Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Ikuisen nuoruuden mallimaassa Yhdysvalloissa vanhus on kuulemma kiellettyjen sanojen listan kärkisijoilla. En tiedä, mikä nimitys olisi tarvittaessa sovelias, mutta harmittaa ylipäänsä, että vanheneminen leimataan yhä laajemmin häpeämerkillä.

Englannin kielessä ageism 'ikäsyrjintä' muistuttaa kovasti racism-sanaa 'rasismi', mikä sinänsä on hyvä asia. Toki suomessakin puhutaan ikärasismista. En kuitenkaan lakkaa ihmettelemästä, miten juuri vanhuksesta tuli uusi neekeri, loukkaava ja poliittisesti epäkorrekti termi.

FT Kaarina Mononen teetti keväällä 2015 kyselyn, jonka tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia mielikuvia vanhuuteen liittyvät käsitteet herättävät. Vanhus tuotti eniten negatiivisia mielteitä, ja vastauksissa todettiin sanan olevan kartettava ja suomen kielessäkin jopa loukkaava.

Millaiset arvot vallitsevat yhteiskunnassa, jonka vanhuskäsitys alkaa olla näin läpikotaisen negatiivinen?

Ilokseni huomasin äskettäin Vantaalla vanhainkotiin opastavan tienviitan. Pahoin pelkään, että kyltti on jäänyt paikoilleen vuosikymmeniä sitten vahingossa, tai ehkä joku fiksu rakennusviraston maalari on vain kieltäytynyt kirjoittamasta liikennemerkkiin Ikääntyneiden palvelujen hoiva-asumisen tulosyksikön ympärivuorokautisen hoidon osastot tai jotain muuta yhtä pöhköä. Mene ja tiedä.

Minä olisin heti valmis aloittamaan Vanhainkodit kunniaan -kampanjan samalla tavalla kuin hoivakoteja pantiin jo kuntoon. Vanhainkoti-nimitystä saisivat vastedes käyttää vain alan laadukkaimmat hoitokodit, joissa asuvien vanhusten elämä olisi parasta mahdollista aina kuolemaan saakka.

Samalla muuten palauttaisin ukkokodit meille miehille, mutta se on jo toinen juttu.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Ari voiko sinulle lähettää myös yksityisviestin johonkin?

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/3 | 

Hei, sähköposti kulkee ari.liimatainen[ät-merkki]geron.fi

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Tupu
3/3 | 

Ensin on "kantasuomalainen" sitten mamut ja sitten vasta eläkeläinen, tältä se tuntuu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistisairaudesta kärsivä 79-vuotias mies poistui eilen klo 14:n jälkeen tuttavansa luota ja nousi tiettävästi linja-autoon tarkoituksenaan matkustaa kotiin. Hän ei kuitenkaan saapunut asunnolleen. Linja-autoon nousun jälkeen miehestä ei ole tehty havaintoja. Poliisi pyytää asiasta tietäviä tai havaintoja tehneitä ottamaan yhteyttä hätänumeroon 112.

Poliisi joutuu tiedottamaan yhä useammin muistisairaan ihmisen katoamisesta. Viimeisen vuoden aikana poliisi on pyytänyt yleisöhavaintoja kateissa olevasta muistisairaasta kolmisenkymmentä kertaa, mutta virallista tietoa katoamistapausten määrästä ei ole olemassa.

Etsinnän johtaja tiedottaa kadonneen henkilön olevan muistisairas, jos tiedosta on apua löytämisen kannalta. Terveystietojen perusteella tapauksia ei kuitenkaan tilastoida, eikä tiedotteessa aina edes mainita muistisairaudesta. Kaikista kadonneista muistisairaista ei liioin tiedoteta.

Esimerkiksi Helsingissä ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain 160−180 ihmistä. Näistä muistisairaita on poliisin karkean arvion mukaan aina muutama. Täsmällistä lukua ei kuitenkaan ole saatavana.

Muistisairaudet näkyvät nyt poliisityössä, ja etsintätehtäviä kerrotaan tulevan koko ajan enemmän. Vanhukset asuvat kotona mahdollisimman pitkään, ja muistisairaiden eksymiset kävelylenkillä ja vaikkapa kauppa- tai marjareissuilla ovat yleistyneet. Omaa kotia saatetaan lähteä hakemaan myös hoitolaitoksen ulkopuolelta.

