Katri Helenan juhlakonsertissa laulu yhdisti sukupolvet. Myös bloggaaja vilkuttaa jäähyväisiksi.
ISKELMÄLAULAJA Katri Helena täyttää tänään 80 vuotta. Parhaat onnittelut!
Eilisiltainen Helsingin Olympiastadionin konsertti sinetöi yli 60 vuotta kestäneen elämäntyön unohtumattomasti. Viimeinen ilta -konsertti oli kaunis sukupolvia yhdistävä kokemus, joka tallentui myös kansallisen kulttuuriperintömme omintakeiseksi osaksi.
Jäähyväiskonsertissa oli 42 000 ihmistä, ja Katri Helena teki konsertillaan historiaa. Kukaan hänen ikäisensä kotimainen artisti ei ole aiemmin täyttänyt Olympiastadionia – eikä vastaavaa ole nähty kovin usein edes maailmanlaajuisesti.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/katri-helena-viimeinen-ilta-geron-ari-liimatainen.jpeg?itok=vzKAn2kK)
Yle esittää Katri Helenan konsertin televisiossa itsenäisyyspäivänä. KONSERTISSA kuultiin ehtymätön hittiputki. Katri Helena aloitti show’n hieman arkaillen mutta vapautui silminnähtävästi Katson sineen taivaan -avauksen jälkeen. – Tervetuloa! hän huikkasi katsomoon.
Rakastettu artisti sai yleisön syömään kädestään. Laulut olivat yhteisiä meille kaikille. Esityslistalta kuultiin klassikkoja kerta toisensa perään: Nuoruus on seikkailu, Vasten auringon siltaa, Puhelinlangat laulaa, Paloma Blanca, Katson autiota hiekkarantaa, Johnny Blue ja Kai laulaa saan.
Kyynelkanavat aukenivat viimeistään siinä vaiheessa, kun Suvi Teräsniska astui taustakuorosta esittämään Sing & Shine -lapsikuoron kanssa sodanvastaisen kappaleen Äänesi mä kuulen. Kuului historian siipien havinaa, kun yleisö sai nähdäkseen Katri Helenan manttelinperijän ja valtakunnan uuden iskelmäkuningattaren.
Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.
KATRI Helena herkisteli vielä Almaz, onnen lapsi -kappaleen ajan, mutta sitten irroteltiin Leri Leskisen 20-henkisen orkesterin säestyksellä Kesän lapsi, Vie minut, Letkis ja Minne tuuli kuljettaa. Ikävä vain, että Golden Circle -alue katsomon etuosassa oli myyty aivan liian täyteen ja ihmiset joutuivat taituroimaan parituntisen ahtaasti sulloutuneena.
Hilpeiden muisteloiden jälkeen syysillan haikea tunnelma tiheni taas käsin kosketeltavaksi – vielä viimeisen kerran. Joulumaa, Syysunelma, Ei kauniimpaa, Mun sydämeni tänne jää, Lintu ja lapsi… Yhdessä edettiin vääjäämättä jo kohti loppuhuipennusta ja ilotulitusta.
Katri Helena lauloi Juha Vainion sanoittaman Me teimme sen ja Jukka Kuoppamäen Anna mulle tähtitaivas. Laulajan testamenttina kuultiin Elämän tie, jonka Elton John teki alun perin Leijonakuningas-elokuvaan vuonna 1994. Valojen himmetessä lavan laidalta vilkutti onnellinen iskelmälaulaja.
Tämä on viimeinen kirjoitukseni ET-lehden blogeissa. Kiitos mieltä ilahduttaneista palautteista ja kohtaamisista lähes kymmenen vuoden ajalta! Ystävällisesti tervehtien Ari Liimatainen, geron.fi
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/lapseton-kuntosali-geron.jpg?itok=lD4G_23X)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/ryhmakuva-kanttilan-pihassa-geron.jpg?itok=QOKYEHxu)
Voi olla biologisesti isä tai äiti, ei siis sinällään lapseton. Omilla elämän valinnoilla voi aiheuttaa sen, että on ns. lapseton vanhuudessa. Jos et ole ollut läsnä lastesi elämässä niin miksi he olisivat sinun vanhuudessa läsnä. Nykyiset avioerot tuottavat suunnattomasti ihmissuhteisiin säröjä, joita ei voi korjata. Lapsen hylätyksi tuleminen kun isä tai äiti lähtee ydinperheestä pois ja mahdollisesti uusi elämänkumppani ei hyväksy aiemman suhteen lapsia. Kaikki mitä avioeron yhteydessä tapahtuu kielteistä vaikuttaa myöhemmin.
Eri asia on, että on lapseton.
Suvussani on kautta sukupolvien ollut sekä isoja perheitä että lapsettomia, eikä lapsettomia ole pidetty vähempiarvoisina kuin muita, oikeastaan päin vastoin. Kun perheet olivat isoja, oli lapseton täti se, jolla oli aikaa keskustella lapsen kanssa ja kuunnella hänen tarpeitaan. Vastavuoroisesti täti voi luottaa silloisen lapsen huolenpitoon vanhetessaan. Lapseton voi saada lähelleen lapsia paitsi sisaruksiltaan myös puolisoltaan, eikä äitiys tai isyys ole sen tae, että huolenpitäjiä riittää. Lapsettomuuden ja vanhemmuuden välissä on laaja harmaa alue.
Jotakin on pahasti vialla sellaisissa ihmisissä jotka pitävät lapsetonta eriarvoisena! Mieli tekisi oikein laittaa perään usempikin huutomerkki. Lapsen saamisesta (omistamisesta) on tehty norsuakin suurempi pakon aihe ja siksipä lapsia yrittetään saada mitä erikoisimmilla tavoilla. Olen monen naapurin lapsen varaäiti ja onnellinen ihminen.
Kiitos ajattelunaiheista kaikille kommentoijille!
Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck
Olen onnellinen, kun en halunnut lapsia aikoinaan, sukua ei ole, kuitenkin olen saanut tiettyjä apuja , kun osaa kysyä.
Tämä on todella tärkeä asia nostaa e siin, kiitos! Vaikka tahattomasti lapseton olisikin päässyt yli siitä kivusta, joka oli kovimmillaan sisarusten ja ystävien saadessa lapsia, eläkeiässä se voi syttyä uudelleen. Vaikka elämme modernissa yhteiskunnassa, ympäristöstä tulee jatkuvasti viestejä: Elämän tarkoitus on suvun jatkuminen, ja iäkkäiden ilo ovat nimenomaan lapsenlapset. Se auttaisi jo monia, jos isovanhemmuuden ilon saaneet eivät jatkuvasti puhuisi lastenlapsistaan niille, jotka ei niitä ole - tai edes lapsia. Osoittaisi kypsyyttä edes kysyä heidänkin kuulumisiaan! Saahan jälkikasvusta iloita, mutta isovanhemmat voisivat vähän enemmän miettiä lapsettomien ja lapsenlapsettomien ystävien ja sisarusten tunteita ja elämäntilannetta. On rankkaa jäädä ikään kuin sivustakatsojaksi, jonka elämä ei tunnu kiinnostavan toisia. Kysymys kuka huolehtii minusta (ja myös puolisostani), kun itse en enää pysty, on noussut väistämättä mieleeni hoitaessani iäkkäiden vanhempieni asioita, kun he eivät enää pystyneet asumaan kotona. Miten paljon työtä ja aikaa meiltä lapsilta onkaan vanhempieni hoidon järjestäminen ja asioista huolehtiminen vaatinut. Ja meitä on sentään monta! Tämä asia vähän ahdistaa, vaikka olenkin saanut elää täysipainoista elämää tahattomasti lapsettomana, ja minulla on hyvät välit suvun nuoriin.
Usein lapsettomaan (varsinkin vapaaehtoisesti lapsettomaan) liitetään lisäksi tällaisia adjektiiveja: itsekäs, jotenkin keskenkasvuinen, juureton, ajautuja ... Kyllä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia!
Hyvä juttu