Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Tiedekeskus Heurekan Dialogi ajassa -näyttelyn oppaiksi valittiin keväällä 30 elämäniloista senioria peräti 578 hakijan joukosta. Nyt he valloittavat näyttelyvieraiden sydämen.

Hurmaavien yli 70-vuotiaiden oppaiden joukossa on muun muassa opettaja, lääkäri, pappi, nuoriso-ohjaaja, autonkuljettaja, matkanjärjestäjä ja maan vanhin työssä käyvä nuohooja. Elämäntarinat poikkeavat toisistaan, mutta koskettavia ja mielenkiintoisia ne ovat yhtä kaikki.

Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua, ja Heurekassa on mahdollisuus upeaan sukupolvien kohtaamiseen. Kunpa koululuokat löytäisivät näyttelyn, sillä se antaa myös lapsille ja nuorille mahdollisuuden kokea omakohtaisesti, millaisia arkipäivän haasteita vanhus voi kohdata.

Dialogi ajassa – Vanhenemisen taito -näyttely alkaa Anthony Cerniellon katseen vangitsevalla lyhytelokuvalla Danielle, jossa esitetään kasvu lapsesta vanhukseksi muutamassa minuutissa. Sen jälkeen puheenvuoron saavat viisaat seniorioppaat.

Ikääntyminen on vuorelle nousemista. Näkee mistä on tullut. Näkee laajenevan maiseman, yli puiden latvojen, näkee kaiken sen mitä on, mitä vielä voisi kokea, mihin vielä voisi tutustua, kun aikaa on. − Eija Kujala, 70

Kun käy vuoropuhelua vanhojen ihmisten kanssa, viisastuu. Ikäpolvien kohdatessa ymmärrys ja empatia kasvavat. Ennakkoluulot hupenevat.

Elämästä ei selviydy vaikeuksitta, mutta ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat uskomattoman paljon. Kannattaa viettää aikaa niiden kanssa, joilla on myönteinen elämänasenne. Kannattaa olla mukava muille.

Perhe ja rakkaimmat on hyvä asettaa etusijalle. Läheiset ovat tukena ja turvana vaikeina aikoina.

Nauran itselleni useammin kuin ennen, sillä alan jo tottua virheisiini. Rakastan lujemmin kuin ennen, sillä hupeneva aika pakottaa tiivistämään. – Kyllikki Krapinoja, 73

Vanheneminen on hyvin henkilökohtaista. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Ikääntyminen tuo mukanaan varmuutta ja hyväksyvämmän asenteen.

Kun antaa myös hellyydelle mahdollisuuden, voi niin henkisesti kuin fyysisesti paremmin. Ei kannata välittää ihmisistä, joiden mielestä korkea ikä ja hellyys eivät sovi yhteen. Vanhana saa rakastaa.

Ikääntyminen tuo vapauden, esimerkiksi nukkua aamulla pitkään. Risteillä maailman merillä. Lukea kirjat, jotka ovat jääneet lukematta. – Olli Parikka, 75

Ikääntyminen tarjoaa tilaisuuksia. Uudet harrastukset ja vilkas sosiaalinen elämä tuovat piristystä päivään ja antavat elämälle tarkoituksen.

Yhteiskunnallisesti vanheneminen ei ole ongelma vaan voimavara. Vanhuus on merkityksellistä, sillä Suomi on yksi maailman nopeimmin ikääntyviä kansakuntia.

Vain vanheneminen on oikeudenmukaista, sehän koskee kaikkia. Ikääntyminen on kuin kilpaurheilua: pidä huolta kunnostasi, koeta välttää sairastumiset ja loukkaantumiset (myös henkiset), niin nähdään, mihin se riittää. Muista vielä: huumorin kukka kestää kylmyyttä. – Asko Hämäläinen, 77

Koskaan ei ole liian myöhäistä! Ikääntymisen voi ajatella etuna, hienona mahdollisuutena kehittää kykyjään ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita. Vanhuus näyttäytyy iloisena ja toiveikkaana. Vanhana voi ja saa innostua.

Vanheneminen on taito. On ihanaa olla vanha.

Dialogi ajassa – Vanhenemisen taito, Tiedekeskus Heureka 1.10.2016–15.1.2017. Näyttely kierretään ryhmissä, joita vetävät yli 70-vuotiaat oppaat. Kierros kestää noin tunnin. Kuva: Anniina Nissinen, Heureka

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

KUVA: ARI LIIMATAINEN
KUVA: ARI LIIMATAINEN

Palasin mökiltä ihmisten ilmoille ja erehdyin selaamaan sanomalehdet.

Päivän lehdessä maalailtiin ruusuisia kuvia virtuaalitodellisuudesta, joka sulkee katsojan digitaalisesti luotuun ympäristöön. Toimittaja oli päässyt leikkimään keinotekoiseen maailmaan, ja häntä turhautti saman tien, etteivät tyylikkään futuristiset yhdistetyn todellisuuden silmälasit ole vielä kuluttajien saatavana.

