Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Vaalikarjaksi haukutaan hyväuskoisia äänestäjiä, jotka on helppo jymäyttää luottamaan lipeväkielisten poliitikkojen ympäripyöreisiin lupauksiin. Mahdanko kuulua laumaan?

Kuntavaalien alla meille luvataan joka tapauksessa taas yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista. Elämme kovia aikoja, kallis ystävä, mutta säästöt ja leikkaukset on poistettu päiväjärjestyksestä. Nyt jaetaan lahjoja kaikille.

Uskokoon ken tahtoo. Totta kai vaalikarja saa raippoja hallituksen kehysriihestä heti kuntavaalien jälkeen.

Toden sanoakseni äänestyspäätös on ollut minulle aina vaikea. Olen ollut liikkuva äänestäjä ja äänestänyt milloin henkilöä, milloin puoluetta. Olen kiertänyt vaalikojuja, käyttänyt vaalikoneita ja jäänyt kaipaamaan Leif Salménin vaalitenttejä. Yleensä olen kuitenkin lopulta vääntäytynyt uurnille, enemmän tai vähemmän velvollisuudentuntoisesti.

Millainen on tulevaisuuden kunta?

Kuntavaalit käydään tänä vuonna ensimmäistä kertaa keväällä, 9. huhtikuuta. Kuntien rooli on muuttumassa vaalikauden aikana, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntatasolle vuonna 2019. Uudistus on Suomen hallintohistorian suurimpia. Mistä kuntavaaleissa nyt on kyse? Mitä valtuustot enää päättävät? Joutaisivatko tyhjenevät kunnantalot jo eläkeläisten ja kulttuuriväen käyttöön?

Tämä vanha kanttura on päättänyt ottaa asioista vähän selvää. Postaan ainakin pari blogimerkintää kuntavaaleista vielä ennen ennakkoäänestystä. Tietääkö kukaan, millainen on tulevaisuuden kunta? Katsotaan, mitkä asiat kiinnostavat vanhusjärjestöjä. Mihin asiantuntijat kehottavat kiinnittämään huomiota? Mitä puolueet lupaavat eläkeläisille?

Kuntavaaleissa äänestetään eduskuntavaaleja laiskemmin. Vuoden 2012 kuntavaaleissa kävi äänestämässä enää 58,3 prosenttia äänioikeutetuista ja äänestäneiden osuus laski 2,9 prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista.

Kenen sietäisi katsoa peiliin?

Kommentit (4)

PKolli
1/4 | 

Jokaisen äänestysikäisen pitää katsoa peiliin, koska muuta keinoa vaikuttaa kuntansa asioihin ei ole. Toki kaikki torikokoukset ja mielenilmaisut noteerataan jotenkin, mutta kunnanvaltuustossa istuvat ihmiset tekevät viime kädessä ne päätökset. Ihan tärkeitä asioita jää vielä kunnanvaltuuston hommiin, vaikka sote viedään maakuntaan.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/4 | 

Kiitos kommentista. Kuntaliitto on jopa sitä mieltä, että valtuutetuilla on tulevaisuudessa entistä enemmän aitoa päätettävää. Puuhastelevatko valtuustot nyt joidenkin epäaitojen asioiden kimpussa?

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

PKolli
3/4 | 

Jatketaan juttua,  valtuustot päättävät tällä hetkellä niin monesta asiasta, että harva valtuutettu on asiantuntija jokaisessa asiassa. Yleensä valtuusto ei keskustele eikä äänestä, kun asia on riittävän iso hallittavaksi, virkamiehen esitys hyväksytään. Nyt kuntiin jää sivistys- , kaavoitus-ja liikunta-asiat, ainakin meidän kunnassa on näin. Kaikki nämä asiat ovat konkreettisia, ovatko koulut kunnossa,  onko kaavoitus kunnossa ja saavatko senioritkin tarpeeksi liikuntaa. Asioita, jotka koskettavat melkein jokaista kuntalaista, jopa sitä päiväkotilastakin, koska päiväkodit ovat usein koulujen yhteydessä.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/4 | 

Kuntaliiton mukaan tulevaisuudessa kunnat huolehtivat mm. nuorisopalveluista. Erikseen ei mainita eläkeläisten tai muistisairaiden palveluja, mutta toivottavasti iäkkäitä ihmisiä ei unohdeta, vaikka sote siirtyy maakuntiin. Elämä ei ole pelkkäää sotea. Palaan asiaan vielä blogissa. Kiitos palautteesta!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liikunta on tehokasta muistisairauden ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Säännöllinen liikunnan harrastaminen pienentää muistisairauksien riskiä ja voi hidastaa sairauden kehittymistä.

