Suomessa on 24 000 yli 65-vuotiasta omaishoitosopimuksen tehnyttä omaishoitajaa. Nykyisessä vanhuspolitiikassa omaisiin ja läheisiin kohdistuu aina vain enemmän paineita "kotona asumisen tukemisen" varjolla.

Omaishoitajilla hoivan kannustimena on rakkaus ja lojaalisuus. Pientä korvausta vastaan he tekevät vaativaa hoivatyötä vuorokauden ympäri toisin kuin ammattilaiset, joilla on työaika. 

Omaishoidossa arki on auttamista, hoitotoimia, vaativaa lääkehoitoa ja aikataulujen noudattamista. Jokapäiväinen elämä on myös ennakoimattomuutta ja improvisointia. On pakko olla tavoitettavissa ja hoidettavan vieressä, mutta samalla on oltava hoidettavan puolestapuhuja ja aktiivinen toimija osana virallista palvelujärjestelmää.

Iäkkäät omaishoitajat kuvaavat arkea äärimmillään avovankilassa olemisena

Ulla Tikkasen tuore väitöstutkimus paljastaa, kuinka iäkkäät omaishoitajat tekevät hoivan vaatimusten lisääntyessä psyykkisesti ja fyysisesti yhä raskaampaa hoivatyötä. Äärimmillään he kuvaavat elämäntilannettaan avovankilassa olemiseksi.

Erityisesti omaishoidon alkuun ja muutosvaiheisiin liittyy epävarmuutta ja pelkoa osaamisesta ja pärjäämisestä. Omaishoitajat tarvitsisivat ammattilaisten apua, mutta he kokevat jäävänsä yksin. Omaishoitajat joutuvat itse ottamaan selvää asioista ja tekemään hakemuksia arkea helpottavista apuvälineistä ja kodin muutostöistä.

Tikkasen mukaan palvelujärjestelmän pitäisi tunnistaa omaishoitajien erilaisuus, omaishoidon vaiheet ja niiden kipupisteet sekä elämäntilanteesta johtuva haavoittuvuus. Tämä auttaisi ammattilaisia antamaan omaishoitajille juuri sitä tukea, mitä kukin eniten tarvitsee.

Tilannetaju, tahdikkuus, arjen rytmin seuraaminen ja herkkyys toisten tarpeille on tärkeää erityisesti silloin, kun ammattilainen menee toisen kotiin omaishoitotilanteessa.

Ulla Tikkanen väittelee 8.4. aiheesta Omaishoidon arki: Tutkimus hoivan sidoksista.