Valtaosa kadonneista muistisairaista löydetään ja heidät voidaan palauttaa takaisin kotiin tai hoitopaikkaan. Joskus katoamisella on kuitenkin murheelliset seuraukset.

Kateissa ollut muistisairas 79-vuotias mies löytyi iltapäivällä menehtyneenä. Ohikulkija havaitsi rantavedessä olleen miehen. Tapauksessa ei epäillä rikosta ja tutkinta jatkuu normaalina kuolemansyyn tutkintana.

Kiitos taustatiedoista Poliisihallitukseen ja poliisilaitoksille.

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Voisiko ajatuskokeena ajatella, että muistisairaalla olisi oikeus kadota ja jouduttaa sillä tavoin väistämätöntä kuolemaansa? Onko mahdollista ajatella, että katoaminen ja paleltuminen on henkilön itsensä kannalta (ei toki löytäjien kannalta) inhimillisempi tapa kuolla kuin itsensä näännyttäminen nälkään omassa potilasvuoteessaan? Kenenkään ei tiedetä vielä pystyneen väistämään kuolemaa. Olen seurannut vierestä tuota jälkimmäistä tapaa, eikä sekään kovin häävi ollut.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Hyviä kysymyksiä. Yksioikoisia vastauksia ei taida löytyä.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pääsen vanhuuseläkkeelle aikaisintaan vuonna 2027, mutta todennäköisesti eläkeikä karkaa myöhemmäksi elinajanodotteen noustessa koko ajan.

Suomalaismiesten odotettu elinikä on muistaakseni 77,5 vuotta ja meillä Kainuussa syntyneillä vielä lyhyempi. Missä ihmeen välissä niistä eläkevuosista on tarkoitus nauttia? Ensin piti opiskella, sitten paiskitaan vuosikymmenet töitä, maksetaan nöyrästi veroja ja sen jälkeen kuollaan pois nuorempien jaloista. Tämä peli ei vetele.

Kanariansaarten hiekalla tänään maatessani päätin aloittaa omat vanhuuseläkepäiväni henkisesti saman tien. Kuvittelen olevani eläkkeellä ja nautin.

Minä, vale-eläkeläinen, osaan pitää varani, sillä olen kuullut oikeilta eläkeläisiltä, että kalenteri alkaa täyttyä kuin itsestään. Älkää edes yrittäkö turhaan tavoittaa, sillä minä olen nyt matkoilla. Kaikki naapurini muuten ovat saksalaisia eläkeläisiä, joten – kiitos kysymästä – viihdyn täällä oikein mainiosti. 

Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa. Kaiken lisäksi minulla on toistakymmentä vuotta aikaa jatkaa näitä onnellisia vale-eläkepäiviä aina tarpeen vaatiessa.

 

Vanhustenhoitoon kaivataan jo kipeästi muutoksen tuulia. Yhä useampi meistä elää yli 80-vuotiaaksi, ja vuonna 2050 viidennes maailman väestöstä on yli 60-vuotiaita.

Helsingin Sanomat aloitti tänään juttusarjan väestön ikääntymisen aiheuttamista muutoksista. Harmaantuva maailma -sarjan ensimmäinen juttu esittelee sveitsiläisen Martin Woodtlin Thaimaahan perustaman muistisairaiden hoitokodin.

Kolmentoista sveitsiläisen vanhuksen asunnot ovat ympäri Fahamin pikkukylää. Vanhukset pääsevät temppeleihin ja torille sekä syömään paikallisiin ravintoloihin. Jokaisella on omahoitaja vierellä koko vuorokauden, ja rauhoittavia lääkkeitä vältetään.

Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan paikallisessa kulttuurissa, mutta vanhuksilla ei ole yhteistä kieltä hoitajien kanssa, sillä thaimaalaishoitajat eivät puhu saksaa. Kommunikointi hoidetaan kosketuksella, ilmeillä ja eleillä. 

Kuukauden täysihoito Thaimaassa maksaa noin 3 300 euroa, mikä on arviolta kolmannes sveitsiläisen hoivan hinnasta.

Miltä kuulostaa? 

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram