Kirjoitukset avainsanalla vanhustenhoito

Keskustelen kotona asuvien vanhusten ongelmista harva se päivä. Henkinen taakka painaa neuvottomia omaisia ja läheisiä. Yhä useammin myös naapurit ovat huolissaan ja kyselevät epätietoisina, mistä voi saada apua iäkkäälle ihmiselle.

Kysymykset ovat mutkikkaita, eikä niihin ole olemassa patenttiratkaisua. Tilanne pitää arvioida kokonaisvaltaisesti ja toimiva lopputulos perustuu aitoon välittämiseen. Vanhuksen oma mielipide on ensisijaisen tärkeä.

Onneksi minulla on näitä keskusteluja varten takataskussa edes yksi varma konsti. Kysyn aina, onko kunnan sosiaalitoimi selvittänyt vanhuksen palvelujen tarvetta. Se on hyvä lähtölaukaus tilanteeseen puuttumiselle.

Valtaosa ihmisistä ei ole kuullutkaan palvelutarpeen selvityksestä, saati lakiin kirjatusta oikeudesta saada se. Niin se vain on. Jokaisella 75 vuotta täyttäneellä on lakisääteinen oikeus palvelutarpeen arviointiin.

Kuka vain voi pyytää arviointia.

Palvelutarpeen arvioivat oman kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät yhdessä vanhuksen ja hänen omaistensa kanssa. Arviointi tehdään kotona.

Selvityksessä arvioidaan paitsi toimintakykyä myös asumisen esteettömyyttä ja turvallisuutta sekä tarvittavien palvelujen saatavuutta. Toimintakyky arvioidaan testeillä, keskustelemalla ja havainnoimalla. Arvioinnissa voidaan todeta tarve esimerkiksi kotihoitoon, asunnon muutostöihin, toimeentuloturvaan tai kuljetuspalveluun.

Selvityksen jälkeen neuvotellaan vaihtoehdoista ja laaditaan suunnitelma, jossa määritellään toimintakykyä tukevat ja hoidon turvaavat palvelut.

Palvelutarpeen arviointia voi pyytää itse tai selvityspyynnön voi esittää omainen, viranomainen tai kuka tahansa vanhuksen tilanteen tunteva.

Pyynnön voi tehdä puhelimessa kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joissakin kunnissa pyynnön voi lähettää myös sähköpostitse tai nettilomakkeella.

Lain mukaan kunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Arviointi edellyttää aina asiakkaan suostumusta.

Kommentit (2)

PKolli
1/2 | 

Palvelutarpeen arviointi, taitaa olla jopa kinkkinenkin asia. Kerron, mitä oma äitini sanoi vastaavassa tilanteessa. " Minun tyttäreni hoitaa minut enkä  tarvitse  mitään apua ulkopuolelta ".  Näin todella oli, että asuimme samassa huushollissa ja hoidin häntä ja miestäni, joka oli sairastunut.  Äiti sai elää 95 vuotiaaksi melko terveenä koko ajan, mutta toki hän tarvitsi apua monessa paikassa, vaikka pesuissa, housujen ylösnostossa, nukkumaan mennessä ym. viimeisinä vuosinaan.

Vierailija
2/2 | 

73-vuotiaan, muistisairaan äitini luona kävi palvelutarpeen arvioija. Olin etukäteen kertonut, ettei äitini muista syödä. Arvioija keksi, että ongelma selviää ruoan toimittajaa vaihtamalla, vaikka missään vaiheessa ruoan laatu tai määrä ei ole ollut ongelma. Äitini ei saanut palveluja, kun oli liian hyvässä kunnossa... 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirja | Erja Rappe ja Taina Koivunen: Hoitokodin kasvit. Ikäinstituutti. 91 s.

Heitän haasteen joka ainoalle hoivakodille, palvelutalolle ja vanhustenhoidon järjestäjälle kautta Suomen niemen: mitäpä jos tänä keväänä panisimme hoivakodit kukkimaan ja ottaisimme kaiken ilon irti uuden kasvun ihmeestä.

Erja Rappen ja Taina Koivusen kirjoittaman Hoitokodin kasvit -oppaan selkeillä ohjeilla aloittelevakin multasormi pääsee vauhtiin. Jokainen syy, joka estää kasvien kasvattamisen, on nyt tekosyy.

Erinomainen kirja tarjoaa tutkimukseen perustuvaa tietoa kasvien käyttämisestä hoitotyössä ja käytännön neuvoja tavallisten puutarhakasvien kasvattamiseen. Liikkeelle voi lähteä vaikka ikkunalaudan ruukkuviljelyllä, mutta oppaan lajivalikoimasta saa myös kelpo puutarhan.

Värikkäät vihannekset, tuoksuvat yrtit, mehukkaat marjat, herkulliset hedelmät ja kauniit kukat luovat kodikkaan ja viihtyisän ympäristön niin sisälle kuin ulkotiloihin.

Kasvit vahvistavat puolustuskykyä.

Kasvien käyttö hoitoympäristössä ei ole uusi keksintö. Puutarhojen kauneutta, kasvien tuoksua ja veden solinaa on käytetty tuhansia vuosia rauhoittamaan sairaiden ja heikkojen mieltä. Valtaosa nykyisistä hoitoympäristöistä taas on suunniteltu yksioikoisen palvelutuotannon ja näennäisesti tehokkaan hoidon näkökulmasta, vaikka luonto tarjoaisi kokonaisvaltaista hyvinvointia edullisesti.

Hoitokodissa kasvien käyttöä ei tarvitse rajoittaa mikrobien tai muiden pöpöjen pelossa, päinvastoin. Mullassa elävät homesienet ovat kasvien ja ihmisen terveyden kannalta useimmiten hyödyllisiä. Puolustuskykyä voi suorastaan vahvistaa työntämällä sormet multaan, syömällä marjoja pensaasta, haistelemalla kukkia ja halaamalla puita.

Kasvit eivät homehduta rakennuksia, vaan parantavat sisäilman laatua ja tarjoavat mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa terveyttä tukevien pieneliöiden kanssa.

Hoitokodin kasvit -kirja sisältää tärkeää tietoa myös allergioista ja myrkyllisistä kasveista. Esimerkiksi oleanterilla on kauniit kukat, mutta syötynä yksi lehti voi tappaa. Samoin risiinin ja ukonhatun kaikki osat ovat myrkyllisiä.

Elämänilo syntyy innostuksesta.

Erityinen merkitys luonnolla on vanhusten pitkäaikaishoidossa. Vanhenemiseen liittyy monia toimintakykyä heikentäviä sairauksia, mutta viherympäristön avulla niiden kielteisiä vaikutuksia voi lievittää.

Ajatelkaa nyt. Jos vaipat ja lääkkeet ovat koko ajan silmissä ja sängystäkin näkee pelkän valkoisen seinän, kuka tahansa voi päätellä yksin maatessaan, että asiat ovat huonolla tolalla. Jos katse sen sijaan kohdistuu edes pöydällä olevaan joulukaktukseen, jonka on saanut vuosia sitten naapurilta, mieli alkaa matkata myönteisiin muistoihin ja olo koheta.

Kukka voi olla jopa ainut ystävä, jolle toivottaa hyvää yötä iltaisin.

Ympäristö vaikuttaa hyvinvointiin. Jokainen luo käsitystä itsestään, kyvyistään ja osallisuudestaan ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Kasvit kuntouttavat ja tarjoavat näitä mahdollisuuksia. Paras hyöty saavutetaan, kun ne kuuluvat jokapäiväiseen elämään ympäri vuoden.

Hoitokodin kasvit -kirjan asiantuntevat kirjoittajat Erja Rappe ja Taina Koivunen rohkaisevat käyttämään kasveja luovasti ja ennakkoluulottomasti kaikenlaisissa hoitoympäristöissä: Innostu ja anna muiden innostua. Puutarhatöissä ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Kasvun ihme tarjoaa elämäniloa ja tulevaisuudenuskoa kaikille.

Hoitokodin kasvit -kirjan voi tilata Ikäinstituutista (25 euroa + postitus- ja käsittelykulut) tai ladata ilmaiseksi internetistä. Kuvat: Hoitokodin kasvit -kirjan kuvitusta

Kommentit (7)

anna kaikkien kukkien kukkia
1/7 | 

Luin joskus Helsingin Sanomista artikkelin palvelukeskuksen "kukkahotellista", jossa vanhukset hoitavat naapureiden ja lomalla olevien kasveja. Tässä olisi hieno idea toteutettavaksi hoitokoteihin.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/7 | 

Loistava idea, kukat saisivat parasta mahdollista hoitoa!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

anna kaikkien kukkien kukkia
3/7 | 

Samalla vanhukset tuntisivat itsensä hyödyllisiksi ja voisivat vaikka löytää jopa uusia ystäviä!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/7 | 

Kyllä, juuri näin!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Puutarhuri
5/7 | 

Dementoituneet voivat nopeasti syödä viherkasvit.. Muuten ajatus on hieno.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
6/7 | 

Kiitos kommentista. Tämän perustelun olen kuullut joissakin hoivakodeissa, mutta olen varma, että tiloihin voi rakentaa kukkahyllyjä tms. niin ettei kasveja voi syödä. Kukat kukkimaan vain!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

anna kaikkien kukkien kukkia
7/7 | 

Tämä artikkeli oli palvelukeskuksen ei hoivakodin "kukkahotellista".
En ole koskaan aikaisemmin kuullut, että dementoituneet söisivät viherkasveja. Olen varma jos halua riittää, niin tämä idea voidaan toteuttaa monessa paikassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juhannuksena mässäillään taas päiväkaupalla. Koko kesä tuntuu huipentuvan vertaansa vailla oleviin bakkanaaleihin, joista ei puutu rasvaista ruokaa eikä alkoholipitoista juomaa.Silmään pisti aamulla marketin mainos, jossa lihamestari tyrkyttää grilliin japanilaista härän ulkofileetä 300 euron kilohintaan. Seepraa, sammakkoa, kengurua ja krokotiiliäkin näyttää tiskissä olevan tarjolla.

Juhannusiltana hoivakodin ruokakärrystä jaetaan sen sijaan kesäkeittoa. Osastolla on taas minimimiehitys, eikä henkilökunta ehdi siinä kiireessä huolehtia, että vanhukset saisivat lipitettyä sopan lautaselta.

Kotihoidossa kukaan ei ole huolehtimassa ruoka-ajoista muulloinkaan, oli arki tai pyhä.

Niinpä yhdeksän kymmenestä vanhuksesta on aliravittuja tai heillä on vakava aliravitsemuksen riski. Vain syöty ruoka voi antaa ihmiselle ravintoa elintoimintojen ylläpitämiseksi.

Samaan aikaan kun joka niemeen, notkoon ja saarelmaan viritellään juhannustulia – koska grillaus on meille sydämenasia – hoidossa olevat vanhuksemme tuijottelevat nälkiintyneinä ikkunasta ja odottavat paastonajan loppua.

Kovasydäminen kohtalo.

Tuskailin Geron-blogissa äskettäin sitä, että vanhustyön henkilöstö koostuu lähes pelkästään naisista. Kiitos palautevyörystä! Somessa, sähköpostitse ja kasvokkain on ollut ilo vaihtaa ajatuksia.

Valtaosa yhteydenotoista on myötäillyt käsitystäni alan miespulasta. Oma persoona on hoiva- ja hoitotyössä tärkeä työväline, ja jos työntekijät edustavat vain yhden sukupuolen näkökulmaa, toiminta jää toispuoliseksi.

”Paras kombo kaikissa työyhteisöissä saavutetaan, kun niissä on eri-ikäisiä ja erilaisissa elämänvaiheissa olevia naisia ja miehiä.”

”Olen aikoinaan johtanut vaativan tason hoivayksikköä, jossa kolmannes hoitajista oli miehiä. Siitä hyötyivät kaikki osapuolet. Molemmilla sukupuolilla on toisistaan opittavaa.”

Lukijat kertovat viesteissään, että useimmat vanhukset pitävät mieshoitajista. Miesnäkökulma avaa uusia mahdollisuuksia myös asiakkaille.

”Papan omahoitaja oli mies ja hän oli todella hyvä työssään.”

”Edesmennyt äitini tykkäsi kovasti niistä kahdesta mieshoitajasta, jotka hoivasivat häntä monta vuotta.”

”Miehet ovat miehiä vanhanakin. Jos ei ole askarrellut ennen, ei ehkä halua askarrella vanhanakaan. Ihanne olisi, että saisi tehdä sitä, mistä tykkää – tai olla tekemättä sellaista, mistä ei ole koskaan tykännyt.”

Moni pohtii palautteessaan sitä, millä ilveellä poikia saataisiin ylipäänsä hakeutumaan hoitoalalle ja alan koulutukseen. Kiintiöitäkin väläytellään.

”Kyllä miehiä kiinnostaa, mutta he eivät tule valituiksi. Eivät läpäise testejä.”

Myös koulutusta on kehitettävä ja laatu turvattava, sillä viime aikoina on käyty julkista keskustelua hoitajakoulutuksen heikentymisestä. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan opetusta ei valvo kukaan. Etä- ja verkko-opiskelu valtaavat alaa, vaikka hoitotyössä asiakkaan kohtaaminen on kaiken perusta.

”Täysremonttiin koko systeemi.”

”Koulutukseen pitäisi ottaa soveltuvuuskokeen kautta monenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia.”

Muna vai kana? Pienipalkkainen työ ei kiinnosta miehiä, ja palkkakuopassa hoivataan niin kauan kuin ala pysyy naisvoittoisena.

”Sehän on palkkakysymys, naiset tekevät työn halvemmalla!”

Lukijat sanovat suoraan, että miehet karttavat hoivatyötä, koska pelkäävät joutuvansa työpaikallakin naisvaltikan alle. Toimintatapojen pitää muuttua.

”Aikamoinen nokkimisjärjestys monessa paikassa on. Miehet eivät jaksa seurata edes sivusta sitä naisten jatkuvaa keskinäistä valtataistelua.”

Väestö ikääntyy ja vanhustyössä on pian huutava ammattilaisten tarve. Tänään julkaistun selvityksen mukaan lähi- ja perushoitajista 70 prosenttia on harkinnut alan vaihtoa. Loput jäävät ilmeisesti eläkkeelle.

Vanhustenhoitoon ei riitä pieni pintaremontti. Ruvetaan hommiin.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram