärkeistä arjen eettisistä ongelmista, joihin ei ole yksioikoisia ratkaisuja. Jokainen vanhustyön ammattilainen joutuu pohtimaan, millaista on hyvä hoito ja eettisesti hyväksyttävä vanhusten kohtelu. Teenkö minä työni hyvin? Mikä estää tekemästä vielä paremmin? Uskallanko nostaa epäkohdat esiin? Siirränkö omaa vastuutani vai haenko ratkaisuja?

Etiikka etsii vastausta kysymykseen, mikä on oikein. Sosiaali- ja terveysalalla lähdetään liikkeelle viidestä peruspilarista:

Ammattilainen kunnioittaa asiakkaan ihmisarvoa ja perusoikeuksia. Itsemääräämisoikeudella on lain suoja.
Lähtökohtana on asiakkaan etu. Keskeisenä tavoitteena on hyvän tekeminen ja vahingon välttäminen.
Toiminta edellyttää keskinäistä luottamusta, rehellisyyttä ja molemminpuolista sitoutumista sovittuihin tavoitteisiin ja toimintaan. Kyse on vuorovaikutuksesta.
Ammattihenkilöstö vastaa työnsä laadusta. Eettinen osaaminen kuuluu olennaisesti ammattitaitoon, ja ammattilainen tuntee hyvällä tavalla ylpeyttä omasta alasta ja osaamisestaan.
Hyvä hoito ja palvelu edellyttävät vastuullisia päätöksiä ja toimintakulttuuria. Erityistä huomiota tulee kiinnittää etiikan ja talouden välisiin jännitteisiin.

Vanhustyön eettisyys ei toteudu vain ideoita ja tavoitteita maalailemalla. Jokaisen työntekijän on sitouduttava niiden toteuttamiseen. On oltava uskallusta ja otettava vastuu toimeenpanosta. Täytyy uskaltaa avata suunsa.

Myös päättäjien sietäisi katsoa peiliin. Samaan aikaan kun ministeri tunnustaa, että osa vanhuksista elää jo nyt kuin häkkieläimet, hallitus sen kuin säästää lisää vanhustenhoidosta.

Lähde: Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta

Seuraa

Instagram

Tilaa RSS

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Puheenaiheet