Pokémon Go -pelin kaltainen lisätty todellisuus tuo tietokonegrafiikkaa todelliseen näkymään, mutta lehtijutun ihannoimassa yhdistetyssä todellisuudessa virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden raja vielä hämärtyy.

Aloin voida pahoin pelkästä ajatuksesta. Menin makaamaan pimeään kerrostalosaunaan ja harkitsin paluuta korpeen.

Kaipaan pelkistettyä todellisuutta, aitoja asioita.

Vietin viikonlopun Kainuussa. Aurinkoisen syksyn jälkeen sateisena alkanut mökkireissu ei tuntunut yhtään hassummalta. Lisäilin puita uuniin ja kuuntelin kun sade ropisi kattoon.

Sään seljettyä pilvipoudaksi lähdin käppäilemään märkään metsään. Söin puolukoita. Istuskelin kannonpäässä ja kuuntelin korpin vaakkumista. Haistelin silmät kiinni viereisen ohrapellon juurevaa tuoksua.

Pari kaurista juoksi keveän näköisesti tien yli. Teeret tuntuivat kukertavan jossain kauempana. Kun alkoi taas sataa, palasin mökille ja lämmitin saunan.

Aamuyöstä saunaoluet pakottivat ulkosalle. Seisoin säkkipimeässä märkänä ja kananlihalla, mutta sitä paremmalta tuntui taas kääriytyä saunakamarissa peitteiden sisään.

Puuro ja kahvi kelpasivat makeasti nukutun yön jälkeen. Aurinkokin pilkahti. Varis tuli kerjuulle ja huvitti keikistelyllään.

Voisin jatkaa viipyilevää kerrontaa päivän tapahtumista, mutta jääköön. Syksyinen maisema muistutti, että kaikella on aikansa. 

Mikään lisätty, yhdistetty, virtuaalinen tai muu digitaalinen todellisuus ei voisi nyt vähempää kiinnostaa. Kaipaan luontoa, aitoja asioita. Pelkistettyä todellisuutta.

▶︎ Lue myös: Nyt vanhana, ennen kuolemaani

Tapasin vanhan rouvan, joka kertoi eläneensä avioliiton hyvin yksinäisenä.

Rakkaus vain hiipui. Kun lapset lähtivät kotoa, mies alkoi vieraantua omiin oloihinsa. Hiljaisuus tiheni vuosi vuodelta ja vuosikymmen vuosikymmeneltä.

Mies luki lehteä ja katsoi televisiota olohuoneessa, rouva leipoi ja teki käsitöitä keittiössä. Päivät kuluivat yksin yhdessä.

Rouva sanoi, että kun mies kuoli, hänestä ei oikeastaan tuntunut miltään. Ikään kuin kaikki tunteet olisi aikojen mittaan pakastettu niihin pullapusseihin, joita pakastin oli täpötäynnä.

Lähes 150 000 suomalaista tuntee yksinäisyyttä parisuhteessa.

Tapaamisestamme on jo aikaa, mutta keskustelu muistui elävästi mieleen, kun luin painotuoretta Yksinäisten Suomi -kirjaa. Tutkijat Osmo Kontula ja Juho Saari kirjoittavat, että Suomessa on lähes 150 000 naista ja miestä, jotka tuntevat yksinäisyyttä parisuhteestaan huolimatta tai sen takia.

Parisuhde on ihmisen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja terveyteen eniten vaikuttava sosiaalinen suhde. Tutkijoiden mukaan yksinäisyys voikin olla syvintä ja ahdistavinta juuri parisuhteessa, koska yksinäisyyttä ei ”pitäisi” tuntea yhdessä. Yksinäisyyttä hävetään ja se saatetaan kokea henkilökohtaisena epäonnistumisena.

Miehet ovat keskimäärin tyytyväisempiä parisuhteeseensa kuin naiset. Naisilla on suuremmat odotukset parisuhdetta ja siihen kuuluvaa vuorovaikutusta kohtaan, ja myös naisten yksinäisyyden tunteet ovat yleisempiä kuin miehillä. Toisaalta suomalaiset miehet eivät ole tottuneet paljastamaan intiimeimpiä asioitaan muille, ja heidän suppeampi sosiaalinen verkostonsa tuottaa yksinäisyyttä.

Yksinäisyyttä yritetään lievittää surffaamalla netissä.

Kun toiveet kumppanilta saatavasta sosiaalisesta ja henkisestä tuesta eivät toteudu, yksinäisyyden tunnetta pyritään lievittämään monin tavoin. Yleisin tapa on surffata netissä. Sekä miehet että naiset katsovat paljon televisiota, mutta muuten keinovalikoimassa on huomattavia eroja sukupuolten välillä.

Miehet helpottavat yksinäisyyttä alkoholilla, itsetyydytyksellä ja pornolla tai seksillä muiden kanssa. Naisille tyypillisiä tapoja taas ovat syventyminen kirjallisuuteen, ystävien tapaaminen, liikunta ja lemmikkien hoito.

Parisuhteessa yhteinen vapaa-ajan vietto on todettu tärkeäksi. Myös fyysinen läheisyys ja tyydyttävä sukupuolielämä ehkäisevät yksinäisyyttä. Moni pyrkii täydentämään puolison puuttuvaa tukea muiden sosiaalisten suhteiden avulla, mutta tutkijoiden mukaan kehnon parisuhteen aiheuttamaa yksinäisyyttä ei ole mahdollista poistaa muilla suhteilla.

Parisuhde tarjoaa tukea ja läheisyyttä, joita ei saa muualta, ja yksinäisyys on usein viimeinen askel siinä puolisoiden ”erilleen kasvamisen” prosessissa, joka vähitellen johtaa eroamiseen.

Osmo Kontula ja Juho Saari uskovat, että vuorovaikutuksen parantaminen voi vähentää yksinäisyyttä parisuhteessa ja lisätä luottamusta suhteen toimivuuteen. Parisuhdeneuvonnasta tai pari- ja seksuaaliterapiasta saattaa olla apua.

Juho Saari (toim.): Yksinäisten Suomi. Gaudeamus 2016

▶︎ Lue myös: Yksin yksinäinen

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Yksinäiset miehet ovat myös deittisivustojen pääkohderyhmä, tai siis niiden sivustojen, joissa luvataan seksiseuraa ja niin sanottujen pettämissivustojen. Pettämissivustoilla on pääkäyttäjinä juuri nämä miehet, jotka ovat yksinäisiä parisuhteessa... Jotenkin surullista, mutta varmasti niin totta. Naisilla voi olla muita tapoja lievittää yksinäisyyttä, mutta miehillä yksinäisyys tiivistyy usein seksin puutteeseen. Pettämissivustoista varoitellaan tässä mainiossa jutussa: https://www.mynewsdesk.com/fi/aika/news/ovatko-ulkomaiset-treffisivut-hu... Monilla treffisivuilla ihmisten yksinäisyyttä käytetään häikäilemättä hyväksi, luvataan paljon, otetaan rahat, mutta mitään ei saa rahalle vastineeksi.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Kiitos kommentista. Kannattaa tosiaan pitää varansa. Huijareita on liikkeellä pilvin pimein.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun Ulla Tapaninen tuli selkä edellä näyttämölle ja kertoi tekevänsä comebackin, ehdin jo säikähtää, että nyt on Tapanisen tonkka tyhjenemässä. Pliis, ei enää sit down -komiikkaa eikä kökköjä sanaleikkejä.

Ja kas, toive täyttyi! Tapaninen kääntyi yleisöön päin ja polkaisi vauhtiin kaikkien aikojen ammunnan. Viidennessä Lava-ammuntaa-monologissa Tapaninen ei tyydy muistelemaan vanhoja, vaan jurnuttaa ajan ilmiöistä aiempaa napakammin.

Lavalla on vanha tuttu maitotonkka, mutta jutut kuulostavat tuoreilta. Näyttämölle päätynyt tutkimus ikämiesten seksielämän hengenvaarallisuudesta oli sattunut silmiin vielä saman aamun lehdestä.

Ulla Tapaninen tiirailee maailmanmenoa tarkkasilmäisesti kainuulaisen kansannaisen näkövinkkelistä. Nykyinen teknologiakouhotus on lempiaiheita. Äppsit saavat kylmää kyytiä, eikä digitekniikan edistyksellisyys enää vakuuta Tapanisen tv-termiluennan jälkeen.

Ulla Tapanisen verraton mimiikka pääsee parhaiten oikeuksiinsa tarinassa sappikivileikkauksesta pääsiäisaikaan. Koomikolle tauti on lahja.

Elämän kipupisteet

Elämässä meillä kaikilla on niitä kipupisteitä, mutta julkkiksilla ne vain ovat kipeämpiä.

Ulla Tapaninen suomii hilpeän armottomasti paitsi julkisuudenkipeitä tyrkkyjä myös taiteilijuutta – ja sehän passaa mainiosti omassa 40-vuotistaiteilijajuhlassa. Ihan vielä hän ei kumminkaan pääse Hietaniemen taiteilijakukkulan multiin purnaamaan näyttelijäkollegan paremmasta tammiarkusta.

Tapanisen silmissä armon saavat vain Tarmo Manni ja Hannes Hynönen. Maanviljelijä, sotaveteraani Hynönen tuli tunnetuksi osallistuttuaan vuonna 2014 itsenäisyyspäivän vastaanotolle 101-vuotiaana, ja hänen elämänasennettaan Tapaninen kuvaa liikuttavasti esityksen suvantovaiheessa.

Kaikki loppuu aikanaan. Jokaisessa Lava-ammunnassa on ollut mantra, joka auttaa meitä pieniä ihmisiä oman pienen elämämme kipupisteissä ja ristiaallokoissa. Ehkä tämänvuotinen enteilee viisaasti myös Lava-ammunnan päätöstä huipussaan, tonkka täynnä.

Lava-ammuntaa V. Lavalla: Ulla Tapaninen. Käsikirjoitus: Raila Leppäkoski ja Ulla Tapaninen. Ohjaus: Raila Leppäkoski. Kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 7.9.2016. Esityksiä on tänä syksynä myös Kuopiossa ja Oulussa.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram