Kuuntelin Katri Helenaa jo vaunuiässä.
KATRI Helena on lopettamassa yli kuusikymmentä vuotta kestäneen uransa ensi kesänä Helsingin Olympiastadionilla. Viimeinen ilta -konsertin on määrä sinetöidä häikäisevä karrieeri livenä peruuttamattomasti.
Pimenevässä elokuun illassa muistellaan kaihoten suomalaisten rakastamia iskelmäklassikoita: Katson sineen taivaan, Anna mulle tähtitaivas, Puhelinlangat laulaa, Letkis, Katson autiota hiekkarantaa…
Samalla päätöskonsertista muodostuu väistämättä kahden aikakauden vedenjakaja, jonka jälkeen iskelmätaivas ei tuiki entiseen tapaan. Aika entinen ei koskaan enää palaa.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/viimeinen-ilta-katri-helena-olympiastadion-3.jpg?itok=o8mNrDg4)
SUOMI-ISKELMÄN historioitsijat Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo eivät epäröineet kutsua iskelmää kansakunnan salaiseksi historiaksi ja kätketyksi muistiksi. Heidän mukaansa iskelmä rekisteröi yhteisiä sydämenlyöntejä niissä tilanteissa, jotka ovat taiteen ja historiankirjoituksen ulkopuolella.
Katri Helena on ollut suomalaisten tunteiden tulkki ja saanut meidät pohtimaan elämän arvoituksellisuutta – kaipuuta, toivoa, rakkautta. Vaikka elämän ja unelmien ristiriidat tuntuvat näinä aikoina taas entistä vääjäämättömämmiltä, Katri Helena kehottaa meitä uskomaan yhä sydämen unelmiin ja luottamaan haaveista hulluimpiin.
En tiedä, kuinka monessa Katri Helenan konsertissa olen käynyt, mutta aina kun salin valot ovat alkaneet himmetä, rinnassa on tuntunut ilon läikähdys jo orkesterin ensi tahdeista. Samalla hetkellä elämä on ollut laulu, niin ihana laulu.
Elä niin kuin sydän sanoo.
KUUNTELIN Katri Helenaa jo vaunuiässä, kun radion Kotimainen puolituntinen soi Kainuussa ikkunanraosta pihalle talvipakkaseen, ja niin vain nämä iskelmät lumoavat edelleen kuuden vuosikymmenen jälkeen. On muistot kuin kukkia varrelta tien…
Vuosia sitten Katri Helena kertoi minulle, että hän on ollut onnellinen ja kiitollinen saadessaan palvella yleisöä laulamalla. Hän on iloinnut siitä, miten kuulijoiden oma mieli on alkanut tehdä töitä näiden laulujen ansiosta: ”Ajattelen, että elämä iloineen ja suruineen pitäisi voida elää niin kuin sydän sanoo.”
Sydämellinen kiitos, Katri Helena, kuuden vuosikymmenen lauluista, jotka ovat antaneet valoa pimeään ja uskoa elämään. Kiitos jo etukäteen siitä, että päätöskonsertissa saamme vielä kerran nauttia vain sinun ainutlaatuisesta lavakarismastasi ja voimaantua myönteisen muistelun siivillä kanssasi.