Britanniassa on tällä viikolla uutisoitu laajalti tutkimuksesta, jonka mukaan jalkapallon pelaaminen on luultua vaarallisempaa päähän kohdistuvien iskujen takia. Yksittäinen aivotärähdys ei välttämättä ole kohtalokas, mutta toistuvilla pään vammoilla voi olla vakavia seurauksia.

Veteraanijalkapalloilijoiden riski sairastua krooniseen traumaattiseen enkefalopatiaan eli CTE:hen todettiin tutkimuksessa suuremmaksi kuin väestössä yleensä, ja CTE taas lisää dementiariskiä.

Dementia on oireyhtymä, johon liittyy muistihäiriöiden lisäksi muita oireita, kuten monimutkaisten älyllisten toimintojen heikkenemistä tai muutoksia käyttäytymisessä.

Alun alkaen CTE tunnistettiin nyrkkeilijöiden etenevänä aivosairautena, mutta sittemmin on huomattu yhteys muihin kontaktilajeihin. Jalkapallon lisäksi jääkiekko, koripallo ja kamppailulajit ovat erityisen riskialttiita lajeja, joiden harrastaja altistuu lukuisille päävammoille elämänsä aikana.

Ei kannata riskeerata.

Suomessa ei ole tiedossa yhtään veteraaniurheilijoiden CTE-tapausta. Sen sijaan kenelle vain sattuvat aivotärähdykset ovat hyvin yleisiä. Yliopistosairaalan päivystykseen voi tulla päivittäin 4–5 potilasta, joilla epäillään aivovammaa, vaikka sairaaloissa hoidetaan arviolta vain 25 % kaikista aivovamman saaneista.

Aivovamman aiheuttama invalidisoituminen ja työkyvyn menettäminen on järkyttävä inhimillinen tragedia ja yhteiskunnallisesti suuri taloudellinen menetys. Hoitokustannukset ovat Suomessa yli 50 miljoonaa euroa ja tuotannonmenetykset 470−760 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikkia elämän kolhuja ei voi välttää, mutta tietoisia riskejä kannattaa vähentää. Eniten aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä ja vapaa-ajan tapaturmissa.

Riskiryhmiä ovat erityisesti nuoret miehet ja yli 70-vuotiaat. Tehokkaimmin aivovammoja voitaisiinkin ehkäistä kiinnittämällä parempaa huomiota vanhusten kaatumisiin sekä nuorten miesten liikenneturvallisuuteen.

Käypä hoito -suosituksissa aivovamman vaaralle altistaviksi urheilulajeiksi luetaan nyrkkeily, laskettelu, lumilautailu, rullaluistelu, jalkapallo, jääkiekko, kilpapyöräily ja moottoriurheilu.

Lapsuusmuistoissa paistaa aina aurinko. − Kuka muistaa, mistä kappaleesta otsikko on peräisin?

Seison mummolan pihalla voikukka kädessä, enon suikka kallellaan päälaella. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. En tiedä, kuka kuvan on ottanut, mutta lapsuuden kesien tunnelman hän on onnistunut vangitsemaan täydellisesti.

Muistot tulvahtavat mieleen saman tien.

Entisaikaan kyläpaikoissa katseltiin valokuvia ja muisteltiin. Valokuva-albumit tarjosivat jutun juurta, liiankin kanssa. Vasta vanhemmuuttani olen alkanut ymmärtää muistelun merkitystä.

Myönteinen muistelu on loistava keino tukea mielen hyvinvointia. Samalla kun muistellaan menneitä, käynnistyy luontevasti keskustelu nykyisistä asioista ja tulevaisuudesta. Siitä syntyy muistelun voima.

Kun muistelu korostaa vahvuuksia ja taitoja, muistot alkavat toimivat arjen voimavaroina.

Muistelu vetoaa tunteisiin.

Parhaimmillaan muisteluhetki on voimauttava kokemus niin kertojalle kuin kuuntelijalle. Muistelu luo yhteenkuuluvuutta ja rikastuttaa myös kuulijaa. Siinä oppii paljon elämästä ja historiasta. Jos ikä erottaa, muistelu yhdistää.

Muistot eivät ole aina onnellisia, koska elämä ei koostu pelkistä hyvistä hetkistä. Joskus muistojen tukahduttaminenkin voi olla tarpeen. Kannattaa silti muistella positiivisia asioita. Elettyä aikaa ei kuitenkaan pitäisi ihannoida niin, että kaikki tuntuu muuttuneen entiseen verrattuna huonommaksi.

Muistelu tarjoaa monipuolisia puheenaiheita ja antaa sisältöä elämään. Se vetoaa syvälle tunteisiin ja on myös tehokasta aivojumppaa.

Vaikka muistellessa katsotaan taaksepäin ja puhutaan menneistä, muisteleminen rohkaisee vuorovaikutukseen tässä ja nyt. Muistellessa tulee kertoneeksi haaveista, toiveista ja tavoitteista. Voisikohan niitä vielä toteuttaa?

Myönteinen muistelu tukee ihmisen voimavarojen löytämistä ja hyödyntämistä. Muistelu antaa voimaa.

Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat tunnetusti tehokkaita elämän eliksiirejä, mutta on olemassa vieläkin vaikuttavampi lääke.

Vanhustyö-lehdessä 1/2017 neurologi Markku T. Hyyppä kirjoittaa, että kulttuuria harrastavat ihmiset elävät vähintään kolme vuotta pitempään kuin ihmiset, jotka eivät harrasta kulttuuria.

Tutkimusten valossa kulttuurin myönteinen vaikutus on parempi kuin liikunnan ja ruokavalion ja melkein yhtä tehokas kuin tupakoimattomuuden.

Kulttuuriharrastus lisää ihmiselle elintärkeää läheisyyden ja sosiaalisen läsnäolon tunnetta. Taide-elämyksiä koetaan usein yhdessä ventovieraiden kanssa, ja siitä syntyvä yhteishenki sekä keskinäinen luottamus pidentävät elinaikaa.

Ei se määrä vaan elämänlaatu

Ihminen tarvitsee yhteisöllisyyttä elääkseen, mutta kulttuurin avulla sosiaalisen olon ja tunteen lähimmäisistä voi saavuttaa myös yksin. Myönteinen vaikutus syntyy jo pelkästä musiikin kuuntelemisesta tai romaanin lukemisesta. Kaunokirjallisuus antaa elinvoimaa ja pitää ihmisen kirjaimellisesti hengissä.

Kulttuuri – taide, viihde, virikkeet – kuuluu hyvään elämään. Se, että kulttuuriharrastus pidentää ikää, on mielestäni kaupanpäällisiksi tuleva positiivinen sivuvaikutus.

Parhaimmillaan kulttuuri antaa syyn elää.

Kuva: Pieni eläin – Seela Sella 80 vuotta. Kansallisteatteri, kuvaaja Krista Mäkinen

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Tämäpä olikin jännä tieto. Itsessäni heräsi sisäinen skeptikko, ja oletin, että tuo eliniänennusteen kasvu johtuisi esimerkiksi siitä, että kulttuuria harrastavat olisivat normaalia rikkaampia ja näin ollen hyvinvoivempia, mutta ilmeisesti tuo kasvu johtuu tosiaan kulttuurin vaikutuksesta.

Pitää ottaa päivittäisen salaatin kylkeen vähintäänkin viikottainen annos kulttuuria. :)

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Kiitos kommentista. Sisäisen skeptikon oletus on sinänsä osuva. Kulttuuriharrastuksesta saa maksaa itsensä kipeäksi. Esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterissa eläkeläiset saavat nykyisin vain 3 euron alennuksen.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram